Suomen suurin matkablogiyhteisö

Häät Keralassa – matka alkaa

Tervehdys! Olen reilu kolmekymppinen suomalaisnainen, joka suunnittelee häitä sulhaseni kotimaassa Intiassa, Keralan osavaltiossa. Seurustelua on takana nyt reilut pari vuotta, ja koska yhteiselämä yhteenmuuton jälkeenkin tuntuu edelleen tuntuu hyvältä ja turvalliselta, olemme päättäneet ottaa tämän seuraavan ison askeleen suhteessamme.

Tiesin oikeastaan alusta alkaen, että tulemme jossakin vaiheessa menemään naimisiin, mutta tarkkaa ajankohta ei ollut tiedossa. Se oli sellainen epämääräinen “sitten joskus kun elämä vakiintuu” tausta-ajatus.

Sitten tapahtui jotakin. Venäjä aloitti järjettömän hyökkäyssotansa Ukrainaan. Päivittäin kammottavat uutiskuvat tulivat silmille sosiaalisessa mediassa. Aamut alkoivat monta viikkoa siten, että doomscrollasin kymmenittäin Reddit-keskusteluja sotarikoksista ja siviiliuhreista. Tunsin kauheaa avuttomuutta ja pelkoa, joka muuttui tilanteen jatkuessa turtumukseksi ja alakuloksi. Se mikä auttoi kannattelemaan, olivat ne asiat ja ihmiset, jotka ovat minulle kaikkein tärkeimpiä. Niitä ovat poikaystäväni ja läheiseni, rakkaus ylipäänsä. 

Aloin ajatella, miksi odottaa? Voimme olla yhdessä vielä viisi vuotta ja silti ajatella, ettei vielä ole oikea hetki, elämä ei ole vielä tarpeeksi valmis. Ukrainan sota pakotti kohtaamaan elämän rajallisuuden ja sen tosiasian, että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa kenelle tahansa. Elämä ei koskaan tule valmiiksi. Jos haluan naimisiin, kuten haluan, miksei sitten menisi heti, kun se vain on mahdollista? Tarttua tähän elämään, tähän hetkeen, rakkauteen, uskaltaa toivoa ja unelmoida, suuntautua tulevaan tässä kauheassa maailmantilanteessakin. Se on kuitenkin se asia, joka tekee ihmisestä ihmisen. Toivo, rohkeus unelmoida vaikeuksienkin keskellä. Minulle häiden suunnittelu on tietyllä tavalla siis uhmakkuuden osoitus. 

Sanoin poikaystävälleni yhtenä aamuna, että mitä jos vain sovittaisiin se päivämäärä. Joskus ensi vuoden loppuun. Se jättäisi kuitenkin reilusti yli vuoden totutella ajatukseen ja varmistua asiasta puolin ja toisin. Aikuisiällä vuosikin on loppujen lopuksi lyhyt aika, se menee hujauksessa. Poikaystävä suostui ja aloimme suunnitella kihlausta ja häitä, jotka tapahtuisivat Suomessa.

Sitten tapahtui taas jotakin, joka sai suunnitelmat nytkähtämään voimalla eteenpäin, mutta samalla muuttamaan kurssiaan. Poikaystäväni matkusti kotiinsa Keralaan perheensä luokse, joiden luona ei ole COVID-pandemian vuoksi päässyt käymään moneen vuoteen. Siellä poikaystäväni kertoi suunnitelmistamme perheelleen, jotka lopulta olivat myöntyväisiä ajatukselle. Perinteisesti intialaiset vanhemmat eivät ole kauhean riemuissaan siitä, että oma poika nai ulkomaalaisen ja jää loppuiäkseen toiseen maahan asumaan, eivätkä poikaystäväni vanhemmat olleet mikään poikkeus suhteemme alkuaikoina. Juttelin heidän kanssaan ensimmäistä kertaa videopuhelun. Olin pelännyt sitä. Kohtaaminen oli kuitenkin molemminpuolisesti miellyttävä.

He kuitenkin haluavat, että häät järjestettäisiin Intiassa, ilmeisesti vahvistaakseen siteitämme Keralaan ja siellä olevaan perheeseen. Paras ajankohta olisi kevättalvi 2023, alle vuoden päässä. Tämä ajankohta siksi, että silloin on hiihtoloman vuoksi mahdollisuus olla pidemmällä lomalla, Keralassa ei tuolloin ole vielä kovin kuuma, eivätkä monsuunisateet ole vielä alkaneet, eli kaltaiselleni tukalaa kuumuutta yli kaiken inhoavalle suomalaiselle niin otolliset olosuhteet, kuin vain on mahdollista.

Ensin tiukka aikataulu ajatus pelotti, mutta olen pikkuhiljaa alkanut tottua siihen. Häiden järjestäminen Keralassa tarkoittaa kuitenkin logistisista syistä sitä, että joudun luovuttamaan hallinnan muille ihmisille käytännön järjestelyistä, mikä kaltaiselleni kontrollifriikille on vaikea asia hyväksyä. Minulla ei siis todennäköisesti ole minkäänlaista valtaa siihen, keitä häihin kutsutaan, mitä syödään, mikä on hääpaikka… Häissä voi siis olla 20 ihmistä, mutta ihan hyvin siellä voi lopulta olla vaikka 300 (mikä olisi intialaisittain varsin pienet häät, suomalaisittain kuitenkin jättikokoiset). 

Olen päättänyt olla ottamatta häistä turhaa stressiä ja kasvattamatta liikaa odotuksia. Luultavasti kaikki tulee kuitenkin olemaan ihan hirveän hämmentävää, vierasta ja epämukavaa jo muutenkin ihan pelkästään kulttuurishokista johtuen. Päätin perustaa tämän blogin ikään kuin etnografisena tutkimuksena häiden järjestämisestä vieraassa kulttuuriympäristössä ja kaikista hämmentävistä ilmiöistä siihen liittyen. Ehkä myös muistoksi itselleni tästä ajanjaksosta elämässäni. 

Minun ja läheisteni yksityisyyden suojaamiseksi en julkaise täällä kuvia kasvoistamme tai oikeita nimiämme. Operoin täällä nimimerkillä Shanti. Ihan vain siksi, että tuo nimi kuulostaa mielestäni hauskalta, ja se tuntuu kuuluvan ihmiselle, jolla on päinvastainen persoonallisuus, kuin minulla oikeasti, sellaiselle, jolle ei ole totaalisen vierasta julkaista kirjoituksiaan netissä: ulospäinsuuntautuneelle, rohkealle ja hauskalle.

Tervetuloa mukaan seuraamaan häitä Keralassa!

Next Post

2 Comments

  • Reply Ella sunnuntai, 12 kesäkuun, 2022 at 12:20

    Törmäsin blogiisi googlehaun ’suomalaisnaiset intiassa’ kautta. Yritin etsiä yhtä Areenassa joskus näkemääni dokkaripätkää mitä ei valitettavasti löytynyt. Luin mielenkiinnolla tämän kirjoituksen, sillä itse olen umpisuomalaisena päässyt useampiin intialaisiin häihin mukaan, osaan täällä suomessa ja kerran myös ihan intiassakin. Ovat kyllä olleet todella ikimuistoisia kokemuksia. Ajattelin kertoa muutaman erityisesti huomiota kiinnittäneen eroavaisuuden länsimaisiin häihin verrattuna. Ensinnäkin ajankäyttö.. Jos ottaa ihan häävieraanakin heti sen asenteen ettei turhia stressaa odottelusta ja viivästyksistä, pääsee paljon helpommalla. Kolmelta alkavan ohjelmanumeron voi odottaa alkavan aikaisintaan viideltä, todennäköisesti myöhemmin. Toki myös niin massiivisen vierasmäärän ohjaaminen on haastavaa ja osittain aikataulujen venyminen johtuu varmaan siitä. Mentaliteetti ajankäytön suhteen ylipäätään tietysti erilainen pohjoismaiseen järjestelmällisyyteen verrattuna.
    Toinen mielestäni tärkeä ero on ihmisten hääetiketti/käytös häissä. Eräs intiassa asuva intialainen tuttuni kertoi etteivät intialaiset välttämättä muuten edes ehdi sosialisoida/tavata toisiaan kuin häissä ja niihin liittyvissä oheisvalmisteluissa. Kuulin hauskoja kommenttejä häiden määrästä, eräskin totesti että ’last month was crazy, i did four weddings last month’. Häitä on siis todella usein ja silloin hoidetaan ns normaalit kuulumistenvaihtamiset ja tutustumiset toisiinsa. Tämä näkyy mielestäni jollain tavalla häiden tunnelmassa, ihmiset toki pukeutuvat juhlavasti ja näyttävästi mutta muuten tunnelma on aika rentoa ja sellaista.. äänekästä 😀 tämä siis ihan hyvällä, en ole itse koskaan minkäänlaiseen pönötykseen törmännyt intialaisissa häissä. Muutenkin itse vihkiseremonian ollessa toodella pitkä ja aika monimutkainen, eivät vieraat todellakaan istu paikoillaan ja seuraa seremoniaa vaan juttelevat, ruokailevat yms samaan aikaan. Tai näin ainakin kaikissa häissä joissa itse olen ollut. Lähimmät perheenjäsenet ovat aina olleet seremoniassa tavallaan mukana ja seuranneet koko seremoniaa, muut vieraat seuranneet vain pätkiä sieltä täältä. Eipä näissä huomioissa välttämättä sinulle mitään uutta ollut mutta suomalaisille häävieraille saattavat olla niitä isoimpia eroja 🙂

    • Reply shanti tiistai, 21 kesäkuun, 2022 at 19:25

      Kiitos paljon kommentista! Tosi mielenkiintoisia ja tärkeitä huomioita, kiitos niistä. Itse en vielä tosiaan ole yksissäkään intialaisissa häissä päässyt vierailemaan, mutta muissa pippaloissa kylläkin, ja niissä on aina ollut tosi rento ja iloinen tunnelma. Uskon, että näin on häissäkin. 🙂

      Olen muuten tainnut nähdä tuon dokkarisarjan, jossa seurataan suomalaisten naisten elämää Intiassa. Oli muistaakseni aika mielenkiintoinen.

    Leave a Reply