Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Kotimaa

Kotimaa

Minä <3 Kuopio

lauantai, marraskuu 7, 2020

Heippa (pitkästä aikaa)!

En ole varmaan ainoa, joka on viettänyt tänä vuonna poikkeuksellisen paljon aikaa omassa kotikaupungissa. Erityisesti keväällä ja alkukesästä ympäri Kuopiota käveleminen oli olennainen osa viikkorytmiäni, kun minnekään muualle ei oikein voinut mennä. Omaa kotikaupunkia on siis tullut tarkasteltua enemmän ja jollain tapaa myös tarkemmin, tai eri näkökulmasta.

Tämän viikon torstaina kun lähdin kävelemään kohti työpaikkaa, heti rapusta ulos astuessani tunsin, että jokin ympäristössä on erilailla kuin aiemmin. Ympäristö oli jotenkin erivärinen..? Työmatkallani kävelen Kuopion torin läpi ja juuri torin kohdalla totuus paljastuikin. Taivas oli upean pinkki ja koko ympäristö hohti vaaleanpunaisena! Taivas jopa värjäsi valkeiden kerrostalojen seinätkin vaaleanpunaisen sävyisiksi. WAU! Tämä valoilmiö piti pysähtyä ikuistamaan.

Tästä valoilmiöstä inspiroituneena ajattelin esitellä lyhyesti muutamia paikkoja rakkaasta kotikaupungistani tämän vuoden aikana ottamieni kuvien avulla. Olen siis asunut Kuopiossa 5 vuotta ja muutaman kuukauden, eli en ole suinkaan täältä kotoisin. Kuopio on kuitenkin vienyt sydämeni (niin kuin myös Pohjois-Karjalasta kotoisin olevan Teemun sydämen). Lisäksi aloitin juuri viime viikolla vakituisen työn Kuopiolaisessa ohjelmistotalossa, mikä ei ainakaan vähennä haluani jäädä tänne. Täällä on siis toistaiseksi hyvä olla!

Seuraavaksi esittelen muutaman Kuopiolaisille todella tutun, sekä minulle tärkeän paikan. Uskokaa tai älkää, mutta tässä seuraavassa kuvassa ei ole minkäänlaista filtteriä!

Ensimmäiset kuvat ovat siis Kuopion torilta, joka on usein äänestetty Suomen parhaaksi toriksi. Tori on Kuopiossa keskustan, ellei koko kaupungin ”sydän” ja erityisesti kesäisin se on täynnä erilaisia kojuja, mutta myös muina vuodenaikoina torilta löytyy mm. ruokakojuja. Ylhäällä näkyvässä kuvassa näkyy Kuopion ihana, vanha kauppahalli ja sen kylkeen rakennettu lasiseinäinen lisäsiipi, josta löytyy kahvila. Vastakkaisella puolella torin päädyssä on kaunis kaupungintalo, joka näkyy seuraavan, toukokuussa otetun kuvan taustalla. Kuopion tori on tietenkin kesäisin paras jätskipaikka!

Seuraavassa kuvassa esiintyy Valkeisenlampi, joutsen sekä Puijon torni. Kuva on otettu 5.5.2020. Valkeisenlampi on lampi lähellä Kuopion keskustaa, tarkemmin keskustan ja viereisen suositun Niiralan asuinalueen välissä. Valkeisenlammen ympäri kiertää hyvin suosittu (lenkki)polku, joka on ehkä noin 1,2 km pitkä. Me asumme lähellä Valkeisenlampea, joten olemme lenkkeilleet sen ympäri kymmeniä, ehkä satoja kertoja. Valkeisenlammen ympäristö on puistomainen ja kesällä – erityisesti tänä kesänä – hyvin suosittu ajan- ja illanviettopaikka. Valkeisenlammen ympäristö on myös mm. opiskelijoiden perinteinen vapunviettopaikka. Valkeisenlammen ”Eteläpäästä” löytyy myös hiekkaranta, en tosin ole varma uisinko tuossa lammessa. Talvisin lammen jäällä kulkee hiihtolatu, jota aion kyllä hyödyntää tänä talvena. Lisäksi lammen ympäriltä löytyy lapsille leikkipaikka sekä aidatut koripallo- ja jalkapallokentät.

Ja tietysti mäkihyppytorni sekä Puijon Torni kohoavat ylväästi lammen pohjoispäädyn maisemassa. Puijon Torni näkyy myös meidän parvekkeelta. Koti on siellä, mistä näkyy Puijon Torni. <3

Meillä on Kuopiossa myös aivan todella kaunis Tuomiokirkko, sekä Snellmanin puisto joka aukeaa kirkon portailta (kuva otettu kirkon portailta puistoon päin). Tuo kirkko tulee olemaan myös meidän vihkikirkko ensi vuoden elokuussa. Tämä kuva on otettu 26.9.2020 ja maisema oli edelleen näin vihreä, eli jotain tällaista se tulee olemaan myös meidän hääpäivänä – toivotaan, että kelit suosivat 14.8.2021! Vuoden 2019 vihkiparit eivät tosin olleet kovin onnekkaita, sillä Snellmanin puisto oli viime kesän ajan myllättynä auki ja sitä koristi kukkien sijaan työmaa-aidat.

Toisessa kuvassa vielä maaliskuinen kuva kirkosta, kuva on siis otettu Snellmanin puistosta kirkolle päin. Kyllä tässä kirkossa kelpaisi mennä vihille myös talvella, vai mitä?

Hävettää myöntää, mutta minusta tuntuu, etten ennen Kuopioon muuttamista (tai seurustelun myötä Kuopiossa ajan viettämistä) oikeastaan tiennyt, mistä Kuopio on tunnettu. Olisin varmaankin yhdistänyt Kuopion vain Matkukseen ja Ikeaan, Puijon Tornia en olisi varmasti tunnistanut jos joku olisi minulle siitä kuvan näyttänyt ja kalakukosta en ollut kuullutkaan. Olen kuitenkin kuullut, että moni paikallinen ei ole juurikaan Puijon Tornissa vieraillut, ehkä se on liian lähellä tai jotain, mutta minä voin ylpeänä kertoa että olen käynyt siellä varmaan kymmenen kertaa.

Vaikka olenkin kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta jossa maasto on hyvin tasaista, järviä ei juurikan ole ja maisemaa vallitsee enemmänkin pellot kuin metsät, tunnen olevani kotona myös Kuopiossa ja molemmat paikat ovat minulle hyvin tärkeitä. Nämä Puijon Tornin näköalatasanteelta, kahdesta eri suunnasta otetut kuvat sen kertovat – meillä Kuopiolaisilla on kaupunki, mutta meillä on myös metsät ja järvet. <3

Näiden lisäksi meillä on Kuopiossa paljon ihania paikkoja lisää – esimerkiksi Väinölänniemi, jossa Kuopiorock järjestetään, sekä Kuopion matkustajasatama, jossa Kuopion Viinijuhlat järjestetään, ovat meille Kuopiolaisille erittäin rakkaita paikkoja. Toivon kovasti, että ensi kesänä pääsemme taas osallistumaan mm. näihin mahtaviin tapahtumiin! Uusia seikkailuja odotellessan koitetaan keskittyä siihen, mitä meillä on nyt saatavilla ja löytää kauneutta sekä mielenkiintoisia paikkoja tutusta ympäristöstä. <3

Hannamari

Asuntoauto Eurooppa Kotimaa Suomen lappi

Käsivarren kautta kotiin & Saanan huiputus

sunnuntai, syyskuu 13, 2020

Tämä postaus on jatkoa elokuussa julkaistulle kesälomareissun ekalle osalle, jonka pääset lukemaan tästä.

Lähdimme maanantaiaamuna 27.7. Nordkappissa vietetyn yön jälkeen ajamaan kohti Altaa, joka on isoin matkan varrelle sattunut kaupunki. Matkan päämäärä, Nordkapp, oli nyt saavutettu ja reissu kääntyi kotimatkan puolelle. Norkdappiin vie vain yksi tie, joten mantereen puolelle ajoimme samaa reittiä jota olimme edellispäivänä ajaneet Nordkappiin. Johtuen Nordkappin 12 tunnin parkkeerausaikarajasta, siirryimme aamupalalle edellisenä päivänä bongatulle levähdyspaikalle, jonka oli maanantai-aamuna moni muukin löytänyt. Levähdyspaikan puisella penkillä ja pöydällä nukkui saksalaisia motoristeja hyvin makuupusseihin kääriytyneinä. Mikä jottei, kun yökin oli lämmin ottaen huomioon, että olimme Manner-Euroopan oikeastaan pohjoisimmassa kolkassa.

Alta River Camping

Altassa menimme yöksi Alta River Campingiin, joka on suomalaisten omistama. Soitimme jo matkalla River Campingiin kysyäksemme voimmeko varata paikan, mutta varaumahdollisuutta ei ollut vaan  paikat täytettiin saapumisjärjestyksessä. Respasta ehdotettiin, että tulisimme heti ensin käymään campingissa ja veisimme jotain tavaraa paikalle merkiksi, että se on varattu. Kävimme maksamassa leirinnän ja viemässä ulkokalusteet valitsemallemme paikalle, sillä halusimme käydä vielä tutustumassa Altan keskustaan. Altassa on noin 20 000 asukasta ja keskusta on suhteellisen pieni, tosin aivan normaalin pienen kaupungin keskustan kokoinen. Oli kiva päästä käymään muutamassa kaupassa ja mm. ostamaan vähän kevyempää vaatetta (olin pakannut aika lämmintä vaatetta mukaan). Meitä nimittäin kelit suosi, lämpötila oli reilussa kahdessakymmenessä oikeastaan koko reissun ajan.

Alta River Campingissa meidän auton keulaa vastaapäätä olevalalle paikalle tuotiin illalla hinurilla eräiden suomalaisten asuntoauto, joka oli mennyt rikki kesken reissun. Kuulemma asuntoauton korjausaikaa olisi ollut aivan mahdoton saada tuleville päiville Altan alueella, kesälomien ja muun vuoksi. Viimeinen lopputulema jonka me kuulimme oli sellainen, että joku heidän tuttavansa lähti Porvoosta asti rekalla hakemaan heitä kotiin, kun autoa ei saatu korjattua. Auts! Tämä toimi hyvänä muistutuksena vakuutusten tärkeydestä, sillä hinaus oli kuulemma maksanut paljon.

Nämä kivikasat, joita näkyi lähes jokaisella levikkeellä, eivät ole meidän tekemiä. 🙂

Altassa vietetyn yön jälkeen ajoimme reissun ehkä kauneimman osuuden, Altasta Skibotniin eli Yykeanperälle, josta on enää muutamakymmen kilometriä Suomen puolelle. Suurin osa reitistä kulkee aivan vuonon reunalla. Olimme yötä Skibotn Camping -nimisellä leirintäalueella, jossa näytti asuvan enemmän kausipaikkalaisia kuin aiemmilla leirintäalueilla – monen asuntovaunun kyljessä oli aivan oikeaa, pientä mökkiä muistuttava ”lisäsiipi”. En tosin ihmettele vaikka siellä joku viihtyisi pidempäänkin, sillä leirintäalue sijaitsee ihan rannalla ja maisemat olivat mitä upeimmat – katsokaa vaikka alla olevaa kahta kuvaa, jotka on otettu samasta kohdasta leirintäalueen rannalla! Voi kun näin hienoja vuoria löytyisi myös Suomesta.

Yykeänperältä teimme myös pienen retken luontoon, Lulledalenin metsäpolulle. Metsäpolku löytyy Yykeanperältä  noin 15 minuutin ajomatkan verran käsivarteen päin. Mitään henkeäsalpaavia maisemia ei tältä reitiltä löytynyt, mutta polku oli hyvä kulkea (tosin ei liikuntarajoitteisille) ja matkan varrella oli lappuja, joissa oli ympäröivään luontoon liittyvää tietoa. Laput oli myös suomennettu ja lähes jokaisessa suomennoksessa oli hassuja virheitä. 🙂 Reitti päättyy laavulle jossa olisi voinut vaikka paistaa makkaraa. Tämän polun käveleminen toimi hyvänä alkulämmittelynä seuraavan päivän Saanan retkeä ajatellen.

Saanan huiputus

Toinen tämän kesälomareissun ”pääkohde” oli Saana. Minä en ollut ikinä huiputtanut mitään tunturia tai vuorta, joten tämä oli minulle aivan ensimmäinen kerta. Reitin alkupistettä vastapäätä toisella puolella tietä on parkkipaikka, joka oli jo lähes täynnä klo 11 jälkeen aamulla. Huiputukseen varustauduin vaelluskengillä, juoksuhousuilla, urheilupaidalla ja pitkähihaisella ja reppuun pakkasin vielä tuulitakin. Otin myös mukaan hieman evästä sekä vettä, sillä netin mukaan reitille olisi hyvä varata aikaa noin 4 tuntia. Tässä kantapään kautta opittu vinkki: ota paljon vettä mukaan (vaikka 1,5 litraa).

Minulla on hyviä uutisia jokaiselle Saanan huiputuksesta haaveilevalle – reitin rankin osuus on heti alussa! Uskon, että jos et ole harrastanut paljoa liikuntaa viime aikoina, voi alku tuntua raskaalta, sillä reitti alkaa aika pitkällä ja aika jyrkällä nousulla ilman portaita. Huipulla näkyi kuitenkin retkeilijöitä aivan pienistä lapsista vanhuksiin asti. Ehkäpä jyrkin kohta onneksi taitetaan portaita pitkin, jonka jälkeen reitti muuttuukin kivisemmäksi ja tarkka polku loppuu, mutta merkkikeppejä ja muita retkeilijöitä seuraamalla löytää huipulle asti. Oli huikeaa huomata, kuinka korkealle täällä meidän maastoltaan tasaisena pidetyssä Suomessakin voi päästä – huipulla oli ihan erilainen keli kuin alhaalla! Sieltä myös näkee kolmen eri maan puolelle (ainakin me päättelimme niin).Alkureitti näyttää tältä

Mun paras (ja ainoa) reissuposeeraus näkyy tässäkin kuvassa. Tadaa! Kuvanottohetkellä selkäni takaa puhalsi aivan todella kova tuuli.

Reitin alussa oli lämmin, mutta huipulla kylmä ja kova tuuli, joten älä anna lähtöpisteen lämpötilan huijata sinua vaan ota lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta mukaan. Huipulla tuuli niin paljon, että tuuleen pystyi lähestulkoon nojaamaan! Meiltä Saanan huipulla käymiseen meni taukoineen kaikkineen kolme tuntia ja muutama minuutti.

Näin kauan meni Saanan huiputukseen.

Viimeisen yön olimme Lapin lomamökit & Camping -nimisellä leirintäalueella Enontekiön ja Muonion rajalla. Paikan omistaja oli hyvin sympaattinen nainen, joka seisoi sisäänajon luona antamassa ohjeita yöpyjille ja nimitti itseään ”käveleväksi respaksi”. Leirintäalue sijaitsee joen varressa joten Ruotsi näkyi vain muutamankymmenen metrin päässä joen toisella puolella.

Aamulla meillä alkoi satojen kilometrien ajomatka takaisin lähtöpisteeseen, Ylivieskaan. Meidän reissu oli kaikin puolin onnistunut – kesäloman ensimmäiset vesisateetkin sattui kohdalle vasta Torniossa! Nukuimme viikon auton ”patissa”, eli tuolla ohjaamon päällä olevalla parvella. Matkatavarat meillä oli koreissa jalkopäässä rajallisen säilytystilan vuoksi, joten jouduimme vielä hieman tinkimään jalkatilasta yöllä. Viikko ”patissa” sujui ihan hyvin, mutta en ehkä muuttaisi sinne asumaan. 😉

Viimeinen yö rauhallisella ja suojaisalla paikalla,  tasaisella ja hyvällä alustalla. Täydellistä!

Tässä toinen ja viimeinen osio minun tämän vuoden ainoasta ulkomaanreissusta. 🙂 Reissu oli erilaisempi kuin viime vuosien muut reissut, mutta kuitenkin todella hyvä ja se tuli todella tarpeeseen. Haaveilen kyllä edelleen matkasta jonnekin kauemmas, mutta harmillisesti kukaan ei voi tällä hetkellä ennustaa milloin pääsemme taas matkustamaan ”normaalisti”, tai mikä se ”uusi normaali” tapa matkustaa tämän pandemian jälkeen sitten edes onkaan – toivon, että vuoden päästä syksyllä matkustaminen olisi mahdollista, sillä silloin olisi tiedossa yksi erittäin ainutkertainen matka.. 🙂

Asuntoauto Eurooppa Kotimaa Matkojen suunnittelu

Asuntoauto on kesän sana!

maanantai, kesäkuu 22, 2020

Kuvat Kalajoen Top Campingista

Reilu viikko sitten minä sekä monet muut suomalaiset saimme erittäin iloisia uutisia – Norjaan pääsee taas ilman kahden viikon karanteenia kotimaassa!

Olin odottanut tätä uutista kuin ”kuuta nousevaa”, sillä olemme koko korona-ajan haaveilleet siitä, että Norjaan pääsisi matkustamaan maanteitse ja ilman karanteenin tarvetta Norjassa ja Suomessa. Koronan takia ”jouduin” pitämään suurimman osan kesälomista eli ekat kolme viikkoa jo toukokuussa, nämä viikot vietin tekemällä gradua, mutta säästin kuitenkin yhden viikon vielä heinäkuun lopulle ja niinpä 24.7. klo 16 me käännämme asuntoauton nokan kohti Nordkappia! Tähän väliin paljastan, että en ole ikinä käynyt Leviä pohjoisemmassa. Tiedossa on viikon reissu, jonka aikana ajamme Inarin kautta Nordkappiin ja takaisin tulemme Kilpisjärven ja käsivarren kautta. Reissulle on aikaa viikko siksi, että seuraavan viikon lauantaina meidän pitää Teemun kanssa olla häissä Helsingissä – tuo tulee olemaan myöskin meidän ensimmäinen Helsingin vierailu sitten tammikuun matkamessujen. Asuntoautolla matkustamisessa on monia plussapuolia varsinkin tällaisena aikana, sillä asuntoautolla matkustaessa ”ylimääräisiä” kontakteja on erittäin helppo välttää jos niin haluaa, ruokaostoksetkin kannattaa tehdä Suomen puolella. Meidän alustava reittisuunnitelma on esitelty alla ja jokainen piste pl. lähtöpiste esittää yhtä yötä – tosin Kilpisjärven sijaan haluaisin olla toiseksi viimeisen yön Norjan puolella ja Alta on vain suurinpiirteinen sijainti Nordkappin jälkeiselle yölle.

Kuva Google Mapsista

Tähän mennessä ainoat varmat suunnitelmat ovat Nordkappissa käyminen ja kotiin päin tullessa Saanan huiputus, minkä vuoksi haluamme ajaa edellisenä päivänä jo lähelle Kilpisjärveä, lisäksi saatamme käydä Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidassa Inarissa heti reissuun lähtöä seuraavana päivänä. Meitä on matkassa neljä ajokortillista aikuista, joten ajamme helposti pidemmänkin matkan yhden päivän aikana. Nyt kun olen esitellyt meidän alustavan matkasuunnitelman ylempänä, niin olisi mukava kuulla vinkkejä kyseisen reitin varrelle! Erityisesti kaipaan vinkkejä leirintäalueista Norjan puolella Nordkapp-Alta -akselilta, sekä Norjan puolelta läheltä Kilpisjärveä (max. 2h ajomatka). 

Kokemukseni asuntoautoilusta

Kävimme ”totuttelemassa” asuntoautoelämään juhannuksena Kalajoella. Olimme pe-su yötä Kalajoen Top Campingissa, josta olimme varanneet etukäteen hieman kalliimman, mutta kaikista upeimmalla sijainnilla olevan Sea Side -karavaanipaikan. Nämä ovat myös ainoita paikkoja joita pystyy varaamaan etukäteen, muut paikat jaetaan saapumisjärjestyksessä. Minun edellinen asuntoautoreissuni oli niinkin kaukaa kuin kesältä 2014, jolloin olimme perheeni kanssa Keski-Euroopassa. Tuolloin perheelläni oli vielä nykyistä edellinen, hieman retrompi mutta aivan toimiva vuoden 1989 asuntoauto – nykyinen taas on hieman modernimpi, neljälle rekisteröity vuoden 2007 Bürstner Levanto A580 Fiat Ducaton alustalla. Kesän 2014 jälkeen olin ollut tasan yhden yön uudessa asuntoautossa, joten en siis osannut toimia uuden asuntoauton kanssa ja esimerkiksi kemiallisen WC:n ja harmaanveden tyhjentämisestä minulla ei ollut mitään tietoa (en ollut näitä kyllä tehnyt myöskään vanhan asuntoauton aikana), joten näitä oli hyvä opetella jonkun asiasta ymmärtävän eli äitini opastuksella sunnuntaina. Olin aiemmin jo opetellut kaasupullon vaihtamisen ja ajanut uudella asuntoautolla muutamaan otteeseen.

Minua, tosin kuin uskoakseni montaa muuta, ei ainoastaan korona ajanut kokeilemaan asuntoautoilua. Sen lisäksi että olen tehnyt yhden pidemmän reissun aiemmin asuntoautolla, olen oikeasti haaveillut jo usean vuoden ajan Keski-Euroopan tai vaikka Norjan reissusta asuntoautolla ja olimmekin alustavasti jo viime vuoden puolella suunnitelleet tälle kesälle Keski-Euroopan reissua asuntoautolla. Oma kokemattomuus on kuitenkin hieman rajoittanut lähtemistä, sillä minun mielestäni sekä reissun sujuvuuden, että oman turvallisuudentunteen vuoksi ensin tarvitaan hieman käytännön kokemusta asuntoautolla matkustamisesta ja sitä saa parhaiten ”harjoittelemalla” matkustamista jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka on matkustanut enemmän asuntoautolla. Asuntoauto matkustusmuotona sopii myös minulle erittäin hyvin: tykkään matkustaa autolla ja ajaa, olen mukavuudenhaluinen (ja mielestäni asuntoauto, omat lakanat ja muut rojut asuntoauton kaapeissa ovat mukavuutta), ja tykkään vaihtaa maisemaa nopeastikin ja nähdä mahdollisimman paljon erilaisia paikkoja.

Kuuluuko asuntoautoilu sinun kesän suunnitelmiin? Vaikuttiko korona suunnitelmiin, vai olisitko mahdollisesti lähtenyt muutenkin kesällä reissuun asuntoautolla (tai vaunulla)? 🙂

Kotimaa

Matkan peruuntuminen ja vinkkejä Kuopion alueelle

keskiviikko, maaliskuu 18, 2020

Meillä piti olla Pietarin matka pääsiäisenä. No, lienee sanomattakin selvää, että se matka on heitetty roskakoriin. Ironista oli se, että maanantaina vain noin tunti ennen hallituksen tiedotustilaisuutta minulle tuli tekstiviesti ”passinne ja viisuminne ovat saapuneet”. Vielä kaksi viikkoa sitten kun tilasimme viisumit tilanne näytti paremmalta. Noh, matkatoimiston ystävällinen virkailija kertoi että emme olleet suinkaan ainoat joille kävi näin, vaan että matkatoimiston laatikoissa odottaa monta passia ja viisumia joita ei ole nyt kiire hakea. Se lohdutti vähäsen.

Tämän hetkisen tiedon mukaan rajat ovat kiinni ainakin 13.4. asti, minkä piti olla se päivä kun tulemme takaisin Suomeen. Viisumit meillä olisi voimassa 15.4. saakka. Siirrämme matkan nyt kuitenkin suosiolla jonnekin hamaan tulevaisuuteen. VR antaa siirtää kotimaan junaliput ilmaiseksi uuteen ajankohtaan ja ymmärtääkseni Allegro-liput voi ainakin peruuttaa täysin ilmaiseksi, eli ilman edes sitä pientä 10 € peruutusmaksua. Otimme siis case koronan vuoksi takkiin viisumien verran, mikä tekee noin 100 € henkilöltä. Ihmisten terveys menee tietenkin etusijalle ja maailma ei kaadu tuon kokoiseen summaan, vaikka kieltämättä hieman harmittaa. Mahdollista matkan peruuntumista ja taloudellista tappiota käsittelinkin jo edellisessä blogipostauksessani, mutta tuossa tekstissä en huomioinut jo hankittujen viisumien hintaa, toisaalta junalipuista emme näillä näkyminen jääkään ollenkaan tappiolle.

Nyt on siis syytä jäädyttää ulkomaanmatkat useammaksi kuukaudeksi, me tuskin uskallamme uutta Pietarin matkaa varata vielä hetkeen, vaan odottelemme ainakin elokuuhun. Kesällä voi tehdä sen sijaan matkoja lähialueelle ja erityisesti luontoon, joten jaan muutaman vinkin Kuopion seudulla (tai Itä-Suomessa) asuville. Seuraavaksi muutama vinkki luontokohteista, joissa voi käydä päiväseltään esimerkiksi Kuopiosta käsin!

Seinävuoren rotkolaakso, Tuusniemi

Kävimme viime kesänä Tuusniemellä Seinävuoren rotkolaaksossa, jonne on Kuopiosta noin 45 minuutin ajomatka. Rotkolaaksossa on nimensä mukaisesti rotko eli kallionhalkeama, joka on syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana. Rotko on noin 500 metriä pitkä, 20-40 metriä leveä ja parhaimmillaan 25 metriä syvä. Lisää tietoa löydät Tuusniemen kunnan sivuilta.

Rotkolaaksossa pystyi kiertämään lenkin, joka kulki ensin rotkon reunaa pitkin, laskeutui rotkoon ja nousi takaisin ylös toiselle puolelle, josta lenkki taas jatkui rotkon reunaa pitkin. Matka oli noin 2,5 kilometriä, eli ei mikään kovin pitkä, mutta välillä hieman vaativa, eli ei huonojalkaisille sopiva.

Korkeakosken luonnonsuojelualue, Maaninka (Kuopio)

Lokakuussa taas kävimme Kuopioon kuluvalla Maaningalla Korkeakosken luonnonsuojelualueella, jonne on myöskin Kuopiosta noin 45 min ajomatka. Lokakuussa oli jo hieman liian syksyistä ja polut liukkaita, joten emme lähteneet kävelemään mitään lenkkiä, vaan kävelimme parkkipaikalta alas rotkoon ja takaisin ylös. Korkeakoski on Suomen korkein vapaana virtaava koski, joka oli hienon näköinen myös lokakuussa, mutta Kuopion kaupungin sivuilla kerrotaan että se on hienoimmillaan keväällä lumien sulattua. Lisätietoja kohteesta saat Kuopion kaupungin sivuilta.

Molemmat paikat olivat erittäin kauniita ja lähden mielelläni käymään niissä uudelleen tänä kesänä!

Kolin kansallispuisto, Lieksa

Kolmas vinkkini on upea Kolin kansallispuisto, jossa kävimme myös viime kesänä pariin otteeseen. Kolille olemme jo jonkin aikaa suunnitelleet pidempää, ehkä kokonaisen päivän mittaista retkeä. Kolilla reittivaihtoehtoja on useita, tai sitten voit vain mennä huipulle ihastelemaan kansallismaisemia. Huipulle pääsee kävelemällä portaat tai ottamalla maisemahissin Sokos Hotelin pihaan, josta on vielä pieni kävelymatka näköalapaikoille. Kolille on Kuopiosta jo hieman pidempi matka, mutta mikä jottei sinne voisi lähteä vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi, sillä Kolilla on paljon muutakin tekemistä. Lisätietoa Kolista saat Kolin omilta kotisivuilta.

Joko olet tutustunut näihin luontokohteisiin? Mitä Itä-Suomen luontokohteita itse suosittelet? 🙂