Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Eurooppa

Eurooppa Matkojen suunnittelu

Allegrolla Pietariin – kun lippujen osto ei mennyt kuin Strömsössä

tiistai, 25 helmikuun, 2020

Viime vuonna tähän aikaan olin jo vuoden 2019 toisella ulkomaanmatkallani. Tämä vuosi ei ole lähtenyt yhtä reissuntäytteisesti käyntiin, mutta ensimmäinen matka on nyt kuitenkin varattuna!

Menemme siis pääsiäisenä pitkien vapaiden ajaksi Pietariin. Pietari ja Venäjä ylipäätään on ollut jo kauan meidän molempien haaveena koska emme ole käyneet Venäjällä ja maa on kiinnostava. Venäjä on siitä erikoinen, että se on (ainakin mielikuvieni mukaan) hyvin erilainen kuin Suomi, vaikka onkin niin lähellä. Viime syksynä osallistuimme Venäjän alkeet -kurssille kansalaisopistossa ja innostuimme vielä jatkamaan jatkokurssille nyt keväällä ja Venäjän matkakuume on sen kuin kasvanut. Menemme Allegrolla, sillä se on sekä ekologista että nopein tapa päästä Kuopiosta Pietariin. Lähdemme 5:35 perjantaiaamuna Kuopiosta ja olemme perillä Pietarissa 10:47, eli vain reilu viisi tuntia myöhemmin, tämän nopeammin ei Kuopiosta pääse ulkomaille! Vaihdamme Intercitystä Allegroon Kouvolassa. Saatamme tosin vaihtaa liput aiempaan junaan joka lähtee Kuopiosta 4:35, sillä tuo 5:35 juna jättää vain 22 minuutin vaihtoajan Kouvolassa ja meillä ei ole varaa myöhästyä Pietarin junasta. Takaisin tulemme maanantaina.

Seuraavaksi kerron miten meidän junalippujen osto sujui ja mitä tulee ottaa huomioon lippuja ostaessa.

Pietarin talvipalatsi. Kuva: Pixabay

Sitten siihen lippujen ostoon.

Lippujen osto ei sujunut ihan niin helposti kun olimme kuvitelleet. Emme nimittäin millään saaneet ”läpi” lippujen valintaa VR:n verkkokaupassa. VR tarjosi lippuja kaikille vuoroille mitä matkustuspäivillemme oli olemassa ja koitimme noin tunnin ajan saada liput mille tahansa vuorolle, mutta aina kun yritimme siirtyä kassalle tuli herja ”valitsemallesi vuorolle ei ole istumapaikkoja” tai jotain. Tilanne oli turhauttava, koska kaikkiin muihin juniin paitsi Pietarista Kouvolaan junaan oli varmasti istumapaikkoja, sillä saimme valita itse istumapaikat junan pohjakartasta. Tulimme siihen lopputulokseen, että ongelma on Pietari-Kouvola -junassa, johon voi valita ainoastaan matkustusluokan eli 1. tai 2. luokan, mutta ei istumapaikkoja pohjakartasta. Mietimme jo, ovatko kaikki Pietarista tulevat junat loppuunmyytyjä, mutta toisaalta VR:n lippukauppa tarjosi meille kaikkia vuoroja joten oletimme, että niissä on oltava tilaa.

Lopulta soitimme VR:n asiakaspalveluun ja paikkoja oli kuin olikin vielä vapaana, tosin ainakin meille mieluisimmalle vuorolle jonka valitsimme oli vain lemmikkipaikkoja vapaana, eli ehkä emme saaneet lippujen ostoa läpi siksi koska emme olleet yrittäneet valita lemmikkipaikkoja, mutta niillä nyt sitten mennään. Ymmärsin myös VR:n asiakaspalvelusta, että Allegroliput tulee aina eri varausnumerolle kuin Suomen junaliput, joten en tiedä sotkiko myös se, että yritimme ostaa kaikki matkat kerralla. Kiitos kuitenkin VR:n asiakaspalvelulle avusta. 🙂

Ota passi esille ennen lippujen ostoa

Mitä muuta kannattaa ottaa huomioon Allegrolippuja ostaessa kuin se, että VR:n asiakaspalvelu auttaa jos et saa lippujen ostoa läpi? Ainakin se, että passin numero pitää ilmoittaa lippuja ostaessa. Olin miettinyt jo hyvissä ajoin ennen lippujen ostoa pitääköhän passin numero ilmoittaa, sillä passini olisi voimassa enää kesään saakka ja minun pitäisi uusia se vielä ennen Venäjälle matkustamista. Hyvä että uusin passin heti, eli ennen kuin edes yritimme ostaa lippuja, sillä passin numero pitää ilmoittaa lippuja ostaessa.

Mitä seuraavaksi? Enää viisumi pitäisi hankkia, sillä hotelli on jo varattuna. Minulle opiskelijana junaliput maksoi 170 €, aikuisen liput maksoivat noin 15 € enemmän (opiskelija-alennuksen saa vain Suomen sisäisistä matkoista), minkä lisäksi viisumin hankkiminen tulee maksamaan noin 90 €/henkilö (E-viisumi ei kelpaa junassa). Menomatkalle valitsimme mukavuudenhaluisina ja uteliaina paikat ykkösluokan vaunusta, sillä se teki lisämaksua vain noin 30 €/henkilö, eli hieman halvemmallakin olisi päässyt. Varmasti jonain muuna ajankohtana olisimme saaneet vielä edullisemmat junaliput, sillä nyt junat olivat ilmeisesti kuitenkin jo aika täyteen varattuja ja takaisintulomatkan lemmikkipaikatkin olivat 15 € kalliimmat kuin normaalipaikat, joita ei siis enää ollut saatavilla. Mietimme kuitenkin aiemmin jotain muuta kohdetta pääsiäiselle, mutta lentoliput ne vasta kalliita ovatkin pääsiäisenä, paitsi jos olisimme varanneet lennot jo viime pääsiäisenä. Ajankohta huomioon ottaen junalla Pietariin matkustaminen oli järkevin päätös.

Mitä jos matka pitääkin perua?

Tällä hetkellä jokaisen matkustajan on syytä hieman seurailla koronaviruksen leviämistä maailmalla. Italian viime viikonloppuna yhtäkkiä ”räjähtänyt” koronavirustilanne on hyvä esimerkki siitä, että muutoksia voi tapahtua hyvin pienessäkin ajassa. Venäjällä tartuntoja on varmistettu tällä hetkellä vain kaksi. Allegrolipuissa on se hyvä puoli, että ne ovat aina peruutettavissa 10 €/kpl hintaan, eli jos perut Allegrolipun, saat rahasi takaisin mutta siitä vähennetään 10 € peruutusmaksua. Jos jostain syystä meidän pitäisi perua matka, jäisi rahallinen tappio pieneksi, sillä tuon 2 x 10 € lisäksi ottaisimme takkiin vain Kuopio-Kouvola -matkojen verran, eli yhteensä puhutaan vain kympeistä henkilöä kohden.

Onko sinulla kokemuksia Pietariin Allegrolla matkustamisesta? Onko jotain, mitä kannattaisi ottaa huomioon?

Eurooppa

Auschwitz-Birkenau – 75 vuotta keskitysleirin vapauttamisesta

maanantai, 27 tammikuun, 2020

”For ever let this place be
a cry of despair
and a warning to humanity,
where the Nazis murdered
about one and a half
million
men, women, and children,
mainly Jews
from various countries
of Europe.

Auschwitz-Birkenau 1940 – 1945″

”Arbeit macht frei” – ”Työ vapauttaa”. Näin uskoteltiin Auschwitzin vangeille heti portilla.

Tänään on kulunut tasan 75 vuotta siitä, kun puna-armeija vapautti Auschwitzin keskitysleirin vangit – ne eloonjääneet, jotka elivät maanpäällisessä helvetissä.

Kauheuksistaan tunnettu, Puolassa sijaitseva, toisen maailmansodan aikainen Auschwitzin keskitysleiri lienee paikan nimenä jokaiselle tuttu ja jokainen osaa yhdistää tuon nimen ainakin toiseen maailmansotaan, natseihin ja juutalaisiin. Tuo toisen maailmansodan aikaan toiminut keskitysleiri koitui kohtaloksi eri arvioiden mukaan jopa 1,5 miljoonalle viattomalle ihmiselle – tarkkaa lukua lienee mahdotonta kenenkään tietää. Kyseessä on kuitenkin yksi maailmanhistorian kauheimmista, suurimmista ja kuuluisimmista joukkomurhista, jonka sadat tuhannet uhrit ansaitsevat tulla muistetuksi ja kunnioitetuksi. Siihen Auschwitz-Birkenaun museo on ainoa oikea paikka – museo on toteutettu uhreja kunnioittaen ja totuutta kaunistelematta.

Aloitin tämän blogitekstin kirjoittamisen jo kuukausia sitten, mutta Auschwitz-Birkenaussa vierailusta kirjoittaminen tuntuu hankalalta, sillä aihe on niin laaja ja koskettava. Blogini luonnoksiin hautumaan jäänyt teksti nousi mieleeni taas tänään, kun valtamedian otsikot ovat täyttyneet Auschwitziin liittyvistä jutuista, sillä onhan tänään Auschwitzin vapauttamisen 75-vuotispäivä. Tiedän, että aihe on synkkä, mutta mielestäni kokemukseni vierailuista ovat ehdottomasti jakamisen arvoisia. Tämä teksti tulee sisältämään ajatuksiani tunnelmasta paikan päällä sekä muutamia käytännön vinkkejä Auschwitz-Birkenaussa vierailemista suunnittelevalle.

Auschwitz-Birkenaun museo kattaa kuuluisan Auschwitzin keskitysleirin sekä noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevan Auschwitz II:n, eli Birkenaun. Olen käynyt Auschwitz-Birkenaussa kaksi kertaa. Ensimmäinen vierailuni oli heinäkuussa 2014 ja toinen kerta joulukuussa 2018, eli olen nähnyt sen sekä kesällä että talvella. Paikka oli yhtä koskettava molemmilla vierailukerroilla.

Tunnelma Auschwitz-Birkenaussa on ollut erittäin rauhallinen ja koskettava molemmilla vierailukerroilla. Ihmiset ovat mietteliäitä ja vakavissaan, mutta toisaalta hyvin kiinnostuneita kaikesta siitä, mitä Auschwitzissä on nähtävillä – esimerkiksi vankien matkalaukuista ja kuvista. Kierroksen aikana päälimmäinen tunne on suru, minkä jälkeen tulee viha. Yhtään kertaa en ole kuitenkaan nähnyt, että kukaan täysin romahtaisi vierailun aikana, vaikka kyyneleet saattavatkin valua.

Opastettu kierros alkaa Auschwitz I:stä, jossa menemme turvatarkastuksen läpi. Lähdemme sitten läpi ”Arbeit macht frei” -sanoin varustetun portin kohti parakkeja. Parakkien käytävien seinille on ripustettu tauluja keskitysleirin uhreista – jonossa liikkueessa kerkeää nuita tauluja lukea hyvin. Tauluja, joissa on ihmisten kuvia, nimiä, syntymäpäiviä ja ammatteja. Kuvissa ihmisten ilmeet ovat epätoivoisia.

Parakkien välissä on seinä, jonka eteen ammutuksi tuleminen koitui lukuisien keskistysleirin uhrien kohtaloksi.Juniin astuessa ihmisiä neuvottiin kirjoittamaan oma nimi matkalaukkuihin, jotta ne voidaan antaa takaisin perille päästyä – näillä ihmisillä ei ollut hajua siitä, mihin he päätyvät tai siitä, että he eivät enää ikinä näe matkalaukkujaan.

Parakit on rakennettu siististi riveihin ja ne ovat lähes identtisiä. Parakkien reunoilla kiertää kaksinkertaiset piikkiaidat, jotka ovat varustettu varoituskyltein – pakoa ei kannattaisi yrittää. Kierrämme parakkeja ja pysähdymme huoneisiin, joihin on kerätty erilaista uhreilta otettua omaisuutta – ruuanlaittovälineitä, kenkiä, jalkaproteeseja, matkalaukkuja sekä hiuksia. Näemme kidutushuoneita ja -välineitä jotka saavat aikaan inhon puistatuksia. Pysähdymme seinän luo, jonka eteen on ammuttu ihmisiä. Seinän eteen on tuotu paljon kukkia. Matka jatkuu kaasukammioon, jossa näemme surulliset ”suihkutilat”.

Auschwitz I:stä siirrymme bussilla Birkenauhun, jossa parakit ovat hieman erinäköisiä, paljon matalampia ja yksikerroksisia. Kävelemme ensin junaraiteita pitkin ja tunnelma on lähes aavemainen, ainakin joulukuun harmaudessa. Jostain syystä juuri nuo Birkenaun parakit ovat olleet mielestäni koskettavimmat molemmilla kerroilla – esimerkiksi ”naisten parakissa” on puisia hyllyjä muistuttavia, kolmikerroksisia ”sänkyjä”, joihin kymmenet naiset joutuivat survoutumaan nukkumaan samanaikaisesti. Birkenaussa on myös paljon muistotekstejä, laattoja ja patsaita.

Rullaa kuvat loppuun, jos haluat lukea lisää opastetusta kierroksesta Auschwitz-Birkenaussa sekä käytännön vinkkejä Auschwitzissä vierailua varten.

Vangit saapuivat ensin ”kuoleman portin” läpi junalla Birkenauhun, jossa ihmiset jaoteltiin sukupuolen, iän, työkyvyn yms. mukaan.

”Sei ruhig!” – ”Ole rauhallinen”. Auschwitziin joutuneille ihmisille ei annettu vaihtoehtoja.

Molemmilla kerroilla kun olen käynyt Auschwitz-Birkenaussa olen ottanut opastetun kierroksen joka sisältää käynnin sekä Auschwitzissä että Birkenaussa ja suosittelenkin ehdottomasti opastettua kierrosta. Molemmilla kerroilla opas on puhunut hyvää englantia ja kertonut keskitysleiriin liittyviä asioita joita läheskään kaikkia en entuudestaan tiennyt, vaikka olenkin tutkinut aihetta aika paljon. Älä siis oleta, että opastetun kierroksen ostaminen olisi jotenkin ”turhaa”, jos olet jo valmiiksi perehtynyt aiheeseen – lupaan, että näin ei ole, jos et ole kuitenkaan käynyt paikan päällä! Lupaan myös, että itse tapahtumapaikalla Auschwitzin kauheuksista kuuleminen oppaan kertomana laittaa miettimään tapahtumia aivan erilailla, sillä paikan päällä tunnelma on aivan erilainen kuin missään muualla. Siinä hetkessä ne tapahtumat eivät tunnu enää kaukaisilta, vaan erittäin läheisiltä.

Näihin opastettuihin kierroksiin on sisältynyt ensin käynti Auschwitz I:ssä, minkä jälkeen siirryimme bussikyydillä Auschwitz II:n, eli Birkenauhun. Puolan hintataso on edullinen, joten myöskään hinnalla ei opastettuja kierroksia ole pilattu. Ylimääräiseen haahuiluun ja paikkojen etsimiseen ei myöskään mene aikaa, kun kuljet nätisti oppaan perässä. Kierroksen voi varata helposti etukäteen netistä ja jälkimmäisellä kerralla Auschwitzissä varasimme matkan GetYourGuidesta hintaan ~30 euroa/henkilö, sisältäen pääsyliput sekä Auschwitziin että Birkenauhun ja kuljetukset Krakovasta. Valitsemamme matka oli erittäin onnistunut (klikkaa tästä tustuaksesi matkaan). Pääsimme matkustamaan modernilla pikkubussilla ja valitsemamme noutopaikka sijaitsi kadun varressa ja oli merkitty hyvin GetYourGuiden kylteillä. Ajomatka kesti noin 1h 15min suuntaansa ja koko retken pituus oli noin 7 tuntia.

Vaihtoehtoisesti voit ottaa junan Krakovasta, mutta olen kuullut että tuo juna ei ole paras vaihtoehto, sillä asemalta on vielä suhteellisen pitkä kävelymatka Auschwitziin. Myös pelkän bussimatkan ostaminen Krakovasta on tietenkin mahdollista, jos et halua ostaa opastettua kierrosta (jota kuitenkin ehdottomasti suosittelen).

Käytännön vinkkejä:

Varaudu raskaaseen päivään
Auschwitz-Birkenaussa on paljon nähtävää, lasiseinien taakse on säilötty kaikenlaista keskitysleirin uhreilta kerättyä tavaraa kuten matkalaukkuja, minkä lisäksi näiden ihmisten kuvia on ripustettu seinille – kaikki Auschwitziin tulijat kuvattiin ymmärtääkseni. Mielestäni se, että Auschwitzissä on ihmisten kuvia heidän oikeilla nimillä, syntymäajoilla ja ammateilla varustettuina, sekä heidän henkilökohtaisia matkalaukkuja joihin on tavaran takaisin saamisen luulossa kirjoitettu oma nimi, tekee paikasta todella koskettavan. On mahdotonta ymmärtää, mikä saa ihmisen tekemään toisille niin kuin Auschwitzin uhreille tehtiin. Lisäksi kierroksella käydään useissa erilaisissa tiloissa, kuten parakkien huoneissa joissa keskitysleirin vangit nukkuivat, erilaisissa kidutushuoneissa sekä kaasukammiossa.

Ota pieni laukku mukaan
Auschwitziin saa viedä vain pienen laukun, joka on noin A4-paperin kokoinen, tarkemmat mitat 30 x 20 x 10 cm. Opastetulla kierroksella oppaamme kertoi jo ennen bussista nousemista, että kenen laukut olivat liian isoja, jolloin liian isot laukut yms. turhan tavaran pystyi jättämään bussiin.

Ota kamera mukaan
Auschwitz-Birkenaussa saa kuvata melko vapaasti, mutta on myös muutamia kuvauskieltoalueita, joissa kieltoa tulee ehdottomasti kunnioittaa. Kuvaukseen ei tarvitse mitään erillistä lupaa tai maksua ja mukaan saa ottaa vaikka järjestelmäkameran.

Ota eväät mukaan bussiin/syö ennen vierailua
Auschwitz-Birkenaussa on muutama kahvio sekä ulkona parkkipaikkalla joitain kojuja, mutta muuten sieltä ei saa ruokaa. Opastetulla kierroksella ei myöskään ole aikaa syömiseen, saatika tee mieli ruokaa. Käy myös vessassa ennen kierroksen aloittamista, sillä kierroksella kävellään ripeästi ja ainoat vessat ovat Auschwitzin ja Birkenaun ”päärakennuksissa”. Mikäli olet liikenteessä autolla, löytyy Auschwitzin lähistöltä ainakin yksi ostoskeskus jossa on pikaruokaravintoloita.

Käy sekä Auschwitzissä että Birkenaussa
Välillä olen lukenut suositteluja, joissa sanotaan tyyliin ”riittää, kun käyt vain Birkenaussa”, mutta itse en allekirjoita tuota. Nämä kaksi keskitysleiriä ovat sekä rakennuksiltaan, että historialtaan hyvin erilaisia.

Jos sinulla on tilaisuus, niin vieraile Auschwitz-Birkenaussa
Paikka on koskettava ja ihmisestä riippuen kokemus voi olla toisille hyvinkin raskas, mutta jos olet tutustunut aiheeseen edes jonkun verran etukäteen en usko että vierailu on ylitsepääsemättömän raskas. Mielestäni vierailu on tapa kunnioittaa uhreja, sillä se, mitä Auschwitzissä on tapahtunut on totta ja uhrit ansaitsevat tulla muistetuksi ja kunnioitetuksi – mielestäni nämä eivät toteudu, jos suljemme silmämme ja korvamme asialta.

”Those who cannot remember the past are condemned to repeat it.”
George Santayana

Eurooppa

Hotelli- ja ravintolasuositus Jönköpingiin

maanantai, 25 marraskuun, 2019

Hejsan!

Reilu viikko on kulunut siitä, kun tulin takaisin kotiin viiden päivän reissulta Jönköpingistä. Kyseessä ei ollut mikään tavanomainen lomamatka, vaan työmatka, joka sisälsi neljä messupäivää ja kiireisestä aikataulusta johtuen kaupungin tutkiminen jäi hieman taka-alalle. Kokemus oli kuitenkin mahtava joten laitetaan nyt tännekin pieni review Jönköpingistä – ei tosin töihin, vaan hotelliin sekä erääseen erinomaiseen pizzapaikkaan liittyen! Pahoittelen kuvien laatua, sillä en valitettavasti ottanut niitä blogitekstiä silmällä pitäen.

Hotelli: Best Western Plus John Bauer Hotel

Loistava hotelli hyvällä sijainnilla, aivan keskustan tuntumassa ja lähellä Vätternin rantaa. Heti julkisivu antoi kuvan modernista ja nykyaikaisesta hotellista, millainen se oli myös aina respasta huoneeseen asti. Huone oli siisti ja kalusteet sekä tasot puhtaat ja tältä vuosituhannelta. Ainut pikku miinus sängystä, jossa oli selkeästi bonneljousisto eikä pussijousisto, mutta mulla onkin kotona niin hyvä sänky että mikä tahansa sänky tuntuu hieman huonolta siihen verrattuna. 😉 Toisin sanoen, en oo löytänyt vielä mistään hotellista sänkyä joka vetäis vertoja omalle sängylle. Toinen pieni miinus ahtaahkosta autotallista, tosin meidän vuokra Volvo V40 mahtui sinne ihan ok, hieman suuremman auton kanssa olisi saattanut tulla ongelmia. Hotellin kotisivuille pääset tästä.

Aamupala oli myös mainio ja yllätys yllätys, kun ei olla Ruotsia kauempana, niin hyvin samankaltainen kuin Suomessa. Parasta aamupalassa ehkä oli ihanat smoothiet, kuten kuvan marjasmoothie, joita tarjoiltiin pienissä laseissa!

Yhden yön hinta kahdelle aikuiselle näyttäisi olevan noin 113€ kieppeillä sisältäen aamiaisen. Edullisempi siis kuin esimerkiksi Suomessa Sokos-hotellin yö ja vähintään samaa tasoa, mielestäni jopa hieman parempaa! Hinta-laatusuhde erittäin kohdillaan.

Ravintola: Ciro

Ahh, tälläinen pizza on niin mun makuun! Valitsin paikan puhtaasti TripAdvisorin perusteella ja ilokseni huomasin, että ravintola oli aivan hotellimme vieressä. Ehdottomasti reissun paras ruoka, jota voin kyllä lämpimästi suositella myös muille. Ravintolan kotisivuille pääset tästä. Muistaakseni tuo mun pizza oli nimeltään ”Salsiccia”, hinta menun mukaan 184 kr eli noin 17,30 €. Ciro mainitsee kotisivuilla pizzojen olevan napolilaisia pizzoja, eli jos olet napolilaisen pizzan ystävä, niin suuntaa tänne! Ei ollut huono ravintolavalinta synttäripäivälle. 🙂

Eurooppa Urheilutapahtumamatkailu Yhteenvedot

Hiihdon MM-kisat Seefeld 2019

torstai, 18 heinäkuun, 2019

Suomalainen pariskunta tarjoutui ottamaan meistä kuvan. 🙂

Maisema kaverini kodin terassilta

Kuten ystäväni tietävät, olen suuri urheilun ja erityisesti hiihdon ystävä. Ajatus Seefeldiin vuoden 2019 hiihdon MM-kisoihin lähtemisestä kävi vähän vitsillä mielessäni jo vuonna 2017, kun kävi ilmi, että Itävaltalaisen ystäväni vanhemmat asuvat kaupungissa, joka sijaitsee Seefeldin vieressä. Ihan tosissani aloin miettimään matkaa vasta viime joulukuussa ja uuden vuoden juhlien sijaan käytinkin vuoden 2018 viimeisen päivän illan lentojen etsimiseen, 1.1. päätin vihdoin buukata lennot. Tähän matkaan liittyen kirjoitin jo postauksen siitä, kuinka sain mahtumaan 8 päivän tavarat 8 kilon käsimatkatavaroihin, voit lukea jutun täältä.

Lentojen valitsemisessa olikin sitten miettimistä ja Seefeldin lähimmille kentille menevien lentojen hinnat olivat jo tässä vaiheessa pilvissä. Päädyin valitsemaan AirBalticin lennot Helsinki – Riika – Wien, sillä en ollut aiemmin käynyt Wienissä ja halusin pois tullessa vierailla Wienissä ystävieni luona. Lentojen yhteishinta oli 141,98 €. Wienistä jatkoin junalla Innsbruckiin, johon saavuin puolen yön maissa. Junamatka kesti vajaa 5 tuntia suoralla yhteydellä ja Itävallan junissa ei mielestäni ollut paljoa moittimista. Penkit eivät ehkä olleet yhtä mukavat kuin VR:llä ja paikkavarauksesta piti maksaa hieman ekstraa, minkä teinkin. Lippujen hinnat olivat myös mielestäni aika korkeat, 54,90€/suunta (vrt. VR:n opiskelijaliput).

Meidän lipuilla kisaa pääsi seuraamaan radan varteen, mikä on edullisin vaihtoehto

Seefeldin kylä

Paikan päälle Seefeldiin pääsi monesta suunnasta bussilla, autolla sinne ei saanut ajaa. Bussi oli ilmainen jos sinulla oli lippu kisoihin. Paikan päällä bussi jätti meidät Seefeldin kylän reunalle, eli ensin tuli kävellä kylän läpi päästäkseen itse kisapaikalle. Kylä oli ihana pieni alppikylä täynnä iloisia hiihdon ystäviä ja tunnelma oli jo Seefeldin kylässä aivan mahtava!

Valehtelisin, jos väittäisin ettei Norjalaiset olisi maailman kovimpia hiihtofaneja. Norjalaisia oli nimittäin aivan hirveän paljon Seefeldissä! Heillä oli jopa tuollainen oma ”Norweger Hütte”-ravintola Seefeldin kylässä ja Norjan lippuja oli sijoiteltu aivan kaikkialle. Ei varmaan heitä kauas, jos sanon, että puolet kaikista turisteista oli norjalaisia. Ehkä hieman vähemmän, sillä paikallisia itävaltalaisia oli myös aika paljon. Meitä suomalaisia oli ehkä norjalaisten, itävaltalaisten ja ruotsalaisten jälkeen eniten. Lisäksi paikalla oli muun muassa paljon saksalaisia ja puolalaisia erityisesti mäkihyppyä seuraamassa sekä venäläisiä.

Tapahtuma oli ainutlaatuinen ei paitsi tunnelmaltaan, vaan myös paikalle saapuvien ihmisten osalta, sillä todella moni ei ollut ensimmäistä kertaa hiihdon MM-kisoissa tai suuressa, kansainvälisessä urheilutapahtumassa ylipäätään. Keski-ikä oli aika korkea ja monella oli yllään menneiden vuosien urheilun suurtapahtumiin viittaavia vaatteita tai vähintään jotain muuta rekvisiittaa, kuten pinssejä. Ensikertalaisena tunsin itseni aika keltanokaksi, mutta homman juju kävi erittäin nopeasti selväksi – tänne ei tultu väittelemään siitä, onko Suomi, Ruotsi vai Norja paras, vaan kannustamaan joka maan urheilijoita ja pitämään hauskaa! Ilmapiiri oli niin uskomaton, ja meistä ”suomalaisista” (siis minä ja Itävaltalainen ystäväni) tykättiin kovasti. Ennen miesten 15 kilometrin kisaa norjalaiset tulivat kättelemään sopiakseen, että Iivo voittaa ja Norjan Sundby on toinen. No, ehkä norjalaisilla oli tässä vaiheessa jo niin monta mitalia, että heille oli ihan sama kuka voittaa. Kun Iivo tuli maaliin vielä toisella sijalla, niin minua alettiin onnittelemaan – siis ympärilläni olleet muun maalaiset ihmiset alkoivat onnittelemaan minua, sillä olen Suomesta. Kuulin myös, että maalialueella oli raikunut ”Iivo”-huudot ei pelkästään suomalaisten, vaan myös ruotsalaisten ja norjalaisten toimesta. Mitaliseremoniassa suomalaiset pitivät eniten ääntä, vaikka norjalaisia oli siellä(kin) eniten.

Ensikertalaisena opin paljon uutta tästä matkailun muodosta (jos näin nyt voi sanoa), joten tässä muutama vinkki hiihdon MM-kisoihin tai mihin vain muihin suuriin urheilutapahtumiin matkustaville:

  • Tarkista mahdollisuus lentää hieman kauemmas tapahtumapaikalta ja ottaa juna lentokentältä tapahtuman lähettyville. Itse olen tyytyväinen reittivalintaani, sillä junan ikkunasta avautui upeat maisemat. Junan hinnat olivat kuitenkin tällä kertaa sen verran korkeat, että joku toinen reittivaihtoehto olisi voinut olla jopa edullisempi, mutta monessa tapauksessa tämä varmasti säästää rahaa.
  • Hiihtokisoissa älä mene seisomaan ladun varrelle alamäkeen. Tämän vinkin kuulin valitettavasti liian myöhään, eli viimeisen paikallaolopäiväni päätteeksi kokeneilta suomalaismatkustajilta, vaikka tämähän siis käy ihan järkeensä – alamäessä ei yleensä kauheasti kamppailla ja hiihtäjästä kerkeää nähdä vain vilauksen. Ihmekkös, että siinä alamäessä oli aina tilaa? 😀
  • Jos käytät non-stop-bussia, hyppää kyytiin sen lähtöpysäkiltä. Lähtöpysäkki ei ollut meille ihan lähin, mutta jos olisimme yrittäneet kyytiin vasta toiselta tai kolmannelta pysäkiltä, emme olisi todennäköisesti mahtuneet läheskään aina kyytiin. Lähtöpysäkiltä taas pääsimme joka kerta kyytiin eka yrittämällä.
  • Älä heiluta kättä pysäyttääksesi bussin, koska se on tapa Suomen lisäksi vain muutamissa maissa (hyvä muistaa minne tahansa matkustaessa). Itävallassa bussikuski tulkitsi käden heiluttamisen ”voit mennä ohi”-merkiksi ja ajeli puolityhjällä bussilla eräidenkin norjalaisturistien ohi. Norjalaiset näyttivät siltä, että tämä ei ollut eka bussi mikä meni ohi. 😀
  • Ota käteistä mukaan! Itselleni ei toki ollut uusi juttu, että Keski-Euroopassa käytetään edelleen käteistä, mutta kisa-alueella kortti ei käynyt yhtään missäänJos olisin ollut kisan järjestäjä, niin olisin ehkä infonnut tästä etukäteen, sillä suurin osa turisteista tuli pohjoismaista missä käteinen on nykyään harvinaisempaa.
  • Osta tapahtumaliput hyvissä ajoin etukäteen, mikäli et aio jättää lippujen ostamista tapahtumapaikalle (mikä voi olla riski). Hoksasin nimittäin vasta lippuja ostaessani, että ainoa lippujen toimitustapa oli postitus. Kisoihin oli enää muutama viikko, joten tilasin liput varmuuden vuoksi Itävaltaan ystäväni osoitteeseen, jonne ne tulivatkin nopeasti.
  • Ole rohkea ja avoin juttelemaan sekä suomalaisten, että myös muun maalaisten turistien kanssa. Voit oppia paljon kokeneemmilta kisaturisteilta ja kuulla mielenkiintoisia tarinoita heidän aiemmilta matkoiltaan. 🙂

Sattumalta nähtiin myös kuningas Harald, olimme nimittäin kävelemässä pois kisapaikalta kun kulkuväylä katkaistiin Haraldin vuoksi. Oikeasti en nähnyt mitään ja kuvan sain nostamalla käden ylös ja ottamalla summassa kuvan, jolloin myös selvisi, kuka siellä oikein on. Päästettiin suosiolla Norjalaiset ihan aidan viereen.

Yksi olympiakultamitalistikin käveli vastaan, Sami Jauhojärvi. 🙂