Suomen suurin matkablogiyhteisö
Afrikka Kilimanjaro Tansania Vaeltaminen

Kilimanjaron vaellus, päivät 1 ja 2

maanantai, 28 marraskuun, 2022

Tämä postaus on ensimmäinen osa Kilimanjaron vaellus -postaussarjaa, jossa kerron minun ja mieheni Teemun matkasta Kilimanjarolle lokakuussa 2022 Aventuran mukana. Myöhemmin julkaistava toinen osa kattaa päivät 3-5, ja kolmas osa päivät 6-7.

14.10.2022 – päivä 1.

Hiekka pöllysi, kun kuljimme pikkubussilla Tansanian maaseudulla pitkin kapeaa hiekkatietä. Kuljimme ohi lukuisten pelloille oksista ja risuista rakennettujen kotien. Ihmiset vilkuttivat iloisesti meille. Olimme jo melkein perillä Rongai-reitin portilla, ja takana oli mitättömät yöunet Nairobilaisessa hotellissa, sekä noin viisi tuntia autossa istumista, sisältäen rajamuodollisuudet sekä Kenian, että Tansanian rajalla.

Olin yrittänyt aluksi saada bussissa unen, mutta en malttanut nukkua, sillä Kenian puolella pääsimme ihailemaan bussin ikkunasta muun muassa seeproja, antilooppeja ja kirahveja. Kenian rajalla piti näyttää Kenian viisumi, passi sekä koronarokotustodistus – ja opettaa virkailijalle muutama sana suomea. Sen jälkeen vielä poseerattiin kameralle. Tansanian rajalla piti näyttää passi, koronarokotustodistus ja keltakuumerokotustodistus, sekä täyttää kaksi erilaista lappua ja maksaa 50 USD:n viisumimaksu. Rajamuodollisuuksiin meidän 17 suomalaisen porukalla meni yhteensä noin 1,5 tuntia.

Meidän pikkubussi, jonka katolla pressun alla oli meidän laukut. Kuva Tansanian raja-asemalta.

Vihdoin saavuimme portille ja Kilimanjaron vaellus oli alkamassa! Kilimanjaro on Afrikan korkein vuori, ja sen huippu on 5895 metrin korkeudessa. Rongai-reitin lähtöportti sijaitsi syrjäisen oloisessa paikassa, ja korkeutta lähtöpisteessä oli 2364 m. Nousua oli siis edessä huimat 3531 metriä!

Parkkipaikalla meitä oli vastassa meidän paikallisista kantajista ja oppaista koostuva tiimi. Jokaisella suomalaisella oli mukanaan päiväreppu, sekä duffel bag. Tässä vaiheessa oli vielä mahdollista siirtää tavaroita päivärepun ja duffel bagin välillä, minkä jälkeen yksi kantajista nappaa duffel bagin kannettavaksi. Lisäksi olimme pakanneet ainoastaan Sansibarilla tarvittavat tavarat erilliseen kassiin, joka matkasi suoraan Kilimanjaron vaelluksen pääteportille.

Ennen liikkeelle lähtöä meille tarjoiltiin vielä lounas Rongai-portilla. Ensivaikutelma ruuasta oli erinomainen – jos ruoka olisi tällaista koko matkan, niin Kilimanjaron huiputus ei jäisi ainakaan syömisestä kiinni! Lounaan jälkeen kokoonnuimme Kilimanjaron pienoismallin ympärille, ja Aventuran matkanjohtajamme Anni Penttilä kertoi lyhyesti vuoren sekä Rongai-reitin pääpiirteistä. Sen jälkeen lähdimme matkaan, hitaasti, mutta varmasti.

Tuntui uskomattomalta ottaa ensimmäiset askeleet kohti Afrikan korkeinta huippua! Ensimmäisen päivän kävelyosuus oli lyhyt, vain noin kaksi tuntia ja ensimmäinen leiri, Simba Camp, sijaitsi 2671 metrin korkeudessa. Kilimanjarolla, niin kuin millä tahansa muullakin vuorella, kävelytahti on hyvä pitää hitaana – ”pole pole”, hitaasti, niin kuin swahiliksi sanotaan. Ensimmäinen kävelyosuus meni niin vaelluksen hurmoksessa, että en näköjään ottanut kuvia ollenkaan.

Ensimmäiseen leiriin saavuttu ja fiiliksen näkee kyllä ilmeistä!

Leirissä meidän duffel bagit oli jo levitetty maahan pressun päälle, ja jokaisen piti vuorollaan näyttää, mikä oma laukku on. Sen jälkeen kantajat näyttivät meille meidän omat teltat ja kantoivat laukut telttoihin. Oma kantajani oli niin nopea liikkeissään, että en kerennyt edes nimeä kysymään tai painamaan kasvoja mieleeni, ennen kuin hän oli jo kadonnut teltalta. Sen jälkeen häntä ei näkynytkään koko reissun aikana (tai todennäköisesti näkyi, en vain tiennyt kuka hän on), joten valitettavasti hän jäi minulle anonyymiksi. Teemun kantaja Emmanuel oli kuitenkin tästä edespäin meitä joka päivä leirissä vastassa.

Ensimmäinen leiri – etualalla meidän teltta, takana oleva iso musta teltta on messiteltta.

Afrikkalaisen matkaoperaattorimme tiimin kooksi oli vahvistunut 53 henkilöä. Kolme kantajaa oli valitettavasti jäänyt portilla ilman työkeikkaa, sillä heille ei jäänyt mitään kannettavaa. Kannettavan tavaran määrästä, tai lähinnä painosta, ei voinut olla varmuutta ennen kuin saavuimme matkalaukkuinemme portille, ja tavaran määrä vaikutti lopulliseen työvoiman tarpeeseen.

Nukkumistelttojen lisäksi leirissä oli aina messiteltta, jossa söimme aamupalan, lounaan ja päivällisen. Mielestäni messiteltta on ikään kuin leirin sydän, ja siellä oli aina saatavilla kuumaa vettä, teetä, kaakaota ja kahvia, sekä usein heti leiriin tultuamme myös popcorneja. Leiriin tultiin joka päivä aika aikaisin, noin puolen päivän aikoihin, joten messiteltassa istuskelu tuli tutuksi matkan aikana – siellä istuskeltiin ennen lounasta, sekä lounaan ja päivällisen välillä. Yllätyksekseni meille esiteltiin myös vessat, sillä mukanamme kannettiin kahta kasettivessaa, joiden ympärille pystytettiin korkea ja kapea vessateltta. Vessoille annan ehdottomasti arvosanan 5/5!

Illalliseksi ensimmäisenä päivän tarjoiltiin kalapaloja, perunoita ja salaattia. Illallisen yhteydessä matkanjohtajamme Anni kertoi meille seuraavan aamun aikataulusta, sekä vuoristotaudista. Vuoristotaudin mahdollisuus on olemassa aina, kun kiivetään yli 3000 metrin korkeuteen, ja tuo korkeus saavutettaisiin seuraavana päivänä. Menimme nukkumaan noin klo 20, ja nukahdimme Teemun kanssa samantien. Edes innostus alkaneesta matkasta kohti Kilimanjaron huippua ei vienyt yöunia, sillä väsymys oli todella vahvasti läsnä.

15.10.2022 – päivä 2.

Heräsimme Teemun kanssa Kilimanjaron vaelluksen toisen päivän aamuun lähes 10 tunnin hyvien yöunien jälkeen, klo 5.55. Aamupala oli klo 6.30, johon mennessä kaikki tavarat tuli olla pakattuna, eli käytännössä päivärepusta tuli löytyä päivän aikana tarvittavat varusteet ja välipalat, ja muut varusteet pakattiin kantajalle menevään laukkuun. Telttoja ei tarvinnut itse purkaa, sillä se oli meidän paikallisen tiimin (nimettyjen telttavastaavien) tehtävä.

Aamupalaksi oli tarjolla puuroa, paahtoleipää, makkaraa, omeletteja, lettuja sekä hedelmiä – erittäin hyvä aamupala siis! Aamupalan jälkeen täytimme vielä vesipullot (jokainen kantoi noin 2 litraa vettä mukanaan), ja kävelemään lähdettiin klo 7.

Päivän kävelymatka kesti noin 4 tuntia. Matkalla pysähdyimme pitämään tauon ja ottamaan hauskoja kuvia pienen luolan luona. Luolan sisällä pystyi seisomaan niin, että pää tuli katossa olevasta reiästä ulos – olin nähnyt näitä kuvia aiemmin netissä, ja kuvan ottaminen oli bucket listillä. 😀

Saavuimme leiriin jo noin klo 11.18. Toinen leiri oli nimeltään Second Cave, ja korkeutta leirillä oli 3450 metriä. Sitten se iski! Teemulla alkoi pääkipu välittömästi sen jälkeen, kun pääsimme leiriin. Ohjeistus oli, että jos tuntee pieniäkään vuoristotaudin oireita (kuten pääkipu), pitää heti mennä matkanjohtaja Annin juttusille. Näin ollen Teemulla aloitettiin vuoristotautilääkitys ensimmäisten joukossa, jo toisena vaelluspäivänä.

Itselläni olo oli hyvä vielä hetken aikaa, kunnes pian lounaan jälkeen aloin tuntemaan pientä pääkipua – niin vähäistä, että kotioloissa en olisi asiaan juuri kiinnittänyt huomiota. Kävin kuitenkin myös Annin juttusilla, ja myös minulla aloitettiin vuoristotautilääkitys. Hyvä niin, sillä iltapäivää kohden pääkipu paheni!

Iltapäivällä kävimme vielä noin 1,5 tunnin pituisella akklimatisoitumiskävelyllä, eli sopeutuaksemme korkeuteen teimme kävelyretken korkeammalle, noin 3600 metrin korkeuteen, josta laskeuduimme takaisin leiriin. Kävelyn aikana pääkipuni helpotti, eikä se oikeastaan tullut koko loppumatkan aikana enää takaisin. Onnekas minä!

Akklimatisoitumiskävelyltä takaisin leiriin.

Akklimatisoitumiskävelyn jälkeen meillä oli afrikkalaisen tiimin esittely – ensin koko tiimi tanssi ja lauloi, ja pian myös me suomalaiset yhdyimme tähän ilotteluun. 😊 Tanssin jälkeen oppaat esittelivät itsensä sekä koko tiimin. Kävi ilmi, että kantajien ja oppaiden lisäksi tiimiin kuului ainakin kaksi vessavastaavaa, kaksi kokkia, kaksi tarjoilijaa ja kaksi telttavastaavaa. Kaikki oppaat olivat olleet useita kertoja Kilimanjaron huipulla, ja eräs opas kertoi käyneensä vuorella yhteensä yli 300 kertaa, vuodesta 1996 alkaen. Kunnioitettava suoritus!

Päivän päätteeksi meille tarjoiltiin vielä päivällinen, jonka jälkeen suuntasimme oikeastaan suoraan nukkumaan. Päivällisellä tarjottiin aina alkukeitoksi jonkinlainen erittäin maukas kasviskeitto. Näin kaksi ensimmäistä päivää Kilimanjaron vaelluksesta oli onnistuneesti takana, ja edellisen illan tapaan sammuimme kuin saunalyhdyt heti, kun olimme kömpineet makuupussien lämpöön. Yöllä oli jo hieman pakkasta, mutta meidän -18 celsiuksen comfort-arvoilla varustetut makuupussit eivät jättäneet sijaa palelulle.

Lämmin keitto maistui erittäin hyvin vuoristossa.

Seuraavassa osassa kerron vaelluksen päivistä 3-5. Jätä kommentteihin toive, mikäli toivot minun lisäksi kertovan jostain tietystä, matkaan liittyvästä aiheesta! 😊 Lisäksi tulen julkaisemaan lisämateriaalia (mm. videoita) matkalta Instagram-tililläni @hannamarihenrikatravel.

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 3 joulukuun, 2022 at 09:44

    Kuulostaa todella kiinnostavalta, Kilimanjaron huipulla olisi joskus mahtavaa päästä itsekin käymään. Juuri oltiin Annapurnan rinteillä patikoimassa Nepalissa ja nautittiin matkasta, vaikka patikka raskas olikin. Kiiinnostavaa kuulla, miten teidän matka eteni.

    • Reply Hannamari Männistö-Lätti torstai, 8 joulukuun, 2022 at 22:50

      Kiitos! Todella suuri suositus Kilimanjarolle, fyysisesti raskas mutta ei missään nimessä ylitsepääsemätön reissu, kunhan pysyy terveenä. Annapurna (esim. Annapurna circuit) olisi mielenkiintoinen kokea, varmasti oli upea reissu! Toivottavasti kirjoitat blogiin Annapurnan reissusta, olisi mielenkiintoista kuulla. 😊

  • Reply Eveliina / Reissukuume maanantai, 5 joulukuun, 2022 at 00:17

    Harvoin jaksan lukea ”päiväkirjamerkintöjä”, mutta nyt oli niin mukaansatempaavaa kirjoitusta, että se suorastaan vei mennessään! 🙂

    • Reply Hannamari Männistö-Lätti torstai, 8 joulukuun, 2022 at 22:51

      Kiitos, kiva kuulla! 😊 Tämän reissun luonteeseen sopii mielestäni ns. päiväkirjamaiset tekstit.

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, 5 joulukuun, 2022 at 10:47

    Aikoinaan Tansanian safarilta palattuamme arvioin, että Arushan lentokentällä oli puolet Kilimanjaron huiputtajia ja puolet safarimatkailijoita – tai ehkä osa oli tehnyt molemmat jutut. Itse en enää oikein vuorista jaksa innostua, menee turhan paljon urheilun puolelle 🙂 – mutta hieno elämys teillä varmasti on ollut!

    • Reply Hannamari Männistö-Lätti torstai, 8 joulukuun, 2022 at 22:54

      Me lennettiin Sansibarille Kilimanjaron lentokentältä, ja siellä oli varmasti myös muita vuorella käyneitä, mutta ehkä muut olivat päässeet suihkuun ja vaihtamaan vaatteet välissä – me tultiin kirjaimellisesti suoraan vuorelta kentälle. 😀 Kilimanjarolla käynnin voi jo urheilusuoritukseksi laskea, vaikka hyvällä peruskunnolla siellä pärjääkin.

  • Reply Anne | Elämää Nomadina tiistai, 6 joulukuun, 2022 at 16:19

    Ai vitsit, mahtavaa luettavaa, toivottavasti pääsen itsekin joskus Kilimanjaroa huiputtamaan! Vuoristovaellukset on aina ihan huikeita kokemuksia, ja varmasti tullaan lähivuosina tekemään useampia pidempiä patikoita. Yli viiteen tonniin ei olla vielä koskaan kivuttu, korkein huippu on ollut 4440 metrinen, jolloin kyllä jo melkoisesti hengästytti ja huimasi, kun noustiin ihan vain päiväpatikkana reilu 1300 nousumetriä huipulle ja palattiin takaisin. Noilla pidemmillä korkeilla vaelluksilla ”pole pole” ja kunnon aklimatisoituminen on varmasti avainsanoja – itse asiassa en tiennyt tuosta lääkityksestä vuoristotautia vastaan, mitä ainetta se on?

    • Reply Hannamari Männistö-Lätti torstai, 8 joulukuun, 2022 at 23:01

      Kiitos ja toivottavasti pääset, sillä voin todellakin suositella Kilimanjarolle lähtemistä! 4440 metriä on myös jo todella korkealla, joten huimaus ja hengästyminen ovat varmasti olleet läsnä. Vuoristotautia hoidetaan esim. Diamoxilla, ja vaikuttava aine on asetatsoliamidi. Ihan tarkalleen en tiedä mitä kaikkea se saa aikaan kehossa, mutta itselle näkyvin ”oire” oli lisääntynyt virtsaamisen tarve, sillä Diamoxia käyttäessä piti juoda vähintään 4l vettä päivässä. 😊 ”Pole pole” piti muistaa myös leirissä liikkuessa, se meinasi välillä unohtua.

  • Reply Reissu-Jani lauantai, 10 joulukuun, 2022 at 07:42

    Kuulostaa mukavalta tavalta tehdä vaelluksia kun mukana on vain päiväreppu ja leirissä kaikki on valmiina ruokaa myöden. En ole tällaisilla järjestetyillä vaelluksilla ollut koskaan. Itse olen rinkkani aina kantanut ja ruuat tehnyt, mutta kun mennään ylöspäin ja korkealle niin pienellä kevyellä repulla vaeltaminen on varmasti mukavin ja järkevin tapa. Pole, pole — akklimatisoituminen on tärkeää ylöspäin mentäessä, ja aika nopeasti ne oireet yli 3000 metrin jälkeen voivat tulla esille. Itselläni Pamir vuoristossa tuli 3600 metrissä, mutta mitään erityistä lääkitystä ei ollut mukana. Buranalla yritin päänsärkyä hillitä.

    • Reply Hannamari / Kohdemaa numero 28 lauantai, 10 joulukuun, 2022 at 09:11

      Kiitos kommentista! Olihan tuolla matkalla lähes luksustason oltavat. Ymmärtääkseni Kilimanjarolle ei ole mahdollista tehdä omatoimimatkoja, vaan joku matkanjärjestäjä on pakollinen. Oli hienoa, että meidän 16 (+ matkanjohtaja) hengen porukka pystyi työllistämään 53 paikallista viikoksi. Tällä reissulla päivän aikana tuli todella paljon nousumetrejä (oli myös yli 1000 nousumetrin päiviä), mutta itsellä vuoristotaudin oireet pysyivät lääkityksellä poissa aina huiputusyöhön asti.

  • Reply Cilla Maria Travel lauantai, 10 joulukuun, 2022 at 10:02

    Ihailen ihmisiä, jotka lähtee tavoittelemaan näitä kunnianhimoisia matkakohteita. Mielenkiinnolla odotan jatkopostausta 🙂

    • Reply Hannamari / Kohdemaa numero 28 lauantai, 10 joulukuun, 2022 at 22:07

      Kiitos, niin minäkin, ja muiden Kilimanjarolla käyneiden tarinoista inspiroituneena päätettiin lähteä itsekin valloittamaan vuorta! 😊

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta lauantai, 10 joulukuun, 2022 at 20:40

    Huippu mielenkiintoista! Itse olen ihaillut Kilimanjaroa Moshin kaupungista Tansanian puolelta. Sielläkin törmäsi reissaajiin, jotka olivat matkalla Kilimanjarolle. Yhdyn Cillaan, hatun nosto, ku lähditte tuonne kipuamaan.

  • Reply Sanna | Seven Seas lauantai, 10 joulukuun, 2022 at 22:02

    wautsi, vaikuttaa mahtavalle kokemukselle jo tässä kohtaa tarinaa.
    Kiva muuten kun kerrot noin yksityiskohtaisesti ruokailuista, koska se juuri mietityttää itseäni näin ruokarajoitteisena, että selviytyisinkö kasvis ja gluteeniton linjalla tuolla noilla tarjoiluilla. 🙂

    • Reply Hannamari / Kohdemaa numero 28 lauantai, 10 joulukuun, 2022 at 22:10

      Meillä oli muuten muistaakseni kolme gluteenitonta porukassa sekä muutamia muita ruokarajoitteita, ja kaikki etukäteen ilmoitetut ruokavaliot oli huomioitu hyvin! 😊 Ruoka oli loistavaa, maistui hyvin ja vatsataudeiltakin vältyttiin.

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa sunnuntai, 11 joulukuun, 2022 at 09:38

    Nyt on ollut mieletön elämys teillä! Kiva, että jaat vielä vaelluksen useampaan postaukseen. 🙂 Kilimanrajo on keikkunut reissuhaaveissa niin pitkään kuin muistan. Tämä ei yhtään helpota matkakuumetta. Seuraavaa osaa odotellessa!

  • Leave a Reply