Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Vietnam

Piilopaikkoja ja kattoterasseja

Vietnamissa muoviroska on ongelma – ihan samalla tavalla kuin muuallakin Aasiassa. Oma väki roskaa turisteja enemmän – niin kuvittelen. Olen nimittäin omin silmin todistanut, kun paikallinen heitteli jäätelöpapereita ympärilleen maahan, vaikka roskis oli käden ulottuvilla. Kaikkialla ei ole roskia. Kuten ei pienellä putouksellakaan, jonne pääsimme tutustumaan paikallisoppaamme Jeffin ansiosta. Olipa kivaa ja idyllistä.

Putouksilla <3

Roof topeilla <3

Ruokailemassa <3

Vietnam on Brasilian jälkeen maailman toiseksi suurin kahvintuottaja. Vietnamilainen kahvi on superhyvää eli edessä oli pakollinen hikoilu kauppahallissa kahvia ostamassa. Luki luki mädääm. Tinkiminen ei ole valkoisen miehen hommaa. Ei sydämiä.

See you again, Vietnam!

Xin chào Phan Rang!

Kolmatta kertaa talvilomalla kohti Phan Rangia. Finskin koneessa lentoemäntä kysyi, että maisteleeko rouva viinejä. Sanoin maistelevani, mutta korjasin olevani neiti.

Namin sisäinen lento Saigonista Phan Rangiin sisälsi pari mutkaa matkassa:
⁃ Kentällä Rikun Phossa oli hius
⁃ Samassa paikassa minun Phossa ui tarjoilijan sormi
⁃ Kone oli myöhässä tunnin

Kun kone laskeutui Cam Ranhin kentälle kuului edessämme olevasta penkkirivistä vietnamilaisnaisen suusta ”oletteko suomalaisia?” – suomeksi. Kolmihenkinen perhe oli Riihimäeltä ja talvilomalla. Koskaan ei voi arvata, että vietnamilaisilta näyttävät voivat olla suomalaisia. Onneksi en ollut sanonut mitään nättiä.

Cam Ranhin kentällä verkkokalvoni kärähtivät, kun näin naisen, jolla oli maailman kiharaisimmat jalkakarvat ja järjettömät kainalotupsut – Oi luoja! Oikeesti!

Phan Rangin päässä sovittu kyyti ei ollut vastassa, koska Phan Rangin kontakti oli unohtanut meidän tulon, mistä johtuen koko aikataulu oli myöhässä 3 tuntia. Annoimme myöhemmin ihan rakentavaa palautetta sekä salmiakkikossun ja Halvan salmiakit kaupanpäälle. Kun kyyti lopulta tuli ja aloimme matkata kohti Phan Rangia, kuului auton poppivehkeistä Modern Talking, ja erehdyinpä sanomaan bändin nimen ääneen. Sen jälkeen volyymi koveni ja kuuntelimme helmiä koko tuotannosta perille saakka. Perillä Sorrento Beach Clubilla odotti sentään Prosecco sovitusti jäissä. Tämä majapaikka on rakennettu lokakuussa ja näyttääkin oikein kivalta. Huonekin on siisti.

Phan Rang Kite Centeristä huolehtii nykyään ruotsalainen Carl. Toki hänen tyttöystävänsä on puoliksi suomalainen ja Viitasaarelta.

Phan Rang kehittyy koko ajan paremmin turisteja palvelevaksi = enemmän ja parempia vaihtoehtoja majoituksen suhteen, uusia rakennuksia, uusia kauppoja, turisteina muitakin kuin venäläisiä. Ruokien hintojen nousuahan tämä tietää – toivottavasti ei laadun heikkenemistä. BBQ Queen tarjosi onneksi edelleen parastaan, vaikka viime vuonna väkeä täynnä pullistellut paikka oli nyt tyhjä.

Lộc Ký ravintolassa grillattua mutakalaa.

Aina palelevan mopoilulook 25 asteen lämmössä.

Onneksi Seefeldin kisat eivät mene ohi, vaikkei kovin hyvältä näytä.