Browsing Tag

Roadtrip

Onko Islanti maailman ainutlaatuisin paikka? – On.

Me karattiin kiertämään maailmaa neljä päivää ennen joulua. Kuukaudeksi. Olen nyt Kolumbiassa, mutta haluan kertoa Islannista, josta koko kiertoreissumme alkoi. Kiertelimme Islannissa lännestä etelään kolmen päivän ajan, ja tuo lyhyt visiitti tarjosi matkan paljon kauemmas kuin muutaman tunnin lentomatkan päähän.

Seikkailulla maassa vai Marsissa?

Islanti oli seikkailua jossakin runouden ja galaksien tähtipölyn välimaastossa. Jokaisella Islannissa astutulla askeleella tuntui olevan merkitys, ja joka ikinen kohdattu auringonsäde kosketti jostakin sieltä syvältä, josta moni meistä on nykyään aivan liian vieraantunut. Islanti oli kuin taitavasti improvisoitu modernin taiteen näyttely, jossa Äiti Maa toimii seremoniamestarina ilman käsikirjoitusta tai lunttilappua.

Islanti oli jotakin niin käsittämättömän herkkää.

Meidän reilun kolmen päivän aikana olisi pitänyt olla kirjaimellisesti vuoden pimeimmät päivät, mutta aurinko paistoi matalalla horistontissa kuin kullankeltainen keltuainen pastellisinisen Arabia-lautasen päällä odottaen syöjäänsä. Aurinko porotti niin lämpimästi, että Víkin mustahiekkaisella rannalla riisuin toppatakin, ja kohtasin meren kasvokkain, vailla lämpökerrastoa. Aurinko tuntui niin lämpimältä, keskellä talvea. Siinä lämmössä seistessäni, merestä nousevien kivimuodostelmien ja höyryn äärellä, en voinut kuin miettiä, että jokin jossakin taisi tietää, että me olemme tulossa Islantiin, koska halusi järjestää näin upean esityksen.

Islanti on eksistentialistinen matka maailmankaikkeuteen – ja itseen

Eikä Islanti tarjonnut pelkästään aistien hyväilyä ja tarunomaista kauneustarinaa – Islanti oli myös huumorintajuinen. Vain Islannissa voi tuntea sellaista onnea jonkun muun kuin oman pierun hajussa, kun seisot rikkituoksujen ympäröimänä geysirien ja kuumien lähteiden äärellä. Jatkuvasti Islanti tarjoaa rivien väliin piilotettuja vitsejä, ironiaa ja oivalluksia. Jopa Islannin visuaalisuus on toissijaista verrattuna siihen psykedeeliseen kokemukseen, mitä se tarjoaa mielelle.

Aamuisin kuura puristi pronssin värisiä heinikkoja otteessaan, vain sulaakseen päiväauringossa ja jäätyäkseen muutaman tunnin kuluttua uudelleen. Saatoin unohtua tuijottamaan kuumien lähteiden mudasta poksahtelevia kuplia kymmeniksi minuuteiksi, syventyä niiden äärelle niin keskittyneesti, että niiden luulisi kertovan minulle tarinaa. Ja niin ne kertoivatkin.

Yhtäkkiä havahduin miettimästä sellaisia asioita tai sanoja, joita en ehkä koskaan aikaisemmin tietoisesti ollut ajatellut. Kuten kuuraa – sitä, kuinka älyttömän kaunis asia se on origamimaisine jäähilekulmineen. Tai kuplat – miten hauska niiden symmetrinen muoto on, ja miten paljon ne heijastavat maailmaa kymmenissä eri väreissä, kunnes poksahtavat ja syntyvät uudelleen. Aivan kuten kuurakin jäätyy ja sulaa, niin myös kuplatkin uusiutuvat, mutta eivät koskaan enää tismalleen sellaisiksi, millaisena sinä juuri nyt ne näät. Ihan niin kuin Islantikin.

Islanti oli satua, jota ei koskaan kerrota toista kertaa samanlailla, koska jokainen sekunti on ainutlaatuinen. Enää en yhtään ihmettele sanontaa, jonka mukaan kaikki islantilaiset ovat runoilijoita. Islannissa minä löysin uudelleen itsestäni asioita, joita en ollut muistanut huomioida pitkään aikaan. Voin ainoastaan kuvitella, kuinka hyviä runoja siitä syntyisi, jos joka päivä eläisin Islannissa.

Kun aurinko oli paistanut täysin odottamattomasti kolme päivää, oli viimeisenä aamuna maan ylle laskeutunut sankka sumu. Se oli sellainen sumu, jota en ole ehkä koskaan aikaisemmin nähnyt – niin paksu, mystinen sumu, että selkäpiissä kutittaa, mutta silti haluat tutkia sitä lisää.

Seisoin Keflavikin niemimaalla merenrannalla täydessä hiljaisuudessa ja tunsin, kuinka sumu lähes puristi minua. Siinä sumun peittäessä kaiken näkyvyyden ympäriltäni, en nähnyt ollenkaan, että minne olen astumassa. Ehkä kompastun ja jääkylmä meri nielaisee minut, ehkä askeleeni eksyy sata-asteiseen kuumaan lähteeseen, tai ehkä en löydä sumun seasta enää takaisin autolle. Mutta on vain luotettava, että maailma pitää minusta huolta.

Ei mikään huono viisaus elämästä Islannin matkan päätteeksi.

 

Minkälaisia kokemuksia teillä on Islannista?


Lähde seuraamaan meidän matkaa Instagramissa (@fridaingridd) sekä Facebookissa (@fridaingridd) ja Blogit.fi– sivustolla! 🙂

Lumoavan kaunis Pohjois-Espanjan Asturia – 4+1 kohdevinkkiä

Asturia taitaa olla kaikista upein paikka koko Espanjassa – tai ainakin yksi upeimmista. Yleensäkin koko Pohjois-Espanja on kuin luontoäidin vehreä taideteos metsineen, vuoristoineen ja jylhine kallionkiellekkeineen sekä rantoineen. Asturian maakunta kätkee sisäänsä harvinaisen paljon näkemisen arvoisia kolkkia, joista mekin ehdimme kokemaan vain murto-osan syksyisellä Pohjois-Espanjan roadtripillämme. Älä epäröi Pohjois-Espanjan suhteen, vaan suuntaa sinne näkemään kauneinta Espanjaa ja nappaa kohdetärpit Asturiaan alta!

4 + 1 mieletöntä paikkaa Pohjois-Espanjan Asturiasta

1. Mirador del Fitu

Löysin Fitun näköalapaikan oikeastaan sattumalta Instagramista, ja paikka taisi tarjota koko reissun parhaimmat näkymät. Näköalapaikalle hurauttaa autolla vartissa rantatieltä, ja serpentiinimäisen reitin varrella voi morottaa niin laiduntavia lehmiä kuin kuntopyöräilijöitäkin.

Me pamautettiin mestoille heti aamupalan jälkeen, jolloin Sierra del Sueven vuoriston alle jäävää laaksoa peitti vielä utuinen pilvihattara ja espanjalaiseen tapaan luonto heräili vasta yöuniltaan aamupäivällä. Näky oli aivan käsittämättömän upea, ja jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisi mekko ja maiharit vaihtuneet lenkkipöksyihin ja vaelluskenkiin, sillä Fitulta lähtee monenlaista patikointireittiä, joiden maisemat eivät varmasti jätä kylmäksi!

2. Ribadesella

Pikkuruinen reilun 6000 asukkaan Ribadesella on aivan mielettömän söpö paikka! Kaupungin halkaisee Pohjois-Espanjalle tyypillinen joentörmä, jonka reunoilla komeilee kutsuvan näköisiä hiekkasärkkiä. Toisella puolella horisonttia kimaltelee Picos de Europan vuoristo, ja pastelliväriset talot punaisine tiilikattoineen värittävät maisemaa entisestään. Vaikkakin Pohjois-Espanja ei kerää (vielä) samanlaista turistimäärää kuin etelän rantakaupungit, oli Ribadesella sen verran tukossa aivan tavallisena arkiaamuna lokakuun alussa, ettemme löytäneet parkkipaikkaa koko kaupungista. Muutaman maisemapysähdyksen perusteella kaupunki on kuitenkin ehdottomasti sellainen, jonne vielä joskus palaan paremmalla ajalla!

3. Bufones de Pría

Varsinaista nähtävyyden virkaa pitää Bufones de Príassa kallioon ajan saatossa eroosioituneet tunnelit, joista nousee korkeat suihkaukset aallokon paiskautuessa niihin. Meidän piipahduksellamme Atlantin tuuli oli aivan hervoton, mutta siltikään aallot eivät vielä lyöneet kiellekkeisiin niin kovaa, että kuvatunlaisia hönkäyksiä olisi muodostunut. Talviaikaan aallokko on varmasti niin myrskyisä, että meininki on taatusti aika erilainen – ympärivuotinen tuuli kertoo myös jotakin Pohjois-Espanjan ilmastosta, joka kylläkin karuudellaan tuo vain lisää charmia luontokohteisiinsa.

Tuli kolosuihkauksia tai ei, kannattaa Asturian reissulla tsekata Prían kiellekkeet joka tapauksessa, sillä maisemat ovat kaikin puolin huikeat!

4. Cudillero

Cudillero on varmasti Asturian tunnetuin kalastajakylä, sillä se on suloisen ulkomuotonsa vuoksi päätynyt turistien suosikiksi. Omalla visiitillämme aurinko oli jo ehtinyt laskea kukkulan taa, jolloin suoraan Atlantilta pauhaava merituuli tunki kirpeytensä luihin ja ytimiin asti parinkymmenen asteen lämmöistä huolimatta, ja vasta illallisajan alkaessa kaupunkiin alkoi valumaan muitakin ihmisiä. Lämpimämmällä kelillä olisi ollut hauskaa lähteä seikkailemaan syvemmälle rinnetalojen sekaan, mutta kylmä tuuli pakotti meidät hörppäämään vain pikaisesti kupilliset kuumaa ja jatkamaan matkaa.

+ Llanes

Llanes oli jälleen yksi rannikkokylä, jossa olisimme voineet viettää pidemmänkin tovin. Kaupunki on värikäs, vanha ja uninen, ja lounasajan päätyttyä paikka oli kuin teatterilavastus, eikä siellä pyörinyt lisäksemme kuin muutama muu turisti. Kesäaikaan Llanes taitaa olla Cudilleron lisäksi yksi Asturian parhaimmista vetonauloista, enkä yhtään sitä ihmettele, sillä niin oma tunnelmansa näissä Asturian pikkukaupungeissa on.

Pohjois-Espanja oli kaikin puolin todella kaunis, ja voin suositella sitä jokaiselle luontofanille ja sympaattisten pikkukylien perässä matkaaville. Eikö olekin kuvissa näkyvä Espanja aika erilaista, mitä yleensä on tottunut näkemään? 🙂

Espanja-himoissa kannattaa mennä lukemaan lisää Espanjasta täältä!


Lähde mun kanssa ikimatkalle seuraamalla mua Instagramissa (@fridaingridd) sekä Facebookissa (@fridaingridd) ja Blogit.fi– sivustolla! Näin saat uudet postaukset reaaliaikaisesti luettavaksesi! ?