Browsing Tag

Kambodza

4 x upeimmat rantakohteet

Suomessa kevätaurinko on tosissaan alkanut paistaa, ja se on kuljettanut ajatukset lämpimiin rantamaisemiin ja tuulessa huojuviin palmupuihin. Tässä kesänkaipuussa mielen karatessa jatkuvasti turkooseihin merivesiin ja jalanjälkiin hiekkarannoilla, päätin listata neljä ihaninta rantaparatiisia, jotka ovat omille reissureiteille osunut. Kohteet eivät ole paremmuusjärjestyksessä, eivätkä kaikki ihanat paratiisikohteet päässeet listaukseen, sillä pidin tärkeimpinä kriteereinä tässä listauksessa rantojen kauneutta ja yleistä rantameininkifiilistä (tämän vuoksi esim. ihana Belizen Caye Caulker ja rakkauspaikkani Kapkaupunki jäivät pois listalta, vaikka niistäkin mielettömiä rantoja ja -tunnelmia löytyy!). Jos siis haluat lähteä todelliseen rantaparatiisiin, lue alta neljä takuuvarmaa jackpotia siihen tarkoitukseen!

1. Boracay, Filippiinit

Boracayn saari on uutisten mukaan tällä hetkellä turistikatkolla, eli suljettuna puolisen vuotta syksyyn 2018 asti saaren ylläpitotöiden vuoksi. Boracay on kuin Aasian Kanaria, joten siellä 40 vuoden ajan tampanneet turistilaumat ovat varmasti saaneet tuhoa aikaan. On selvää kuitenkin, että miksi Boracay on ollut niin mielettömän suosittu: biitsit ovat maalaustakin kauniimpia! Rannat ovat oikeasti aivan mielettömän hienoja, valkohiekkaisia ja kirkasvesisiä, ja vaikka saari pyöriikin pelkästään turismilla, löytyy sieltä silti autiota kaistaletta painaa ne varpaat rantahiekkaan.

Kenelle – Rantasepolle tai -pirkolle, joka ei pahastu muista turisteista, tykkää snorklata ja saattaa illalla eksyä päärannan järjettömän kovaäänisiin bileisiin, joiden rätisevä basso särkee niin tärykalvot kuin äänivallinkin.

Missä & miten – Filippiineillä Kaakkois-Aasiassa. Boracaylle pääsee helpoiten lentämällä Manilan kautta Boracayn lähistön kahdesta lentokentästä jommalle kummalle, ja sieltä ottamalla 5 minuutin venekyydin Boracayn saarelle. Älä kuitenkaan yritä matkustaa Boracaylle niin kauan kun on saari on suljettuna!

Protip – Älä hanki rantaparatiisissa 5 päivän mittaista ruokamyrkytystä kuten Antti – se on kovin tylsää, myös matkakaverille. Nimimerkillä Yksinäinen snorklaaja 4ever. 

2. Koh Rong Samloem, Kambodza

Siitä on jo muutama vuosi kun tehtiin tuttavuutta Kambodzan paratiisimaisen Koh Rong Samloemin saaren kanssa. Tuolloin saarella oli sähköt käytössä ainoastaan muutaman tunnin ajan aina iltaisin, mutta nykyään ilmeisesti saarelta löytyy jopa wifi sähköjen ja muiden luksuksien lisäksi. Samloemilla on viidakkoa, rantaa ja hiukan lisää viidakkoa ja rantaa, ja jonkin verran ravintoloita. Mainioimpia reissumuistoja lienee yöt Samloemilla, jolloin oikeasti pimeys oli säkkipimeää sähköjen sammuttua ja viidakko kuhisi ympärillämme jättigekkojen (täällä lisää megagekkoista) saalistaessa hämähäkkejä bambubungalowimme katossa, meidän maatessa hyttysverkkosuojan sisällä turvassa lattianrajassa.

Kenelle – Reissaajalle, joka ei pahoita mieltään rannalla syliinjuoksevista koiranpennuista.

Missä & miten – Kambodzan eteläosassa Kaakkois-Aasiassa. Helpoiten pääset saarelle lentämällä Sihanoukvilleen ja ottamalla sieltä muutaman tunnin lauttakyydin Koh Rong Samloemille.

Protip – Samloem on saarisisaruksista se rauhallisempi, joten jos haluat hiljaisuutta, muista ostaa lauttalippu Koh Rongin sijaan Koh Rong Samloemille. 

3. Seychellit

Seychellit ovat uskomattoman kaunis saariryhmä, jossa biitsit ovat puhtaanvalkoisia keitaita ja rantavesi merielämää kuhisevaa, turkoosia kylpyvettä. Seychellit ovat itselleni ehkä tähän mennessä se kaunein rantaparatiisi, ja voisin todellakin lähteä Seikkareille vielä joskus uudelleen! Lue lisää Seychelleista täältä.

Kenelle – Rantapummille, joka saa kicksinsä kuvankauniista rannoista ja sileänmuotoisista rantakivistä, mutta jolla kuitenkin on vähän enemmän pätäkkää taskussaan kuin Kaakkois-Aasian rantakohteissa minimibudjetilla reissatessa.

Missä & miten – Seychellit ovat useista saarista koostuva saarivaltio Intian valtameressä. Helpoiten saaren unelmabiitsit tavoittaa lentämällä pääsaarelle Mahélle, ja ottamalla sieltä halutessaan joko lennon tai laivakyydin jollekin muulle saarelle.

Protip – Älä tule rauskun pistämäksi – monella rannalla matala rantavesi kuhisee pitkähäntäisiä rauskuja, jotka pyörivät rennosti aivan jalkojen juuressa. Näimmepä itse rantavedessä jopa hain!

 

4. Zamami, Japani

Zamami on mieletön minisaari, jossa on käsittämättömän rauhallinen, jopa suorastaan kuollut tunnelma. Tätä alle tuhannen asukkaan pikkusaarta monikaan ei keksi miettiä paratiisirantojen paikkana, mutta Zamamilta todella löytyy hullun kaunista rantakaistaletta, joiden visuaalisuus on vailla vertaansa merestä nousevien vehreiden saarten ja taivaansinisenä loistelevien vesistöjen kanssa. Ja vaikka saari on sangen rauhallinen meiningeiltään, löytyy sieltä huippuravintoloita vaativaankiin makuun, ja lautaselle päätyvät fisut ovat todennäköisesti ongittu merestä samana päivänä!

Kenelle – Erakolle, joka haluaa jakaa rauhansa merikilpikonnien kanssa, ja jolle maistuu gourmet-ravintoloiden huippupöperöt.

Missä & miten – Zamami on pieni saari Okinawan prefektuurissa Japanissa. Saarelle pääsee lentämällä ensin Okinawan pääsaari- Nahaan, josta jatkamalla tunteroisen mittaisella lauttamatkalla Zamamille.

Protip – Vältä elo- ja syyskuuta, mikäli et halua jäädä jumiin saarelle lähes viikoksi taifuunin vuoksi, kuten me. Olimme joutua tulemaan saarelta helikopterilla pois jatkolentojemme aikataulun vuoksi -edelleen siis merellä riehuvan taifuunin keskellä – mutta onneksemme juuri viime hetkellä lautat alkoivat kulkemaan, ja saimmekin nauttia tunnin mittaisesta lauttakyydistä 7-metrisissä aalloissa. Vahva EI-suositus sille!

 

Löytyikö listalta sellaisia kohteita, joihin haluaisit lähteä tai joissa olet jo ollut? Mitkä on sun parhaat rantakohteet? Heitäpä vinkit kommentteihin! 🙂

KIITOS JA 10 MATKAKUVAA

Olen rehellisesti ollut aivan sanaton kaikista niistä viesteistä ja yhteydenotoista, niin täällä blogissa, Facebookissa kuin muualla netissä, joita olen saanut sunnuntaina julkaisemani postauksen jälkeen. Koko se empatiakato, mitä ehkä koin sairaanhoidossa, tai kauhu ja yksinäisyys yleisesti noina tähänastisen elämäni hirveimpinä hetkinä, on kompensoitunut täysin näillä tsemppiviesteillä ja ihmisten aidolla välittämisellä. Niin kuin ajattelin: on kivustakin pakko syntyä jotakin hyvää, ja ihmisten lämmin reagointi postaukseni sisältöön on tuntunut alkusoitolta jollekin paremmalle. Siispä haluan sanoa – aidosti, vilpittömästi ja alati vähemmissä kivuissa – KIITOS.

10 matkakuvaa- haaste olikin juuri se tuossa aiemmassa postauksessa mainitsemani kirjoitus, joka minun oli tarkoitus julkaista tuolloin jo viikkoja sitten ennen kuin sairastuin. Ja vaikka oma reissuni Etelä-Espanjaan nyt pääsiäisenä sairauden takia peruuntuikin, on uusia tuloillaan paljon. Tänään Turussa ihana kevätsää vaihtui jälleen lumenpyryttämiseen – eipä tämä suomalaista oikeasti voi mitenkään yllättää, ja se joka sanoo tosissaan, että maaliskuu on kevätkuukausi on vähän hassuli. Jos kesäkaipuu on aivan kauhea, tsekkaa alta omat 10 matkakuvaa- haasteen fotot ja nappaa inspiraatiot talteen!

1. Kaikkien aikojen lempiotokseni
Lion’s head, Kapkaupunki, Etelä-Afrikka

Mistä muualtakaan kaikkien aikojen sykähdyttävin kamerannapsaisu voisi edes olla minun tapauksessani, kuin lumoavasta Kapkaupungista? Rakkaus, lämpöä, merimaisema ja mielihyvähormoonista tyytyväinen kroppa vuorelle haikkaamisen jälkeen. Toki kuva ei kerro kaikkea Kapkaupungista: sen vääryyksistä ja järkyttävästä sortohistoriasta, joka elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. Eikä se kerro siitä, että Antilla oli tuona aamuna mukavan kirpsakka vatsapöpö, joka toi omanlaistansa jännitystä vuorelle kapuamiseen. Eikä se kerro edes sitä, että tuolla kiellekkeellä, millä istumme kuin mitkäkin adrenaliinihirmut, oli oikeasti toinen kielleke vielä sen alapuolella.

Muistan kuvanottohetken prikulleen: kuinka juuri ennen kuvan ottoa eräs nainen tokaisi minulle kiitos suomeksi (hirveintä on tajuta reissussa, että joku ymmärtääkin suomea – nainen oli Virosta), ja kuinka kylmä Atlantin tuuli puhalsi virkistävästi paahteessa, ja kuinka me oltiin niin onnellisia just siinä hetkessä.

2. Yllättävä tilanne
Koh Rong Samloem, Kambodza

Suoritin pari vuotta sitten Kambodzan paratiisisaarella ihan vahingossa lyhyen oppimäärän jättigekkojen elintavoista. Meidän lähes sähköttömässä söpössä rantabungalowissa asusteli aivan hurmaavan kokoinen megagekko, jonka elopaino lähenteli varmaan jotain pientä marsua. Ekana iltana aurinkokennoinen ulkolamppu katossa vain heilahti, ja meidän mökin oikea ja virallinen asukas mussutti yöperhosta tyytyväisenä siivet vielä suusta tursuten. Ensiksi olin vähän että yöök, mutta mieli muuttui kun mökki pimeni ja yö koitti tosissaan – gekkot on oikeasti tosi tarkkoja siivoamaan sitä elinympäristöä niistä oikeasti ällöttävistä otuksista kuten hämähäkeistä. Tällä meidän gekkolla oli vielä jonkun sortin puoliso siellä välillä messissä ja taidettiin jotain helliä tunteitakin todistaa.

Se, mikä tarinassa täsmää yllättävään tapahtumaan, oli se, kuinka paljon nuo jättigekkot omasi rutineeja. Ne oli tietyt hetket päivästä tietyssä paikassa kämppää, tiettyyn aikaan ne ilmestyi suihkun peilin viereen ja kyllä – tiettyyn aikaan päivästä tipahti aina pieni ja kiinteä gekon pökäle aivan tismalleen samaan paikkaan kylpyhuoneen vessan oven eteen. Se oli siis aivan kuin ne olisi ihmisiä, jotka ei halua käydä kakalla työpaikan vessassa vaan odottaa mielummin, että pääsee kotiin asti. Ei meitä paljon erota niistä nyppyläniskaisista otuksista!

Parasta tässä on se, että kaikilla myöhemmillä reissuilla olen ihan oman elämäni Steve Irwininä kyykkinyt majoitukseen sisäänkirjauduttua lattianrajassa ja riemuinnut, jos löydän sieltä rutinoituneen gekkon pikkukakan – näin tietää, että suurimmat örkit hoitaa liskoarmeija yön aikana. Huono homma on se, että jos majoitukseen tultaessa löytää gekkon kakan tismalleen siitä kohtaa tyynyä, missä Antin on tarkoitus tuhista afrikkalaisessa bungalowissa kauneusuntaan. Silloin ei kannata nukkua suu auki!

3. Läheltä löytynyt helmi
Jaibalito, Átitlanjärvi, Guatemala

Otettiin Átitlanjärvellä Panajachelista venekyyti Santa Cruziin, mistä paineltiin reilu tunteroinen mitä epämääräisempiä reittejä kohti Jaibaliton kylää. Länsimaalaisena kermaperseenä olin tutkinut netistä, että siellä pitäisi olla järven yksi ainoita uima-altaita, jonne ravintolan palveluita käyttäessä olisi oikeus kastaa maallisen kehonsa – järvessähän itsensä uittaminen on harkinnanarvoinen juttu, sillä sinne on laskettu joskus nokialaiseen noroteemaan sopivasti jäteviemärit.

Jossain kohti patikointia Guetamalan keskipäivän auringossa usko meinasi jo loppua, sillä aina paikallisilta kysyttäessä sai saman sí, sí, muy cerca vastauksen kysyttäessä, että joko pian ollaan perillä. Homma alkoi mietityttää erityisesti, kun jossakin kohti reittiä muuan turistimies tuli vastaan paikallisen saattajan kanssa – näillä vähemmän käytetyillä patikointireiteillä kun valitettavasti sattuu toisinaan väkivaltaisia ryöstöjä, mutta myös turisteihin kohdistuneita murhia on raportoitu.

Mutta jo vain löydettiin tuo piskuinen Jaibalito, jossa koirat murisi vihaisesti ja paikallinen baarihombre morjesti päissään niin sumealla espanjalla, ettei siitä oikein saanut selvää. Hetken haahuiltuamme ja pikkulasten tuijotuksen myötä rohkenin kysyä paikallista pojilta, että josko he tietäisivät tämän uima-altaan koordinatit ja näin päästiin perille.

Pakko on sanoa, etten toistaiseksi usko minkään infinitypoolin voittavan tuota näkyä – ihan joka päivä ei tule uitua aktiivisten tulivuorien ympäröimänä!

Pakko lisätä tähän, että siskoni nähdessään tämän kuvan luuli, että Antti ui altaassa ja ottaa kuvia jonkun reissumiehen kanssa. Ei, minä se siellä taustalla vain (nuttura, ei geelitukka jos sitä mietit).

4. Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä
Petite Anse, La digue, Seychellit

Turistimaineen omaava joulukuinen Seychellit oli rantojen puolesta aika mysteeri: ei ketään missään. Otettuamme kyydin La Diguelle, joka on kolmesta suurimmasta saaresta se turistoitunein, olimme varautuneet tungokseen. Pyöräiltiin johonkin huitsinnevadaan, könyttiin itsemme läpi parin viidakkopalstan ja saavuttiin Petite Anselle – kahdestaan. Aaltojen kuohunnan rikkoi ainoastaan satunnainen viidakkoveitsen kajahdus kookokseen, kun joku paikallinen heebo rikkoi kannabislehdin koristeltujen kankaiden alla kookoksia juotavaksi. Nam!

5. Jos pitäisi ajatella mielessäni sanaa vapaus, näen mielessäni tämän
Bo-kaap, Kapkaupunki, Etelä-Afrikka

Vapaus on ehdottomasti sana, jota mietin eniten Etelä-Afrikassa ollessa. Kuinka minä tunsin itseni siellä ehkä vapaammaksi monessa mielessä kuin missään muualla, ja kuinka samaan aikaan suuri osa väestöstä on ollut sorrettuna vuosisatoja, ja vaikka apartheid 90-luvun alkupuolella onkin virallisesti päättynyt, on vapaus monelle todella näennäistä yhteiskunnan rakenteiden vuoksi.

6. Idyllistä elämää
Zamami, Okinawa, Japani

Puolitoista vuotta sitten jäätiin jumiin Okinawalla Japanissa pienelle Zamamin saarelle, jonne tulla tupsahti taifuuni, joka pakotti meidät jäämään saarelle pidemmäksi aikaa. Zamamilla on reilu 900 vakituista asukasta, tasan yksi kauppa, yksi taksi ja jopa yksi poliisihenkilö – tosin yhtäkään rikosta ei saarella ole koskaan raportoitu. Se, mikä teki hyvin pienestä ja taifuunin alla aika todella ankeasta saaresta huipun myrskytukikohdan, oli ne kymmenet huippuravintolat, joita Zamamilta löytyy!

7. Luksusta on…
Chinatown, New York, Yhdysvallat

…puoli-ilmaiset ramenkulhot maailman kalleimmassa kaupungissa! Kuvassa näkyvät ramenit tarjoilee Bassanova ramen New Yorkin Chinatownissa reilulla 10 dollarilla. Myös tippi maksetaan omantunnon mukaan, eli omatunnoton ei tästä ruuasta paljoa maksa – totta kai vahvasti suosittelen tipin maksamista. Oli muuten elämäni paras ramenkeitto!

8. Arkkitehtuuria kauneimmillaan
Hoi An, Vietnam

Hoi An tuntuu olevan todella suosittu matkakohde nyt matkablogeissa, ja suosittu se oli muutama vuosi sittenkin Kaakkois-Aasian pidemmällä turneellamme siellä pyöriessämme. Turistimassoista huolimatta Hoi An on kolonialistinen sulostuttava Vietnamin helmi, ja värikkäät, mutta ajanpatinoimat rakennukset ranskalaistyyppisten luukkuikkunoidensa ja katujen yli roikkuvien valopallonauhojen kera ovat äärimmäisen tunnelmallisia.

9. Katkeransuloinen matkamuisto
Salamanca, Espanja

Asuin viime kevään Espanjassa Salamancan kaupungissa, ja voin rehellisesti sanoa, että suurimman osan ajasta vihasin tuota kaupunkia. Paikalliset yliopisto-opinnot olivat aivan täyttä kuraa, lähes koko vaihdon ajan olin fyysisesti jollakin tapaa sairas, ensimmäiset 4 kuukautta kärsin jäätävässä univelassa hiukan äänekkäiden kämppisten vuoksi ja kaupunki itsessään jätti muutaman päivän jälkeen todella kylmäksi. Rakastan suuria kaupunkeja, mutta vähän vahingon kautta päädyin Turun kokoiseen opiskelijakaupunkiin vaihto-opiskelemaan, minkä jo päätöksentekovaiheessa tiesin olevan ei-sopiva minulle, että kai tässä itseään voi vaan syyttää. Kuitenkin näin vuoden jälkeen olen löytänyt itseni yhä useammin haaveilemasta niistä vakipaikkani euron raputapaksista ja cavasta, tutuista kaduista ja iltavalaistun Plaza Mayorin kauneudesta. Loppujen lopuksi aika hämmentävää haluta palata jonnekin, mitä oikeasti vihasin, ja vannoin etten koskaan palaa – lähtiessäni viimeistä kertaa Salamancasta renfellä kohti Madridia, olisin voinut suunnilleen keskaria kaupungille näyttää, niin done olin sen kanssa. Salamancalle pitää kuitenkin antaa uusi mahdollisuus – turistina!

10. Paikka, jossa käymisestä on vierähtänyt liian pitkä aika
Tokio, Japani

東京大好きeli rakastan Tokiota! Tokio on ihan mieletön: siellä voit kävellä ensin maailman ruuhkaisimman risteyksen läpi Shibuyassa valotaulujen vilkkeessä ja pimpotuksessa, sen jälkeen jatkaa matkaa parikymmentä metriä korttelin taa ja päätyä minikokoiseen japanilaiseen puutarhaan kadulle, joka tuntuu enemmänkin lavasteelta kuin todelliselta paikalta sen hiljaisuuden vuoksi. Voit astella pelihalliin, jonne rentoutumaan saapuneet japanilaiset aiheuttavat eri pelikoneita hakkaamalla niin kovan metelin, että tuntee omien tärykalvojensa väreilevän, mutta et saa puhua puhelimeen metrossa, jotta et häiritse muita. Tokio on niin kiehtova kokonaisuus äärimodernia ja ikivanhaa, ja siinä missä kaupungissa kuin kaupungissa on yleensä yksi keskusta-alue, on Tokiossa 23, ja Suur-Tokion 36 miljoonaa ihmistä pitää huolen siitä, että mieleen palautuu, kuinka itse on aika pieni hiirulainen suuren maapallon labyrintissa.

Tuliko kuvista yhtään matkakuumetta?

Jos haluat osallistua 10 matkakuvaa- haasteeseen, käy tsekkaamassa ohjeet Enemmän kuin äiti– blogista!