Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

Hannamari Männistö-Lätti

Eurooppa

Autolla ja bussilla liikkuminen Balkanilla

keskiviikko, 17 elokuun, 2022

Lähdimme mieheni kanssa juhannusaattona noin viikon kestäneelle Balkanin kiertomatkalle. Kerroin edellisessä blogitekstissäni, joka käsitteli Montenegron Kotoria, että lensimme Dubrovnikiin josta siirryimme bussilla Montenegron puolelle Kotoriin. Tässä tekstissä käsittelen bussilla ja autolla liikkumista Kroatiassa, Montenegrossa ja Albaniassa.

Bussilla liikkuminen Balkanilla

Kokemukseni mukaan Balkanilla on hyvät bussiyhteydet. Esimerkiksi Dubrovnikista menee useampi vuoro päivässä Montenegroon, niin Kotoriin kuin muihinkin kaupunkeihin. Kotorista taas olisi päässyt bussilla edelleen muihin Montenegron kaupunkeihin sekä naapurimaihin, esimerkiksi Sarajevoon asti.

Hyvä tietää Balkanilla bussilla liikkumisesta:

  • Ainakaan meidän bussilippujen hintaan ei kuulunut bussin ruumaan laitettava matkalaukku. Tämä tarkoittaa sitä, että sinun pitää maksaa kuljettajalle euro per matkalaukku, jonka haluat laittaa bussin ruumatilaan. Olimme lukeneet tästä jo etukäteen jostain toisesta blogista, joten asia ei tullut kuitenkaan yllätyksenä.
  • En tiedä onko tämä yleinen käytäntö, mutta Kotorin bussiasemalla mahdollinen netistä (esim. GetByBusista) ostettu lippu pitää käydä vaihtamassa tiskillä platform ticketiin, hintaan 2 €/hlö. Meille tästä kerrottiin vasta siinä vaiheessa, kun yritimme näyttää laiturin porttia vahtineelle työntekijälle lippuja. Onneksi jo valmiiksi myöhässä ollut bussi odotti sen aikaa, kun kävimme vaihtamassa liput.
  • Suosittelen ostamaan bussiliput etukäteen, sillä jo kesäkuussa ennen pahinta turistisesonkia Dubrovnikista Kotoriin mennessä bussi oli lähes täynnä. Toiseen suuntaan mentäessä bussissa oli enemmän tilaa.

Entä sitten turvallisuus? Bussikuskien toiminnassa ei ole moitittavaa, mitä nyt bussit kulkivat hieman aikataulusta jäljessä. Arvelimme jo etukäteen, että rajan ylitykseen menee varmasti enemmän aikaa, kuin mitä aikataulussa on otettu huomioon. Lisäksi meitä mietitytti etukäteen hieman Kotorista Dubrovnikiin varaamamme bussivuoron huonot arvostelut GetByBusissa, mutta kaikki sujui kohdallamme hyvin. Huonot arvostelut johtuivat enimmäkseen matkalaukusta peritystä euron maksusta, vuoron myöhästymisestä, bussikuskien kaahailusta sekä kuskien tylystä asiakaspalveluasenteesta. Meidän kohdallemme sattui hyvät bussikuskit.

Dubrovnikin lentokenttäbussi

Välillä Dubrovnikin lentokenttä – Dubrovnik kulkee shuttle bus, johon voi ostaa Dubrovnikiin saapuessa  lipun lentokentältä. Shuttle bus lentokentältä kulkee jokaisen saapuneen lennon jälkeen. Lentokentällä lippuja ostaessa meille kerrottiin, että seuraava bussi lähtee 20 minuutin päästä, mutta lopulta bussi tuli vasta noin 40 minuutin odottelun jälkeen. En ole täysin varma, missasimmeko kenties ensimmäisen bussin vessakäynnin takia, vai oliko tuo oikeasti ensimmäinen bussi lentomme jälkeen. Lentokentän shuttle bus pysähtyy ensin vanhankaupungin porteilla, ja sen jälkeen Dubrovnikin linja-autoasemalla, jonne me jäimme.

Lentokentälle takaisin mennessä lipun voi ostaa Dubrovnikin linja-autoasemalta, muutamasta muusta lipunmyyntipisteestä kaupungissa, tai netistä tämän linkin takaa. Linja-autoaseman lipunmyynnissä on iltapäivällä tauko, joka sattui juuri siihen ajankohtaan, kun me saavuimme linja-autoasemalle ja olisimme halunneet ostaa liput. Onneksi lipun pystyi ostamaan netistä (tähän tarvitsee luottokortin) ja sen sai heti sähköpostiin.

Autolla Balkanilla

Auton vuokraaminen Montenegrossa

Liikuimme bussilla välit Dubrovnikin lentokenttä – Dubrovnik, ja Dubrovnik – Kotor, sekä sama toiseen suuntaan. Montenegron ja Albanian välillä liikuimme vuokra-autolla. Vuokrasimme auton Montenegrosta, DAX rent a car -nimiseltä paikalliselta yritykseltä, jolla oli erinomaiset arvostelut Googlessa. Päädyimme DAXiin erinomaisten arvostelujen lisäksi siksi, että hinnat olivat kohtalaiset, ja ulkomaille auton viennistä tai mistään muustakaan (esim. navigaattori, toinen kuljettaja) ei veloitettu lisämaksua, vaan kaikki sisältyi hintaan.

Voimme suositella auton vuokrausta DAXilta, sillä niin palvelu kuin vuokraamamme autokin (Hyundai i20) toimivat erinomaisesti. Vuokraamon pääpiste oli reilun 10 kilometrin päässä Tivatin kaupungissa, joten noudosta ja palautuksesta Kotoriin tuli lisämaksua yhteensä 20 euroa. Autoa luovuttaessa meille annettiin pieni asiakirjalompakko, jossa oli kaikki tarvittavat paperit (mm. Green Card ja vuokrasopimus). DAXin edustaja kertoi, että mikäli rajalla tai poliisin toimesta kysytään jotain autoon liittyvää, voimme ojentaa suoraan koko lompakon. Kävimme myös yhdessä firman edustajan kanssa auton pienet lommot läpi, niin kuin asiaan kuuluu.

Vuokra-auto parkissa sivukujalla Durrësissa

Montenegron ja Albanian liikennekulttuuri

Erityisesti Albanian liikennekulttuurista varoitellaan paljon, ja siksi olimme varautuneet jopa pahempaan kuin mitä todellisuus oli. Kokemuksemme mukaan sekä Montenegron että Albanian puolella tulee noudattaa erityistä varovaisuutta erityisesti liikenneympyröissä, sillä liikenneympyrät olivat aikamoinen villi länsi. Väistämissäännöistä ei juuri välitetty ja kaistoja vaihdeltiin vaarallisesti. Myös vilkkujen käyttö oli aika harvinaista ja autot tööttäilevät paljon. Montenegrossa näimme myös paljon poliisiautoja ja ainakin yhden tutkan tien varressa, eli sakot voivat hyvinkin olla mahdolliset, jos ajat ylinopeutta.

Albanian Durrësissa näimme yhden pienen peltikolarin. Pysähdyimme noin 40 metrin päähän odottamaan tiellä peruuttavaa autoa, joka oli ajanut risteyksen ohi. Yllättäen kuski lähti peruuttamaan aivan liian lujaa – ja sen sijaan, että hän olisi peruuttanut suoraa linjaa, hän käänsi rattia ja peruutti suoraan kadunvarteen pysäköidyn auton kylkeen. Tuo kolari ehkä tiivistää ajokulttuurin Albaniassa, enkä ihmettele, miksi joka toinen auto oli ruttuinen ja naarmuinen. Tämän tapauksen jälkeen meitä hieman jännitti jättää vuokra-auto tienvarsiparkkiin, mutta onneksi saimme auton parkkiin Airbnb:lle menevälle sivukujalle. Näin ollen meidän ei tarvinnut parkkeerata vilkkaalle kadulle, joka oli myös kertomani kolarin tapahtumapaikka.

Liikenneympyröiden lisäksi yksi yksittäinen vaaratilanne meinasi syntyä heti, kun saavuimme Albaniaan. Alkumatka Albanian puolella taittuu maalaiskylän läpi, ja ehkä noin kilometri rajan jälkeen lehmä juoksi puskan takaa tielle. Kerkesin onneksi jarruttaa vielä hyvin, eikä vahinkoa sattunut.

Rajojen ylitys Balkanilla

Teimme yhteensä neljä rajanylitystä: Kroatiasta Montenegroon, Montenegrosta Albaniaa, Albaniasta Montenegroon ja Montenegrosta Kroatiaan. Etukäteen meitä hieman jännitti, kuinka hidasta Kroatian ja Montenegron välisen rajan ylittäminen on bussilla, sillä olin kuullut, että siinä voi kestää jopa tuntikausia. Olimme kuitenkin liikenteessä kesäkuussa, mikä ei ole vielä sitä kuuminta turistisesonkia Balkanilla. Tuntien jonotukseen rajalla kannattaa varautua myöhemmin kesällä, ja kovimmat ruuhkat sattuvat yleensä elokuulle.

Kroatian ja Montenegron raja

Kroatian ja Montenegron rajalla aikaa meni molemmilla kerroilla noin 20-30 minuuttia. Käytännössä rajanylitys bussilla toimi niin, että kuskin pyytäessä hypättiin pois bussista rajan kohdalla, jonotettiin näyttämään jokainen vuorollaan passi rajavirkailijalle, minkä jälkeen piti kävellä hieman edemmäs odottamaan. Kroatian ja Montenegron rajalla tämä toistettiin kaksi kertaa, ensin toisen maan, ja sitten toisen maan rajalla. Kun koko porukka oli käynyt ensin ensimmäisen maan puolella näyttämässä passia, ajoimme rajojen välisen matkan bussilla ja kävimme näyttämässä passit seuraavalla rajalla.

Kroatian puolella katsottiin vain passi, Montenegron puolella passiin sai lisäksi leiman. Ensimmäisellä rajanylityksellä Kroatian puolella rajavirkailijat hieman hermostuivat muutamalle bussiseurueeseemme kuuluneelle henkilölle, kun he seisoskelivat väärässä paikassa passin tarkastusta odottaessa, eivätkä jonossa. Oletettavasti virkailijat halusivat nähdä selkeästi, ketkä ovat jo käyneet passintarkastuksessa, ja ketkä vielä jonottavat sinne.

Montenegron ja Albanian raja

Montenegrosta Albaniaan matkustimme vuokra-autolla. Vuokra-autosta pitää löytyä tietenkin green card, minkä lisäksi vuokrasopimus on tärkeä. Montenegron puolella meiltä kysyttiin heti, olemmeko liikkeellä vuokra-autolla, ja onko meillä vuokrasopimus. Albanian raja oli heti muutama metri Montenegron rajan jälkeen, eli molemmat rajat hoitui samalla ikkunan avauksella, kun vain ajoi muutaman metrin edemmäs. Albanian rajavirkailijalle riitti pelkät passit, joita hän ei kyllä kovin  tarkkaan katsonut, ehkä 10 sekunnin ajan.

Aikaa Montenegrosta Albaniaan mennessä rajan ylitykseen meni noin 5 minuuttia, josta eniten aikaa meni siihen, kun Montenegron rajavirkailija yritti etsiä vuokrasopimusta ojentamastani pienestä asiakirjalompakosta. Lopulta pyysin saada lompakon takaisin, otin vuokrasopimuksen itse esille, ja ojensin virkailijalle. Albaniasta takaisin Montenegroon tullessa rajalla oli hieman jonoa, jonka vuoksi rajanylitykseen meni hieman pidempään, noin 20-30 minuuttia.

Eurooppa

Kotor on Montenegron helmi

sunnuntai, 31 heinäkuun, 2022

Lähdimme juhannusaattona pienelle Balkanin kiertomatkalle, jossa meillä oli neljä pääkohdetta: Dubrovnik Kroatiassa, Kotor Montenegrossa, sekä Durrës ja Tirana Albaniassa. Lensimme Finnairin suorilla lennoilla Dubrovnikiin, josta matkustimme vielä samana päivänä bussilla Montenegron puolelle Kotoriin. Kotor on pieni kaupunki, joka sijaitsee Montenegrossa Adrianmereen kuuluvan Kotorinlahden rannalla. Kotor on myös yksi Montenegron suosituimmista matkakohteista, mutta ei mielestäni liian turistinen – ainakaan vielä.

Kotor on täydellinen kohde Balkanin kiertomatkalla

Kotor on täydellinen stoppi pidemmälle tai lyhemmälle Balkanin kiertomatkalle. Norwegian lentää suoraan Helsingistä Tivatin kentälle, joka sijaitsee vain 8 kilometrin päässä Kotorista, minkä lisäksi Kotoriin pääsee kätevästi bussilla esim. Dubrovnikista. Mielestäni Kotorin kokee hyvin noin kolmessa päivässä, vaikka siellä varmasti viihtyisi myös pidempään. Enemmän aikaa kannattaa varata, jos aikoo tehdä päiväretkiä myös muihin lähistöllä oleviin kaupunkeihin (esim. Budva, Bar), joihin pääsee kätevästi Kotorista joko bussilla tai vuokra-autolla. Me viivyimme Kotorissa kolme yötä, mikä oli mielestäni sopiva aika tällä reissulla.

Kotorin tunnelma ei ollut mielestäni niin turistinen, kuin esimerkiksi Budvan tai Barin tunnelma ohikulkumatkan perusteella. Kotorissa kuitenkin pysähtyi havaintojeni mukaan noin kerran päivässä suuri risteilijä, josta suuret turistiryhmät tulivat viettämään päivää kaupunkiin. Myös ajankohta saattoi vaikuttaa mielikuvaan turistien määrästä, sillä olimme liikkeellä kesäkuun lopussa, eli ennen kaikista kovinta turistisesonkia.

Yövyimme Airbnb:ssä aivan rannan tuntumassa, mutta itse asiassa emme Kotorin, vaan Dobrotan puolella. Dobrota on oma kaupunkinsa, joka on ymmärtääkseni (eli Wikipedian mukaan) osa Kotorin kuntaa (”municipality”). Kotor ja Dobrota muodostavat yhden yhtenäisen alueen, ja käytännössä kaupungin vaihtumista ei huomaa. Sen lisäksi, että meidän Airbnb oli aivan rannan läheisyydessä, oli siitä vain noin 10 minuutin kävelymatka Kotorin vanhaan kaupunkin. Matka sekä bussiasemalta että vanhasta kaupungista Airbnb:lle taittui osaksi kaunista rantakatua pitkin (yllä olevissa kuvissa). Kotorista Dobrotan suuntaan kulkevalla rantakadulla on myös hyvä ravintolatarjonta.

Kotorin rannat ovat kapeita ja kivisiä, mutta viihtyisiä ja aika rauhallisia, ainakin kesäkuussa. Uimiseen olisi ollut hyvä olla mukana kengät, sillä vesirajassa olevat kivet pistelivät hieman jalkapohjia. Rantakadulla oli myös paljon speed boat -retkien myyjiä, jotka olivat oikeastaan ainoita ”kadunvarsikaupustelijoita” koko kaupungissa, muutamia ravintoloiden sisäänheittäjiä lukuunottamatta. Me emme käyneet veneretkellä (vaikka sitä hetken harkitsimmekin), mutta yksi aktiviteettivaihtoehto sekin Kotorin lomalla.

Hurmaava vanhakaupunki

Rannan lisäksi Kotorissa on kaunis ja mielenkiintoinen, UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluva vanhakaupunki. Vanhaankaupunkiin kannattaa tutustua niin päivä- kuin ilta-aikaankin, sillä tunnelma siellä on eri vuorokaudenaikoihin hieman erilainen. Vanhankaupungin ”katolle”, eli muurien päälle pääsee, kun suuntaa vanhan kaupungin pääsisäänkäynnin jälkeen vasemmalle, kävelee ns. päätyyn saakka ja nousee portaat ylös. Portaiden yläpäässä on suuri terassialue (seuraava kuva), josta avautuu maisemat kaupungin ylle. Portaissa oli muuten myös vessat, maksulliset tietenkin, mutta todella siistit.

Nämä tornit ovat matkamuistokaupan myyjän mukaan Kotorin vanhankaupungin tunnetuin maamerkki.

Vanhastakaupungista lähtee myös virallinen reitti Kotorin historialliselle linnoitukselle, joka tunnetaan mm. nimellä Kotor fortifications. Linnoitus on yksi Kotorin tunnetuimpia ja suosituimpia nähtävyyksiä. Linnoitus on jo hyvin rappeutunut, mutta maisemat ylhäältä ovat todella kauniit. Ylös päästäkseen pitää kiivetä noin 1350 porrasta, ja kuulemani mukaan ylös pääsee virallisen lisäksi myös epävirallisia ja näin ollen maksuttomia reittejä. Valitsimme virallisen reitin, jonka pääsymaksu oli paikalliseen hintatasoon nähden hieman suolainen, 8 €/hlö.

Halusimme nähdä kaupungin pimeän laskeuduttua, joten lähdimme kävelemään kun aurinko alkoi laskeutumaan. Myös kuumuuden takia ylös kiipeäminen on suositeltavaa joko todella aikaisin aamulla, tai illalla auringon laskeuduttua. Matka ylös kesti noin 45 minuuttia kuvaustauot mukaan lukien. Suurin osa matkasta taittui kivisiä portaita pitkin, mutta portaat ovat aika epätasaiset sekä kapeat, jolloin vastaantulijoita väistääkseen pitää välillä siirtyä portaiden vieressä menevälle kiviselle polulle. Tämän vuoksi lenkkarit oli mielestäni sopiva jalkinevalinta, ei siis sandaalit.

Lähdimme laskeutumaan alas pian pimeän tulon jälkeen, ja pimeyden vuoksi otimme puhelimien taskulamput avuksi. Eräällä levikkeellä ohitimme pysähtyneitä ihmisiä, jotka lähtivät noin 6-8 henkilön letkana seuraamaan meitä – ilman omia taskulamppuja. Ihmettelimme ääneen toisillemme, että eikö heillä muka ole puhelimia mukana, sillä oli jo todella pimeää. Alas päästyämme meitä lähimpänä kävellyt mies kiitti meitä valon näyttämisestä. Hänellä olisi itsellään ollut myös puhelin ja taskulamppu, mutta hän sanoi, että on parempi liikkua porukassa.

Kotorin kissat

Kotor on vanhankaupungin lisäksi tunnettu suuresta kissapopulaatiosta, ja matkamuistoliikkeistä sai oikeastaan minkä tahansa perinteisen matkamuiston kissan kuvalla koristeltuna. Kodittomien kissojen hallitsematon lisääntyminen on valitettavasti suuri ongelma Kotorissa, siitäkin huolimatta, että vapaaehtoiset vievät kissoja steriloitaviksi. Meidänkin Airbnb:n pihassa asui noin 10 kissaa, joista yksi oli tuore emo, jolla oli ehkä noin luovutusiässä olevia pentuja. Samassa rakennuksessa asunut hostimme kertoi, että he ruokkivat pihassa asuvia kissoja aina sen aikaa, kun ovat Montenegrossa, eli toukokuusta syyskuuhun. Tämän jälkeen he lähtevät kotiin Serbiaan ja kissat jäävät oman onnensa nojaan, ellei muut alueen asukkaat ruoki niitä.

Minulla kävi sääliksi noita laihoja kissoja joten päätin kysyä hostilta, voisiko hän antaa kissoille ruokaa, jos kävisimme ostamassa. Tämä toki kävi hostille, joten kävimme viimeisenä aamunamme Kotorissa ennen Albaniaan lähtöä vielä ostamassa kissoille ruokaa.

Tämä kissa tarkkailee illan menoja vanhassakaupungissa

Tämä kissa taas loikoili matkalla ylös linnoitukselle

Lisäksi erään kerran kun lähdimme ulos asunnosta, kuulin kummallista rapinaa oven vieressä olevasta pusikosta. Pusikkoon vilkaistuani huomasin, että siellä on pieniä kilpikonnia! Paikalle sattunut host kertoi, että kilpikonnat tykkäävät tomaatista, joten pitihän meidän käydä hakemassa jääkaapista aamupalalle tarkoitettu tomaatti ja viedä se kilpikonnille syötäväksi. Kissat ja kilpikonnat näyttivät elävän sulassa sovussa ja jakoivat saman varjoisan lepopaikan. Välillä kissat kävelivät kilpikonnien päältä, ja välillä kilpikonnat kissojen päältä.

Onko Montenegro jo sinulle tuttu kohde?

Asuntoauto Eurooppa

Pohjoisen roadtrip asuntoautolla – osa 4, Alta, Skibotn, Sommarøy

lauantai, 18 kesäkuun, 2022

Tämä postaus on osa heinäkuun 2021 loman postaussarjaa. Edellinen osa Pohjoisen roadtripiä löytyy täältä.

Päivä 7. – Kautokeinosta Altaan

Heinäkuun 2021 seitsemännen reissupäivän aamuna käänsimme asuntoauton nokan Muoniosta kohti Kautokeinon rajanylityspaikkaa. Olimme harkinneet Norjan puolelle lähtemistä jo edeltävänä aamuna, mutta koska kelit olivat paremmat Suomessa, päätimme olla vielä yhden yön Muoniossa.

Yllätykseksemme rajalla ei ollut yhtään jonoa. Meidän kanssamme samaan aikaan rajalle sattui ainoastaan yksi motoristi. Näytimme passit ja koronapassit, sekä maahantuloilmoituksen, joka oli pitänyt tehdä etukäteen. Saimme ohjeeksi ajaa Kautokeinon terveyskeskukseen koronatestiin, joten ajoimme sinne ja pikatestin tulos tulikin alle 10 minuutissa. Myöskin Kautokeinon terveyskeskuksen koronatestipisteellä olimme ainoat asiakkaat. Nyt kuitenkin eletään jo vuotta 2022, ja koronatestin tarve Norjan puolella on jo historiaa.

Olimme päättäneet ajaa ensimmäisenä Altaan, joka oli meille tuttu paikka edellisen kesän asuntoautoreissulta. Menimme taas yöksi Alta River Campingiin, johon ei voi varata etukäteen paikkoja (niin kuin ei paljon minnekään muuallekaan). Siksi ajoimme ensin campingiin maksamaan ja varaamaan paikan heittämällä asuntoauton takatallista pihatuolit- ja pöydän varaamaan meille paikkaa. Sen jälkeen ajoimme auton parkkiin tutulle paikalle Rema 1000:n taakse ja kävimme kiertelemässä kaupungilla, mm. Amfi Alta -nimisessä ostoskeskuksessa.

Illalla campingissa oli ohjelmassa aivan perusjuttuja, eli ruuan tekoa, suihkussa käyntiä, ja lenkkeilyä. Tuntui ihanalta olla Norjassa.

Kuvassa Alta River Camping, kuva vuodelta 2020.

Päivä 8. – Skibotn eli Yykeänperä

Seuraavana aamuna käänsimme kurssin kohti Yykeänperää, eli Skibotnia. Skibotn oli myös jo tuttu paikka viime kesältä, ja kauniit maisemat houkuttelivat sinne uudelleen. Tällä campingalueella parasta onkin nauttia kauniista maisemista sekä kävellä rannalla. Ensimmäinen kuva on jo kesältä 2020 Skibotn Campingista.

Skibotnissa aktiviteetiksi riitti lähinnä maisemista nauttiminen. Matkalla Skibotniin meillä kävi pieni vahinko, kun keittiön kaapissa ollut juomavesisäiliö oli päässyt vuotamaan asuntoauton lattialle, sillä hana oli heilahtanut vauhdissa kaapinovea vasten ja vääntynyt auki (näinkin voi käydä näköjään). Onneksi sen suurempaa vahinkoa ei käynyt. Huomaa kuitenkin markiisin alla oleva pyykkiteline, jossa kuvasimme litimärkiä lattian kuivaamiseen käytettyjä pyyhkeitä.

Päivä 9. – Sommarøy ja Tromssa

Kun aamu oli valjennut Skibotnissa, lähdimme ajamaan kohti Tromssaa ja Sommarøyta. Sommarøy on pieni saari ja kalastajakylä Tromssan länsiosassa, ja vinkin Sommarøyssa vierailusta olin saanut Facebookin Norja-aiheisesta ryhmästä. Kuvien perusteella siellä on upeat hiekkarannat ja kirkas vesi. Oikeasta näkövinkkelistä katsottuna voisi luulla olevansa Välimeren, eikä Norjanmeren, rannalla.

Sommarøyhyn päästäkseen on ajettava Tromssan ohi. Siispä kävimme ohikulkumatkalla tiedustelemassa Tromssan ainoasta campingista asuntoautopaikkaa seuraavaksi yöksi, mutta niin kuin Facebook-ryhmässä oli varoiteltu, camping oli aivan tupaten täynnä. Eikä kello taitanut olla vielä edes 12. Saatiin ohjeeksi ajaa Skittenelv Campingiin, joka sijaitsee vajaan 30 kilometrin päässä Tromssasta. Siellä olisi kuulemma reilusti tilaa, joten lähdimme huoletta ensin käymään Sommarøyssa.

Tie Sommarøyhyn oli osittain aika kapeaa, ja loppumatkasta oli useita kapeiden siltojen ylityksiä. Onneksi silloilla on liikennevalot, ja vain yhdestä suunnasta kerrallaan saa ajaa.

Sommarøy oli joka tapauksessa ajomatkan arvoinen!

Sommarøyn rannat olivat poikkeuksellisen upeat! Voin suositella poikkeamaan Sommarøyssa, jos siihen on mahdollisuus. Tekemistä siellä ei kuitenkaan juurikaan ole, muuta kuin yksi vuori jolle olisi voinut kiivetä ilmeisesti parissa tunnissa, mutta aikataulusyistä jätimme sen väliin. Sommarøyssa olisi ollut myös itsepalveluperiaatteella toimiva leirintä (maksu automaattiin).

Loppukevennykseksi vielä feilannut lomakuva – näytän tässä mielestäni Sami Kuroselta Temptation Islandin introssa. 😆

”Tämä on Temptation Island”. Itse asiassa seuraavan kauden voisi vaikka kuvata maisemien puolesta Sommarøyssa – aktiviteetteja tosin on hieman rajoitetusti.

Muistelot Yhteenvedot Yleinen

Valokuvia ja muita aarteita matkoilta

keskiviikko, 9 helmikuun, 2022

Vieläkö löytyy muita, jotka tykkäävät tehdä perinteisiä matka-albumeita?

Tosin, nämä minun albumit muistuttavat jopa ehkä enemmän jotain leikekirjoja, sillä niistä löytyy paljon muutakin kuin kuvia: metrolippuja, keycardeja, postikortteja, kuponkeja, pääsylippuja…

Minulla on matka-albumeita kaksi ja niistä löytyy lähes kaikki ulkomaanmatkat vuoteen 2017 asti. Nämä ovat siis normaaleja, viininpunakantisia, noin 200:n kuvan albumeita. Muutaman ensimmäisen matkan kuvat on jäänyt teettämättä ja näille muutamalle matkalle olen jättänyt tyhjiä sivuja siltä varalta, että joskus vielä teetän kuvia.

Muutama kuva vuodelta 2013 ihanasta Brand-nimisestä kylästä Itävallan Vorarlbergissä, väsyneestä matkustajasta joka halusi välttämättä ottaa oman lumilaudan mukaan ja sai samalla kantaa veljen suksetkin, sekä klassikkopostikortti kenguruista Itävallassa.

Aloitin matka-albumien tekemisen muistaakseni vuonna 2013. Ensimmäisen albumin ”kansilehdessä” on jo historiaan jäänyt Helsinki-Vantaan ikoninen iso lentotietonäyttö, josta moni teistäkin on varmasti kerran jos toisenkin katsonut oman lentonsa tilanteen ja portin, kuvattuna portailta päin lähestyessä. Näin jälkeenpäin ajateltuna, mikään muu kuva ei olisikaan sopinut yhtä hyvin ensimmäisen matka-albumin ensimmäiseksi kuvaksi.

Albumin ensimmäiseltä varsinaiselta aukeamalta alkaa ensimmäisen ulkomaanreissuni, eli syksyn 2005 matkan Islannin kautta Yhdysvaltoihin, kuvat ja muut materiaalit. Tuolta reissulta äitini on onneksi säilyttänyt kaikenlaista mielenkiintoista sälää ja itse asiassa tämän matkan lippujen ja lappujen löytäminen taisi innoittaa minut alun perin tekemään matka-albumeita. Ensimmäinen matka-albumi muuten sekä alkaa, että loppuu Yhdysvaltojen matkaan, eli ympyrä sulkeutuu.

Ensimmäinen ulkomaanmatkani, jos Haaparannassa käyntiä ei lasketa. Miksiköhän tuossa boarding passissa on merkitty tieto siitä tupakoiko matkustaja, sillä vuonna 2005 ei edes enää saanut tupakoida lennolla?National September 11 Memorial & Museumin pääsylipput ja kuvia. Tämä on muuten yksi minun ”lempparimuseoista”, sillä museo oli niin koskettava ja vei todella lähelle tuon päivän tapahtumia – kaikin puolin onnistuneesti rakennettu museo mielestäni.

Olen tehnyt jokaisen matkan ekalle albumisivulle värikkäällä Stabilon tussilla otsikon, jossa lukee matkan päämäärä(t), lisäksi muutamalle matkalle on merkitty myös matkan ajankohta. Sivuista tulee kivoja silloin, kun sinne on muutakin täytettä kuin kuvia, ja tämän vuoksi jemmailenkin erilaisia ”koristeita”, aina ruumalaukkujen tägeistä lähtien. 😉

Tätä kaikkea matka-albumini sisältää:

  • Valokuvia
  • Lentolippuja
  • Ruumalaukkujen tägejä
  • Lähettämättä jääneitä postikortteja
  • Pääsylippuja museoihin yms. kohteisiin
  • Metro- ja junalippuja
  • Kuitteja
  • Esitteitä ja kuponkeja (esim. kaupoista saatuja)
  • Laskettelukeskuksen keycard
  • Hotellihuoneen keycard (vahingossa lähtenyt mukaan)
  • Reissussa kuunneltujen biisien nimiä
  • Lyhyitä kuvauksia paikoista ja fiiliksistä.

Sitemmin ensimmäinen albumi on jo täyttynyt ja toisessa albumissa on yhden matkan, eli maaliskuun 2017 Rooman matkan, kuvat. Albumeista puuttuu siis kaikki Rooman matkan jälkeiset matkat, eli ainakin Unkari, Kööpenhamina, Berliini, Dubai, Itävallan hiihdon MM-kisareissu, Krakova, Singapore, kahden viime kesän Norjan reissut sekä muutama lyhempi reissu… Hieman on siis kirittävää!

Albumien sisältöjen lisäksi minulla on vielä laatikollinen täynnä kaikkea reissusta kertynyttä tavaraa (eli juuri näitä lippuja, lappuja ja postikortteja), jota aion hyödyntää, kun teen lopuistakin matkoista omat osiot albumiin. Päälimmäisenä näyttäisi olevan Singaporen metrolippuja sekä maahantulokortista se itsellä säilytettävä osa.

Tällä hetkellä minulla on siis aikamoinen määrä kuvia, jotka pitäisi ensin teettää ja sen jälkeen laittaa albumiin muiden muistojen kanssa. Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia albumeita sinä teet? Vai riittääkö sinulle nykyään, että kuvat ovat tallessa digimuodossa?

kuvat kaikki katsoin näin
niiden valtaan jäin
elin uudelleen ne hetket sisälläin
kunnes tyhjän sivun vain
eteeni sain
suljin kansion ja istuin hiljaa vain…