Browsing Tag

Tsekki

Kaupungit vastakkain – 6 klassista kaupunkiparia vertailussa!

Riika vai Vilna? Barcelona vai Madrid? Praha vai Budapest? Usein kuulee tiettyjä kaupunkeja vertailtavan toisiinsa, mutta minne sitä sitten oikeasti kannattaa lähteä? Päätin listata muutaman kaupunkiparin sekä katsoa, että mitkä kaupungit päihittävät mielestäni toiset ja minne lähtisin uudelleen. Katso alta 6 klassista kaupunkiparia ja kerro kommentteihin, valitsisitko samoin kuin minä!

Vilna vs. Riika

Riika on aivan rehellisesti todella yliarvostettu matkailukaupunki. Halvat lennot ja yleisesti helppokulkuisuus Suomesta lienevät ne syyt, jonka vuoksi porukka ylipäätään sinne päätyy. Minun mielestäni Riian vanha kaupunki on ihan nätti, mutta todella pieni, ja jokiranta muistuttaa liiaksi Turkua ollakseen kovinkaan eksoottinen. Riika on loistava pikapysähdyspaikka vaikkapa Baltian roadtripillä, mutta jo toinen yö kaupungissa on itselleni liikaa.

Vilna taas on aivan mielettömän söpö paikka! Pysähdyimme kuukauden Euroopan roadtripillämme yhdeksi yöksi tuohon Liettuan pääkaupunkiin, ja se hurmasi meidät värikkäillä taloillaan, tunnelmallisilla ravintoloillaan ja iltahämärän trendikkäällä tunnelmallaan. Vilnaan voisin lähteä koska vain uudelleen!

Singapore vs. Kuala Lumpur

Näitä kahta kaupunkia kuulee usein verrattavan toisiinsa, vaikka en ihan täysin ymmärrä, että miksi. KL on melko arkinen, reilun puolentoista miljoonan asukkaan kaupunki, kun taas Singapore ökyilevä, yli viiden miljoonan ihmisen minivaltio. Molemmissa ilmasto on kuuma ja kostea, vettä tulee kellontarkkaan ja ruokakojut notkuvat mitä herkullisempia sörsseleitä. Silti valinta on minulle itselleni päivänselvä.

Olen monelle Kaakkois-Aasian vinkkejä kaivanneelle huikannut, että Kuala Lumpur on helppo paikka alkaa tutustua (Kaakkois-)Aasian metropoleihin, sillä se on pääkaupungiksi vielä melko pieni ja rauhallinen. Itse kuitenkin rakastan supervilkkaita ja moderneja suurkaupunkeja, joten valintani on tietysti Singapore!

Tokio vs. Soul

Tokiossa ja Soulissa on oikeasti paljon samaa: molemmissa on rikas ruokakulttuuri, loputon määrä tekemistä, hurjan paljon ihmisiä ja ihana itä-aasialainen tunnelma. Toisaalta taas niissä on myös paljon eroavaisuuksia – Tokio on ultramoderni suurkaupunki, kun taas Soul minun silmääni hieman traditionaalisempi. Ja vaikka Tokio on ihmismäärältään suurempi kuin Soul, sen ydinkeskustasta voi silti löytää helpommin rauhallisen kadun, jossa nauttia hiljaisuudesta.

Rakastan molempia kaupunkeja, mutta kohdallani ei ole kysymystäkään siitä, että kumpi pitää minut lujemmin otteessaan. Vaikka Soul on todella ihana paikka, on vastaukseni silti Tokio! Tokioon en usko voivani kyllästyä koskaan – en, vaikka asuisin siellä. Olen käynyt kaupungissa muutamia kertoja ja sydämessäni pompottaa aina hinku palata takaisin. Tokio on yksiä koko maailman suosikkikaupunkejani!

Lue täältä 10 + 1 syytä matkustaa Japaniin!

Madrid vs. Barcelona

Barcelona on monella tapaa monipuolisempi kaupunki kuin Madrid: siellä on rantaa, laaja Barri Goticin vanha kaupunki, Katalonian oma tunnelma kieline ja kulttuureineen sekä enemmän tapasten mussutusta. Barcelonassa olen ollut kolme kertaa (muutaman vuoden aikahaarukalla), ja vasta kolmannen kerran lopussa totesin, että nyt tänne ei tarvitse vähään aikaan tulla.

Siltikin vaikka järki sanoo Barcelona, sydän sanoo Madrid. Asuessani Espanjassa tuli Madridissa käytyä varmaankin kymmeniä kertoja ja sinne liittyy paljon hyviä muistoja. Madrid on pääkaupunkistatuksestaan huolimatta todella selkeä ja kompaktiudessaan käveltävän kokoinen. Kaupunki on nuorekas, trendikäs ja täynnä elämää. Siellä ei ole liikaa pakollista nähtävää ja tehtävää, jonka vuoksi kaupungissa on helppo ottaa rennosti ja vain nauttia olostaan.

Kiinnostaako Espanja? Tsekkaa täältä 10 unohtumatonta paikkaa Espanjasta!

Kööpenhamina vs. Tukholma

Kööpenhamina tuli minulle tutuksi vasta kesäkuussa Euroopan roadtripimme loppupäässä, jolloin ilmassa oli jo hiukan reissuähkyä. En tiedä johtuiko siitä vai jostakin muusta, mutta Kööpenhamina ei vakuuttanut minua aivan täysin. Kaupunkia tunnutaan hehkutettavan, mutta minusta se oli kauhean tavanomainen ja tylsä – mutta en toisaalta ollut kaupungissa kuin yhden yön ja paljon jäi kaiketi näkemättä.

Varmasti vielä joskus pitää antaa Köpikselle toinen mahdollisuus, mutta sitä ennen haluan lähteä käymään pitkästä aikaa Tukholmassa, joka onkin valintani näistä kahdesta skandikaupungista. Tukholmaan tulee nykyään tehtyä vain pikavisiittejä parempien lentoyhteyksien vuoksi, mutta se ansaitsisi ehdottomasti vähintään viikonlopun pelkästään itselleen. Pitänee korjata tämä asia mahdollisimman pian!

Praha vs. Budapest

Molemmat kaupungit ovat ihan älyttömän viihtyisiä, enkä kumpaakaan ole ehtinyt tutkimaan riittämiin. Budapest ei ollut mielestäni aivan niin turistiträppi kuin Praha, mutta toisaalta Prahassa tuntui olevan kaunista katseltavaa jotenkin vieläkin enemmän kuin Budapestissa. Molemmat kaupungit ovat edullisia, eikä niihin ole takapuolta puuduttavan pitkä matkakaan Suomesta.

Lähtisin mielelläni kumpaan tahansa kaupunkin uudelleen, mutta viralliseen valintaani vaikuttaa se, että kumpaan niistä lähtisin vaikka talven räntäsateessa – Prahaan. Prahaan sen vuoksi, että se vaikutti kaupunkina sellaiselta, joka hurmaisi vaikka synkällä loskakelilläkin!

Mitä Prahassa ehtii yhdessä kokonaisessa päivässä? Lue täältä!

Oikeasti lähtisin mielelläni aivan minne tahansa, nyt kun syyssateet ovat tosissaan alkaneet kolista ikkunaan! 😀 Mitä mieltä mun kaupunkivalinnoista? Valitsisitko itse toisin?


Lähde mun kanssa ikimatkalle seuraamalla mua Instagramissa (@fridaingridd) sekä Facebookissa (Frida Ingrid) ja Blogit.fi– sivustolla! Näin saat uudet postaukset reaaliaikaisesti luettavaksesi! ?

Päivä kanssani matkalla: Praha

Päätin toteuttaa blogimaailmasta tutun päivä kanssani– postauksen, jossa käyn kellontarkkaan reissupäiväni kulun läpi, ja päivän kaupungiksi valikoitui melko sattumanvaraisesti Tsekin Praha, joka oli parin yön stoppimme noin viikko sitten Euroopan roadtripillämme. Praha oli meille molemmille uusi kaupunki, ja minulla oli etukäteen sellainen kutina, ettei se tule säväyttämään minua. Lue alta, minkälaisia ajatuksia kaupunki lopulta minussa herätti ja mitä ehdimme siellä tuon päivän aikana näkemään ja kokemaan!

Päivä kanssani Prahassa

7.54 Airbnb-asunto.

Valkeiden verhojen takaa oli jo tovin porottanut tsekkiläinen kesäaurinko kun hieman ennen kahdeksaa raotin silmiäni ensimmäisen kerran. Airbnb-kämppämme oli melko vaatimaton, emmekä ihan kaikkea ymmärtäneet tsekkiläisen englannin kielen taidottoman mummelin kehonkielellisestä kommunikoinnista edeltävänä iltana asuntoon sisäänkirjautuessamme, mutta helposti aamiaisen teko alkoi Antin toimesta heti herättyämme. Minä sen sijaan aloitin hyvin pikaisen HIIT-kahvakuulatreenin (kyllä, raahasimme kuulat ja käsipainot mukanamme…) puoli yhdeksän tienoilla, ja suihkusta kipitin valmiiseen aamiaispöytään jo vartin yli yhdeksän.

10.47 Parkkihalli.

Asuntomme sijaitsi melko kaukana Prahan ytimestä, joten hurautimme ennalta katsomaamme kohtuuhintaiseen ja samalla maailman ahtaimpaan parkkihalliin keskellä keskustaa. Hirveällä mäihällä hallista vapautui paikka juuri nokkamme eteen – ilman tuota paikkaa halliin olisi voinut kyllä parkkeerata autonsa, mutta siinä tapauksessa olisi pitänyt jättää myös autonavaimet hallinhoitajalle, joka siirteli peräkkäin parkkeerattuja autoja aina sitä mukaan, kun joku halusi hallista autoineen ulos. Halli oli kaltaiselleni harvoin autoilevalle homssantuusalle varsinainen painajainen ahtaine koloineen ja miljoonine autoineen – olisin todennäköisesti päätynyt jollekin meemivideolle parkkeeraussohlauksineni, mikäli itse olisin ollut ratissa.

11.21 Na prikope.

Saavuimme Na prikope- ostoskadulle, joka lopulta oli aika tynkä. Paradoksaalisesti meillä oli tällä roadtripillä enemmän resursseja pakata (koska oma auto) kuin koskaan aikaisemmin, mutta silti minulla oli olo, että tarvitsen jonkun uuden koltun. Tehtiin reilun tunnin mittainen täsmäisku ostoksille ja jatkettiin matkaa vanhassa kaupungissa.

13.28 Clear head- ravintola.

Sain herkullisen salaatin ja virkistävän kotitekoisen minttulimonaadin eteeni. Elämä hymyili. Minähän olen ihmislajina sitä sorttia, joka saattaa seota julkisesti hyvinkin radikaalisti, mikäli minua ei ruokita säännöllisesti. Nälissäni hotkin ruokaa kuin kameli vettä kuivan kauden jälkeen, ja onnistuin vetäisemään jonkun salaattipuskan keuhkoihini ja pihisin ja yskin kuin spitaalinen loppupäivän ajan.

14.30 Jäätelömunkki.

Tätä meille suositeltiin maistettavaksi Prahassa, ja sitä olisimme maistaneet varmasti ilman suositustakin – niin paljon jäätelömunkkikojuja oli joka paikassa. Munkkipaikassa makuvaihtoehtoja miettiessämme eräs myyjä alkoi puhumaan meille suomea, ”Suomen ta-sa-val-ta”, nostaen lopputavua kysyvästi. Juu, juu, Suomi, Suomi. Hän on jo päivän toinen henkilö, joka sönkötti meille suomea. Itselläni minulle puhuttu suomi reissussa on karmea turn off, josta tulee vain ahdistunut turreolo.

Mentiin kadun puolelle syömään tuota herkkujäätelöä, ja ohitsemme käveli valehtelematta ainakin 5000 ihmistä muutamassa minuutissa, ja siihen päälle varmaan 20 kaljaöykkäävää polttariryhmää. Täällä on aivan liikaa turisteja, todettiin yhteen ääneen.

15.30 Malá Strana.

Saatiin raivattua tiemme läpi Kaarlensillan ihmismassan, joka itselleni edusti juurikin sellaista turistimerta, josta en liiemmin välitä. Toki, turistejahan tässä itsekin ollaan, mutta menetän mielenkiintoni hyvin vikkelään jos sillankaiteelle joutuu jonottamaan saadakseen kuvan, ja joka puolella puskee turrepirkkoa ja -seppoa kylkeen kyynärpäätaktiikalla. Kaiken lisäksi silta oli täynnä 90-lukumaisia karikatyyripiirtäjiä ja käärmemiehiä – ihan oikeasti? Plääh. Eikä silta edes ollut mitenkään niin erityinen!

Sen sijaan sillan toisella puolella sijaitseva Malá Strana – ah, kuinka kaunista siellä oli! Kaupunginosassa silmää miellytti rakennuksien kirkkaat värit, talojen punatiiliset harjakatot ja joka puolella siintävät kirkot ja kupolit. Mistään ei oikein kuitenkaan meinannut saada hyviä valokuvia, sillä turistia pukkasi joka ilmansuunnasta, ikkunasta ja ovesta. Jeesus, että täällä on paljon porukkaa, huokailtiin. Lämpölukemat lähestyivät kolmeakymmentä kun kapusimme ylämäkeen rinnettä kohti Saint Vituksen kappelia, kunnes pysähdyttiin jääkahvitauolle kukkulan kupeeseen: 4 euroa jääkahvista – todellakin ollaan turistialueella.

16.25 Prahan linna.

Meillä oli takana niin monta ajopäivää, että haluttiin ottaa tämä kokonainen päivä Prahassa rennosti, ja unohduttiin kahvilan terassille melkein tunniksi. Justiinsa parasta! Kavuttiin verkkaisesti viimeinen nousu kukkulalle ja paikallisen miehen liikuttavan kanteelensoiton kaikuessa korviimme avautui eteemme samalla koko Prahan kaupunkinäkymä kirkkoineen ja harjakattoineen kuin värikäs kesämaalaus. Vitsi, kyllä kannatti kiivetä tänne! Valitettavasti Saint Vituksen kappelin jonot olivat aivan järkyttävät, joten heitimme sen nähtävyyden heti kättelyssä ulos listalta jonon nähdessämme. Se ei silti yhtään haitannut, koska näkymät kukkulalta olivat niin kauniit, että sinne kannatti tulla ihan pelkästään sen takia. Pikku hiljaa, aivan rauhakseen laskeuduttiin linnalta alas keskustaan ja pyörittiin paikallisen keskustafestarin tunnelmissa, ja lopulta päädyttiin pääaukiolle vanhaan kaupunkiin drinkeille ihmisvilinää tuijottelemaan.

19.35 Pizza.

Nälkähirviö alkoi taas nostelemaan päätään, joten pikaisen googlettelun perässä asteltiin pizzaravintolaan illalliselle. Mussutettiin pizzat menemään, jonka jälkeen alkoi ramaisemaan sen verran, että päätettiin Praha-päivän tulevan päätökseensä hyvinkin pian.

20.30 Paluu parkkihallille.

Molemmilta loppui akut puhelimista sekä lisäakusta, ja parkkihallin etsiminen sokkeloisessa Prahassa oli melkoinen homma väsyneille reissaajille. Lopulta löydettiin halli, mutta siellä alkoikin uudenlainen rumba. Automme oli aivan taaimmaisena ehkä kahdeksan auton takana – siis siten, että ne kahdeksan autoa oltiin parkkeerattu sikin sokin ajoväylälle meidän auton eteen. ”It’s like a puzzle”, veisteli parkkihallin työntekijä autoja venkslatessaan ja viimein saatiin meidän auto käsiimme. Ladattiin samalla lisäakkua hallin toimistossa, jotta löydettäisiin vielä perille Airbnb-asunnollekin.

23.10 Prahanmakuinen uni.

Iltatoimien ja puhelimen selailun jälkeen kaaduttiin sänkyyn kuin kaksi sahattua tukkia yhtenä humauksena pitkän päivän jälkeen. Praha tuli uniin ja jäi mieleen pysyvästi, niin ihana paikka se oli. Jos kuitenkin jotakin tekisin toisin ensi kerralla, en lähtisi Prahaan kesäsesongin aikaan, enkä taatusti ainakaan viikonloppuna – turistimassat ja ennen kaikkea aivan joka nurkalla kaljaa kiskovat ja jalkapallolauluja rääkyvät polttariporukat palaneine nahkoineen ja muka-hauskoine polttariasuineen olivat minulle ehkä vähän liikaa. Eivät kuitenkaan niin paljoa liikaa, ettenkö lähtisi Prahaan vaikka heti uudelleen!

Mitä tykkäsit tämän tyylisestä postauksesta? Onko samanlaisia ajatuksia Prahasta? 🙂

Lue lisää Euroopan roadtrip-seikkailustamme: esimerkiksi huikeasta Sloveniasta tai kuvauksellisesta Itävallasta.


Pssst! Ota seurantaan @fridaingridd Instagramissa, jotta voit seurata reissuamme reaaliajassa – tällä hetkellä ollaan Italiassa! 🙂 Voit myös seurata minua Facebookissa!