Yhteenvedot

Suomalainen pariskunta tarjoutui ottamaan meistä kuvan. 🙂

Maisema kaverini kodin terassilta

Kuten ystäväni tietävät, olen suuri urheilun ja erityisesti hiihdon ystävä. Ajatus Seefeldiin vuoden 2019 hiihdon MM-kisoihin lähtemisestä kävi vähän vitsillä mielessäni jo vuonna 2017, kun kävi ilmi, että Itävaltalaisen ystäväni vanhemmat asuvat kaupungissa, joka sijaitsee Seefeldin vieressä. Ihan tosissani aloin miettimään matkaa vasta viime joulukuussa ja uuden vuoden juhlien sijaan käytinkin vuoden 2018 viimeisen päivän illan lentojen etsimiseen, 1.1. päätin vihdoin buukata lennot. Tähän matkaan liittyen kirjoitin jo postauksen siitä, kuinka sain mahtumaan 8 päivän tavarat 8 kilon käsimatkatavaroihin, voit lukea jutun täältä.

Lentojen valitsemisessa olikin sitten miettimistä ja Seefeldin lähimmille kentille menevien lentojen hinnat olivat jo tässä vaiheessa pilvissä. Päädyin valitsemaan AirBalticin lennot Helsinki – Riika – Wien, sillä en ollut aiemmin käynyt Wienissä ja halusin pois tullessa vierailla Wienissä ystävieni luona. Lentojen yhteishinta oli 141,98 €. Wienistä jatkoin junalla Innsbruckiin, johon saavuin puolen yön maissa. Junamatka kesti vajaa 5 tuntia suoralla yhteydellä ja Itävallan junissa ei mielestäni ollut paljoa moittimista. Penkit eivät ehkä olleet yhtä mukavat kuin VR:llä ja paikkavarauksesta piti maksaa hieman ekstraa, minkä teinkin. Lippujen hinnat olivat myös mielestäni aika korkeat, 54,90€/suunta (vrt. VR:n opiskelijaliput).

Meidän lipuilla kisaa pääsi seuraamaan radan varteen, mikä on edullisin vaihtoehto

Seefeldin kylä

Paikan päälle Seefeldiin pääsi monesta suunnasta bussilla, autolla sinne ei saanut ajaa. Bussi oli ilmainen jos sinulla oli lippu kisoihin. Paikan päällä bussi jätti meidät Seefeldin kylän reunalle, eli ensin tuli kävellä kylän läpi päästäkseen itse kisapaikalle. Kylä oli ihana pieni alppikylä täynnä iloisia hiihdon ystäviä ja tunnelma oli jo Seefeldin kylässä aivan mahtava!

Valehtelisin, jos väittäisin ettei Norjalaiset olisi maailman kovimpia hiihtofaneja. Norjalaisia oli nimittäin aivan hirveän paljon Seefeldissä! Heillä oli jopa tuollainen oma ”Norweger Hütte”-ravintola Seefeldin kylässä ja Norjan lippuja oli sijoiteltu aivan kaikkialle. Ei varmaan heitä kauas, jos sanon, että puolet kaikista turisteista oli norjalaisia. Ehkä hieman vähemmän, sillä paikallisia itävaltalaisia oli myös aika paljon. Meitä suomalaisia oli ehkä norjalaisten, itävaltalaisten ja ruotsalaisten jälkeen eniten. Lisäksi paikalla oli muun muassa paljon saksalaisia ja puolalaisia erityisesti mäkihyppyä seuraamassa sekä venäläisiä.

Tapahtuma oli ainutlaatuinen ei paitsi tunnelmaltaan, vaan myös paikalle saapuvien ihmisten osalta, sillä todella moni ei ollut ensimmäistä kertaa hiihdon MM-kisoissa tai suuressa, kansainvälisessä urheilutapahtumassa ylipäätään. Keski-ikä oli aika korkea ja monella oli yllään menneiden vuosien urheilun suurtapahtumiin viittaavia vaatteita tai vähintään jotain muuta rekvisiittaa, kuten pinssejä. Ensikertalaisena tunsin itseni aika keltanokaksi, mutta homman juju kävi erittäin nopeasti selväksi – tänne ei tultu väittelemään siitä, onko Suomi, Ruotsi vai Norja paras, vaan kannustamaan joka maan urheilijoita ja pitämään hauskaa! Ilmapiiri oli niin uskomaton, ja meistä ”suomalaisista” (siis minä ja Itävaltalainen ystäväni) tykättiin kovasti. Ennen miesten 15 kilometrin kisaa norjalaiset tulivat kättelemään sopiakseen, että Iivo voittaa ja Norjan Sundby on toinen. No, ehkä norjalaisilla oli tässä vaiheessa jo niin monta mitalia, että heille oli ihan sama kuka voittaa. Kun Iivo tuli maaliin vielä toisella sijalla, niin minua alettiin onnittelemaan – siis ympärilläni olleet muun maalaiset ihmiset alkoivat onnittelemaan minua, sillä olen Suomesta. Kuulin myös, että maalialueella oli raikunut ”Iivo”-huudot ei pelkästään suomalaisten, vaan myös ruotsalaisten ja norjalaisten toimesta. Mitaliseremoniassa suomalaiset pitivät eniten ääntä, vaikka norjalaisia oli siellä(kin) eniten.

Ensikertalaisena opin paljon uutta tästä matkailun muodosta (jos näin nyt voi sanoa), joten tässä muutama vinkki hiihdon MM-kisoihin tai mihin vain muihin suuriin urheilutapahtumiin matkustaville:

• Tarkista mahdollisuus lentää hieman kauemmas tapahtumapaikalta ja ottaa juna lentokentältä tapahtuman lähettyville. Itse olen tyytyväinen reittivalintaani, sillä junan ikkunasta avautui upeat maisemat. Junan hinnat olivat kuitenkin tällä kertaa sen verran korkeat, että joku toinen reittivaihtoehto olisi voinut olla jopa edullisempi, mutta monessa tapauksessa tämä varmasti säästää rahaa.
• Hiihtokisoissa älä mene seisomaan ladun varrelle alamäkeen. Tämän vinkin kuulin valitettavasti liian myöhään, eli viimeisen paikallaolopäiväni päätteeksi kokeneilta suomalaismatkustajilta, vaikka tämähän siis käy ihan järkeensä – alamäessä ei yleensä kauheasti kamppailla ja hiihtäjästä kerkeää nähdä vain vilauksen. Ihmekkös, että siinä alamäessä oli aina tilaa? 😀
• Jos käytät non-stop-bussia, hyppää kyytiin sen lähtöpysäkiltä. Lähtöpysäkki ei ollut meille ihan lähin, mutta jos olisimme yrittäneet kyytiin vasta toiselta tai kolmannelta pysäkiltä, emme olisi todennäköisesti mahtuneet läheskään aina kyytiin. Lähtöpysäkiltä taas pääsimme joka kerta kyytiin eka yrittämällä.
• Älä heiluta kättä pysäyttääksesi bussin, koska se on tapa Suomen lisäksi vain muutamissa maissa (hyvä muistaa minne tahansa matkustaessa). Itävallassa bussikuski tulkitsi käden heiluttamisen ”voit mennä ohi”-merkiksi ja ajeli puolityhjällä bussilla eräidenkin norjalaisturistien ohi. Norjalaiset näyttivät siltä, että tämä ei ollut eka bussi mikä meni ohi. 😀
• Ota käteistä mukaan! Itselleni ei toki ollut uusi juttu, että Keski-Euroopassa käytetään edelleen käteistä, mutta kisa-alueella kortti ei käynyt yhtään missään. Jos olisin ollut kisan järjestäjä, niin olisin ehkä infonnut tästä etukäteen, sillä suurin osa turisteista tuli pohjoismaista missä käteinen on nykyään harvinaisempaa.
• Osta tapahtumaliput hyvissä ajoin etukäteen, mikäli et aio jättää lippujen ostamista tapahtumapaikalle (mikä voi olla riski). Hoksasin nimittäin vasta lippuja ostaessani, että ainoa lippujen toimitustapa oli postitus. Kisoihin oli enää muutama viikko, joten tilasin liput varmuuden vuoksi Itävaltaan ystäväni osoitteeseen, jonne ne tulivatkin nopeasti.
• Ole rohkea ja avoin juttelemaan sekä suomalaisten, että myös muun maalaisten turistien kanssa. Voit oppia paljon kokeneemmilta kisaturisteilta ja kuulla mielenkiintoisia tarinoita heidän aiemmilta matkoiltaan. 🙂

Sattumalta nähtiin myös kuningas Harald, olimme nimittäin kävelemässä pois kisapaikalta kun kulkuväylä katkaistiin Haraldin vuoksi. Oikeasti en nähnyt mitään ja kuvan sain nostamalla käden ylös ja ottamalla summassa kuvan, jolloin myös selvisi, kuka siellä oikein on. Päästettiin suosiolla Norjalaiset ihan aidan viereen.

Yksi olympiakultamitalistikin käveli vastaan, Sami Jauhojärvi. 🙂