Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Muistoissain Mauritius marraskuulta marraskuussa

Parempi myöhään kuin silloinkaan! Kaikki alla oleva on tapahtunut jo vuosi sitten, mutta mikäpä olisi mukavempaa kuin muistella loman kivoja hetkiä keskellä harmaata sateista marraskuun päivää.

Matka Mauritiukselle ei alun puolesta sujunut hohdokkaasti. Yölennolla takana istuva Tiina (nimeä ei muutettu) sai jonkun juoppohulluuskohtauksen ja herätti huutaen puoli koneellista, kun luuli olevansa bussissa. Hetken päästä selvisi, että Tiina oli ottanut ensimmäistä kertaa elämässään ennen lentoa melatoniinia. Se yhdistettynä normaaliin ”join ennen lentoa pullollisen viiniä kotona” ja koneessa yhdellä istumalta kolmeen ostettuun alkoholiannokseen ja myöhemmin ostettuihin janojuomiin sai hänen mukaansa hänet sekoamaan. Tämän jälkeen alkoi katkeamaton anteeksipyytely Turkish Airlinesin lentoemännältä, joka sai Tiinan rauhoittumaan.

Huonosti nukutun yölennon jälkeen olo ei ollut hehkeimmillään, kun kävelimme lentokentällä autovuokraamoon hakemaan autoa. Vasemmanpuoleinen liikenne oli tiedossa, mutta tien päällä yllätti se, että moottoritie oli katkaistu 500 m -4 km välein liikenneympyröillä. Juuri, kun luulit, että voit ajaa 110 lasissa pitkän pätkän, katkesi vauhti autojonoon, jonka odotti vuoroaan päästä liikenneympyrään. Liittymien rakentajat olivat vissiin lakossa, kun Mauritiuksella teitä tehtiin.

Hotellimme sijaitsi Grand baiessa, saaren pohjoispäässä. Koska lomaa oli vain viikko ja tarkoitus oli pääasiassa olla passiivinen löhöäjä-nautiskelija-ahmija, otimme varmuuden vuoksi helpoimman majoitusvaihtoehdon eli täyden palvelun resortin. Se ei meidän kohdallamme tarkoittanut tietenkään sitä, että käyttäisimme vain resortin palveluja. Kaiken lisäksi olimme pakettimatkalla, koska lennot ja hotelli erikseen ostettuna hinta ei olisi ollut yhtään halvempi. Lisäksi tämähän tarkoitti sitä, että pääsin piinaamaan TUI:n oppaita online-palvelussa. Resortin hintaan sisältyi kaikenlaista vesiaktiviteettia, ihan kiva sekin, että pääsin seuraamaan niitä rannalta.

Tuoreita mereneläviä sai käytännössä joka paikasta. Missään muussa reissussa en ole törmännyt vastaavaan etuoikeuteen, että ilman metsästämistä (tai kalastamista) on valinnan vaikeus sekä ravintoloitten että valikoiman suhteen. Erilaiset ravut kuten tiikeriravut ja taskuravut, hummerit, simpukat, tuore kala. Enpä voisi herkuttelijana muuta lomalta toivoa auringon lisäksi.

 

Vaikka loma oli löhöloma, kuului siihen pieni liikunnallinen osuus. Le Morne on 556 m korkea vuori, joka sijaitsee Lounais-Mauritiuksella. Matkasimme sinne autolla ja varoituksista huolimatta emme olleet varautuneet siihen, että matka etenee hulluista liikenneruuhkista ja liikenneympyröistä johtuen todella hitaasti. No lomalla ei ole kiire ellei ole vessahätä. Lähdettiin kiipeämään vuoren huippua kohti. Alkumatka oli ihan helppoa tasaista polkua ja matka eteni joutuisasti. Ehkä kilometri ennen huippua maasto jyrkkeni huomattavasti. Pelkokerroin iski siinä kohtaa ja päätin lähteä alas päin. Luojan kiitos, että lähdin, sillä oikea (jo kauan vihoitellut) polvi huusi hoosiannaa, kun lähdin kipuamaan takaisin ”odottelupaikalle”, jossa istui muita heikkohermoisia ja ehkä myös huonokuntoisia. Kummallista, että ylös meno ei sattunut, mutta alas päin käveleminen oli yhtä tuskaa. Jos osaa katsoa, niin Le Mornen huipulta näkee vedenalaisen vesiputouksen, joka on oikeasti optinen harha. Le Mornen lisäksi kävimme muutamilla vesiputouksilla, joista osa oli meille liian helposti saavutettavissa, eli ilman minkäännäköistä urheilullista ponnistusta.

Sitten koitti se H-hetki, jota varten kohde oli Mauritius ja ajankohta syksyn kamalinta aikaa – harmaatakin harmaampi marraskuu. Syntymäpäivä! Hitaan aamun jälkeen lähdettiin lentämään. Sain valita koneen ensiksi, joten otin avomallin. Kun minun konetta huollettiin(!) ennen lentoa ja jouduttiin odottelemaan, niin saatiin vaivan palkaksi lennätyksessä extra-aikaa. Kone ei tippunut eikä muutenkaan pelottanut. Näköalat olivat melko huikeat ja kokemus unohtumaton.

Synttäri-illallisella istuttiin hyvä tovi. Valittiin ravintolaksi resortin perulainen ravintola, koska se oli muutenkin yksi saaren parhaimpia.

Hotelli unohti muistaa minua illallisen aikana yhtään millään. No tuumasta toimeen ja Riku kirjoitti pyytämättäni hotellille sydäntäsärkevän sähköpostin, johon Manager vastasi käsinkirjoitetulla viestillä ja herkuilla. Herkuiksi lasketaan tässä kohtaa shampanja ja rapuvartaat, jotka toimitettiin huoneeseen juuri oikeaan aikaan, kun tulimme patikoimasta.

Eikä siinä vielä kaikki. Seuraavana aamuna menimme aamupalalle, jossa toinen Beverage and food manager otti meidät vastaan ja kyseli, että saako hän häiritä hieman myöhemmin. No sai. Hetken päästä eteemme kannettiin hedelmälautanen ja shampanjaa myöhästynein onnentoivotuksin ja manageri tuli vielä juttelemaan eli valittelemaan unohdusta ja pyytämään anteeksi. Tässä kohtaa jo alkoi tuntua, että liika on liikaa, mutta suostuimme vielä ottamaan vastaan täytekakun huoneeseen.

Sitten vielä muutamia maisemakuvia. Pilvisenäkin päivänä saarella oli nättiä. Saaren eteläosa oli huomattavasti vehreämpää kuin pohoinen. Voisin mennä uudestaan. Tässä järjettömässä matkakuumeessa voisin lähetä vaikka huomenna. Viimeistään.