Browsing Category

Kotimaa

Kansallispuistot Kotimaa

Kolmen vuoren vaellus Etelä-Konneveden kansallispuistossa

sunnuntai, 25 syyskuun, 2022

Syyskuun toisena viikonloppuna suuntasimme mieheni kanssa kauan suunnitellulle vaellukselle. Kohde vaihtui viime hetkellä Kolista Etelä-Konneveden kansallispuistoon, mutta se ei haitannut, sillä Etelä-Konneveden kansallispuisto oli täysin uusi tuttavuus meille molemmille. Sijainti on myös sopiva, vain tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta.

Kolmen vuoren vaellus, reittikuvaus

Olimme valinneet reitiksi etukäteen pisimmän mahdollisen reitin, Kolmen vuoren vaelluksen, sillä halusimme olla kansallispuistossa yön yli. Kolmen vuoren vaellusta kuvataan Luontoon.fi-sivustolla haastavaksi reitiksi, ja sen pituus on kokonaisuudessaan parkkipaikalta laskettuna 16 km.

Suositeltu kiertosuunta tälle reitille on vastapäivään, ja niin me myös sen kiersimme. Meitä tuli kuitenkin vastaan aika paljon retkeilijöitä, joten osa oli valinnut kiertää reitin myötäpäivään. Myötäpäivään kierrettäessä reitin alkuosalle sattuu todella jyrkkä nousupätkä. Älä kuitenkaan huoli, sillä mikäli tykkäät hieman haastavemmista reiteistä, niin myös vastapäivään kiertäessä saa kivuta aika-ajoin hyvin jyrkkää ylämäkeä. Suosittelen reitin kiertämistä vastapäivään.

Reitti on osin jyrkkää ja vaikeakulkuista (esim. kivien päällä kiipeämistä sekä paljon juurakkoa), ja maisemat vaihtelevat koskemattoman metsämaiseman, kauniin järvimaiseman ja jylhien kallioiden välillä. Erityisen vaikutuksen itseeni teki kallioseinämät järven ympärillä. Reitti on hyvin merkitty, ja koska Etelä-Konneveden kansallispuistossa on vain muutamia eri reittivaihtoehtoja, on oikeaa reittiä helppo seurata.

Reitin erityispiirteisiin lukeutuu se, että reitillä ei ole vesipisteitä lainkaan. Koko kansallispuiston pisin reitti on Kolmen vuoren vaellus, ja koska sen pituus on maltilliset 16 kilometriä ja kesto maksimissaan yhden yön/kaksi päivää, on tarvittavan vesimäärän kantaminen mukana mahdollista.

Yöpyminen Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Yöpyminen Etelä-Konneveden kansallispuistossa Kolmen vuoren vaelluksella on mahdollista kahdessa eri paikassa, joko Majaniemen vuokratuvalla tai Enonrannassa. Me yövyimme teltassa Enonrannassa.

Saavuimme paikalle noin klo 17.30, ja paikalla oli jo useampi muu retkikunta. Tämän vuoksi emme enää saaneet aivan optimaalista paikkaa teltalle, joten jouduimme nukkumaan pienessä alamäessä. Enonrannassa on myös kaksi puusta rakennettua telttailupaikkaa, eli ikään kuin pientä terassia, jonka päälle mahtuu sopivasti teltta. Nämä molemmat oli jo varattu kun saavuimme paikalle.

Kolmen vuoren vaelluksen kesto

Kiersimme reitin suositusten mukaisesti, eli vastapäivään. Koska yövyimme Enonrannassa, kävelimme suurimman osan matkasta, noin 11 kilometriä, ensimmäisenä päivänä. Toiselle päivälle jäi reilun 5 kilometrin matka. Poikkesimme kuitenkin pari kertaa reitiltä näköalapaikoille, jolloin matkaa tuli hieman pidemmästi molempina päivinä.

Reitin kerrotaan olevan haastava, ja sen vuoksi myös kulkeminen on yllättävän hidasta ja vauhti voi olla jopa vain 2 km/h. Tämän voin allekirjoittaa, sillä meidän vauhti ei ollut paljoa tuon nopeampi kun kuljimme rinkkojen kanssa ja halusimme nauttia maisemista ja välillä myös pysähtyä ottamaan kuvia. Kolmen vuoren vaellus on kuitenkin mahdollista kiertää myös päiväretkenä.

Välillä tuli myös pysähdyttyä syömään polun varrelta löytyviä mustikoita sekä taskusta löytyvää suklaata.
Tärkeitä molemmat! 😊

Asuntoauto Kotimaa Suomen lappi

Pohjoisen road trip asuntoautolla – osa 1, kohti Lappia

maanantai, 16 elokuun, 2021

Terve! Tässäpä teille hieman harvinaisempi näky – 24-vuotias karavaanari. Tämän Fiatin matkustajien keski-ikä oli vain 26 vuotta. En usko nähneeni paljoa nuorempaa porukkaa liikenteessä asuntoautolla, henkilöautot ja teltat näyttivät olevan nuorempien keskuudessa suositumpia. Uskon ja tiedän kuitenkin, että asuntoautoilu on nostanut suosiotaan myös nuorempien keskuudessa viimeisen parin vuoden aikana.

3 324 kilometriä asuntoautolla

Olin tänä vuonna kaksi viikkoa kesälomalla ja viime vuoden tapaan, suuntasimme asuntoautolla pohjoiseen. Vielä ei siis ollut meidän aika matkustaa sen kauemmas, toivottavasti ensi vuonna sitten. Onneksi meillä oli kuitenkin mahdollisuus saada asuntoauto lainaan kahdeksi viikoksi ja toteuttaa upea matka Lappiin ja Norjaan.

Seuraavaksi pieni spoilaus kohteista, niin tiedät mitä on luvassa! Instagram-tililtäni @hannamarihenrikatravel löytyy kohokodista vuoden 2021 kohdalta läpileikkaus reissusta Instagram-tarinoiden muodossa.

Alta, Tromssa, Narvik ja nopea pyyhällys Ruotsin läpi

Viime kesän asuntoautoreissusta kerroinkin kahdessa eri postauksessa, ensimmäisessä osassa käsittelin matkan Nordkappiin ja toisessa matkan takaisin kotiin Nordkappista. Matkailijana olen sellainen, joka yrittää kerätä mahdollisimman paljon uusia maita tai uusia paikkoja, joten tällä Pohjois-Norjan reissulla reittisuunnitelma oli erilainen kuin viime vuoden reissulla. Kohteista Alta oli jo viime vuodelta tuttu, mutta Tromssan ja Narvikin alueet taas olivat meille uusia. Kotiin päin tullessa ajoimme vielä Narvikista suorinta reittiä Ruotsin läpi Suomen puolelle.

Pohjois-Pohjanmaa, Itä-, Tunturi- ja Keski-Lappi

Juuri äsken Lapin eri ”alueita” selvittäessäni huomasin, että tällä reissulla tuli käytyä Itä-, Keski- ja Tunturi-Lapissa, kun taas viime vuoden reissu painottui Tunturi- ja Pohjois-Lappiin – onnistuttiin siis myös tämän reissun myötä kiertämään kahden peräkkäisen kesän aikana Lapin neljä eri aluetta! Määrittely näille eri Lapin alueille bongattu Tripsteristä. Kohteista taas Kuusamo on vielä Pohjois-Pohjanmaata, vaikka eroaakin maastoltaan hyvin paljon lähtöpisteestä, joka myöskin sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla.


Roadtripin kolme ensimmäistä päivää


Ekan kolmen päivän reitti

Päivä 1 – Ruka

Ekan ajopäivän etappina oli Kuusamon Ruka, eli maakunta ei vielä vaihtunut. Tässä välissä haluan huomauttaa, että lähdimme todella hatarilla suunnitelmilla matkaan, mikä ei ole yhtään minun (tai meidän) tapaista. Minulla oli fiilis, että kaksi viikkoa on niin pitkä aika, ettei tällä kertaa tarvitse suunnitella etukäteen jokaista etappia, vaan voi antaa välillä fiiliksen viedä. Kuusamo kuitenkin päätettiin ekaksi etapiksi jo ennen lähtöä.

Kuusamoon päästyämme kävimme varaamassa Iisakki Village -nimiseltä leirintäalueelta paikan ja jatkoimme sen jälkeen Rukalle. Rukalla kävimme pienen vaelluksen, Valtavaaran huiputus-vaellusreitin. Merkinnät oli mielestämme hieman tulkinnanvaraiset, sillä netissä ei puhuttu mitään ”Valtavaara Winter Trailista”, niin kuin opasteissa, mutta ilmeisesti tuo reitti on sitten sama kesällä ja talvella. Lisäksi lähtöpisteessä meidän mielestä kyltti osoitti väärään suuntaan – lähdettiin opastetaululta vasemmalle, kun oikeasti olisi pitänyt lähteä oikealle ja ylös (tajuttiin tämä onneksi heti alussa). Seurattiin sitten noita Winter Trailin kylttejä. Pohdittiin ennen lähtöä, onko vaelluskengät vai lenkkarit oikea valinta – päädyimme lenkkareihin – lenkkarit oli väärä valinta. Valtavaaralla käyntiin meni aikaa reilu 1,5h ja kilometrejä tuli noin 6. Huipulla vielä hoksasin, että olen ollut täällä ennenkin, nimittäin vuonna 2013 retkeilin Valtavaaralle lumikenkäillen.

Osa reitistä meni oikeastaan suolla ja tuon taivalluksen jälkeen kengät olivat aivan litimärät. Onneksi ei ollut kylmä, joten märät kengät eivät paljoa haitanneet tai pilanneet fiilistä. Juuri tuolla upottavalla suolla meitä tuli vastaan muutama poro aivan lähietäisyydellä! Yksi poro jäi vielä tarpeilleen ihan meidän polun viereen ja toinen jo meidät ohittanut poro alkoi huutamaan sille (selvisipä samalla, että what does the reindeer say), liekkö varoitti meistä. Harmi, ettei tuossa tilanteessa kerennyt kaivaa puhelinta taskusta ottaakseen kuvia ja ehkä hieman myös jännitti, koska ne porot tulivat aivan parin-kolmen metrin päähän.

Lisää poroja nähtiin vielä illalla campingissa. Porot kävelivät aivan muina poroina campingalueen läpi, tosin pieni vasa hieman pelkäsi ihmisiä. Kuusamossa oli erittäin seurallisia poroja. 🙂 Illalla vielä tehtiin pieni souturetki leirintäalueen ilmaiseksi lainattavissa olleella kajakilla.

Valtavaaralla
Poro meidän caravanpaikalla

Päivä 2 – Kuusamo, Salla & Kemijärvi

Jo matkan toisen päivän aamuna tuli se hetki, kun mietimme, että mitäs sitten tehdään? Teemu halusi käydä tsekkaamassa Kuusamon keskustan, minkä lisäksi meidän sunnuntain ostoksista oli jäänyt uupumaan muutama asia, joten ajoimme vähän matkaa takaisin Kuusamoon ja kävimme kaupassa. Ostin samalla kaulahuivin, sillä oli käynyt ilmi, että olimme molemmat epäonnistuneet pakkaamisessa (Teemu joutui ostamaan vaellussukat). Huvittaa, kuinka sitä tuli pakattua taas miten sattuu, vaikka tiesi, että sääennuste ei ennusta kovin lämmintä keliä…

Olin suunnitellut, että tällä kesälomalla tehtäisiin useampia pieniä päiväretkiä/valluksia ja tällaisista sopivista kohteista Salla oli sopivan etäällä Kuusamosta, joten suuntasimme Sallaan. Salla oli myös molemmille uusi paikka, eli kumpikaan ei ollut käynyt siellä ennen. Valitsimme Kaunisharjun kierroksen, lähinnä sen sopivan pituuden (n. 2h 45min) vuoksi. Kaunisharjun kierros oli helppokulkuinen, mutta ei siinä ollut kyllä paljoa nähtävää, vaikka metsässä kulkeminen on toki mukavaa puuhaa. Reitti meni oikeastaan koko matkan ajan metsässä joten suosittelen tätä reittiä, mikäli todella rakastat metsää – tunturimaisemia et tällä retkellä näe. Tuli kuitenkin tehtyä hyvä reippailu metsässä.

Metsäretkellä

Kierroksen jälkeen kello oli sen verran vähän, että Sallassa yöpyminen ei ollut pakollista. Lyhyen Googlaamisen jälkeen päädyin soittamaan Kemijärvellä sijaitsevalle camping-alueelle ja suuntasimme kohti Kemijärveä, Kemijärvi oli myös täysin uusi kohde molemmille. Leirintäalue oli mukava ja sijaitsi aivan Kemijärven keskustassa, joten kävimme illan päälle vielä kävelyllä Kemijärven keskustassa. Mielestäni se oli yllättävänkin suuren oloinen kaupunki (olen siis nähnyt pienempiäkin keskustoja), jossa oli kuitenkin silmiinpistävän paljon tyhjillään olevaa liiketilaa. Mielenkiinnosta tsekkasin siis Wikipediasta Kemijärven kaupungin väestökehityksen, ja niin kuin arvelinkin, on se ollut jyrkästi laskussa 80-luvulta lähtien. Useat sitä ennen (ehkä 50-60 -luvuilla) rakennetut liikerakennukset loistivat tyhjyydellään ja aavemaisuudellaan.

Päivä 3. – Rovaniemi & Sodankylä

Teemu oli toivonut jo etukäteen, että käymme tällä reissulla Rovaniemellä. Heikohkosta reissun suunnittelusta johtuen huomaatte pian, että reittimme ei ole ollut loogisin mahdollinen, niin kuin ei myöskään päätös lähteä Kemijärveltä pohjoisen sijaan länteen. Oli kuitenkin tarkoitus viettää vielä neljä seuraavaa päivää Suomen puolella, joten päätimme, että pieni eestaas ajelu on sallittua.

Museoiden ja historian ystävinä Rovaniemellä menimme ensin Arktikumiin. Arktikumin omaa esittelyä lainaten, ”Olemme tiedekeskus ja museo ja tuomme pohjoisen luonnon, kulttuurit ja historian lähellesi”. Arktikum oli todella mielenkiintoinen kokemus! Esillä oli ainakin Lapin ja Rovaniemen historiaa, pohjoisen eläimiä, Saamelaisten historiaa ja kulttuuria sekä tietoa ilmastonmuutoksesta. Sisäänpääsy aikuiselta kustansi 15€, mikä on mielestäni Suomen hintatasolla hyvin kohtuullinen sisäänpääsymaksu näin laajaan museoon/tiedekeskukseen. Arktikumissa vietimme aikaa noin 2,5h, joten suosittelen varaamaan ainakin 2h siellä kiertämiseen. Rovaniemellä kerkesimme myös kiertämään hieman kauppoja, joissa oli superhyvät alennusmyynnit, sekä tapaamaan lyhyesti vanhaa yliopistokaveriani. Lopuksi ajelimme vielä Ounasvaaralle, jossa olin käynyt viimeksi telinevoimisteluleirillä about 15 vuotta sitten kesällä. Rovaniemellä vierailu oli erittäin hyvä idea!

Rovaniemeltä ajoimme Sodankylään yöksi, Nilimella-nimiselle leirintäalueelle. Leirintäalue oli muuten hyvä, mutta vesisateet olivat hieman aiheuttaneet damagea ja useampi caravanpaikka oli kosteuden vuoksi pois käytöstä. Tämä aiheutti hieman hämmennystä paikan päällä, sillä alue alkoi täyttymään ja joidenkin asuntoautojen parkkeerauksissa oli käytetty luovia ratkaisuja. Onneksi olimme sen verran ajoissa, että saimme meidän asuntoautolle ihan ok:n paikan. Tällä reissulla totesimme, että kun saapuu campingiin viimeistään klo 19 aikoihin, saa vielä hyvän paikan. Jos saapuu myöhemmin, voi esimerkiksi joutua nukkumaan hieman vinossa.

Nilimellassa hoidettiin vielä aamulla asuntoauton tärkeimmät ”huoltotoimenpiteet”: kemssan tyhjennys, harmaavesisäiliön tyhjennys sekä vesisäiliöiden täyttö. Huoltotoimenpiteiden jälkeen matka jatkui länteen, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Kotimaa

Minä <3 Kuopio

lauantai, 7 marraskuun, 2020

Heippa (pitkästä aikaa)!

En ole varmaan ainoa, joka on viettänyt tänä vuonna poikkeuksellisen paljon aikaa omassa kotikaupungissa. Erityisesti keväällä ja alkukesästä ympäri Kuopiota käveleminen oli olennainen osa viikkorytmiäni, kun minnekään muualle ei oikein voinut mennä. Omaa kotikaupunkia on siis tullut tarkasteltua enemmän ja jollain tapaa myös tarkemmin, tai eri näkökulmasta.

Tämän viikon torstaina kun lähdin kävelemään kohti työpaikkaa, heti rapusta ulos astuessani tunsin, että jokin ympäristössä on erilailla kuin aiemmin. Ympäristö oli jotenkin erivärinen..? Työmatkallani kävelen Kuopion torin läpi ja juuri torin kohdalla totuus paljastuikin. Taivas oli upean pinkki ja koko ympäristö hohti vaaleanpunaisena! Taivas jopa värjäsi valkeiden kerrostalojen seinätkin vaaleanpunaisen sävyisiksi. WAU! Tämä valoilmiö piti pysähtyä ikuistamaan.

Tästä valoilmiöstä inspiroituneena ajattelin esitellä lyhyesti muutamia paikkoja rakkaasta kotikaupungistani tämän vuoden aikana ottamieni kuvien avulla. Olen siis asunut Kuopiossa 5 vuotta ja muutaman kuukauden, eli en ole suinkaan täältä kotoisin. Kuopio on kuitenkin vienyt sydämeni (niin kuin myös Pohjois-Karjalasta kotoisin olevan Teemun sydämen). Lisäksi aloitin juuri viime viikolla vakituisen työn Kuopiolaisessa ohjelmistotalossa, mikä ei ainakaan vähennä haluani jäädä tänne. Täällä on siis toistaiseksi hyvä olla!

Seuraavaksi esittelen muutaman Kuopiolaisille todella tutun, sekä minulle tärkeän paikan. Uskokaa tai älkää, mutta tässä seuraavassa kuvassa ei ole minkäänlaista filtteriä!

Ensimmäiset kuvat ovat siis Kuopion torilta, joka on usein äänestetty Suomen parhaaksi toriksi. Tori on Kuopiossa keskustan, ellei koko kaupungin ”sydän” ja erityisesti kesäisin se on täynnä erilaisia kojuja, mutta myös muina vuodenaikoina torilta löytyy mm. ruokakojuja. Ylhäällä näkyvässä kuvassa näkyy Kuopion ihana, vanha kauppahalli ja sen kylkeen rakennettu lasiseinäinen lisäsiipi, josta löytyy kahvila. Vastakkaisella puolella torin päädyssä on kaunis kaupungintalo, joka näkyy seuraavan, toukokuussa otetun kuvan taustalla. Kuopion tori on tietenkin kesäisin paras jätskipaikka!

Seuraavassa kuvassa esiintyy Valkeisenlampi, joutsen sekä Puijon torni. Kuva on otettu 5.5.2020. Valkeisenlampi on lampi lähellä Kuopion keskustaa, tarkemmin keskustan ja viereisen suositun Niiralan asuinalueen välissä. Valkeisenlammen ympäri kiertää hyvin suosittu (lenkki)polku, joka on ehkä noin 1,2 km pitkä. Me asumme lähellä Valkeisenlampea, joten olemme lenkkeilleet sen ympäri kymmeniä, ehkä satoja kertoja. Valkeisenlammen ympäristö on puistomainen ja kesällä – erityisesti tänä kesänä – hyvin suosittu ajan- ja illanviettopaikka. Valkeisenlammen ympäristö on myös mm. opiskelijoiden perinteinen vapunviettopaikka. Valkeisenlammen ”Eteläpäästä” löytyy myös hiekkaranta, en tosin ole varma uisinko tuossa lammessa. Talvisin lammen jäällä kulkee hiihtolatu, jota aion kyllä hyödyntää tänä talvena. Lisäksi lammen ympäriltä löytyy lapsille leikkipaikka sekä aidatut koripallo- ja jalkapallokentät.

Ja tietysti mäkihyppytorni sekä Puijon Torni kohoavat ylväästi lammen pohjoispäädyn maisemassa. Puijon Torni näkyy myös meidän parvekkeelta. Koti on siellä, mistä näkyy Puijon Torni. <3

Meillä on Kuopiossa myös aivan todella kaunis Tuomiokirkko, sekä Snellmanin puisto joka aukeaa kirkon portailta (kuva otettu kirkon portailta puistoon päin). Tuo kirkko tulee olemaan myös meidän vihkikirkko ensi vuoden elokuussa. Tämä kuva on otettu 26.9.2020 ja maisema oli edelleen näin vihreä, eli jotain tällaista se tulee olemaan myös meidän hääpäivänä – toivotaan, että kelit suosivat 14.8.2021! Vuoden 2019 vihkiparit eivät tosin olleet kovin onnekkaita, sillä Snellmanin puisto oli viime kesän ajan myllättynä auki ja sitä koristi kukkien sijaan työmaa-aidat.

Toisessa kuvassa vielä maaliskuinen kuva kirkosta, kuva on siis otettu Snellmanin puistosta kirkolle päin. Kyllä tässä kirkossa kelpaisi mennä vihille myös talvella, vai mitä?

Hävettää myöntää, mutta minusta tuntuu, etten ennen Kuopioon muuttamista (tai seurustelun myötä Kuopiossa ajan viettämistä) oikeastaan tiennyt, mistä Kuopio on tunnettu. Olisin varmaankin yhdistänyt Kuopion vain Matkukseen ja Ikeaan, Puijon Tornia en olisi varmasti tunnistanut jos joku olisi minulle siitä kuvan näyttänyt ja kalakukosta en ollut kuullutkaan. Olen kuitenkin kuullut, että moni paikallinen ei ole juurikaan Puijon Tornissa vieraillut, ehkä se on liian lähellä tai jotain, mutta minä voin ylpeänä kertoa että olen käynyt siellä varmaan kymmenen kertaa.

Vaikka olenkin kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta jossa maasto on hyvin tasaista, järviä ei juurikan ole ja maisemaa vallitsee enemmänkin pellot kuin metsät, tunnen olevani kotona myös Kuopiossa ja molemmat paikat ovat minulle hyvin tärkeitä. Nämä Puijon Tornin näköalatasanteelta, kahdesta eri suunnasta otetut kuvat sen kertovat – meillä Kuopiolaisilla on kaupunki, mutta meillä on myös metsät ja järvet. <3

Näiden lisäksi meillä on Kuopiossa paljon ihania paikkoja lisää – esimerkiksi Väinölänniemi, jossa Kuopiorock järjestetään, sekä Kuopion matkustajasatama, jossa Kuopion Viinijuhlat järjestetään, ovat meille Kuopiolaisille erittäin rakkaita paikkoja. Toivon kovasti, että ensi kesänä pääsemme taas osallistumaan mm. näihin mahtaviin tapahtumiin! Uusia seikkailuja odotellessan koitetaan keskittyä siihen, mitä meillä on nyt saatavilla ja löytää kauneutta sekä mielenkiintoisia paikkoja tutusta ympäristöstä. <3

Hannamari

Asuntoauto Eurooppa Kotimaa Suomen lappi

Käsivarren kautta kotiin & Saanan huiputus

sunnuntai, 13 syyskuun, 2020

Tämä postaus on jatkoa elokuussa julkaistulle kesälomareissun ekalle osalle, jonka pääset lukemaan tästä.

Lähdimme maanantaiaamuna 27.7. Nordkappissa vietetyn yön jälkeen ajamaan kohti Altaa, joka on isoin matkan varrelle sattunut kaupunki. Matkan päämäärä, Nordkapp, oli nyt saavutettu ja reissu kääntyi kotimatkan puolelle. Norkdappiin vie vain yksi tie, joten mantereen puolelle ajoimme samaa reittiä jota olimme edellispäivänä ajaneet Nordkappiin. Johtuen Nordkappin 12 tunnin parkkeerausaikarajasta, siirryimme aamupalalle edellisenä päivänä bongatulle levähdyspaikalle, jonka oli maanantai-aamuna moni muukin löytänyt. Levähdyspaikan puisella penkillä ja pöydällä nukkui saksalaisia motoristeja hyvin makuupusseihin kääriytyneinä. Mikä jottei, kun yökin oli lämmin ottaen huomioon, että olimme Manner-Euroopan oikeastaan pohjoisimmassa kolkassa.

Alta River Camping

Altassa menimme yöksi Alta River Campingiin, joka on suomalaisten omistama. Soitimme jo matkalla River Campingiin kysyäksemme voimmeko varata paikan, mutta varaumahdollisuutta ei ollut vaan  paikat täytettiin saapumisjärjestyksessä. Respasta ehdotettiin, että tulisimme heti ensin käymään campingissa ja veisimme jotain tavaraa paikalle merkiksi, että se on varattu. Kävimme maksamassa leirinnän ja viemässä ulkokalusteet valitsemallemme paikalle, sillä halusimme käydä vielä tutustumassa Altan keskustaan. Altassa on noin 20 000 asukasta ja keskusta on suhteellisen pieni, tosin aivan normaalin pienen kaupungin keskustan kokoinen. Oli kiva päästä käymään muutamassa kaupassa ja mm. ostamaan vähän kevyempää vaatetta (olin pakannut aika lämmintä vaatetta mukaan). Meitä nimittäin kelit suosi, lämpötila oli reilussa kahdessakymmenessä oikeastaan koko reissun ajan.

Alta River Campingissa meidän auton keulaa vastaapäätä olevalalle paikalle tuotiin illalla hinurilla eräiden suomalaisten asuntoauto, joka oli mennyt rikki kesken reissun. Kuulemma asuntoauton korjausaikaa olisi ollut aivan mahdoton saada tuleville päiville Altan alueella, kesälomien ja muun vuoksi. Viimeinen lopputulema jonka me kuulimme oli sellainen, että joku heidän tuttavansa lähti Porvoosta asti rekalla hakemaan heitä kotiin, kun autoa ei saatu korjattua. Auts! Tämä toimi hyvänä muistutuksena vakuutusten tärkeydestä, sillä hinaus oli kuulemma maksanut paljon.

Nämä kivikasat, joita näkyi lähes jokaisella levikkeellä, eivät ole meidän tekemiä. 🙂

Altassa vietetyn yön jälkeen ajoimme reissun ehkä kauneimman osuuden, Altasta Skibotniin eli Yykeanperälle, josta on enää muutamakymmen kilometriä Suomen puolelle. Suurin osa reitistä kulkee aivan vuonon reunalla. Olimme yötä Skibotn Camping -nimisellä leirintäalueella, jossa näytti asuvan enemmän kausipaikkalaisia kuin aiemmilla leirintäalueilla – monen asuntovaunun kyljessä oli aivan oikeaa, pientä mökkiä muistuttava ”lisäsiipi”. En tosin ihmettele vaikka siellä joku viihtyisi pidempäänkin, sillä leirintäalue sijaitsee ihan rannalla ja maisemat olivat mitä upeimmat – katsokaa vaikka alla olevaa kahta kuvaa, jotka on otettu samasta kohdasta leirintäalueen rannalla! Voi kun näin hienoja vuoria löytyisi myös Suomesta.

Yykeänperältä teimme myös pienen retken luontoon, Lulledalenin metsäpolulle. Metsäpolku löytyy Yykeanperältä  noin 15 minuutin ajomatkan verran käsivarteen päin. Mitään henkeäsalpaavia maisemia ei tältä reitiltä löytynyt, mutta polku oli hyvä kulkea (tosin ei liikuntarajoitteisille) ja matkan varrella oli lappuja, joissa oli ympäröivään luontoon liittyvää tietoa. Laput oli myös suomennettu ja lähes jokaisessa suomennoksessa oli hassuja virheitä. 🙂 Reitti päättyy laavulle jossa olisi voinut vaikka paistaa makkaraa. Tämän polun käveleminen toimi hyvänä alkulämmittelynä seuraavan päivän Saanan retkeä ajatellen.

Saanan huiputus

Toinen tämän kesälomareissun ”pääkohde” oli Saana. Minä en ollut ikinä huiputtanut mitään tunturia tai vuorta, joten tämä oli minulle aivan ensimmäinen kerta. Reitin alkupistettä vastapäätä toisella puolella tietä on parkkipaikka, joka oli jo lähes täynnä klo 11 jälkeen aamulla. Huiputukseen varustauduin vaelluskengillä, juoksuhousuilla, urheilupaidalla ja pitkähihaisella ja reppuun pakkasin vielä tuulitakin. Otin myös mukaan hieman evästä sekä vettä, sillä netin mukaan reitille olisi hyvä varata aikaa noin 4 tuntia. Tässä kantapään kautta opittu vinkki: ota paljon vettä mukaan (vaikka 1,5 litraa).

Minulla on hyviä uutisia jokaiselle Saanan huiputuksesta haaveilevalle – reitin rankin osuus on heti alussa! Uskon, että jos et ole harrastanut paljoa liikuntaa viime aikoina, voi alku tuntua raskaalta, sillä reitti alkaa aika pitkällä ja aika jyrkällä nousulla ilman portaita. Huipulla näkyi kuitenkin retkeilijöitä aivan pienistä lapsista vanhuksiin asti. Ehkäpä jyrkin kohta onneksi taitetaan portaita pitkin, jonka jälkeen reitti muuttuukin kivisemmäksi ja tarkka polku loppuu, mutta merkkikeppejä ja muita retkeilijöitä seuraamalla löytää huipulle asti. Oli huikeaa huomata, kuinka korkealle täällä meidän maastoltaan tasaisena pidetyssä Suomessakin voi päästä – huipulla oli ihan erilainen keli kuin alhaalla! Sieltä myös näkee kolmen eri maan puolelle (ainakin me päättelimme niin).Alkureitti näyttää tältä

Mun paras (ja ainoa) reissuposeeraus näkyy tässäkin kuvassa. Tadaa! Kuvanottohetkellä selkäni takaa puhalsi aivan todella kova tuuli.

Reitin alussa oli lämmin, mutta huipulla kylmä ja kova tuuli, joten älä anna lähtöpisteen lämpötilan huijata sinua vaan ota lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta mukaan. Huipulla tuuli niin paljon, että tuuleen pystyi lähestulkoon nojaamaan! Meiltä Saanan huipulla käymiseen meni taukoineen kaikkineen kolme tuntia ja muutama minuutti.

Näin kauan meni Saanan huiputukseen.

Viimeisen yön olimme Lapin lomamökit & Camping -nimisellä leirintäalueella Enontekiön ja Muonion rajalla. Paikan omistaja oli hyvin sympaattinen nainen, joka seisoi sisäänajon luona antamassa ohjeita yöpyjille ja nimitti itseään ”käveleväksi respaksi”. Leirintäalue sijaitsee joen varressa joten Ruotsi näkyi vain muutamankymmenen metrin päässä joen toisella puolella.

Aamulla meillä alkoi satojen kilometrien ajomatka takaisin lähtöpisteeseen, Ylivieskaan. Meidän reissu oli kaikin puolin onnistunut – kesäloman ensimmäiset vesisateetkin sattui kohdalle vasta Torniossa! Nukuimme viikon auton ”patissa”, eli tuolla ohjaamon päällä olevalla parvella. Matkatavarat meillä oli koreissa jalkopäässä rajallisen säilytystilan vuoksi, joten jouduimme vielä hieman tinkimään jalkatilasta yöllä. Viikko ”patissa” sujui ihan hyvin, mutta en ehkä muuttaisi sinne asumaan. 😉

Viimeinen yö rauhallisella ja suojaisalla paikalla,  tasaisella ja hyvällä alustalla. Täydellistä!

Tässä toinen ja viimeinen osio minun tämän vuoden ainoasta ulkomaanreissusta. 🙂 Reissu oli erilaisempi kuin viime vuosien muut reissut, mutta kuitenkin todella hyvä ja se tuli todella tarpeeseen. Haaveilen kyllä edelleen matkasta jonnekin kauemmas, mutta harmillisesti kukaan ei voi tällä hetkellä ennustaa milloin pääsemme taas matkustamaan ”normaalisti”, tai mikä se ”uusi normaali” tapa matkustaa tämän pandemian jälkeen sitten edes onkaan – toivon, että vuoden päästä syksyllä matkustaminen olisi mahdollista, sillä silloin olisi tiedossa yksi erittäin ainutkertainen matka.. 🙂