Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Suomen lappi

Suomen lappi Vaeltaminen

Pohjoisen roadtrip asuntoautolla – osa 2, Taivaskeron kierros

sunnuntai, 22 elokuun, 2021

Tämä on kesän 2021 kesälomareissuni toinen osa. Jos et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa, niin pääset lukemaan sen klikkaamalla tästä.

Päivä 4. – Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Neljännen matkapäivän aamuna heräsimme siis Sodankylän Nilimella-campingista ja lähdimme kohti Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto sijaitsee Kolarin, Kittilän, Muonion ja Enontekiön välisellä tunturialueella. Wikipedian mukaan Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kävijöitä oli 561 200 vuonna 2019 ja voisin kuvitella, että pandemia-aikana kävijämäärä on vain kasvanut.

Taivaskeron kierros

Teemu oli selvittänyt meille etukäteen sopivan päivävaelluksen ja reitti, jonka valitsimme, oli Taivaskeron kierros. Pallastunturi koostuu useasta vierekkäisestä kerosta eli tunturilaesta, joita ovat Taivaskero, Laukukero, Pyhäkero, Lehmäkero, Palkaskero, Orotuskero sekä Pallaskero. Taivaskero on korkein keroista ja näin ollen myös Pallastunturin korkein laki, korkeutta sillä on 809,1 metriä.

Reitille lähdetään Pallastunturin luontokeskukselta, joka sijaitsee Muoniossa samassa pihapiirissä Lapland Hotel Pallaksen kanssa ja on lähtö/loppupiste myös monille muille reiteille. Merkittyjä kesäreittejä kansallispuistosta löytyy 500 kilometrin verran, joten valinnanvaraa on. Moni muukin oli lähtenyt Pallastunturille ja autoja näkyi paljon parkissa myös tien varressa, joten jätimme asuntoauton isolle parkkipaikalle oikealle puolelle tietä, noin 600m ennen luontokeskusta.

Taivaskeron kierroksen kulkeminen

Taivaskeron kierros on luontoon.fi:n mukaan keskivaativa ja pituudeltaan 8,3 kilometriä, kestoksi kerrottaan noin 3,5 h. Näillä spekseillä lähdimme yhden päivärepun, vesipullojen sekä pienten eväiden kanssa matkaan. Sekä reitin pituus että arvio kestosta pitivät aika hyvin paikkansa, tosin reitille tuli Polarin mukaan hieman enemmän pituutta. Olemme vaeltamisessa edelleen aika aloittelijoita ja taas hämmennyttiin reittimerkeistä heti alkuunsa – lähdettiin kiertämään kartan osoittamaa kiertosuuntaa, mutta reitillä tuli koko ajan porukkaa vastaan ja reitin varrella oli jotain puisia nuoliakin, jotka eivät suinkaan osoittaneet meidän kiertosuuntaan, vaan päinvastaiseen.

Karttaan luottaen jatkoimme kuitenkin kulkemaan muita vastaan ja muutama nainen lähti myös meidän perässä samaan suuntaan. Hieman ylempänä selvisi, että nuolet kuuluivat jollekin toiselle reitille (kommentteihin juuri tulleen tiedon mukaan 55 km:n Hetta-Pallas -reitille, ja siltä retkeilijät rinkkoineen näyttivätkin), eli meidän reitti oli merkitty vain väreillä ja nuolet eivät liittyneet Taivaskeron kierrokseen ollenkaan. 😉 Nuolten mukainen reitti yhdistyi tälle polulle jostain kauempaa tulevalta reitiltä, Taivaskeron kierroksen ohjeistettu kulkusuunta on siis vastapäivään.

Heti alussa eräs vastaantulija huikkasi meille, että kohta vasemmalla puolella reittiä näkyy valkoinen poro. Tämä valkoinen poro olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen poro, joka Taivaskeron kierroksella nähtiin. Näimme ainakin yhden täysin valkoisen poron myös viime kesän reissulla, mutta ilmeisesti ne ovat kuitenkin aika harvinaisia. Valkoisilla poroilla on erityinen merkitys saamelaiskulttuurissa, sillä se on poronhoitajien onneneläin ja tämän vuoksi jokaisella poronhoitajalla tulisi olla ainakin yksi valkoinen poro.

Reitin alkuosuus lukee leveää polkua, mutta nousu on paikoin jyrkkää

Reitti oli erityisesti ensimmäisen tunnin ajan hyväkulkuista ja leveää polkua, joka on kuitenkin välillä jyrkkää. Taivaskeron huipun lähestyessä polku muuttui rakkakivikoksi ja huippu oli lähes täysin pelkkää kivikkoa. Mielestäni reitti sopii monentasoisille retkeilijöille, lukuunottamatta huonojalkaisia ihmisiä, joille kivikossa liikkuminen on hankalaa. Reitti on selkeästi merkitty ja myös lapsiperheitä näkyi paljon reitillä.

Aivan Taivaskeron huipulla olevan kivikasan päältä löytyi mielenkiintoinen kivestä tehty kyltti – en tiennyt, että Taivaskeron huipulla on sytytetty 6.7.1952 Helsingin Olympiatuli. Olympialaiset olivat myös vierailumme aikaan ajankohtainen aihe, sillä olimme Taivaskeron huipulla vain päivä ennen Tokion Olympialaisten avajaispäivää.Kuvia Taivaskeron huipulta

Huipulta matka jatkuu kohti kohti Laukukeroa, mutta ihan sen huipulle ei reitti mene. Tällä osuudella oli mielestäni parhaimmat maisemat. Aivan viimeinen pätkä reitistä kuljetaan hiihtohissilinjan vierellä laskettelurinnettä alas, jolloin alamäki on aika jyrkkä.

Maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ovat mielestäni aivan upeat. Ehkä juuri nuo useat vierekkäiset tunturinlaet ovat se juttu, mikä tekee tästä maisemasta niin kauniin. Pysähdyimme vaelluksen aikana ihailemaan maisemia monta kertaa. Tarkalleen kierrokseen meni aikaa taukoineen 3h 13min ja matkaa keryi 10,11km, sisältäen myös siirtymän parkkipaikan perältä luontokeskukselle ja takaisin.

Voin todellakin suositella Taivaskeron kierrosta! Pallas-Yllästunturin kansallispuisto oli kyllä juuri sellainen kohde Lapissa, millaisessa vierailusta olen haaveillut. Näkymä Laukukerolta. Keskimmäinen, kokonaan näkyvä kero on uskoakseni Palkaskero – korjatkaa, jos olen väärässä!

Taivaskeron kierroksen jälkeen suuntasimme kohti Äkäslompoloa, jossa olimme yötä. Ensin ajattelin, että saisin käytyä kesälomareissun kolmessa postauksessa läpi, mutta halusinkin tehdä ainakin Taivaskeron kierroksesta oman postauksen, joten kesälomareissusarja tulee venymään pidemmäksi. Seuraavassa osassa siirrytään pyöräilemään Ylläkselle sekä Muonioon.

Asuntoauto Kotimaa Suomen lappi

Pohjoisen roadtrip asuntoautolla – osa 1, kohti Lappia

maanantai, 16 elokuun, 2021

Terve! Tässäpä teille hieman harvinaisempi näky – 24-vuotias karavaanari. Tämän Fiatin matkustajien keski-ikä oli vain 26 vuotta. En usko nähneeni paljoa nuorempaa porukkaa liikenteessä asuntoautolla, henkilöautot ja teltat näyttivät olevan nuorempien keskuudessa suositumpia. Uskon ja tiedän kuitenkin, että asuntoautoilu on nostanut suosiotaan myös nuorempien keskuudessa viimeisen parin vuoden aikana.

3 324 kilometriä asuntoautolla

Olin tänä vuonna kaksi viikkoa kesälomalla ja viime vuoden tapaan, suuntasimme asuntoautolla pohjoiseen. Vielä ei siis ollut meidän aika matkustaa sen kauemmas, toivottavasti ensi vuonna sitten. Onneksi meillä oli kuitenkin mahdollisuus saada asuntoauto lainaan kahdeksi viikoksi ja toteuttaa upea matka Lappiin ja Norjaan.

Seuraavaksi pieni spoilaus kohteista, niin tiedät mitä on luvassa! Instagram-tililtäni @hannamarihenrikatravel löytyy kohokodista vuoden 2021 kohdalta läpileikkaus reissusta Instagram-tarinoiden muodossa.

Alta, Tromssa, Narvik ja nopea pyyhällys Ruotsin läpi

Viime kesän asuntoautoreissusta kerroinkin kahdessa eri postauksessa, ensimmäisessä osassa käsittelin matkan Nordkappiin ja toisessa matkan takaisin kotiin Nordkappista. Matkailijana olen sellainen, joka yrittää kerätä mahdollisimman paljon uusia maita tai uusia paikkoja, joten tällä Pohjois-Norjan reissulla reittisuunnitelma oli erilainen kuin viime vuoden reissulla. Kohteista Alta oli jo viime vuodelta tuttu, mutta Tromssan ja Narvikin alueet taas olivat meille uusia. Kotiin päin tullessa ajoimme vielä Narvikista suorinta reittiä Ruotsin läpi Suomen puolelle.

Pohjois-Pohjanmaa, Itä-, Tunturi- ja Keski-Lappi

Juuri äsken Lapin eri ”alueita” selvittäessäni huomasin, että tällä reissulla tuli käytyä Itä-, Keski- ja Tunturi-Lapissa, kun taas viime vuoden reissu painottui Tunturi- ja Pohjois-Lappiin – onnistuttiin siis myös tämän reissun myötä kiertämään kahden peräkkäisen kesän aikana Lapin neljä eri aluetta! Määrittely näille eri Lapin alueille bongattu Tripsteristä. Kohteista taas Kuusamo on vielä Pohjois-Pohjanmaata, vaikka eroaakin maastoltaan hyvin paljon lähtöpisteestä, joka myöskin sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla.


Roadtripin kolme ensimmäistä päivää


Ekan kolmen päivän reitti

Päivä 1 – Ruka

Ekan ajopäivän etappina oli Kuusamon Ruka, eli maakunta ei vielä vaihtunut. Tässä välissä haluan huomauttaa, että lähdimme todella hatarilla suunnitelmilla matkaan, mikä ei ole yhtään minun (tai meidän) tapaista. Minulla oli fiilis, että kaksi viikkoa on niin pitkä aika, ettei tällä kertaa tarvitse suunnitella etukäteen jokaista etappia, vaan voi antaa välillä fiiliksen viedä. Kuusamo kuitenkin päätettiin ekaksi etapiksi jo ennen lähtöä.

Kuusamoon päästyämme kävimme varaamassa Iisakki Village -nimiseltä leirintäalueelta paikan ja jatkoimme sen jälkeen Rukalle. Rukalla kävimme pienen vaelluksen, Valtavaaran huiputus-vaellusreitin. Merkinnät oli mielestämme hieman tulkinnanvaraiset, sillä netissä ei puhuttu mitään ”Valtavaara Winter Trailista”, niin kuin opasteissa, mutta ilmeisesti tuo reitti on sitten sama kesällä ja talvella. Lisäksi lähtöpisteessä meidän mielestä kyltti osoitti väärään suuntaan – lähdettiin opastetaululta vasemmalle, kun oikeasti olisi pitänyt lähteä oikealle ja ylös (tajuttiin tämä onneksi heti alussa). Seurattiin sitten noita Winter Trailin kylttejä. Pohdittiin ennen lähtöä, onko vaelluskengät vai lenkkarit oikea valinta – päädyimme lenkkareihin – lenkkarit oli väärä valinta. Valtavaaralla käyntiin meni aikaa reilu 1,5h ja kilometrejä tuli noin 6. Huipulla vielä hoksasin, että olen ollut täällä ennenkin, nimittäin vuonna 2013 retkeilin Valtavaaralle lumikenkäillen.

Osa reitistä meni oikeastaan suolla ja tuon taivalluksen jälkeen kengät olivat aivan litimärät. Onneksi ei ollut kylmä, joten märät kengät eivät paljoa haitanneet tai pilanneet fiilistä. Juuri tuolla upottavalla suolla meitä tuli vastaan muutama poro aivan lähietäisyydellä! Yksi poro jäi vielä tarpeilleen ihan meidän polun viereen ja toinen jo meidät ohittanut poro alkoi huutamaan sille (selvisipä samalla, että what does the reindeer say), liekkö varoitti meistä. Harmi, ettei tuossa tilanteessa kerennyt kaivaa puhelinta taskusta ottaakseen kuvia ja ehkä hieman myös jännitti, koska ne porot tulivat aivan parin-kolmen metrin päähän.

Lisää poroja nähtiin vielä illalla campingissa. Porot kävelivät aivan muina poroina campingalueen läpi, tosin pieni vasa hieman pelkäsi ihmisiä. Kuusamossa oli erittäin seurallisia poroja. 🙂 Illalla vielä tehtiin pieni souturetki leirintäalueen ilmaiseksi lainattavissa olleella kajakilla.

Valtavaaralla
Poro meidän caravanpaikalla

Päivä 2 – Kuusamo, Salla & Kemijärvi

Jo matkan toisen päivän aamuna tuli se hetki, kun mietimme, että mitäs sitten tehdään? Teemu halusi käydä tsekkaamassa Kuusamon keskustan, minkä lisäksi meidän sunnuntain ostoksista oli jäänyt uupumaan muutama asia, joten ajoimme vähän matkaa takaisin Kuusamoon ja kävimme kaupassa. Ostin samalla kaulahuivin, sillä oli käynyt ilmi, että olimme molemmat epäonnistuneet pakkaamisessa (Teemu joutui ostamaan vaellussukat). Huvittaa, kuinka sitä tuli pakattua taas miten sattuu, vaikka tiesi, että sääennuste ei ennusta kovin lämmintä keliä…

Olin suunnitellut, että tällä kesälomalla tehtäisiin useampia pieniä päiväretkiä/valluksia ja tällaisista sopivista kohteista Salla oli sopivan etäällä Kuusamosta, joten suuntasimme Sallaan. Salla oli myös molemmille uusi paikka, eli kumpikaan ei ollut käynyt siellä ennen. Valitsimme Kaunisharjun kierroksen, lähinnä sen sopivan pituuden (n. 2h 45min) vuoksi. Kaunisharjun kierros oli helppokulkuinen, mutta ei siinä ollut kyllä paljoa nähtävää, vaikka metsässä kulkeminen on toki mukavaa puuhaa. Reitti meni oikeastaan koko matkan ajan metsässä joten suosittelen tätä reittiä, mikäli todella rakastat metsää – tunturimaisemia et tällä retkellä näe. Tuli kuitenkin tehtyä hyvä reippailu metsässä.

Metsäretkellä

Kierroksen jälkeen kello oli sen verran vähän, että Sallassa yöpyminen ei ollut pakollista. Lyhyen Googlaamisen jälkeen päädyin soittamaan Kemijärvellä sijaitsevalle camping-alueelle ja suuntasimme kohti Kemijärveä, Kemijärvi oli myös täysin uusi kohde molemmille. Leirintäalue oli mukava ja sijaitsi aivan Kemijärven keskustassa, joten kävimme illan päälle vielä kävelyllä Kemijärven keskustassa. Mielestäni se oli yllättävänkin suuren oloinen kaupunki (olen siis nähnyt pienempiäkin keskustoja), jossa oli kuitenkin silmiinpistävän paljon tyhjillään olevaa liiketilaa. Mielenkiinnosta tsekkasin siis Wikipediasta Kemijärven kaupungin väestökehityksen, ja niin kuin arvelinkin, on se ollut jyrkästi laskussa 80-luvulta lähtien. Useat sitä ennen (ehkä 50-60 -luvuilla) rakennetut liikerakennukset loistivat tyhjyydellään ja aavemaisuudellaan.

Päivä 3. – Rovaniemi & Sodankylä

Teemu oli toivonut jo etukäteen, että käymme tällä reissulla Rovaniemellä. Heikohkosta reissun suunnittelusta johtuen huomaatte pian, että reittimme ei ole ollut loogisin mahdollinen, niin kuin ei myöskään päätös lähteä Kemijärveltä pohjoisen sijaan länteen. Oli kuitenkin tarkoitus viettää vielä neljä seuraavaa päivää Suomen puolella, joten päätimme, että pieni eestaas ajelu on sallittua.

Museoiden ja historian ystävinä Rovaniemellä menimme ensin Arktikumiin. Arktikumin omaa esittelyä lainaten, ”Olemme tiedekeskus ja museo ja tuomme pohjoisen luonnon, kulttuurit ja historian lähellesi”. Arktikum oli todella mielenkiintoinen kokemus! Esillä oli ainakin Lapin ja Rovaniemen historiaa, pohjoisen eläimiä, Saamelaisten historiaa ja kulttuuria sekä tietoa ilmastonmuutoksesta. Sisäänpääsy aikuiselta kustansi 15€, mikä on mielestäni Suomen hintatasolla hyvin kohtuullinen sisäänpääsymaksu näin laajaan museoon/tiedekeskukseen. Arktikumissa vietimme aikaa noin 2,5h, joten suosittelen varaamaan ainakin 2h siellä kiertämiseen. Rovaniemellä kerkesimme myös kiertämään hieman kauppoja, joissa oli superhyvät alennusmyynnit, sekä tapaamaan lyhyesti vanhaa yliopistokaveriani. Lopuksi ajelimme vielä Ounasvaaralle, jossa olin käynyt viimeksi telinevoimisteluleirillä about 15 vuotta sitten kesällä. Rovaniemellä vierailu oli erittäin hyvä idea!

Rovaniemeltä ajoimme Sodankylään yöksi, Nilimella-nimiselle leirintäalueelle. Leirintäalue oli muuten hyvä, mutta vesisateet olivat hieman aiheuttaneet damagea ja useampi caravanpaikka oli kosteuden vuoksi pois käytöstä. Tämä aiheutti hieman hämmennystä paikan päällä, sillä alue alkoi täyttymään ja joidenkin asuntoautojen parkkeerauksissa oli käytetty luovia ratkaisuja. Onneksi olimme sen verran ajoissa, että saimme meidän asuntoautolle ihan ok:n paikan. Tällä reissulla totesimme, että kun saapuu campingiin viimeistään klo 19 aikoihin, saa vielä hyvän paikan. Jos saapuu myöhemmin, voi esimerkiksi joutua nukkumaan hieman vinossa.

Nilimellassa hoidettiin vielä aamulla asuntoauton tärkeimmät ”huoltotoimenpiteet”: kemssan tyhjennys, harmaavesisäiliön tyhjennys sekä vesisäiliöiden täyttö. Huoltotoimenpiteiden jälkeen matka jatkui länteen, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Asuntoauto Eurooppa Kotimaa Suomen lappi

Käsivarren kautta kotiin & Saanan huiputus

sunnuntai, 13 syyskuun, 2020

Tämä postaus on jatkoa elokuussa julkaistulle kesälomareissun ekalle osalle, jonka pääset lukemaan tästä.

Lähdimme maanantaiaamuna 27.7. Nordkappissa vietetyn yön jälkeen ajamaan kohti Altaa, joka on isoin matkan varrelle sattunut kaupunki. Matkan päämäärä, Nordkapp, oli nyt saavutettu ja reissu kääntyi kotimatkan puolelle. Norkdappiin vie vain yksi tie, joten mantereen puolelle ajoimme samaa reittiä jota olimme edellispäivänä ajaneet Nordkappiin. Johtuen Nordkappin 12 tunnin parkkeerausaikarajasta, siirryimme aamupalalle edellisenä päivänä bongatulle levähdyspaikalle, jonka oli maanantai-aamuna moni muukin löytänyt. Levähdyspaikan puisella penkillä ja pöydällä nukkui saksalaisia motoristeja hyvin makuupusseihin kääriytyneinä. Mikä jottei, kun yökin oli lämmin ottaen huomioon, että olimme Manner-Euroopan oikeastaan pohjoisimmassa kolkassa.

Alta River Camping

Altassa menimme yöksi Alta River Campingiin, joka on suomalaisten omistama. Soitimme jo matkalla River Campingiin kysyäksemme voimmeko varata paikan, mutta varaumahdollisuutta ei ollut vaan  paikat täytettiin saapumisjärjestyksessä. Respasta ehdotettiin, että tulisimme heti ensin käymään campingissa ja veisimme jotain tavaraa paikalle merkiksi, että se on varattu. Kävimme maksamassa leirinnän ja viemässä ulkokalusteet valitsemallemme paikalle, sillä halusimme käydä vielä tutustumassa Altan keskustaan. Altassa on noin 20 000 asukasta ja keskusta on suhteellisen pieni, tosin aivan normaalin pienen kaupungin keskustan kokoinen. Oli kiva päästä käymään muutamassa kaupassa ja mm. ostamaan vähän kevyempää vaatetta (olin pakannut aika lämmintä vaatetta mukaan). Meitä nimittäin kelit suosi, lämpötila oli reilussa kahdessakymmenessä oikeastaan koko reissun ajan.

Alta River Campingissa meidän auton keulaa vastaapäätä olevalalle paikalle tuotiin illalla hinurilla eräiden suomalaisten asuntoauto, joka oli mennyt rikki kesken reissun. Kuulemma asuntoauton korjausaikaa olisi ollut aivan mahdoton saada tuleville päiville Altan alueella, kesälomien ja muun vuoksi. Viimeinen lopputulema jonka me kuulimme oli sellainen, että joku heidän tuttavansa lähti Porvoosta asti rekalla hakemaan heitä kotiin, kun autoa ei saatu korjattua. Auts! Tämä toimi hyvänä muistutuksena vakuutusten tärkeydestä, sillä hinaus oli kuulemma maksanut paljon.

Nämä kivikasat, joita näkyi lähes jokaisella levikkeellä, eivät ole meidän tekemiä. 🙂

Altassa vietetyn yön jälkeen ajoimme reissun ehkä kauneimman osuuden, Altasta Skibotniin eli Yykeanperälle, josta on enää muutamakymmen kilometriä Suomen puolelle. Suurin osa reitistä kulkee aivan vuonon reunalla. Olimme yötä Skibotn Camping -nimisellä leirintäalueella, jossa näytti asuvan enemmän kausipaikkalaisia kuin aiemmilla leirintäalueilla – monen asuntovaunun kyljessä oli aivan oikeaa, pientä mökkiä muistuttava ”lisäsiipi”. En tosin ihmettele vaikka siellä joku viihtyisi pidempäänkin, sillä leirintäalue sijaitsee ihan rannalla ja maisemat olivat mitä upeimmat – katsokaa vaikka alla olevaa kahta kuvaa, jotka on otettu samasta kohdasta leirintäalueen rannalla! Voi kun näin hienoja vuoria löytyisi myös Suomesta.

Yykeänperältä teimme myös pienen retken luontoon, Lulledalenin metsäpolulle. Metsäpolku löytyy Yykeanperältä  noin 15 minuutin ajomatkan verran käsivarteen päin. Mitään henkeäsalpaavia maisemia ei tältä reitiltä löytynyt, mutta polku oli hyvä kulkea (tosin ei liikuntarajoitteisille) ja matkan varrella oli lappuja, joissa oli ympäröivään luontoon liittyvää tietoa. Laput oli myös suomennettu ja lähes jokaisessa suomennoksessa oli hassuja virheitä. 🙂 Reitti päättyy laavulle jossa olisi voinut vaikka paistaa makkaraa. Tämän polun käveleminen toimi hyvänä alkulämmittelynä seuraavan päivän Saanan retkeä ajatellen.

Saanan huiputus

Toinen tämän kesälomareissun ”pääkohde” oli Saana. Minä en ollut ikinä huiputtanut mitään tunturia tai vuorta, joten tämä oli minulle aivan ensimmäinen kerta. Reitin alkupistettä vastapäätä toisella puolella tietä on parkkipaikka, joka oli jo lähes täynnä klo 11 jälkeen aamulla. Huiputukseen varustauduin vaelluskengillä, juoksuhousuilla, urheilupaidalla ja pitkähihaisella ja reppuun pakkasin vielä tuulitakin. Otin myös mukaan hieman evästä sekä vettä, sillä netin mukaan reitille olisi hyvä varata aikaa noin 4 tuntia. Tässä kantapään kautta opittu vinkki: ota paljon vettä mukaan (vaikka 1,5 litraa).

Minulla on hyviä uutisia jokaiselle Saanan huiputuksesta haaveilevalle – reitin rankin osuus on heti alussa! Uskon, että jos et ole harrastanut paljoa liikuntaa viime aikoina, voi alku tuntua raskaalta, sillä reitti alkaa aika pitkällä ja aika jyrkällä nousulla ilman portaita. Huipulla näkyi kuitenkin retkeilijöitä aivan pienistä lapsista vanhuksiin asti. Ehkäpä jyrkin kohta onneksi taitetaan portaita pitkin, jonka jälkeen reitti muuttuukin kivisemmäksi ja tarkka polku loppuu, mutta merkkikeppejä ja muita retkeilijöitä seuraamalla löytää huipulle asti. Oli huikeaa huomata, kuinka korkealle täällä meidän maastoltaan tasaisena pidetyssä Suomessakin voi päästä – huipulla oli ihan erilainen keli kuin alhaalla! Sieltä myös näkee kolmen eri maan puolelle (ainakin me päättelimme niin).Alkureitti näyttää tältä

Mun paras (ja ainoa) reissuposeeraus näkyy tässäkin kuvassa. Tadaa! Kuvanottohetkellä selkäni takaa puhalsi aivan todella kova tuuli.

Reitin alussa oli lämmin, mutta huipulla kylmä ja kova tuuli, joten älä anna lähtöpisteen lämpötilan huijata sinua vaan ota lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta mukaan. Huipulla tuuli niin paljon, että tuuleen pystyi lähestulkoon nojaamaan! Meiltä Saanan huipulla käymiseen meni taukoineen kaikkineen kolme tuntia ja muutama minuutti.

Näin kauan meni Saanan huiputukseen.

Viimeisen yön olimme Lapin lomamökit & Camping -nimisellä leirintäalueella Enontekiön ja Muonion rajalla. Paikan omistaja oli hyvin sympaattinen nainen, joka seisoi sisäänajon luona antamassa ohjeita yöpyjille ja nimitti itseään ”käveleväksi respaksi”. Leirintäalue sijaitsee joen varressa joten Ruotsi näkyi vain muutamankymmenen metrin päässä joen toisella puolella.

Aamulla meillä alkoi satojen kilometrien ajomatka takaisin lähtöpisteeseen, Ylivieskaan. Meidän reissu oli kaikin puolin onnistunut – kesäloman ensimmäiset vesisateetkin sattui kohdalle vasta Torniossa! Nukuimme viikon auton ”patissa”, eli tuolla ohjaamon päällä olevalla parvella. Matkatavarat meillä oli koreissa jalkopäässä rajallisen säilytystilan vuoksi, joten jouduimme vielä hieman tinkimään jalkatilasta yöllä. Viikko ”patissa” sujui ihan hyvin, mutta en ehkä muuttaisi sinne asumaan. 😉

Viimeinen yö rauhallisella ja suojaisalla paikalla,  tasaisella ja hyvällä alustalla. Täydellistä!

Tässä toinen ja viimeinen osio minun tämän vuoden ainoasta ulkomaanreissusta. 🙂 Reissu oli erilaisempi kuin viime vuosien muut reissut, mutta kuitenkin todella hyvä ja se tuli todella tarpeeseen. Haaveilen kyllä edelleen matkasta jonnekin kauemmas, mutta harmillisesti kukaan ei voi tällä hetkellä ennustaa milloin pääsemme taas matkustamaan ”normaalisti”, tai mikä se ”uusi normaali” tapa matkustaa tämän pandemian jälkeen sitten edes onkaan – toivon, että vuoden päästä syksyllä matkustaminen olisi mahdollista, sillä silloin olisi tiedossa yksi erittäin ainutkertainen matka.. 🙂

Asuntoauto Eurooppa Suomen lappi

1042 kilometriä asuntoautolla Nordkappiin

maanantai, 17 elokuun, 2020

Hei vain pitkästä aikaa! 🙂

Kiire iski vasten kasvoja ja lujaa heti, kun loma loppui vajaa kolme viikkoa sitten. Kaksi työtä ja kiireisen syksyn suunnittelua sekä paljon sovittuja menoja viikonloppuina on vaatinut veronsa ja blogin puolelle tuli tahaton tauko. Tarkoitukseni oli palata kesälomapostausten merkeissä jo pari viikkoa sitten, mutta kiireen keskellä tämä ensimmäinen reissupostaus jäi muiden luonnosten sekaan. Tässä se kuitenkin vihdoin on, vain kolme viikkoa loman jälkeen:

Kesälomamatka Suomen Lappiin & Nordkappiin – osa 1/2 (matka Nordkappiin asti).

Lähdimme matkaan perjantaina 24.7. ja ensimmäisen yön olimme (suunnitelmasta poiketen) Ranualla tuttavien pihassa. Tämä yöpaikka tarjosikin meille mm. SUP-lautailua Ranuajärvellä sekä saunomista – ei ollenkaan huono loman aloitus! Alunperin tarkoitus oli ajaa Rovaniemen hujakoille, mutta noh, aina tulee pieniä vastoinkäymisiä ja tiivistettynä perjantaina jo tunnin ajon jälkeen huomasimme, että auton renkaat tarvitsevat tasapainotusta – koitappa saada renkaiden tasapainotus vielä perjantai-illalle klo 17 jälkeen tai lauantaiaamulle! Saimme kuitenkin tasapainotuksen Ranualle lauantaiaamulle, joten tiemme vei perjantaina Raunalle.

Lauantaina lähdimme matkaan aamusta heti rengashuollon jälkeen ja ajoimme Kaamaselle asti, mutta matkalla poikkesimme ensinnäkin Saariselän kohdalla Kaunispään päälle – ja sieltä avautuikin upeat maisemat! Tällaisia maisemia en ollut ikinä ennen nähnyt Suomessa. Suosittelen poikkeamaan Kaunispäällä, sillä siitä tulee vain noin 15 minuutin koukkaus matkaan. Inarissa kävimme vielä suunnitelmien mukaisesti Saamelaismuseo Siidassa, joka oli mielestäni todella mielenkiintoinen. Hävettää myöntää, mutta en tiennyt juuri mitään saamelaisista tai saamelaisuudesta, en edes muista mitä niistä on opetettu aikoinaan koulussa, mutta nyt tunnen olevani taas hieman viisaampi. Tämän on siis oikea paikka sinulle, jolla on samanlainen aukko sivistyksessä kuin minulla! Siidan jälkeen kävimme vielä katsomassa Jäniskosken riippusillan, jonka alla virtasi mahtavan voimakas koski.

Poroja Kaunispäällä
Jäniskosken riippusilta

Sunnuntaita vasten yölle olin varannut etukäteen sähköpostilla asuntoautolle paikan Lomakylä Jokitörmästä Kaamasesta, joka on Inarista noin 30 km pohjoiseen. Periaatteessa asuntoautopaikkaa ei olisi mikään pakko varata etukäteen, mutta koska tänä kesänä leirintäalueet ovat olleet poikkeuksellisen suosittuja, varasin paikan varmuuden vuoksi jo etukäteen. Sain Jokitörmästä nopean ja ystävällisen vastauksen tiedusteluuni. Loppujen lopuksi paikan päällä olisi ollut hyvin tilaa vielä, mutta parempi ottaa varman päälle!

Karavaanari on kaikkien kaveri. 🙂 Meidän käyttämä asuntoauto on Fiatin alustalla ja sillä on todella hyvä ajaa.

Vinkki: Jos ajelet Lapissa, suosittelen lataamaan Porokello -sovelluksen, joka varoittaa korkeasta porokolaririskistä matkan varrella. Sovellus on ilmainen ja se kilisee kun olet ajamassa kohti aluetta, jossa on tehty lähiaikoina porohavaintoja sovelluksen muiden käyttäjien toimesta. Porojen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä vaikka ne eivät syöksy yllättäen ojasta tielle niin kuin hirvet, eivät ne myöskään väistä autoja.

Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, ylitimme Norjan rajan Utsjoen Karigasniemellä. Karigasniemellä on vielä rajan tuntumassa K-Market, jossa teimme viimeiset ostokset Suomen puolella. Meitä ei pysäytetty rajalla ollenkaan (en edes nähnyt rajavirkailijoita), mutta aika-ajoin myös Karigasniemen rajalla pysäytellään autoja. Suomalaiselle riittäisi kuitenkin, että mukana on ajokortti, mikäli henkilöllisyys pitää todistaa rajalla.

Alkumatka Norjan puolella oli hieman tylsä, mutta meren lähestyessä maisemat vaihtuivat vakuuttavan näköisiksi ja sellaisiksi, joita ei Suomessa näe. Reitille mahtuu mutkien lisäksi monta tunnelia sekä paljon jyrkkiä nousuja ja laskuja, myös tunnelien sisällä. Matkan varrella on myös paljon hyviä pysähdyspaikkoja asuntoautossa syömistä sekä kuvien ottamista varten – tässä muutama kuva matkan varrelta.

Ennen varsinaiseen päämääräämme, Nordkappiin, saapumista kävimme Nordkappin kunnan (Nordkapp on siis myös kunnan eikä vaan sen Euroopan mantereen pohjoisimman paikan, johon turistit menevät, nimi) keskustaajamassa Honningsvågissa. Honningsvåg oli aivan oikean taajaman kokoinen taajaama kauppoineen kaikkineen. Nordkappiin on noin 35 kilometriä Honningsvågenista.

Vinkki: Norjassa ylinopeudesta saa mojovat sakot! Me emme nähneet kertaakaan poliiseja valvomassa nopeuksia, mutta nopeusrajoituksia kannattaa tietenkin noudattaa – ja Norjan mutkaisilla teillä ne on asetettu varmasti täysin aiheellisesti! Facebookin Norja-ryhmissä useat ovat kertoneet saaneensa sakot, suurimmat jotka olen nähnyt olivat 8500 NOK eli lähes 850 euroa. 

Honningsvåg

Nordkappiin, eli sinne maapallon luo, saavuimme noin klo 20:30 ja ostimme pakollisen pääsylipun, joka on ajoneuvokohtainen. Pääsylipulla alueella saa olla 12 tuntia, joten monet saapuvatkin illalla ja hyödyntävät sen yöpymiseen – niin kuin mekin. Nordkappissa yöpyminen on tosin ikään kuin puskaparkitusta, koska siellä ei saa sähköä eikä siellä ole mitään leirintäalueen palveluita pois lukien WC:t.

Kun saavuimme klo 20:30 aikaan, oli paikalla jo useita asuntoautoja, mutta saimme kuitenkin ns. eturivipaikan parkkipaikan reunalta. Aamulla kun teimme 12 tunnin viipymisen jälkeen lähtöä, oli suurin osa niistä asuntoautoista jotka olivat tulleet meitä ennen vielä paikallaan. Tuota 12 tunnin noudattamista ei varmaan juurikaan valvottu. Me lähdimme herättyämme tekemään aamupalaa edellisenä päivänä matkan varrelta bongatulle levähdyspaikalle. Karavaanin yöpaikka Nordkappissa, päästiin eturiviin.
Nordkappissa on myös ns. visitor center, Nordkapphallen, johon voi halutessaan ostaa pääsylipun, ja me päädyimme ostamaan ne korkeasta hinnasta huolimatta – ja positiivisena yllätyksenä ystävällinen virkailija antoikin meille tuntuvan alennuksen lipuista (saimme perhelipun). Nordkapphallen on 15.6-15.8. joka päivä auki klo 01 asti, joten sinne kerkesi vielä hyvin vaikka tulimmekin Nordkappiin vasta illalla. Aikaa kiertämiseen kannattaa varata noin 1,5 h. Nordkapphallenista löytyy ainakin ”kuninkaallinen” näköalatasanne, huone jossa on ”valoshow”, Nordkappin historiasta kertova huone, elokuvateatteri jossa esitettiin hyvin mielenkiintoinen ja vaikuttava noin vartin pituinen video elämästä Nordkappissa eri vuodenaikoina, ravintola ja suuri matkamuistokauppa – sekä tämä vaaleanpunainen erikoisuus. Arvaatko, mistä tässä huoneessa on kyse?

No en olisi minäkään uskonut tällaista löytäväni Nordkappista, mutta kyseessä on erään Thaimaan edellisen kuninkaan, Chulalongkornin, kunniaksi perustettu museohuone. Tarina meni jotenkin niin, että hän on matkustanut muutaman kerran 1800-1900 lukujen taitteessa Pohjoismaihin ja mm. Nordkappiin ja viettänyt pidemmän aikaa siellä, minkä kunniaksi Nordkapphallenissa on hänelle omistettu museohuone. Tuo museo on kuulemma tärkeä Thaimaalaisille, sillä kuningas oli erittäin pidetty aikanaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin – Nordkappin yö oli 26.7. edelleen yötön. 

Seuraavana päivänä matka jatkui Altan kautta kohti käsivartta ja Saanaa. Tunnelmia matkalta Nordkappista takaisin kotiin päin voit lukea seuraavasta blogitekstistä. Muistathan seurata minua myös Instagramissa, @hannamarihenrikatravel!