Browsing Tag

Suomi

Epämökkeilijästä mökkielämän sietäjäksi?

Kuten olen jo aiemmin maininnut, en ole mökkeilijä. En ainakaan sellainen mökkeilijä, millaiseksi mökkityypit yleensä tunnutaan miellettävän. En tykkää askeettisuudesta, en liiemmin tavaroiden ja tilan puutteesta, epäkäytännöllisyydestä, hiekanmuruista lattialla. En ihastele tunkkaista sadeilmaa, en nauti koleasta mökkisäästä enkä osaa koskaan pukeutua sinne oikein. En ole mikään varsinainen vesipeto, eikä minua normaalisti saa uimaan Suomen jääkylmiin vesiin kertaakaan kesässä – ei, vaikka kävisin saunassa, mikä ei muuten sekään kuulu suosikkeihini. En tykkää perunoiden pesusta muovisangossa, en ulkohuussissa istumisesta. En myöskään paarmoista, ampiaisista, hämähäkeistä enkä taatusti hyttysistä. Nukkaisella patjalla nukkuminen aiheuttaa jo pelkästään ajatuksena minulle ihottumaa, ja saunominen ja peseytyminen järvivedessä jättää atooppiselle iholleni oikeasti hilseilevän kutinan. En vain tykkää mökkeilystä, en sitten yhtään.

Niin, siis yleensä. Yleensä olen kaikkea tuota yllä olevaa. Tällä mökkireissulla en kuitenkaan ollut.

Tällä kertaa ilma oli kuin (hikinen) morsian – punainen elohopeaviiva komeili 29 asteen kohdalla kun hurautettiin mökin pihaan viime viikon puolessavälissä. Tuuli lepatti hiuksissa ihanan lämpimänä, ihan niin kuin Etelä-Euroopan elokuussa. Järvi suorastaan kutsui jopa kaltaistani epämökkeilijää polskimaan – saunan kautta, tietysti!

Koko paripäiväisen aikana ahtaat tilat eivät alkaneet ketuttaa, ja päätettiinkin nukkua rannan pienessä saunatuvassa. Hiukan siellä pyöri ensimmäisenä iltana hyttysiä, mutta niihinkin tepsi Raid ja kunnon tuuletus. Brutus-koiramme nukkui aivan meidän (nukkaisten) patjojemme vieressä, tassut täynnä hiekkaa ja roskaa sekä haisten ylikuuman järviveden ja märän koiran sekoitukselta. Mökissä oli tunkkaista, kunnes tuuletettiin niin paljon, että yöllä tuli hirmuisen kylmä. Sekään ei haitannut, sillä isojen ikkunoiden läpi auenneet aamumaisemat olivat vertaansa vailla, ja niitä ihastellessa mielessä käväisi jopa puoliksi leikillään ajatus omasta minimökistä jossakin korvessa.

En saanut yhtäkään paarman puremaa – hyttyset toki fanittivat meikäläisen feromoneja aivan kuten ennenkin, mutta niistäkään puremista ei tullut allergisia paukamoita kuten yleensä. Päätettiin tehdä patikointiretki Helvetinjärven kansallispuistoon, joka sekin lymyili aivan parinkymmenen minuutin automatkan päässä mökistämme. Uskomatonta, että sellainen paikka on mennyt minulta aivan täysin ohi ennen tuota päiväretkeämme (Helvetinjärven kansallispuistosta lisää täältä)!

Grillattiin, saunottiin, uitiin, patikoitiin ja tehtiin kaikkea kivaa. Epämökkeilijä minussa oli hämillään. Yleensä olen saapumishetkestä lähtien todella valmis palaamaan kaupungin sivistykseen. Tällä kertaa kuitenkin haaveilin mökkiloman pidennyksestä.

Kunnes epämökkeilijä minussa aktivoitui. 

Lähtöaamuna hyttysenpuremia tuli pelkästään nilkkojen alueelle kuusi (6) lyhyen ulkona suoritetun hammaspesun aikana. Matkakasseja pakatessa kaikki tavarat tuntuivat olevan hukassa, ja Brutuksen sisääntuomat hiekanmurut ja muut roskat nipistelivät jalanpohjissa. Aurinko painui pilveen ja järveen pulahtaminen ei käynyt enää mielessäkään. Ulkohuussista loppui paperi ja aiemmin levittämäni sävyttävä vartalovoide alkoi ilmeisesti järvessä lillumisen vuoksi kutisten kuoriutumaan iholastuina pitkin käsivarsia.

Siellä se oli, se todellinen minä. EpämökkeilijäKiroamassa perkelettä hyttysten feastatessa ihoparallani, nilkat täynnä puremia, hiukset likaisena ja haaveilemassa kunnon suihkusta. Pakattiin auto ja kaasutettiin viimeistä päivää mökkitien hiekat pöllyten kohti urbaania todellisuutta. Ja voi jukra, miltä oikea suihku mökkirupeaman jälkeen tuntuikaan – suihkuttelin itseäni kuin autiosaarelta kahden vuoden jälkeen pelastettu, apinoiden kanssa ateriansa jakanut eräjorma.

Mökillä oli mukavaa, mutta näemmä tuo kaksi yötä on sisäisen epämökkeilijäni absoluuttinen maksimiraja mökkireissun pituuden suhteen. Ja varmaan sanomattakin selvää, että ne omat minimökkihaaveet sujahti hyvinkin vikkelään sinne epärealististen unelmien koppaan. Tuskin minusta koskaan tulee kunnon mökkimuijaa, mutta sisäinen epämökkeilijäni on ilmeisesti ainakin osittain kesytettävissä, ja se on jo edistystä!

Minkälainen mökkeilijä sä olet? Löytyykö ketään muita epämökkeilijöitä? 😀

Psst! Luitko jo aiemman postaukseni Helvetinjärven luonnonpuistosta? Lue postaus täältä! 


Muista seurata minua InstagramissaFacebookissa ja Blogit.fi– sivustolla, jotta saat uusimmat postaukset reaaliajassa luettavaksesi! ?

Patikointireissu Helvetistä itään: metsäretkellä Helvetinkolulla

Mökiltä kotiuduttu! Kuten tämän kesän bucket listillani kerroinkin, on meillä tapana pyrkiä epämökkeilijän luonteestani huolimatta tekemään vähintään yksi Keski-Suomen mökkireissu aina kesän aikana. Tämän kesän mökkeily tuli heitettyä ehkä parhaimmalla kelillä naismuistiin, kun muutama päivä sitten saavuimme Ruoveden mökillemme lähes 30 asteen helteessä. Vaikka olen samaisella mökillä käynyt koko elämäni, en ole jostakin syystä koskaan eksynyt Helvetinjärven kansallispuistoon, joka sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä mökiltämme. Tämä vääryys tuli korjattua tällä mökkireissullamme, kun tehtiin puolipäiväretki Helvetinkolulle. Tsekkaa alta Helvetinjärven ihanat metsätunnelmat! 

Helvetistä itään – kevyt patikointireitti Helvetinkolulle

Meidän patikointiseurueen ikähaitari oli kahdeksasta yli kuudenkymmenen kera laiskan koiran, joten päätettiin valita joku kevyt ja helppo reitti Helvetinjärven kansallispuistosta. Helvetistä itään– reitti on vain neljä kilometriä pitkä ja pääasiassaan lähes tasaista polkua, joten reittivalintaa ei tuon paahtavan päivän trooppisessa lämmössä tarvinnut sen kauempaa punnita. Jätettiin auto Kankimäen parkkialueelle luonnonpuiston itäiselle puolelle ja lähdettiin talsimaan.

Helvetistä itään- reitin alkuosa kulkee tiheähkön metsän läpi, mutta paluureitti halkoo aavat suoalueet. Puolessa välissä rengasmaista reittiä seisoo Helvetinkolun rotko ja kalliot, joiden yltä aukeaa huikea järvi- ja metsämaisema. Maisemat olivat oikeasti älyttömän kauniit, eikä voinut kuin hymyillä auringon lämmössä Suomen kesäistä luontoa.

Näkymien kuikuilun jälkeen laskeuduttiin vielä alas järvelle ja heittipä Brutuskin pienen virkistysuinnin keskipäivän paahteessa. Järven rannassa liplatti keltakukkaiset lumpeet, takaa nousi kymmenien metrien korkuinen Helvetinkolun kallio ja tunnelma oli juuri sellainen kuin pöpelikössä kuuluukin. Kitaan upposi yksi kodalla grillattu kanamakkara ja keuhkoihin ainakin tuhat litraa metsänraikasta ilmaa. Mietittiin yhteen ääneen, että kylläpä voi Suomen luonto olla kaunis.

Helvetinjärvellä minuun puri pitkästä aikaa oikein kovin kotimaan matkailun kärpänen: suolla tuoksui suo, metsässä metsä ja grillikodassa rehellinen jauhomakkara. Metsikössä puiden oksat roikkuivat täytenään naavaa, joka kuulemma kertoo siitä, että ilma on todella saastevapaata ja puhdasta – ah, siltä se hengitellessä tuntuikin!

helvetinjärvi

Ehkä olin ollut liian kauan pois Suomen luonnosta, että olin aivan unohtanut, minkälainen se parhaimmillaan voi olla.

Suomen luonto on nimittäin aivan älyttömän upea.

Onko ketään muita Helvetinjärvellä käyneitä? Entä mitä muita patikointisuosituksia Ruoveden ympäristöstä? Pakko päästä samoilemaan alkusyksystä Helvetinjärven kaltaisiin maisemiin uudelleen! 🙂


Muista seurata minua InstagramissaFacebookissa ja Blogit.fi– sivustolla, jotta saat uusimmat postaukset reaaliajassa luettavaksesi! ?