Browsing Tag

Turku

En vieläkään rakasta sinua, Turku

Turku.

Muistan, kun reilu 9 vuotta sitten astuin junasta kapsäkkieni ja pyöräni kanssa alas laiturille, täynnä intoa uudesta kotikaupungistani. Se tuntui elämäni seikkailulta – muuttaa nyt miehen perässä tuohon hassusti haastelevien ihmisten rannikkokaupunkiin suoraan Hämeen siimeksestä.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin olin ennalta suunnitellut. Minä ja Turku olimme kuin kaksi vahvaa magneettia – vedimme puoleemme jotakin, mutta emme taatusti toisiamme. Minulle valkeni hyvin nopeasti, ettei ystävien saaminen ollutkaan täällä lounaisessa niin helppoa kuin Tampereella, eivätkä ihmiset antaneet numeroitaan heti ensitapaamisella. Kaupassa kaikki tuijottivat kun kovaan ääneen selitin tarinoitani, jalkakäytävällä ei saanut ajaa pyörällä ja minua suorastaan ärsytti omituiset turkulaiset kaupunginosien nimet kuten Kakskerta ja Erikvalla, joita en osannut alkuun edes lausua luontevasti. Joskus jotkut menivät jopa pilkkaamaan ja matkimaan Tampereen rehtiä rekkamiehen murrettani venyttämällä ärrää ja esittämällä Kummeli-hahmoja puhuessani. Minua se hämmensi, sillä minä taas mietin, etteivät turkulaiset varmaankaan yhtään ymmärtäneet, kuinka typeriltä he itse kuulostivat kui- ja ketä– ilmauksineen.

Olen asunut yhdeksän vuotta Turussa – kolmanneksen elämästäni. Samaan aikaan tuo aika tuntuu silmienräpäytykseltä ja ikuisuudelta, yhdeltä yöltä ja koko elämältä. Joudun tasaisin väliajoin muistuttamaan itselleni edelleen, etten taida olla vain käymässä, vaan asun täällä. Olen oppinut jotenkuten tavoille, saanut paljon ihania ystäviä ja aivan huomaamatta, kovasta vastustelustani huolimatta, on suustanu alkanut kuulumaan kui ja joskus aniharvoin pahassa mielenhäiriössä jopa karmea ketä. Siltikään en ole koskaan kutsunut itseäni turkulaiseksi, enkä kutsu edelleenkään. Emme ole Turun kanssa vielä ystävystyneet, enkä tiedä olemmeko edes samalla aaltopituudella. Ehkä olemme kuitenkin jollakin tapaa oppineet sietämään toisiamme.

Sillä nämä viime päivät kulkiessani tämän kaupungin katuja, olen voinut pelkästään huokailla – niin kaunis kotikaupunkini tällä hetkellä on. Kirsikkapuiden kukinta on värittänyt jokirannasta vaaleanpunaista satua, ihmiset ovat vallanneet terassit ja ravintolat ja joka paikassa kaikuu nauru. Linnut sirkuttavat, pörriäiset pörisevät ja ilmassa leijailee katupölyn tuoksu – aivan kuin joku olisi maalannut värit talven ajaksi hylättyyn kaupunkiin ja koko paikka olisi syttynyt eloon. Syyttäkää vaikka sitten kesää, mutta välillä olen katsonut jokimaisemaa jopa sellaisella ylpeydellä kuten ehkä vanhemmat katsovat lastensa väärän nuotin huiluesityksiä – ei se maailman paras ole, mutta niin rakas.

Ilmaisusta huolimatta, en vieläkään rakasta sinua, Turku. Ehkä en vain enää vihaa sinua. Se saattaa olla parhain mahdollinen perustus tamperelaisen reissusielun ja Turun orastavalle ystävyydelle.

Tarinasta viis, suosittelen kaikille kesävisiittiä superkauniiseen Turkuun! Mitä mieltä Turusta – ketä tykkää ja ketä ei? Kui? 😉