Moni varmasti tunnistaa fiiliksen, kun joskus tuntuu reissussa, että tarvitsisi lomaa lomasta. Kesäkuun alussa meillä oli Euroopan roadtrippimme alkutaipaleella ollut sen verran kova tahti, että toivoimme pientä hengähdystaukoa matkan kulkuun – oltiinhan me ajettu puoleentoista viikkoon Suomen Turusta Kroatiaan asti. Hengähdystaukoa ei kaivannut edes niinkään ajotahdin puolesta, vaan äärimmäisen upeiden kokemuksien: tuolloin tuntui, että oltiin nähty peräjälkeen niin upeita paikkoja, ettei niihin pystynyt mielessään palaamaan kuin vasta umpitylsyydessä.
Oltiin varta vasten tuota fiilistä palvelemaan valittu toiseksi Kroatian pysähdykseksi supertylsältä vaikuttava Krk:n saari Plitvicen järvien jälkeen. Ja voi juku – tylsyyteen Krk todellakin tarjosi mahtavat puitteet: ei mitään spesiaalia tekemistä tai nähtävää, ja ensimmäisen päivän jälkeen taivas repesi jättimäiseen Adrianmeren ukkosmyrskyyn ja keli jatkui todella pilvisenä, jonka vuoksi tylsyyteen oli pakko sitoutua entistä vahvemmin. Lue alta, kuinka tylsä Krk oli!
Ihan(an) tylsä Krk:n saari, Kroatia
Vaikka Krk onkin historiallisesti merkittävä paikka, ei se silti ole mikään Dubrovnik tai Split. Sitä ei myöskään saa sekoittaa Krkan luonnonpuistoon, vaikka Google haluaisikin sitä kirjainyhdistelmää googlettelijalle tarjota. Krk on suomalaisittain vaikeasti lausuttava, melkoisen vaatimaton saarikohde Zagrebista muutama tunti suorinta reittiä rannikolle. Saari on iso, mutta siellä ei ole pellon, puskien ja paikallisten supermarkettien lisäksi oikein mitään muuta kuin muutama kivikkoinen ranta, pari kyläpahasta ja Krk:n vanha kaupunki.
Me emme tehneet Krk:ssa mitään ihmeellistä. Katseltiin Airbnb-asuntomme parvekkeelta myrskyävää merta, tuhottiin markiisin alla varmaan yli puoli kiloa juustoja iltaisin ja pestiin koko reissun aikana kertyneet pyykkivuoret tuon muutaman saarella viettämämme päivän aikana. Oltiin siten kuin varmaan moni matkailija reissuissaan on: ei katsottu kelloa, ei suoritettu mitään ja maattiin ketarat ojossa ekstraleveässä parisängyssämme läppäri sylissä hyvän Netflix-sarjan äärellä keskellä päivää. Oikeasti, keskellä päivää. Edellä mainitun kaltainen tekemättömyys ei normaalisti tulisi meidän kohdalla kysymykseenkään, ellei kohde olisi niinkin tylsä kuin Krk.
Kyllä me sentään puolipäiväreissu tehtiin saaren pääkylään Krk:aan, jossa oli pieni Frankopanin linna ja vanhassa kaupungissa yllättävän paljon kivan oloisia ravintoloita ja putiikkeja. Keskiaikaisilla kaduilla tuoksui grillihiilet ja kiviuunit, ja jossakin maukui kissa, jonka paikallinen hampaaton muori kävi komennuksellaan hiljentämässä. Korviin kantautui vaimea Game of Thronesin tunnusmusiikki, kun pikkulapsi veivasi kapealla mukulakivikujalla miniatyyrisoittorasiaa. Ja tunnelma todellakin oli hetkittäin kuin suoraan GoT:ista, jonka innoittamana päädyttiin ostamaan jopa sisäänpääsyliput muuten melko vaatimattoman näköiseen linnaan. Oltiin ainoita asiakkaita, ja opiskelijahinta lyötiin molemmille ilman edes koko kortin vilautusta. Kassahenkilö juoksi meidät vielä myöhemmin kii – vain lainatakseen meille linnatorniin omaa sateenvarjoaan.
Krk:ssa ei ollut mitään varsinaista tekemistä, mutta päivä soljui omalla painollaan. Syötiin saaren parhaimmaksi valitussa ravintolassa aivan kahdestaan huippulounaat, pidettiin sadetta ikivanhoilla kivikaduilla sateenvarjon alla ja välillä pysähdyttiin rantaviivalle tuijottelemaan synkässäkin säässä turkoosina kimaltelevaa merta. Oranssinruskeat turistit makasivat epämukavan näköisissä asennoissa keskustan rantakaistaleiden kivilaitureilla odottaen epätoivoisesti auringonsäteitä keskellä tihkusadetta. Ilman noita aurinkoöljystä hohkaavia ihmispötköjä olisi välillä saattanut unohtaa olevansa turistipaikassa – niin uinuva tunnelma Krk:ssa oli.
Krk oli aivan älyttömän tylsä, ja juuri siksi niin täydellinen stoppi Euroopan halki kulkevalla roadtripillä. Siellä ei tarvinnut miettiä, että mitä oikein ehtii näkemään, tekemään ja kokemaan, ja mistä aktiviteetista joutuu huokaillen luopumaan ja siirtämään sen kun joskus tulen tänne takaisin– listalle. Ei pitänyt jonottaa, koska muita turisteja oli vain kourallinen. Ehti huomaamaan yksityiskohtia, joita ei häikäsevän upeassa ja toistaan loisteliaampaa nähtävyyttä sisällään pitävässä paikassa ehtisi ihastelemaan. Pastellin sävyiset ikkunakarmit, jotka olivat sieltä täältä patinoituneet, pyöreiden mukulakivien ikivanhat kulumat sandaalien alla ja lierihattuisen papparaisen lämpöä tursuava hymy – kaikki ne olisivat kiireessä ja mielenkiintoisemmassa paikassa menneet ohi.
Krk:n saarella todellakin oli taikaa – siellä oli ihanan tylsää.
Oletko käynyt Krk:ssa? Mikä on mielestäsi Kroatian mielenkiintoisin paikka?
Lue kaikki huikeasta Euroopan roadtripistämme täältä ja lisää Kroatiasta täältä.
Seuraa minua Instagramissa nimimerkillä @fridaingridd, Facebookissa ja Blogit.fi– sivustolla, jotta saat uusimmat postaukset reaaliajassa luettavaksesi! ?
