Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

Hannamari Männistö

Kotimaa

Minä <3 Kuopio

lauantai, marraskuu 7, 2020

Heippa (pitkästä aikaa)!

En ole varmaan ainoa, joka on viettänyt tänä vuonna poikkeuksellisen paljon aikaa omassa kotikaupungissa. Erityisesti keväällä ja alkukesästä ympäri Kuopiota käveleminen oli olennainen osa viikkorytmiäni, kun minnekään muualle ei oikein voinut mennä. Omaa kotikaupunkia on siis tullut tarkasteltua enemmän ja jollain tapaa myös tarkemmin, tai eri näkökulmasta.

Tämän viikon torstaina kun lähdin kävelemään kohti työpaikkaa, heti rapusta ulos astuessani tunsin, että jokin ympäristössä on erilailla kuin aiemmin. Ympäristö oli jotenkin erivärinen..? Työmatkallani kävelen Kuopion torin läpi ja juuri torin kohdalla totuus paljastuikin. Taivas oli upean pinkki ja koko ympäristö hohti vaaleanpunaisena! Taivas jopa värjäsi valkeiden kerrostalojen seinätkin vaaleanpunaisen sävyisiksi. WAU! Tämä valoilmiö piti pysähtyä ikuistamaan.

Tästä valoilmiöstä inspiroituneena ajattelin esitellä lyhyesti muutamia paikkoja rakkaasta kotikaupungistani tämän vuoden aikana ottamieni kuvien avulla. Olen siis asunut Kuopiossa 5 vuotta ja muutaman kuukauden, eli en ole suinkaan täältä kotoisin. Kuopio on kuitenkin vienyt sydämeni (niin kuin myös Pohjois-Karjalasta kotoisin olevan Teemun sydämen). Lisäksi aloitin juuri viime viikolla vakituisen työn Kuopiolaisessa ohjelmistotalossa, mikä ei ainakaan vähennä haluani jäädä tänne. Täällä on siis toistaiseksi hyvä olla!

Seuraavaksi esittelen muutaman Kuopiolaisille todella tutun, sekä minulle tärkeän paikan. Uskokaa tai älkää, mutta tässä seuraavassa kuvassa ei ole minkäänlaista filtteriä!

Ensimmäiset kuvat ovat siis Kuopion torilta, joka on usein äänestetty Suomen parhaaksi toriksi. Tori on Kuopiossa keskustan, ellei koko kaupungin ”sydän” ja erityisesti kesäisin se on täynnä erilaisia kojuja, mutta myös muina vuodenaikoina torilta löytyy mm. ruokakojuja. Ylhäällä näkyvässä kuvassa näkyy Kuopion ihana, vanha kauppahalli ja sen kylkeen rakennettu lasiseinäinen lisäsiipi, josta löytyy kahvila. Vastakkaisella puolella torin päädyssä on kaunis kaupungintalo, joka näkyy seuraavan, toukokuussa otetun kuvan taustalla. Kuopion tori on tietenkin kesäisin paras jätskipaikka!

Seuraavassa kuvassa esiintyy Valkeisenlampi, joutsen sekä Puijon torni. Kuva on otettu 5.5.2020. Valkeisenlampi on lampi lähellä Kuopion keskustaa, tarkemmin keskustan ja viereisen suositun Niiralan asuinalueen välissä. Valkeisenlammen ympäri kiertää hyvin suosittu (lenkki)polku, joka on ehkä noin 1,2 km pitkä. Me asumme lähellä Valkeisenlampea, joten olemme lenkkeilleet sen ympäri kymmeniä, ehkä satoja kertoja. Valkeisenlammen ympäristö on puistomainen ja kesällä – erityisesti tänä kesänä – hyvin suosittu ajan- ja illanviettopaikka. Valkeisenlammen ympäristö on myös mm. opiskelijoiden perinteinen vapunviettopaikka. Valkeisenlammen ”Eteläpäästä” löytyy myös hiekkaranta, en tosin ole varma uisinko tuossa lammessa. Talvisin lammen jäällä kulkee hiihtolatu, jota aion kyllä hyödyntää tänä talvena. Lisäksi lammen ympäriltä löytyy lapsille leikkipaikka sekä aidatut koripallo- ja jalkapallokentät.

Ja tietysti mäkihyppytorni sekä Puijon Torni kohoavat ylväästi lammen pohjoispäädyn maisemassa. Puijon Torni näkyy myös meidän parvekkeelta. Koti on siellä, mistä näkyy Puijon Torni. <3

Meillä on Kuopiossa myös aivan todella kaunis Tuomiokirkko, sekä Snellmanin puisto joka aukeaa kirkon portailta (kuva otettu kirkon portailta puistoon päin). Tuo kirkko tulee olemaan myös meidän vihkikirkko ensi vuoden elokuussa. Tämä kuva on otettu 26.9.2020 ja maisema oli edelleen näin vihreä, eli jotain tällaista se tulee olemaan myös meidän hääpäivänä – toivotaan, että kelit suosivat 14.8.2021! Vuoden 2019 vihkiparit eivät tosin olleet kovin onnekkaita, sillä Snellmanin puisto oli viime kesän ajan myllättynä auki ja sitä koristi kukkien sijaan työmaa-aidat.

Toisessa kuvassa vielä maaliskuinen kuva kirkosta, kuva on siis otettu Snellmanin puistosta kirkolle päin. Kyllä tässä kirkossa kelpaisi mennä vihille myös talvella, vai mitä?

Hävettää myöntää, mutta minusta tuntuu, etten ennen Kuopioon muuttamista (tai seurustelun myötä Kuopiossa ajan viettämistä) oikeastaan tiennyt, mistä Kuopio on tunnettu. Olisin varmaankin yhdistänyt Kuopion vain Matkukseen ja Ikeaan, Puijon Tornia en olisi varmasti tunnistanut jos joku olisi minulle siitä kuvan näyttänyt ja kalakukosta en ollut kuullutkaan. Olen kuitenkin kuullut, että moni paikallinen ei ole juurikaan Puijon Tornissa vieraillut, ehkä se on liian lähellä tai jotain, mutta minä voin ylpeänä kertoa että olen käynyt siellä varmaan kymmenen kertaa.

Vaikka olenkin kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta jossa maasto on hyvin tasaista, järviä ei juurikan ole ja maisemaa vallitsee enemmänkin pellot kuin metsät, tunnen olevani kotona myös Kuopiossa ja molemmat paikat ovat minulle hyvin tärkeitä. Nämä Puijon Tornin näköalatasanteelta, kahdesta eri suunnasta otetut kuvat sen kertovat – meillä Kuopiolaisilla on kaupunki, mutta meillä on myös metsät ja järvet. <3

Näiden lisäksi meillä on Kuopiossa paljon ihania paikkoja lisää – esimerkiksi Väinölänniemi, jossa Kuopiorock järjestetään, sekä Kuopion matkustajasatama, jossa Kuopion Viinijuhlat järjestetään, ovat meille Kuopiolaisille erittäin rakkaita paikkoja. Toivon kovasti, että ensi kesänä pääsemme taas osallistumaan mm. näihin mahtaviin tapahtumiin! Uusia seikkailuja odotellessan koitetaan keskittyä siihen, mitä meillä on nyt saatavilla ja löytää kauneutta sekä mielenkiintoisia paikkoja tutusta ympäristöstä. <3

Hannamari

Asuntoauto Eurooppa Kotimaa Suomen lappi

Käsivarren kautta kotiin & Saanan huiputus

sunnuntai, syyskuu 13, 2020

Tämä postaus on jatkoa elokuussa julkaistulle kesälomareissun ekalle osalle, jonka pääset lukemaan tästä.

Lähdimme maanantaiaamuna 27.7. Nordkappissa vietetyn yön jälkeen ajamaan kohti Altaa, joka on isoin matkan varrelle sattunut kaupunki. Matkan päämäärä, Nordkapp, oli nyt saavutettu ja reissu kääntyi kotimatkan puolelle. Norkdappiin vie vain yksi tie, joten mantereen puolelle ajoimme samaa reittiä jota olimme edellispäivänä ajaneet Nordkappiin. Johtuen Nordkappin 12 tunnin parkkeerausaikarajasta, siirryimme aamupalalle edellisenä päivänä bongatulle levähdyspaikalle, jonka oli maanantai-aamuna moni muukin löytänyt. Levähdyspaikan puisella penkillä ja pöydällä nukkui saksalaisia motoristeja hyvin makuupusseihin kääriytyneinä. Mikä jottei, kun yökin oli lämmin ottaen huomioon, että olimme Manner-Euroopan oikeastaan pohjoisimmassa kolkassa.

Alta River Camping

Altassa menimme yöksi Alta River Campingiin, joka on suomalaisten omistama. Soitimme jo matkalla River Campingiin kysyäksemme voimmeko varata paikan, mutta varaumahdollisuutta ei ollut vaan  paikat täytettiin saapumisjärjestyksessä. Respasta ehdotettiin, että tulisimme heti ensin käymään campingissa ja veisimme jotain tavaraa paikalle merkiksi, että se on varattu. Kävimme maksamassa leirinnän ja viemässä ulkokalusteet valitsemallemme paikalle, sillä halusimme käydä vielä tutustumassa Altan keskustaan. Altassa on noin 20 000 asukasta ja keskusta on suhteellisen pieni, tosin aivan normaalin pienen kaupungin keskustan kokoinen. Oli kiva päästä käymään muutamassa kaupassa ja mm. ostamaan vähän kevyempää vaatetta (olin pakannut aika lämmintä vaatetta mukaan). Meitä nimittäin kelit suosi, lämpötila oli reilussa kahdessakymmenessä oikeastaan koko reissun ajan.

Alta River Campingissa meidän auton keulaa vastaapäätä olevalalle paikalle tuotiin illalla hinurilla eräiden suomalaisten asuntoauto, joka oli mennyt rikki kesken reissun. Kuulemma asuntoauton korjausaikaa olisi ollut aivan mahdoton saada tuleville päiville Altan alueella, kesälomien ja muun vuoksi. Viimeinen lopputulema jonka me kuulimme oli sellainen, että joku heidän tuttavansa lähti Porvoosta asti rekalla hakemaan heitä kotiin, kun autoa ei saatu korjattua. Auts! Tämä toimi hyvänä muistutuksena vakuutusten tärkeydestä, sillä hinaus oli kuulemma maksanut paljon.

Nämä kivikasat, joita näkyi lähes jokaisella levikkeellä, eivät ole meidän tekemiä. 🙂

Altassa vietetyn yön jälkeen ajoimme reissun ehkä kauneimman osuuden, Altasta Skibotniin eli Yykeanperälle, josta on enää muutamakymmen kilometriä Suomen puolelle. Suurin osa reitistä kulkee aivan vuonon reunalla. Olimme yötä Skibotn Camping -nimisellä leirintäalueella, jossa näytti asuvan enemmän kausipaikkalaisia kuin aiemmilla leirintäalueilla – monen asuntovaunun kyljessä oli aivan oikeaa, pientä mökkiä muistuttava ”lisäsiipi”. En tosin ihmettele vaikka siellä joku viihtyisi pidempäänkin, sillä leirintäalue sijaitsee ihan rannalla ja maisemat olivat mitä upeimmat – katsokaa vaikka alla olevaa kahta kuvaa, jotka on otettu samasta kohdasta leirintäalueen rannalla! Voi kun näin hienoja vuoria löytyisi myös Suomesta.

Yykeänperältä teimme myös pienen retken luontoon, Lulledalenin metsäpolulle. Metsäpolku löytyy Yykeanperältä  noin 15 minuutin ajomatkan verran käsivarteen päin. Mitään henkeäsalpaavia maisemia ei tältä reitiltä löytynyt, mutta polku oli hyvä kulkea (tosin ei liikuntarajoitteisille) ja matkan varrella oli lappuja, joissa oli ympäröivään luontoon liittyvää tietoa. Laput oli myös suomennettu ja lähes jokaisessa suomennoksessa oli hassuja virheitä. 🙂 Reitti päättyy laavulle jossa olisi voinut vaikka paistaa makkaraa. Tämän polun käveleminen toimi hyvänä alkulämmittelynä seuraavan päivän Saanan retkeä ajatellen.

Saanan huiputus

Toinen tämän kesälomareissun ”pääkohde” oli Saana. Minä en ollut ikinä huiputtanut mitään tunturia tai vuorta, joten tämä oli minulle aivan ensimmäinen kerta. Reitin alkupistettä vastapäätä toisella puolella tietä on parkkipaikka, joka oli jo lähes täynnä klo 11 jälkeen aamulla. Huiputukseen varustauduin vaelluskengillä, juoksuhousuilla, urheilupaidalla ja pitkähihaisella ja reppuun pakkasin vielä tuulitakin. Otin myös mukaan hieman evästä sekä vettä, sillä netin mukaan reitille olisi hyvä varata aikaa noin 4 tuntia. Tässä kantapään kautta opittu vinkki: ota paljon vettä mukaan (vaikka 1,5 litraa).

Minulla on hyviä uutisia jokaiselle Saanan huiputuksesta haaveilevalle – reitin rankin osuus on heti alussa! Uskon, että jos et ole harrastanut paljoa liikuntaa viime aikoina, voi alku tuntua raskaalta, sillä reitti alkaa aika pitkällä ja aika jyrkällä nousulla ilman portaita. Huipulla näkyi kuitenkin retkeilijöitä aivan pienistä lapsista vanhuksiin asti. Ehkäpä jyrkin kohta onneksi taitetaan portaita pitkin, jonka jälkeen reitti muuttuukin kivisemmäksi ja tarkka polku loppuu, mutta merkkikeppejä ja muita retkeilijöitä seuraamalla löytää huipulle asti. Oli huikeaa huomata, kuinka korkealle täällä meidän maastoltaan tasaisena pidetyssä Suomessakin voi päästä – huipulla oli ihan erilainen keli kuin alhaalla! Sieltä myös näkee kolmen eri maan puolelle (ainakin me päättelimme niin).Alkureitti näyttää tältä

Mun paras (ja ainoa) reissuposeeraus näkyy tässäkin kuvassa. Tadaa! Kuvanottohetkellä selkäni takaa puhalsi aivan todella kova tuuli.

Reitin alussa oli lämmin, mutta huipulla kylmä ja kova tuuli, joten älä anna lähtöpisteen lämpötilan huijata sinua vaan ota lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta mukaan. Huipulla tuuli niin paljon, että tuuleen pystyi lähestulkoon nojaamaan! Meiltä Saanan huipulla käymiseen meni taukoineen kaikkineen kolme tuntia ja muutama minuutti.

Näin kauan meni Saanan huiputukseen.

Viimeisen yön olimme Lapin lomamökit & Camping -nimisellä leirintäalueella Enontekiön ja Muonion rajalla. Paikan omistaja oli hyvin sympaattinen nainen, joka seisoi sisäänajon luona antamassa ohjeita yöpyjille ja nimitti itseään ”käveleväksi respaksi”. Leirintäalue sijaitsee joen varressa joten Ruotsi näkyi vain muutamankymmenen metrin päässä joen toisella puolella.

Aamulla meillä alkoi satojen kilometrien ajomatka takaisin lähtöpisteeseen, Ylivieskaan. Meidän reissu oli kaikin puolin onnistunut – kesäloman ensimmäiset vesisateetkin sattui kohdalle vasta Torniossa! Nukuimme viikon auton ”patissa”, eli tuolla ohjaamon päällä olevalla parvella. Matkatavarat meillä oli koreissa jalkopäässä rajallisen säilytystilan vuoksi, joten jouduimme vielä hieman tinkimään jalkatilasta yöllä. Viikko ”patissa” sujui ihan hyvin, mutta en ehkä muuttaisi sinne asumaan. 😉

Viimeinen yö rauhallisella ja suojaisalla paikalla,  tasaisella ja hyvällä alustalla. Täydellistä!

Tässä toinen ja viimeinen osio minun tämän vuoden ainoasta ulkomaanreissusta. 🙂 Reissu oli erilaisempi kuin viime vuosien muut reissut, mutta kuitenkin todella hyvä ja se tuli todella tarpeeseen. Haaveilen kyllä edelleen matkasta jonnekin kauemmas, mutta harmillisesti kukaan ei voi tällä hetkellä ennustaa milloin pääsemme taas matkustamaan ”normaalisti”, tai mikä se ”uusi normaali” tapa matkustaa tämän pandemian jälkeen sitten edes onkaan – toivon, että vuoden päästä syksyllä matkustaminen olisi mahdollista, sillä silloin olisi tiedossa yksi erittäin ainutkertainen matka.. 🙂

Asuntoauto Eurooppa Suomen lappi

1042 kilometriä asuntoautolla Nordkappiin

maanantai, elokuu 17, 2020

Hei vain pitkästä aikaa! 🙂

Kiire iski vasten kasvoja ja lujaa heti, kun loma loppui vajaa kolme viikkoa sitten. Kaksi työtä ja kiireisen syksyn suunnittelua sekä paljon sovittuja menoja viikonloppuina on vaatinut veronsa ja blogin puolelle tuli tahaton tauko. Tarkoitukseni oli palata kesälomapostausten merkeissä jo pari viikkoa sitten, mutta kiireen keskellä tämä ensimmäinen reissupostaus jäi muiden luonnosten sekaan. Tässä se kuitenkin vihdoin on, vain kolme viikkoa loman jälkeen:

Kesälomamatka Suomen Lappiin & Nordkappiin – osa 1/2 (matka Nordkappiin asti).

Lähdimme matkaan perjantaina 24.7. ja ensimmäisen yön olimme (suunnitelmasta poiketen) Ranualla tuttavien pihassa. Tämä yöpaikka tarjosikin meille mm. SUP-lautailua Ranuajärvellä sekä saunomista – ei ollenkaan huono loman aloitus! Alunperin tarkoitus oli ajaa Rovaniemen hujakoille, mutta noh, aina tulee pieniä vastoinkäymisiä ja tiivistettynä perjantaina jo tunnin ajon jälkeen huomasimme, että auton renkaat tarvitsevat tasapainotusta – koitappa saada renkaiden tasapainotus vielä perjantai-illalle klo 17 jälkeen tai lauantaiaamulle! Saimme kuitenkin tasapainotuksen Ranualle lauantaiaamulle, joten tiemme vei perjantaina Raunalle.

Lauantaina lähdimme matkaan aamusta heti rengashuollon jälkeen ja ajoimme Kaamaselle asti, mutta matkalla poikkesimme ensinnäkin Saariselän kohdalla Kaunispään päälle – ja sieltä avautuikin upeat maisemat! Tällaisia maisemia en ollut ikinä ennen nähnyt Suomessa. Suosittelen poikkeamaan Kaunispäällä, sillä siitä tulee vain noin 15 minuutin koukkaus matkaan. Inarissa kävimme vielä suunnitelmien mukaisesti Saamelaismuseo Siidassa, joka oli mielestäni todella mielenkiintoinen. Hävettää myöntää, mutta en tiennyt juuri mitään saamelaisista tai saamelaisuudesta, en edes muista mitä niistä on opetettu aikoinaan koulussa, mutta nyt tunnen olevani taas hieman viisaampi. Tämän on siis oikea paikka sinulle, jolla on samanlainen aukko sivistyksessä kuin minulla! Siidan jälkeen kävimme vielä katsomassa Jäniskosken riippusillan, jonka alla virtasi mahtavan voimakas koski.

Poroja Kaunispäällä
Jäniskosken riippusilta

Sunnuntaita vasten yölle olin varannut etukäteen sähköpostilla asuntoautolle paikan Lomakylä Jokitörmästä Kaamasesta, joka on Inarista noin 30 km pohjoiseen. Periaatteessa asuntoautopaikkaa ei olisi mikään pakko varata etukäteen, mutta koska tänä kesänä leirintäalueet ovat olleet poikkeuksellisen suosittuja, varasin paikan varmuuden vuoksi jo etukäteen. Sain Jokitörmästä nopean ja ystävällisen vastauksen tiedusteluuni. Loppujen lopuksi paikan päällä olisi ollut hyvin tilaa vielä, mutta parempi ottaa varman päälle!

Karavaanari on kaikkien kaveri. 🙂 Meidän käyttämä asuntoauto on Fiatin alustalla ja sillä on todella hyvä ajaa.

Vinkki: Jos ajelet Lapissa, suosittelen lataamaan Porokello -sovelluksen, joka varoittaa korkeasta porokolaririskistä matkan varrella. Sovellus on ilmainen ja se kilisee kun olet ajamassa kohti aluetta, jossa on tehty lähiaikoina porohavaintoja sovelluksen muiden käyttäjien toimesta. Porojen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä vaikka ne eivät syöksy yllättäen ojasta tielle niin kuin hirvet, eivät ne myöskään väistä autoja.

Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, ylitimme Norjan rajan Utsjoen Karigasniemellä. Karigasniemellä on vielä rajan tuntumassa K-Market, jossa teimme viimeiset ostokset Suomen puolella. Meitä ei pysäytetty rajalla ollenkaan (en edes nähnyt rajavirkailijoita), mutta aika-ajoin myös Karigasniemen rajalla pysäytellään autoja. Suomalaiselle riittäisi kuitenkin, että mukana on ajokortti, mikäli henkilöllisyys pitää todistaa rajalla.

Alkumatka Norjan puolella oli hieman tylsä, mutta meren lähestyessä maisemat vaihtuivat vakuuttavan näköisiksi ja sellaisiksi, joita ei Suomessa näe. Reitille mahtuu mutkien lisäksi monta tunnelia sekä paljon jyrkkiä nousuja ja laskuja, myös tunnelien sisällä. Matkan varrella on myös paljon hyviä pysähdyspaikkoja asuntoautossa syömistä sekä kuvien ottamista varten – tässä muutama kuva matkan varrelta.

Ennen varsinaiseen päämääräämme, Nordkappiin, saapumista kävimme Nordkappin kunnan (Nordkapp on siis myös kunnan eikä vaan sen Euroopan mantereen pohjoisimman paikan, johon turistit menevät, nimi) keskustaajamassa Honningsvågissa. Honningsvåg oli aivan oikean taajaman kokoinen taajaama kauppoineen kaikkineen. Nordkappiin on noin 35 kilometriä Honningsvågenista.

Vinkki: Norjassa ylinopeudesta saa mojovat sakot! Me emme nähneet kertaakaan poliiseja valvomassa nopeuksia, mutta nopeusrajoituksia kannattaa tietenkin noudattaa – ja Norjan mutkaisilla teillä ne on asetettu varmasti täysin aiheellisesti! Facebookin Norja-ryhmissä useat ovat kertoneet saaneensa sakot, suurimmat jotka olen nähnyt olivat 8500 NOK eli lähes 850 euroa. 

Honningsvåg

Nordkappiin, eli sinne maapallon luo, saavuimme noin klo 20:30 ja ostimme pakollisen pääsylipun, joka on ajoneuvokohtainen. Pääsylipulla alueella saa olla 12 tuntia, joten monet saapuvatkin illalla ja hyödyntävät sen yöpymiseen – niin kuin mekin. Nordkappissa yöpyminen on tosin ikään kuin puskaparkitusta, koska siellä ei saa sähköä eikä siellä ole mitään leirintäalueen palveluita pois lukien WC:t.

Kun saavuimme klo 20:30 aikaan, oli paikalla jo useita asuntoautoja, mutta saimme kuitenkin ns. eturivipaikan parkkipaikan reunalta. Aamulla kun teimme 12 tunnin viipymisen jälkeen lähtöä, oli suurin osa niistä asuntoautoista jotka olivat tulleet meitä ennen vielä paikallaan. Tuota 12 tunnin noudattamista ei varmaan juurikaan valvottu. Me lähdimme herättyämme tekemään aamupalaa edellisenä päivänä matkan varrelta bongatulle levähdyspaikalle. Karavaanin yöpaikka Nordkappissa, päästiin eturiviin.
Nordkappissa on myös ns. visitor center, Nordkapphallen, johon voi halutessaan ostaa pääsylipun, ja me päädyimme ostamaan ne korkeasta hinnasta huolimatta – ja positiivisena yllätyksenä ystävällinen virkailija antoikin meille tuntuvan alennuksen lipuista (saimme perhelipun). Nordkapphallen on 15.6-15.8. joka päivä auki klo 01 asti, joten sinne kerkesi vielä hyvin vaikka tulimmekin Nordkappiin vasta illalla. Aikaa kiertämiseen kannattaa varata noin 1,5 h. Nordkapphallenista löytyy ainakin ”kuninkaallinen” näköalatasanne, huone jossa on ”valoshow”, Nordkappin historiasta kertova huone, elokuvateatteri jossa esitettiin hyvin mielenkiintoinen ja vaikuttava noin vartin pituinen video elämästä Nordkappissa eri vuodenaikoina, ravintola ja suuri matkamuistokauppa – sekä tämä vaaleanpunainen erikoisuus. Arvaatko, mistä tässä huoneessa on kyse?

No en olisi minäkään uskonut tällaista löytäväni Nordkappista, mutta kyseessä on erään Thaimaan edellisen kuninkaan, Chulalongkornin, kunniaksi perustettu museohuone. Tarina meni jotenkin niin, että hän on matkustanut muutaman kerran 1800-1900 lukujen taitteessa Pohjoismaihin ja mm. Nordkappiin ja viettänyt pidemmän aikaa siellä, minkä kunniaksi Nordkapphallenissa on hänelle omistettu museohuone. Tuo museo on kuulemma tärkeä Thaimaalaisille, sillä kuningas oli erittäin pidetty aikanaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin – Nordkappin yö oli 26.7. edelleen yötön. 

Seuraavana päivänä matka jatkui Altan kautta kohti käsivartta ja Saanaa. Tunnelmia matkalta Nordkappista takaisin kotiin päin voit lukea seuraavasta blogitekstistä. Muistathan seurata minua myös Instagramissa, @hannamarihenrikatravel!

Yhteenvedot

Matkablogin ensimmäinen vuosi

torstai, kesäkuu 25, 2020

Jippii! Tänään tuli vuosi kuluneeksi siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogitekstini tänne Rantapallon blogiin. Tuo teksti käsitteli seuraavaa reissuamme, joka suuntautui Singaporeen, pääset lukemaan teksin tästä: Seuraavaksi Singapore – mutta miksi? Singaporen reissu olikin aivan mahtava ja muistelen sitä lämmöllä edelleen viikottain. Jos joku ihmettelee blogini nimeä, niin avatessani blogin noin vuosi sitten nimesin sen juuri tuon reissun mukaan – suunnittelin vuosi sitten Singaporen matkaa ja Singapore oli minulle 28. maa, jossa vierailin.

Nyt pieni katsaus siihen, mitä kaikkea blogin ensimmäisen vuoden aikana on kerennyt tapahtua…

Millaisia matkoja vuoteen on mahtunut?

Kuluneet noin 365 päivää eivät ole ehkä sujuneet ulkomaanmatkailun osalta ihan niin kuin olisin olettanut, sillä tuo Singaporen matka viime syyskuussa on toistaiseksi viimeisin lomamatkani! Sen lisäksi kävin marraskuussa viikon työmatkalla Jönköpingissä ja olen seikkaillut Suomen sisällä (mm. näissä kohteissa), mutta näitä seikkailuja olen vähemmän käsitellyt blogin puolella. Mutta, jos otamme huomioon viimeiset 1,5 vuotta, niin ulkomaille suuntautuneita reissuja on muutama enemmän: kävin alkuvuodesta 2019 ensin  Arabiemiraateissa Dubaissa ja helmi-maaliskuussa hiihdon MM-kisoissa Itävallassa. Vuosi 2019 oli siis kuitenkin paras reissuvuoteni, niin kuin kirjoitin vuoden 2020 ensimmäisenä päivänä tässä blogitekstissä.

Jos maailmantilanne olisi toinen, olisi minulla käytynä myös ainakin kohdemaa numero 29, jonka piti olla Venäjä. Venäjän matkan peruuntumista käsittelin tässä artikkelissa. Toistaiseksi ainoa tiedossa oleva matka on heinäkuun asuntoautoreissu Norjaan, mutta toivon, että syksy ja talvi tuo vielä muitakin reissuja tullessaan.

Millainen vuosi on ollut blogin näkökulmasta?

Lähdin kirjoittamaan blogia omaksi ilokseni ”matkapäiväkirjan” muodossa, mutta sillä ajatuksella, että mahtavaa jos joku muukin tätä lukee tai jopa saa joitain vinkkejä itselleen! Blogin kirjoittaminen on ollut mielestäni ihanaa ja jopa terapeuttista, sillä kirjoittaessani huomaan irtaantuvani muusta maailmasta, huolista ja murheista, ja välillä olen huomannut uppoutuneeni uuden blogitekstin pariin tuntikausiksi. Olen siis viimeistään nyt löytänyt itsestäni sen kirjoittamista rakastavan puolen! En asettanut itselleni mitään varsinaisia tavoitteita postauksien määrän yms. suhteen ja tämä on järjestyksessä 19. julkaisemani blogiteksti, eli postausvauhti on ollut noin 1,6 postausta kuukaudessa.

Kun tarkastelen blogini kävijätietoja, ehkä eniten lukijamäärissä yllättää se, kuinka suuren suosion tekstini Dubaissa pukeutumisesta on saanut, sillä sitä näytetään edelleen jopa kymmeniä kertoja päivittäin! Olen huomannut, että tuo teksti myös pomppaa Googlen hakutuloksissa hyvin korkealle, olen koittanut muutamallakin laitteella ja tuo blogitekstini tulee toiseksi heti lomamatkalle.fi:n artikkelin jälkeen. En ole juurikaan mainostanut blogiani missään, Instagram-tilin @hannamarihenrikatravel perustin viime syksynä mutta siellä on ollut aika hiljaista toistaiseksi. Lisäksi olen jonkun verran osallistunut keskusteluihin Reissupostauksia- ja Matkabloggaajat FIN -Facebook-ryhmissä.

Blogiteksteilleni on WordPressin laskelmien mukaan kertynyt 5 658 näyttökertaa, joista noin 2 500 on tuon Dubaissa pukeutumista käsittelevän tekstin näyttökertoja, eli todella suuri osa. Google Analyticsin asensin vasta myöhemmin viime kesänä blogiini, olikohan heinäkuussa, ja sen mukaan blogissani on käynyt 2 889 käyttäjää.

Miltä näyttää blogin tulevaisuus?

Minulla on muutamia tulevaisuuden suunnitelmia sekä blogia, että muita somekanavia ajatellen. Seuraavaksi hankintalistallani on ainakin uusi kamera, joka olisi tarkoitus ostaa ennen Norjan matkaa ja kävimmekin tällä viikolla tutustumassa vaihtoehtoihin, tällä hetkellä Canon EOS M50 vaikuttaa juuri unelmieni kameralta. Olen perustanut hiljattain YouTube-kanavan (yhdessä Teemun kanssa), joka on toistaiseksi tyhjä, mutta jonne olisi tarkoitus jatkossa laittaa myös videomateriaalia reissuilta, ikään kuin vlogien muodossa. Aion kuitenkin myös jatkaa blogin kirjoittamista ja jatkossa pyrin postaamaan enemmän ja tiheämmällä tahdilla – ehkä otan myös jotain askeleita ”bloggaajana”, kuten haen akkreditointia ensi vuoden matkamessuille, ken tietää..? Lähitulevaisuudessa Norjan reissulta tulee varmasti ainakin pari reissupostausta, minkä lisäksi tulen todennäköisesti käsittelemään asuntoautolla matkustamista omassa postauksessa Norjan matkan yhteydessä.

Kiitos sinulle, joka olet lukenut blogiani blogin ensimmäisen vuoden aikana! Muistathan jättää kommentin aina jos postaukseni herättää jotain ajatuksia tai saat niistä jotain ideoita. Otan myös mielelläni vastaan risuja ja ruusuja sekä ehdotuksia tulevien postausten aiheista. 🙂