Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pois oravanpyörästä

Joku aika sitten minusta tehtiin MeNaisten nettisivuille juttu. Kerroin oman tarinani siitä, miten olen Kap Verdelle päätynyt. Lisään linkin tuonne tekstin lopulle.

Olen yrittäjäperheestä, vanhemmillani oli 40 vuotta valokuvausliike Helsingissä ja itse avasin jo 18 vuotiaana oman vaateliikkeen Keravalle, heti lukion jälkeen. Sitä ennen olimme jo isosiskoni kanssa kerinneet toiminimen turvin kiertää markkinoita, joilla myimme mm neuleita ja 90-luvulla niin suosittuja legginsejä.
Parikymppisenä siirsin yritystoiminnan äidilleni ja muutin pohjoiseen, Lapin eteläisessä kunnassa sijaitsevaan kylään nimeltä Simo. Ystävälläni oli siellä ravintola ja aloitin hänellä työt tarjoilijana ja karaoken vetäjänä. Aloitin myös työt Kemissä, olin hetken aikaa oppisopimuksella pizzeria-ravintolassa ja tein extratunteja Lapin keisarinnan, Päivikki Palosaaren, yökerhossa. Pari vuotta vierähti pohjoisessa jonka jälkeen palasin takaisin etelä-Suomeen ja olin pari vuotta töissä hotellissa Järvenpäässä ravintolapuolella ja hotellin pubin esimiehenä (tai naisena 🙂 )
Muistan jo yläasteella lomamatkoilla kateellisena katsoneeni matkaoppaiden töitä ja hain vuonna 2001 Tjäreborgin ja Spiesin opaskouluun. Minut valittiin opaskouluun syksyllä 2001 ja opaskoulu järjestettiin Turkin Alanyassa. Vuodet 2001-2006 vierähtivät opashommissa, Fuerteventuralla, Bulgariassa, Turkissa, Teneriffalla, Thaimaassa, Sri lankassa ja Pargassa. Turkista mukaan tarttui silloinen mies ja muutimme Suomeen v 2006. Tein hetken aikaa puhelintöitä Elisalla ja 2007 aloitin työt SAS:lla lentokentän maapalveluissa. Ensin ihan lähtöselvityksessä, josta sitten lipputoimistoon, porttivirkailijaksi, koordinaattoriksi ja lopulta duty station manageriksi. Viisi vuotta vierähti hektisellä Helsinki-Vantaalla. Turkkilainen mies jäi myös matkasta vuonna 2009.
Vuonna 2013 hain vuokravälittäjäksi vuokravälitysliikkeeseen. Välitysliikkeessä tein töitä kaikkiaan reilun viiden vuoden ajan, joista vuokravälittäjänä pari vuotta ja siirryin sitten myynnin puolelle ja tiimiesimieheksi. Koin kuitenkin työn pikkuhiljaa vievän kaiken aikani ja perheettömänä oli helppo tehdä pitkää päivää joten rupesin suunnittelemaan irtiottoa. Vuonna 2014 lähdin ystäväni kanssa Kap Verdelle lomalle. Jostain syystä olin aina haavellut pääseväni Kap Verdelle lomalle, kaippa se kuulosti niin eksoottiselta vaikka en tiennyt maasta juuri mitään. Otimme tuolloin vuonna 2014 viikon äkkilähdön ja sen jälkeen palasin vähintään kerran vuodessa saarelle. Rento meininki ja no stress – asenne sekä musiikki olivat syitä, miksi paikkaan ihastuin. Lisäksi tapasin yhdellä lomalla paikallisen miehen, jonka kanssa aloin seurustelemaan. Tämä juttu tosin viime vuoden lokakuussa loppui ja aika pian tapasin nykyisen poikaystäväni, jonka kanssa olemme tällä hetkellä seurustelleet noin 9kk.
Vuonna 2016 vietin saarella kaksi kuukautta ja silloin rupesin miettimään irtiottoa. Hain 2017 kesällä Tjäreborgille talveksi töihin ja pääsin ruotsalaiseksi oppaaksi talvikaudeksi 2017/18. Kesäksi tulin Suomeen, olin töissä Tjäreborgilla myynnissä ja kesän aikana myin asuntoni, autoni ja omaisuuteni. Lokakuussa 2018 tulin takaisin saarelle, nyt suomalaisena oppaana ja kun kausi huhtikuussa päättyi, jäin saarelle.
Tällä hetkellä teen töitä paikallisessa kiinteistövälitysliikkeessä sekä etätöitä kotoa käsin suomalaisomisteisessa Call Centerissä. Hain stressitöntä elämää ja halusin pois siitä kuuluisasta oravanpyörästä.  Ja eipä tässä enää nuorru, joten nyt oli mahdollisuus lähteä. Koti-Suomeen kun voi aina palata, jos siltä rupeaa tuntumaan.
Tässä linkki Menaisten nettisivuille, johon tehtiin pieni juttu minusta:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/katja-43-myi-asuntonsa-suomessa-ja-muutti-kap-verdelle-rakkauden
.

 

Kalastus ja lula-mania

Kalastus on toiseksi tärkein elinkeino turismin jälkeen. Kalastajat lähtevät aamulla neljän-viiden aikaan kalaan ja ensimmäinen saalis saapuu laiturille myytäväksi jo aamulla ennen yhdeksää. Laituri onkin varsin vilkas keskus Santa Mariassa.

Kalaa tulee paljon, tonnikala ja raitamakrilli eli wahoo tai serra maistuvat, vaikket niin kalaruuan ystävä olisikaan. Kilohinta vaihtelee aina sen mukaan, kuinka paljon on mitäkin kalaa saatu sillä hetkellä. Tonnikalan kilohinta on yleensä 8-9e/kg.

Ravintolat ostavat kalat suoraan kalastajilta, joten aina on tuoretta kalaa ravintoloissa tarjolla. Päivän lounas – Prato do Dia, maksaa useassa paikassa 3e ja grillatun kalan kylkeen saat riisiä ja ranskalaiset perunat.

 

 

Lula-mania

Pari viikkoa sitten heräsin kadulta kuuluviin lula-huutoihin. Kesäkuussa tulee nimittäin rannikolle mustekalaa nimeltä lula – Loligo Vulgaris. Maniaa kestää yleensä viikon verran, kun paikalliset kalastavat paljain käsin tai harppuunalla lulaa merestä.

Kun saalis on kasassa, kiertävät kalastajat koko kylän saalis kottikärryissä ja kauppa käy. Kilohinta oli tänä vuonna 3,50-4e.

Mustekala on monen mielestä sitkeää mutta lula ei ole vaan se on hyvinkin pehmeää. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.

Itse en ole koskaan ollut mikään kalaruuan ystävä, mutta täällä olen oppinut sitä syömään. Monesti kokoonnumme rannalle ystävien kera grillaamaan ja varsinkin sunnuntaisin perheet pakkaavat picnic-korit ja suuntaavat Igrejinhan laguunille. Igrejinhan laguuni on lapsiperheille sopiva ranta, sillä kalliot estävät isot aallot ja ranta on matala.

Kalaretkellä 

Ystäväni oli täällä juuri parin viikon lomalla ja lähdimme kokeilemaan meidän kalaonnea. Mukana oli paikallisen poikaystäväni lisäksi italialainen ystävä. Poikaystäväni on lapsesta asti kalastanut ja tuntee kaikki kalat ja löytää oikeat kalapaikat.

Virvelin siimaan kaksi koukkua kiinni ja syötiksi kalanpaloja. Siiman päähän laitetaan rautakeppi, jotta se painuu pohjaan. Ei muuta kuin vapa auki, kunnes painuu pohjaan ja odottamaan, että kala syö. Ja kyllähän se söi. Oli hieman erilainen kokemus kuin mökillä mato-ongella.

Jos tänne joskus lomalle tulet, niin kannattaa ehdottomasti lähteä perinteiselle kalastusretkelle mukaan.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa

Salin saari on Kap Verden saarista vanhin ja matalin. Saaren aikaisempi nimikin oli Llana, mikä tarkoittaa matalaa. Nimi on sittemmin vaihdettu ja Sal tarkoittaa portugaliksi suolaa.

1800-luvulla löydettiin Pedra de Lumen kylässä sijaitsevasta tulivuoren kraatterista suola-altaat ja suolan vienti mm. Brasiliaan alkoi. Alun perin suolan kuljetukseen kraatterista Pedra de Lumen satamaan käytettiin eläimiä ja vuonna 1921 rakennettiin 1100m pitkä köysirata, joka kantoi 25 tonnia suolaa per tunti. Myöhemmin kraatterin seinään tehtiin tunneli, mikä helpotti suolan kuljetusta. Tänä päivänä suolaa käytetään lähinnä kauneustuotteissa ja terveystuotteina sekä kraatteri itsessään on turistinähtävyys. Pedra de Lumen kylässä on jäljellä tuo vanha köysirata, muutamia työntekijöiden taloja sekä suolatehdas.

Tunnelin läpi kuljettua aukeaa surrealistinen näkymä suola-altaille. Värien kontrasti on upea; valkoiset ja pinkit suola-altaat, valkoiset suolakeot sekä kirkkaan sininen taivas.

Yksi suola-altaista on eroteltu uimiskäyttöön ja suolakylvyllä onkin terveydelliset vaikutukset. Vesi on jopa 27 kertaa suolaisempaa kuin merivesi ja siinä kelluukin kuin korkki. Uinnin jälkeen iho on kuin kuorinnan jäljiltä! Suosittelen kokeilemaan!

Vinkkejä vierailijoille:

  • sisäänpääsy 5e, sisältää uimisen
  • pieni kahvila löytyy josta saa juotavaa
  • paikan päältä voi ostaa edullisesti ruokasuolaa sekä kuorintasuolaa
  • uinnin jälkeen on mahdollista käydä suihkussa, hinta 1e
  • wc:t ja pukukopit vaatteiden vaihtoa varten löytyvät
  • suola-altaat sijaitsevat 7m meren pinnan alapuolella, joten hyvät kengät jalkaan

From Cabo with Love

Terveisiä  Kap Verdeltä!

Kap Verde, Afrikan länsirannikolla sijaitseva 10 saaren ryhmä, on ollut nyt kotinani 8 kuukautta. Olin jo vuosia haaveillut Kap Verdestä, tietämättäni siitä oikeastaan juuri muuta kuin nimen. Viisi vuotta sitten ystäväni ja minä  suunnittelimme lomaa ja löysimme äkkilähdön Kap Verdelle ja Salin saarelle. Muutaman täällä käyneen kanssa oli käsityksemme saaresta se, että siellä on paljon hiekkaa ja ei mitään tekemistä. Ottakaa paljon lukemista mukaan! No, lukemista otettiin ja yhtään kirjaa en viikon loman aikana lukenut. Eli se siitä, ettei täällä mitään tekemistä ole.

Paikallisiin on helppo tutustua, asukkaat ovat ystävällisiä ja Santa Marian kylässä liikutaan sulassa sovussa iästä ja kansalaisuudesta huolimatta. Kutsunkin paikkaa Euroopan ja Afrikan sulatusuuniksi. Afrikassa ollaan mutta paljon on vaikutteita Euroopasta. Turismi on saarella alkanut 60-luvulla ja 90-luvulla pienen notkahduksen jälkeen, jatkoi kasvuaan ja on kehittynyt vuosien saatossa valtavasti. Jopa näiden viiden vuoden aikana on huomannut, kuinka moni asia on muuttunut.

Blogin aloittaminen ja kirjoittaminen Kap Verdestä ja elämästäni täällä, lähti ajatuksena sen takia, että toisin enemmän tietoa ja kuulumisia täältä Suomeen. Aika monelle maa on vieras ja usein juuri täällä käyneiltä on kuullut saman, minkä minä ja ystäväni kuulimme. Siellä ei ole kuin hiekkaa eikä mitään tekemistä.

Joten tervetuloa seuraamaan blogiani!

Aurinkoisin terveisin, Katja