Monthly Archives

heinäkuu 2019

Yhdistyneet Arabiemiirikunnat Yleinen

Miten pukeutua Dubaissa? Pohdintaa ja esimerkkiasuja

maanantai, heinäkuu 29, 2019

Otsikoin tämän postauksen juuri sillä kysymyksellä, millä itse etsin tietoa Googlesta ennen tammikuista Dubain matkaa, sillä tiesin, että paikallinen kulttuuri vaikuttaa myös siihen, miten on soveliasta pukeutua. Löysinkin netistä keskusteluja sekä blogipostauksia aiheesta ja useimmissa tarjottiin samaa sääntöä: peitä joko olkapäät tai polvet. Mielestäni tämä on sopiva muistisääntö Dubaiin, itse päädyin kuitenkin peittämään lähes kokoajan sekä olkapäät että polvet, pois lukien rantamekko, joka ei ihan peittänyt polvia (vaan oli juuri polvien kohdalle) mutta jossa oli kuitenkin pitkät hihat. Tuosta muistisäännöstä huolimatta en käyttäisi Dubaissa kuitenkaan esim. ihan lyhyitä shortseja vaikka olkapäät olisikin peitettynä ja muualla Arabiemiraateissa pukeutumisetiketti on varmasti tiukempi kuin Dubaissa.

Suosin Dubaissa kangashousuja sekä polvien alle ylettyviä hameita ja löysiä, ilmavia paitoja, eikä minun tarvinnut kärsiä kuumuudesta näissä vaatteissa ollenkaan. Naruolkaimisen maksimekon kanssa käytin ohutta huivia, jolla pystyin peittämään olkapäät (alla olevassa kuvassa huivi huonosti, mutta tajusitte pointin). 😀

Hotellimme sijaitsi Dubai Marinan alueella, jonka netissä kehuttiin olevan täynnä turisteja ja että kukaan ei välittäisi siitä, miten pukeudut. Tässä on varmasti perää ja näinkin Dubai Marinassa monenlaisia pukeutumistyylejä, mutta mielestäni turistien tulee kuitenkin osata kunnioittaa paikallista kulttuuria – onko se muka oikein, että turistit tulevat laumoina rikkomaan pukeutumisetikettiä ja syrjäyttävät paikallista kulttuuria omalla kulttuurillaan ja pukeutumistottumuksillaan? Mielestäni ei, sillä kukaan ei ole sua pakottanut tuohon maahan matkustamaan ja näiden pukeutumissääntöjen noudattaminen ei ole paljoa vaadittu. Oikeasti Dubaissa pukeutuminen on äärimmäisen helppoa – valitset mukaasi vain sellaisia vaatteita, jotka peittävät sekä olkapäät että polvet, tai yhdistelet vaatteita niin, että vähintään toinen peittyy. Itse jätin topit sekä shortsit kotiin, jolloin ne eivät olleet vaihtoehtonakaan.

Se, että Dubaissa tulee peittää polvet tai olkapäät ei siis todellakaan tarkoita, että sinun pitäisi kulkea abaya tai jokin vastaava päällä. Joissain paikoissa, kuten moskeijoissa, pukeutumissäännöt ovat kuitenkin tiukat ja niitä tulee ehdottomasti noudattaa. Me vierailimme Abu Dhabissa Šeikki Zayedin moskeijassa jossa naisten pitää peittää hiukset, ranteet ja nilkat, joten valitsimme tälle retkelle matkanjärjestäjän, jolta saa lainaan sopivat vaatteet. Näin turisteilla kyllä kaikennäköisiä vähänsinnepäin-sovelluksia (esim. nilkkapituiset housut tai liian lyhyt huivi hiusten päällä) moskeijaan soveltuvasta asusta ja moskeijan vartijat joutuivatkin vähän väliä huomauttelemaan esimerkiksi paljaista nilkoista. Suosittelenkin luottamaan matkanjärjestäjältä saataviin vaatteisiin. Kannattaa myös muistaa, että myös miesten tulee pitää moskeijassa pitkiä housuja sekä olkapäät peittävää paitaa ja lisäksi kaikki tatuoinnit tulee peittää.

Lisäksi erityisesti ostoskeskuksissa sekä polvien että olkapäiden peittäminen on suotavaa ja pukeutumissäännöistä muistutetaan myös erilaisin kyltein. Myös suhteellisen tehokkaan ilmastoinnin takia sinne ei kannata lähteä kovin vähällä vaatteella, silti näin ostoskeskuksissakin jonkun verran shortseja ja toppeja, vaikkakin suurin osa noudatti pukeutumissääntöjä. Tunnet kuitenkin olosi varmasti mukavemmaksi kun pukeudut sääntöjen mukaisesti. Rannalla sekä hotellin uima-altaalla on tietenkin ok olla bikinit/uikkarit päällä, mutta esimerkiksi Dubai Marinan rantakadulla sijaitseviin ravintoloihin tai jäätelökioskeihin ei ollut kuulemma asiaa pelkät bikinit päällä. Jos mielesi siis tekee esimerkiksi hakea jäätelöä rantakadun kioskista auringonoton ohessa, niin laita bikinien päälle pidempää vaatetta.

Summatakseni kaiken, vinkkini Dubaissa pukeutumiseen on, että jätä lyhimmät shortsit ja topit suosiolla kotiin ja pakkaa vain paikalliseen pukeutumiskulttuuriin sopivia vaatteita mukaan, niin sinulla ei ole ongelmaa sopivien vaatteiden valitsemisen kanssa ja lisäksi koet olosi mukavemmaksi. 🙂

Itävalta Urheilutapahtumamatkailu Yleinen

Hiihdon MM-kisat Seefeld 2019 – Urheilutapahtumamatkailun alkeet

torstai, heinäkuu 18, 2019

Suomalainen pariskunta tarjoutui ottamaan meistä kuvan. 🙂

Maisema kaverini kodin terassilta

Kuten ystäväni tietävät, olen suuri urheilun ja erityisesti hiihdon ystävä. Ajatus Seefeldiin vuoden 2019 hiihdon MM-kisoihin lähtemisestä kävi vähän vitsillä mielessäni jo vuonna 2017, kun kävi ilmi, että Itävaltalaisen ystäväni vanhemmat asuvat kaupungissa, joka sijaitsee Seefeldin vieressä. Ihan tosissani aloin miettimään matkaa vasta viime joulukuussa ja uuden vuoden juhlien sijaan käytinkin vuoden 2018 viimeisen päivän illan lentojen etsimiseen, 1.1. päätin vihdoin buukata lennot. Tähän matkaan liittyen kirjoitin jo postauksen siitä, kuinka sain mahtumaan 8 päivän tavarat 8 kilon käsimatkatavaroihin, voit lukea jutun täältä.

Lentojen valitsemisessa olikin sitten miettimistä ja Seefeldin lähimmille kentille menevien lentojen hinnat olivat jo tässä vaiheessa pilvissä. Päädyin valitsemaan AirBalticin lennot Helsinki – Riika – Wien, sillä en ollut aiemmin käynyt Wienissä ja halusin pois tullessa vierailla Wienissä ystävieni luona. Lentojen yhteishinta oli 141,98 €. Wienistä jatkoin junalla Innsbruckiin, johon saavuin puolen yön maissa. Junamatka kesti vajaa 5 tuntia suoralla yhteydellä ja Itävallan junissa ei mielestäni ollut paljoa moittimista. Penkit eivät ehkä olleet yhtä mukavat kuin VR:llä ja paikkavarauksesta piti maksaa hieman ekstraa, minkä teinkin. Lippujen hinnat olivat myös mielestäni aika korkeat, 54,90€/suunta (vrt. VR:n opiskelijaliput).

Meidän lipuilla kisaa pääsi seuraamaan radan varteen, mikä on edullisin vaihtoehto

Seefeldin kylä

Paikan päälle Seefeldiin pääsi monesta suunnasta bussilla, autolla sinne ei saanut ajaa. Bussi oli ilmainen jos sinulla oli lippu kisoihin. Paikan päällä bussi jätti meidät Seefeldin kylän reunalle, eli ensin tuli kävellä kylän läpi päästäkseen itse kisapaikalle. Kylä oli ihana pieni alppikylä täynnä iloisia hiihdon ystäviä ja tunnelma oli jo Seefeldin kylässä aivan mahtava!

Valehtelisin, jos väittäisin ettei Norjalaiset olisi maailman kovimpia hiihtofaneja. Norjalaisia oli nimittäin aivan hirveän paljon Seefeldissä! Heillä oli jopa tuollainen oma ”Norweger Hütte”-ravintola Seefeldin kylässä ja Norjan lippuja oli sijoiteltu aivan kaikkialle. Ei varmaan heitä kauas, jos sanon, että puolet kaikista turisteista oli norjalaisia. Ehkä hieman vähemmän, sillä paikallisia itävaltalaisia oli myös aika paljon. Meitä suomalaisia oli ehkä norjalaisten, itävaltalaisten ja ruotsalaisten jälkeen eniten. Lisäksi paikalla oli muun muassa paljon saksalaisia ja puolalaisia erityisesti mäkihyppyä seuraamassa sekä venäläisiä.

Tapahtuma oli ainutlaatuinen ei paitsi tunnelmaltaan, vaan myös paikalle saapuvien ihmisten osalta, sillä todella moni ei ollut ensimmäistä kertaa hiihdon MM-kisoissa tai suuressa, kansainvälisessä urheilutapahtumassa ylipäätään. Keski-ikä oli aika korkea ja monella oli yllään menneiden vuosien urheilun suurtapahtumiin viittaavia vaatteita tai vähintään jotain muuta rekvisiittaa, kuten pinssejä. Ensikertalaisena tunsin itseni aika keltanokaksi, mutta homman juju kävi erittäin nopeasti selväksi – tänne ei tultu väittelemään siitä, onko Suomi, Ruotsi vai Norja paras, vaan kannustamaan joka maan urheilijoita ja pitämään hauskaa! Ilmapiiri oli niin uskomaton, ja meistä ”suomalaisista” (siis minä ja Itävaltalainen ystäväni) tykättiin kovasti. Ennen miesten 15 kilometrin kisaa norjalaiset tulivat kättelemään sopiakseen, että Iivo voittaa ja Norjan Sundby on toinen. No, ehkä norjalaisilla oli tässä vaiheessa jo niin monta mitalia, että heille oli ihan sama kuka voittaa. Kun Iivo tuli maaliin vielä toisella sijalla, niin minua alettiin onnittelemaan – siis ympärilläni olleet muun maalaiset ihmiset alkoivat onnittelemaan minua, sillä olen Suomesta. Kuulin myös, että maalialueella oli raikunut ”Iivo”-huudot ei pelkästään suomalaisten, vaan myös ruotsalaisten ja norjalaisten toimesta. Mitaliseremoniassa suomalaiset pitivät eniten ääntä, vaikka norjalaisia oli siellä(kin) eniten.

Ensikertalaisena opin paljon uutta tästä matkailun muodosta (jos näin nyt voi sanoa), joten tässä muutama vinkki hiihdon MM-kisoihin tai mihin vain muihin suuriin urheilutapahtumiin matkustaville:

  • Tarkista mahdollisuus lentää hieman kauemmas tapahtumapaikalta ja ottaa juna lentokentältä tapahtuman lähettyville. Itse olen tyytyväinen reittivalintaani, sillä junan ikkunasta avautui upeat maisemat. Junan hinnat olivat kuitenkin tällä kertaa sen verran korkeat, että joku toinen reittivaihtoehto olisi voinut olla jopa edullisempi, mutta monessa tapauksessa tämä varmasti säästää rahaa.
  • Hiihtokisoissa älä mene seisomaan ladun varrelle alamäkeen. Tämän vinkin kuulin valitettavasti liian myöhään, eli viimeisen paikallaolopäiväni päätteeksi kokeneilta suomalaismatkustajilta, vaikka tämähän siis käy ihan järkeensä – alamäessä ei yleensä kauheasti kamppailla ja hiihtäjästä kerkeää nähdä vain vilauksen. Ihmekkös, että siinä alamäessä oli aina tilaa? 😀
  • Jos käytät non-stop-bussia, hyppää kyytiin sen lähtöpysäkiltä. Lähtöpysäkki ei ollut meille ihan lähin, mutta jos olisimme yrittäneet kyytiin vasta toiselta tai kolmannelta pysäkiltä, emme olisi todennäköisesti mahtuneet läheskään aina kyytiin. Lähtöpysäkiltä taas pääsimme joka kerta kyytiin eka yrittämällä.
  • Älä heiluta kättä pysäyttääksesi bussin, koska se on tapa Suomen lisäksi vain muutamissa maissa (hyvä muistaa minne tahansa matkustaessa). Itävallassa bussikuski tulkitsi käden heiluttamisen ”voit mennä ohi”-merkiksi ja ajeli puolityhjällä bussilla eräidenkin norjalaisturistien ohi. Norjalaiset näyttivät siltä, että tämä ei ollut eka bussi mikä meni ohi. 😀
  • Ota käteistä mukaan! Itselleni ei toki ollut uusi juttu, että Keski-Euroopassa käytetään edelleen käteistä, mutta kisa-alueella kortti ei käynyt yhtään missäänJos olisin ollut kisan järjestäjä, niin olisin ehkä infonnut tästä etukäteen, sillä suurin osa turisteista tuli pohjoismaista missä käteinen on nykyään harvinaisempaa.
  • Osta tapahtumaliput hyvissä ajoin etukäteen, mikäli et aio jättää lippujen ostamista tapahtumapaikalle (mikä voi olla riski). Hoksasin nimittäin vasta lippuja ostaessani, että ainoa lippujen toimitustapa oli postitus. Kisoihin oli enää muutama viikko, joten tilasin liput varmuuden vuoksi Itävaltaan ystäväni osoitteeseen, jonne ne tulivatkin nopeasti.
  • Ole rohkea ja avoin juttelemaan sekä suomalaisten, että myös muun maalaisten turistien kanssa. Voit oppia paljon kokeneemmilta kisaturisteilta ja kuulla mielenkiintoisia tarinoita heidän aiemmilta matkoiltaan. 🙂

Sattumalta nähtiin myös kuningas Harald, olimme nimittäin kävelemässä pois kisapaikalta kun kulkuväylä katkaistiin Haraldin vuoksi. Oikeasti en nähnyt mitään ja kuvan sain nostamalla käden ylös ja ottamalla summassa kuvan, jolloin myös selvisi, kuka siellä oikein on. Päästettiin suosiolla Norjalaiset ihan aidan viereen.

Yksi olympiakultamitalistikin käveli vastaan, Sami Jauhojärvi. 🙂

Itävalta Matkojen suunnittelu

8 päivää, 8 kiloa – matkustaminen pelkillä käsimatkatavaroilla

maanantai, heinäkuu 8, 2019

Olen erittäin mukavuudenhaluinen matkustaja tiettyjen asioiden suhteen ja aiemmin mukavuudenhaluuni on sisältynyt myös se, että otan ruumalaukun mukaan. No, olen selkeästikin kehittynyt matkailijana sekä pakkaajana, sillä kahden viime vuoden aikana en ole ottanut kertaakaan ruumalaukkua mukaan Euroopan sisällä tapahtuville matkoille ja olen käynyt ainakin Budapestissä, Kööpenhaminassa, Berliinissä, Krakovassa ja Itävallassa useammassa eri kaupungissa. Matkat ovat olleet kestoltaan 4-8 päivää.

Itävallan reissusta erikoisen kuitenkin tekee sen, että reissun pituus oli kahdeksan päivää (maanantaista maanantaihin) ja käsimatkatavaroihini sisältyi omasta mielestäni aika paljon kaikkea, kuten toppatakki, laskettelukypärä, kypäräkamera, toppahanskat, muut lasketteluvaatteet (pl. toppahousut jotka sovin lainaavani Itävaltalaiselta ystävältäni), muutamat arkivaatteet, shampoot ja meikit, lääkkeet ja lääkerasvat, tuliaisiksi muumimuki ja pari suklaalevyä, sekä painavimpana tietokone + laturi, sillä teen osa-aikaisesti etätöitä. Kaikki nämä mahtuivat painorajan, 8 kg, sisään ja laukkuni jopa punnittiin Helsinki-Vantaalla ennen koneeseen nousua (huom! Tässä vaiheessa taskuissa oli passi, lompakko ja vesipullo). Olen niin ylpeä tästä suorituksesta, että haluan jakaa sen myös teidän kanssanne. 😀

Ennen matkaa pohdin pitkään, saanko oikeasti kaiken mahdutettua käsimatkatavaroihin, sillä lensin AirBalticilla ja olin kuullut, että he ovat tarkkoja painorajojen kanssa. Aikatauluni oli kuitenkin tiukka ja en halunnut ottaa riskiä, etten kerkeä laukun odottelun vuoksi viimeiseen Innsbruckin junaan Wienin kentällä, joten päädyin matkustamaan pelkillä käsimatkatavaroilla. Tutustuin myös ensimmäistä kertaa erilaisiin laskukaavoihin, kuten kuinka monta paitaa per päivä kannattaa pakata mukaan (esim. Meriharakka-blogin Pirkko on jakanut oman laskukaavansa).

Kuinka sain nämä kaikki mahtumaan käsimatkatavaroihin ja erityisesti mistä karsin?

  • Valitsin käsimatkatavaralaukuksi mittojen sisään menevän Adidaksen urheilukassin, joka painaa yli puoli kiloa vähemmän kuin lentolaukku.
  • Henkilökohtaiseksi, pienemmäksi kantamukseksi valitsin kevyimmän repun minkä vain löysin. Ensin ajattelin ottavani mukaan Marimekon Eppu-repun, mutta vaihtamalla Eppu-repun kevyempään reppuun säästin toisen lähes puoli kiloa. Nyt olin säästänyt jo yli kilon painossa vaihtamalla laukut kevyempiin.
  • Pakkasin vain sen, mitä varmasti tarvitsen. Esim. meikit painavat paljon, joten meikeistä otin mukaan vain meikkivoiteen, pohjustusvoiteen, puuterin ja aurinkopuuterin, kulmakynän ja ripsivärin. En siis varautunut mihinkään hienompaan laittautumiseen ja myös korut jäivät kotiin. Kaikki kosmetiikka, shampoo ja hoitoaine, lääkkeet ja rasvat mahtui yhteen litran Minigrip-pussiin, eli en ottanut myöskään meikkipussia mukaan.
  • Otin mukaan vain yhdet hyvät kengät, eli kuljin koko reissun Timberlandin vaaleanpunaisilla tasapohjaisilla kengillä (näkyy ekassa kuvassa).
  • En ottanut mukaan käsilaukkua vaan kuljin kaikkialla reppu selässä.
  • Laitoin lentojen ajaksi päälle kaikista painavimmat ja tilaa vievimmät vaatteet, kuten laskettelutakin, kaulahuivin ja collegepaidan. Toiseksi takiksi pakkasin mukaan Peak Performancen Helium-takin, joka painaa alle 300g ja mahtuu todella pieneen tilaan (näkyy ekassa kuvassa).
  • Suosin kaikessa matkakokoa tai ainakin pienempää kokoa, shampoot yms tietenkin pieniin pulloihin, lisäksi esim. Marshallin kuulokkeiden sijaan otin mukaan iPhonen nappikuulokkeet, jotka vievät huomattavasti vähemmän tilaa.
  • Jätin suoristusraudan kotiin, sillä majoituin ystäväni luona joten lainasin sitä häneltä. Myös hammastahnan ostin vasta Itävallasta.

Tadaa! Tämän laukun sisällä on kaikki muu, paitsi reppuun laitetut Minigrip-pussiin pakattu kosmetiikka, tietokone + laturi, matkaeväät, passi ja lompakko.

Laukkujeni paino jakaantui suurinpiirtein 5 kg kassi ja 3 kg reppu. Summatakseni pakkaamiseni, niin sain kaiken tarpeellisen mukaan, mutta jouduin tinkimään tyylistä. Pääosassa oli kuitenkin hiihdon MM-kisoissa vietetty aika, joten sinne soveltuvat vaatteet olivat mielestäni ykkössijalla ja esim. kaupunkitakki, kaupunkikengät ja käsilaukku jäivät kotiin. Lisäksi lainasin toppahousut kaverilta ja ostin hammastahnan vasta paikanpäältä (se ei yksinkertaisesti mahtunut enää mukaan 😀 ) sekä jouduin perässä vedettävän lentolaukun sijaan kantamaan kassia kädessä, mikä oli hieman epämukavaa. Olisin kyllä saanut vielä enemmän painoa pois jättämällä kotiin vaikka kypäräkameran ja laskettelukypärän, jonka otin siksi, että siinä on teline kypäräkameralle, ja vuokraamalla kypärän paikanpäältä Itävallasta. Sain kuitenkin kaiken tarpeellisen ja vähän enemmänkin mahtumaan mukaan! 🙂

Huom! Tämä lista ei kerro esimerkiksi sitä, minkä verran pakkaan vaatteita mukaan tai millaisissa purkeissa otan nesteet mukaan, mutta voisin palata siihen myöhemmin.

Millainen pakkaaja sinä olet? Matkustatko mielelläsi pelkillä käsimatkatavaroilla? Onko sinulla jokin raja, minkä pituisille matkoille otat yleensä jo ruumalaukun mukaan?