Suomen suurin matkablogiyhteisö
Suomen lappi Vaeltaminen

Pohjoisen roadtrip asuntoautolla – osa 2, Taivaskeron kierros

sunnuntai, 22 elokuun, 2021

Tämä on kesän 2021 kesälomareissuni toinen osa. Jos et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa, niin pääset lukemaan sen klikkaamalla tästä.

Päivä 4. – Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Neljännen matkapäivän aamuna heräsimme siis Sodankylän Nilimella-campingista ja lähdimme kohti Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto sijaitsee Kolarin, Kittilän, Muonion ja Enontekiön välisellä tunturialueella. Wikipedian mukaan Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kävijöitä oli 561 200 vuonna 2019 ja voisin kuvitella, että pandemia-aikana kävijämäärä on vain kasvanut.

Taivaskeron kierros

Teemu oli selvittänyt meille etukäteen sopivan päivävaelluksen ja reitti, jonka valitsimme, oli Taivaskeron kierros. Pallastunturi koostuu useasta vierekkäisestä kerosta eli tunturilaesta, joita ovat Taivaskero, Laukukero, Pyhäkero, Lehmäkero, Palkaskero, Orotuskero sekä Pallaskero. Taivaskero on korkein keroista ja näin ollen myös Pallastunturin korkein laki, korkeutta sillä on 809,1 metriä.

Reitille lähdetään Pallastunturin luontokeskukselta, joka sijaitsee Muoniossa samassa pihapiirissä Lapland Hotel Pallaksen kanssa ja on lähtö/loppupiste myös monille muille reiteille. Merkittyjä kesäreittejä kansallispuistosta löytyy 500 kilometrin verran, joten valinnanvaraa on. Moni muukin oli lähtenyt Pallastunturille ja autoja näkyi paljon parkissa myös tien varressa, joten jätimme asuntoauton isolle parkkipaikalle oikealle puolelle tietä, noin 600m ennen luontokeskusta.

Taivaskeron kierroksen kulkeminen

Taivaskeron kierros on luontoon.fi:n mukaan keskivaativa ja pituudeltaan 8,3 kilometriä, kestoksi kerrottaan noin 3,5 h. Näillä spekseillä lähdimme yhden päivärepun, vesipullojen sekä pienten eväiden kanssa matkaan. Sekä reitin pituus että arvio kestosta pitivät aika hyvin paikkansa, tosin reitille tuli Polarin mukaan hieman enemmän pituutta. Olemme vaeltamisessa edelleen aika aloittelijoita ja taas hämmennyttiin reittimerkeistä heti alkuunsa – lähdettiin kiertämään kartan osoittamaa kiertosuuntaa, mutta reitillä tuli koko ajan porukkaa vastaan ja reitin varrella oli jotain puisia nuoliakin, jotka eivät suinkaan osoittaneet meidän kiertosuuntaan, vaan päinvastaiseen.

Karttaan luottaen jatkoimme kuitenkin kulkemaan muita vastaan ja muutama nainen lähti myös meidän perässä samaan suuntaan. Hieman ylempänä selvisi, että nuolet kuuluivat jollekin toiselle reitille (kommentteihin juuri tulleen tiedon mukaan 55 km:n Hetta-Pallas -reitille, ja siltä retkeilijät rinkkoineen näyttivätkin), eli meidän reitti oli merkitty vain väreillä ja nuolet eivät liittyneet Taivaskeron kierrokseen ollenkaan. 😉 Nuolten mukainen reitti yhdistyi tälle polulle jostain kauempaa tulevalta reitiltä, Taivaskeron kierroksen ohjeistettu kulkusuunta on siis vastapäivään.

Heti alussa eräs vastaantulija huikkasi meille, että kohta vasemmalla puolella reittiä näkyy valkoinen poro. Tämä valkoinen poro olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen poro, joka Taivaskeron kierroksella nähtiin. Näimme ainakin yhden täysin valkoisen poron myös viime kesän reissulla, mutta ilmeisesti ne ovat kuitenkin aika harvinaisia. Valkoisilla poroilla on erityinen merkitys saamelaiskulttuurissa, sillä se on poronhoitajien onneneläin ja tämän vuoksi jokaisella poronhoitajalla tulisi olla ainakin yksi valkoinen poro.

Reitin alkuosuus lukee leveää polkua, mutta nousu on paikoin jyrkkää

Reitti oli erityisesti ensimmäisen tunnin ajan hyväkulkuista ja leveää polkua, joka on kuitenkin välillä jyrkkää. Taivaskeron huipun lähestyessä polku muuttui rakkakivikoksi ja huippu oli lähes täysin pelkkää kivikkoa. Mielestäni reitti sopii monentasoisille retkeilijöille, lukuunottamatta huonojalkaisia ihmisiä, joille kivikossa liikkuminen on hankalaa. Reitti on selkeästi merkitty ja myös lapsiperheitä näkyi paljon reitillä.

Aivan Taivaskeron huipulla olevan kivikasan päältä löytyi mielenkiintoinen kivestä tehty kyltti – en tiennyt, että Taivaskeron huipulla on sytytetty 6.7.1952 Helsingin Olympiatuli. Olympialaiset olivat myös vierailumme aikaan ajankohtainen aihe, sillä olimme Taivaskeron huipulla vain päivä ennen Tokion Olympialaisten avajaispäivää.Kuvia Taivaskeron huipulta

Huipulta matka jatkuu kohti kohti Laukukeroa, mutta ihan sen huipulle ei reitti mene. Tällä osuudella oli mielestäni parhaimmat maisemat. Aivan viimeinen pätkä reitistä kuljetaan hiihtohissilinjan vierellä laskettelurinnettä alas, jolloin alamäki on aika jyrkkä.

Maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ovat mielestäni aivan upeat. Ehkä juuri nuo useat vierekkäiset tunturinlaet ovat se juttu, mikä tekee tästä maisemasta niin kauniin. Pysähdyimme vaelluksen aikana ihailemaan maisemia monta kertaa. Tarkalleen kierrokseen meni aikaa taukoineen 3h 13min ja matkaa keryi 10,11km, sisältäen myös siirtymän parkkipaikan perältä luontokeskukselle ja takaisin.

Voin todellakin suositella Taivaskeron kierrosta! Pallas-Yllästunturin kansallispuisto oli kyllä juuri sellainen kohde Lapissa, millaisessa vierailusta olen haaveillut. Näkymä Laukukerolta. Keskimmäinen, kokonaan näkyvä kero on uskoakseni Palkaskero – korjatkaa, jos olen väärässä!

Taivaskeron kierroksen jälkeen suuntasimme kohti Äkäslompoloa, jossa olimme yötä. Ensin ajattelin, että saisin käytyä kesälomareissun kolmessa postauksessa läpi, mutta halusinkin tehdä ainakin Taivaskeron kierroksesta oman postauksen, joten kesälomareissusarja tulee venymään pidemmäksi. Seuraavassa osassa siirrytään pyöräilemään Ylläkselle sekä Muonioon.

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 22 elokuun, 2021 at 16:55

    Taivaskeron kierros on omastakin mielestäni mukava reitti, jossa pääsee nauttimaan upeista tunturimaisemista. Paljoa kasvillisuutta reitillä ei kuitenkaan ole, jonka vuoksi edes ruska-aikaan ei pääse nauttimaan väriloistosta. Lisäksi lopun jyrkässä laskeutumisessa sai kyllä olla tarkkana!

    Ne nuolet muuten kuuluvat Hetta-Pallas-vaellusreitille, joka kulkee janareittinä Hetta-tunturilta aina Pallakselle saakka. Tuo 55 kilometrin reitti ei ole ihan mikä tahansa patikointireitti, vaan sen sanotaan olevan Suomen vanhin, vuodelta 1934…

    • Reply Hannamari Männistö sunnuntai, 22 elokuun, 2021 at 17:14

      Hyvä pointti tuo, että ruska-aikaan Taivaskeron kierroksella ei kuitenkaan pääse nauttimaan ruskan väriloistosta, sillä näinhän se varmasti on.

      Ja kiitos, hyvä fakta myös tuo Hetta-Pallas-vaellusreitti, pitääpä laittaa maininta postaukseen – itse asiassa mietinkin, että voisiko nuolet kuulua juuri tuolle reitille josta on paljon tänä kesänä puhuttu, oli nimittäin sen verran paljon tavaraa vastaantulijoilla mukana, ei kuitenkaan kaikilla. Yllätyksenä tuli se, että samaa polkua voi mennä kaksi eri reittiä kahteen eri suuntaan. Jotenkin omat aivot ajattelevat, että se Hetta-Pallas -reitti olisi loogisimmin yhdistymisen jälkeen kääntynyt Taivaskerolle päin ja siitä jatkanut Taivaskeron kierroksen loppuun, mutta aina oppii uutta. Lopun laskettelurinnettä tuli muuten myös yksi porukka vastaan ylös päin, liekkö olivat siis jollain muulla reitillä, vai lähteneet vain väärään suuntaan. Kävi vähän sääliksi, sillä se oli kyllä aika jyrkkä!

  • Reply Stacy Siivonen tiistai, 24 elokuun, 2021 at 15:25

    Tuollapa en ole vielä kerinnyt olemaankaan, mutta kun katsoin ankkalaisen karttapaikasta, niin jopa siihen oli moinen olympiatulen sytyttäminen merkitty. Olen katsellut kuitenkin noita tunturinlakia vähän kauempaa. Hienoa seutua!

    • Reply Hannamari Männistö tiistai, 24 elokuun, 2021 at 16:55

      On kyllä mielenkiintoinen juttu Taivaskeron historiassa tuo olympiatuli! Minäkin kerkesin tunturinlakia ihailla monta vuotta reilusti kauempaa, nimittäin oman olohuoneen seinällä on taulu, johon on maalattu juurikin Pallastunturin laet.

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja perjantai, 27 elokuun, 2021 at 11:16

    Olen monasti ihmetellyt Lapissa sitä, että vaellusreiteillä ei juurikaan näy poroja (poronpolkuja ja kakkaa kyllä), mutta maantiellä melkein riesaksi asti. No onneksi sentään näkyy, ovat ihania ja valkoiset niin uniikkeja❤️

    • Reply Hannamari Männistö sunnuntai, 29 elokuun, 2021 at 15:35

      Ihan totta, niitä ei kyllä näy niin paljoa vaellusreiteillä kun maanteillä! Ihan eniten poroja kyllä näkyi Kuusamossa maantiellä, pohjoisemmassakaan ei ollut yhtä paljoa poroja kuin Kuusamossa. 😄

  • Reply Aila ja Juha lauantai, 28 elokuun, 2021 at 20:09

    Ihania ovat maisemat tuolla. Olen ollut vain kerran Lapissa vaeltamassa, olimme ruskaretkellä ja yhtenä päivänäpä olimme juuri tuolla. Oli kyllä hienoa kävellä siellä, katsoa maisemia ja vain nauttia. Ruskaretken voisin joskus toistaakin, vaikka Lappi muuten ei ihan meidän ykköspaikka olekaan. Ei huono kylläkään, mutta kun talvi ei kiinnosta ja kesä on täynnä hyttysiä ja mäkäräisiä, niin meille jää vain se ruskavaihtoehto. Aila

    • Reply Hannamari Männistö sunnuntai, 29 elokuun, 2021 at 15:36

      En tiedä oliko tämä poikkeuksellinen kesä, mutta hyttysiä ja mäkäräisiä ei ollut kyllä ollenkaan Lapissa! Ihmettelimme kovasti, miten niitä ei ollut, koska olimme valmistautuneet suojautumaan hyttysiltä. Ruska on kyllä oikeastaan kaunein ajankohta vierailla lapissa.

    Leave a Reply