Browsing Tag

Food

3 + 1 helppoa herkkureseptiä maailmanmatkaajan vappuun!

Tänä vuonna päätin nostattaa tämän kosteahkon kansanjuhlan tunnelmia jonkin tietyn keittiön vappuun sopivilla herkuilla, ja maavalintana päädyin Espanjaan. Espanjan ruokakeittiötä usein dissataan huonoksi, mutta siihen en voi kuin todeta, että sitten olet syönyt huonoissa paikoissa jos ruoka on ollut hanurista. Nimittäin huonoja ravintoloita mielestäni juuri Espanjasta löytyy, mutta vastapainona myös aivan hullun hyviä, ikonisia annoksia ja makuja. Joten jos haluat vappuusi muutakin kuin (simaa, tippaleipää ja) korillisen kaljaa, tsekkaa helpot vappuherkkureseptit alta à la Frida Ingrid!

Raikas cavasangria

Cavasangriaa ollaan tarjottu juhlissa ja tupareissa, ja se on joka ikinen kerta ollut menestys. Jos viinin ystävänä sangria pistää sinulla suun napsumaan, raikastakin raikkaampi cavasangria laittaa sen suorastaan paukkumaan!

Allaolevasta reseptistä tulee 5-6 lasillista. Lisäämällä appelsiinilikööriä tai vaihtoehtoisesti jättämällä sen pois saa säädeltyä juomasekoituksen alkoholipitoisuutta (itse jätin sen pois).

Tarvitset…

Pari desiä appelsiinimehua

Pari desiä hiilihapollista vettä

(Appelsiinilikööriä tai muuta hedelmälikööriä)

1/2 sitruunan

Appelsiinin

Mansikoita + muita marjoja tai hedelmiä oman maun mukaan

1 plo cavaa

1 tl sokeria tai oman maun mukaan

Pilko appelsiini ja mansikat (+ muut vapaavalintaiset hedelmät) saman kokoisiksi viipaleiksi. Sekoita appelsiinimehu ja hiilihapollinen vesi (ja appelsiinilikööri), purista joukkoon sitruunamehu, lisää sokeri, hedelmä- ja marjaviipaleet ja aivan lopuksi cava. Tarjoile laseista jääpalojen kanssa heti, jotta cavan kuplat eivät ehdi katoamaan! 

Suussasulavat parmankinkkuparsat

Parsasesongin ollessa parhaimmillaan vappuna, saa tähän työväenjuhlan herkkukattaukseen kivan lisän espanjalaistyylisillä parmankinkkuun käärityillä parsoilla. Nämä parsat käyvät suolaisina suupaloina sellaisenaan!

Tarvitset…

1 nipun parsaa

100 g parmankinkkua (itse käytin tiskiltä ostettua, juuri sekunti aikaisemmin siivutettua parmankinkkua ja meinasi kadota viipaleet omiin suihin jo ennen kokkailua…)

Pippuria myllystä

Oliiviöljyä

Laita uuni 225 asteeseen ja kuori parsat sekä katkaise niiden puumainen osa pois. Halkaise parmankinkkuviipaleet pituussuunnassa ja kääri yksi halkaistu kinkkupala aina yhden parsatangon ympärille. Sivele oliiviöljyllä. Paista uunissa ylätasolla noin 10 minuuttia kunnes kinkku on muuttunut rapeaksi. Heitä hiukan pippuria tankojen päälle ja – ime parsaa!

Churrot kaakaodipillä

Munkkien virkaa maailmanmatkaajan vapussa toimittaa herkulliset churrot, jotka ovat paksuun kaakaoon dipattavia espanjalaisia munkkitankoja. Churroja syödään myös joissakin lattarimaissa, mutta erityisesti Espanjassa ne tunnetaan baarireissun jälkeisenä tankkausruokana, joita aamuun asti juhlineet tilaavat aamupalaksi kahvilassa. Churrot käyvät hyvin myös juhlintaa ennakoivaksi tankkausruoaksi! Ohjeen taikinasta tulee noin 20 churroa.

Taikinaan tarvitset…

2,5 dl vettä

100 g voita

1/4 tl suolaa

2,5 dl vehnäjauhoja

2 kananmunaa

hitusen sitruunankuorta raastettuna

1 l rypsiöljyä paistamiseen

( + lämpömittari öljylle)

+ pyörittelyyn sokeria ja kanelia

Laita kattilaan vesi, rasva ja suola. Kiehauta seos. Nosta liedeltä, sekoita joukkoon jauhot ja sekoita niin kauan, kunnes taikinasta on muodostunut kiinteä taikinapallo. Sekoita eri kulhossa munien rakenne rikki ja lisää seos lämpimän taikinan joukkoon. Lisää sitruunankuoriraaste. Sekoita, ja laita taikina pursotinpussiin (minä käytin paksua pakastuspussia, josta leikkasin kärjen auki).

Kuumenna öljy kattilassa 170-asteiseksi (huom. kaikista turvallisinta ja käyttömukavinta upporasvakokkailua on käyttää ruoanlaittoon tarkoitettua lämpömittaria rasvan kuumuuden mittaamiseen). Pursota taikinasta noin peukalon paksuisia, 10 cm mittaisia tankoja öljyyn varovasti. Käytä saksia tankojen katkaisuun. Paista muutamia tankoja kerrallaan, parin minuutin ajan siten, että pötkylöistä alkaa tulla kullanruskeita. Käytä reikäkauhaa churrojen öljystä nostamiseen ja jätä ne kuivumaan talouspaperin päälle, ja lisää seuraavat churrot öljyyn. Pyörittele churrot sokeri-kaneli- seoksessa. Tarjoa heti tuoreeltaan paksun kaakaon kera!

Kaakaodippiin tarvitset…

1 l täysmaitoa

2 dl tummaa kaakaojauhetta

1 dl sokeria

200 g tummaa suklaata

Kuumenna maito kattilassa ja siivilöi joukkoon kaakaojauhe samalla sekoittaen. Paloittele suklaa ja lisää se sokerin kera kuumaan kaakaomaitoon. Kuumenna kiehuvaksi, nosta levyltä ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut.

Näiden reseptien tiimoilta toivotan kaikille oikein hauskaa ja verisuonia tukkeuttavaa vappua! 🙂

Minkälaisia vappuperinteitä muilta löytyy? Ovatko nämä herkkureseptit entuudestaan tuttuja? 🙂

Kun tiesin, että Kapkaupunki on minun paikkani

Jotkut ovat kysyneet minulta, että miksi se Kapkaupunki on sitten niin hieno. Että mistä sä voit tietää, että haluat joskus asua sielläNo, aihe on pitkä puitavaksi, mutta voin kertoa, mikä oli minulle käänteentekevä seikka. Se juttu, kun todella rupesin miettimään kaiken haaveilun jälkeen ensimmäistä kertaa, että täällä voisi oikeasti asua.

Katsokaas, minä olen sipsinaisia. Meillä kaikilla on ne omat herkut, joita heitellessä ostoskoriin kaupassa alkaa perhoset lennellä vatsanpohjassa kuin vastarakastuneella. Toiset syö juustoja, toiset pullaa, toiset huitaisee pussin irtokarkkeja ja loput sitten sitä, mikä sattuu niitä omia makuhermoja kutkuttelemaan. Minulla on aina ollut yksi herkku, jota ilman en haluaisi elää, ja se on sipsit. Tähän on tosin pakko kertoa sidenotena, että Hortonin jälkeen himot ovat jostakin syystä vähentyneet, ja pahoin pelkään, että sipsit saattavat jäädä enää vain muistoihini elämään tämän universumin herkullisimpana suuhunpantavana. Mutta, palataan siihen aikaan kun vielä sipsit antoivat minulle rakkautta.

Olen kokeillut varmaan kaikki. Sipsit siis. Ja harva asia on niin herkullista kuin Real Snacksin Suomessa tehdyt salt & vinegar- sipsit. Niitä nuolee himoissaan kuin vauhdilla sulavaa jäätelöpalloa kesähelteessä – mutta ne ovat niin hyviä, ettei niiden nuolemisessa ole enää hippuakaan häpeää ilmassa, toisin kuin sulavan jäätelön kanssa vähän vaatimattomasti arastellessa, että mites tätä tungetaan suuhun. Ehei, kuulkaas. Näiden sipsien kanssa kaikenlainen häpeä on tunteena muisto vain ja kaikki tuhma on sallittua. Ensin nuolet niistä kirpeät mausteet sipsin pinnasta, kunnes heität sipsin sen jälkeen kitaasi nautinnosta väristen samalla kaivaen lisää pussista. Tai ainakin näin meillä, mulla ja Antilla. Me ollaan muutenkin kaikkien kirpeiden herkkujen perään, etikkaiset jutut kiehtoo yleensäkin ja itse saatan syödä himoissani kokonaisen sitruunan kerrallaan ilman mitään lisukkeita.

Saatat miettiä, että miksi tällainen himokas tarina. No, Kapkaupungissa eräs päivä etsiessämme isosta supermarketista jotakin naposteltavaa rannalle otettavaksi, törmättiin ekaa kertaa kunnolla paikalliseen sipsihyllyyn. Ja okei, we were in heaven. Suolaa ja viinietikkaa aivan kaikkialla. Suolalla ja viinietikalla maustettuja popkorneja, keksejä, erikseen myytäviä jauheita ja tietysti – niitä sipsejä. Salt & vinegar- sipsejä niin pitkälle kuin silmä kantaa: kaikissa eri koissa ja muodoissa. Hypisteltiin niitä aivan täristen – innosta ja sipsihimosta. Ei tämä voi olla totta, mietittiin. Ei yleensä missään muualla kuin Suomessa törmää näihin sipseihin, ehkä joskus jossakin reissulla ollaan saatettu olla niin onnekkaita. Mutta että hyllyittäin suolaa ja viinietikkaa. Kirpeää viinietikkaa aivan kaikkialla!

Tässä vaiheessa oltiin jo, että okei, täällä asuminen muuttui justiinsa astetta konkreettisemmaksi unelmaksi – täällä rakastetaan viinietikkaa. Kuitenkin vielä suurempi yllätys odotutti meitä, eikä tätä seuraavaa olisi kukaan voinut pystyä ennustamaan.

Nimittäin sipsithän eivät todellisuudessa ole kuitenkaan mitään ilman niille paritettua dippiä. Ja suomalainen dippikulttuuri on aivan ainutlaatuista koko maailmassa – en ole törmännyt missään muualla sipsien minkäänlaiseen dippailuun, tietysti nachot ja salsat poislukien. Nachoilla ja jollakin guacamolella ei kuitenkaan ole mitään tekoa sipsien ja dipin jakaman pyhän liiton kanssa. Monessa kulttuurissa sipsien kastaminen dippijauheella maustettuun maitotuotteeseen aiheuttaisi yökkäilyä tai ainakin ihmettelyä. Suomalaiset kuitenkin tietävät sen, että sipsit ja dippi ovat ruokamaailman Bonnie & Clyde. Sipsit tarvitsevat dippiä.

Oltiin jo taivaissa sipsiaarteemme vuoksi. Olimmehan juuri todistaneet maailman ehkä suurinta viinietikalla maustettua sipsi- ja herkkukokoelmaa. Mutta emme todella tienneet mihin törmäisimme tehdessämme lähtöä tuolta hyllyltä: dippejä. Täällä on dippejä! Kiljuimme ja tanssimme kuin maanviljelijät ensisateessa kuivan kauden jälkeen. Olen ollut jossakin hellien tunteiden syleilyssä, koska en tajunnut ostaa maistiaiseksi yhtäkään dippiä. Pohdimme kuitenkin, että maitohyllyssä näkyi sen kaltaisia tuotteita, mihin dippiä voisi sekoittaa, jos täällä asuisi.

Erilaiset kulttuurit kiehtovat reissatessa, mutta asuminen täysin vieraassa kulttuurissa saattaisi olla meille liian iso pala kakkua. Dipit ovat varmaankin ajautuneet eurooppalaisen kolonialismin (tunkeutumisen…) vuoksi kauppojenhyllyille tuonne eteläiseen kaupunkien helmeen, mutta viinietikan megalomaanista suosiota emme edes me osanneet selittää. Mutta silloin tiesimme, että Kapkaupungissa olisi oikeanlaista tarttumapintaa – kulttuuri, missä kunnioitetaan viinietikkaa sen ansaitsemalla tavalla ja ymmärretään dippien päälle.

Se tunne, kun löytää kaltaisiaan lentämällä yhdestä maailman pohjoisimmasta maasta yhteen maailman eteläisimpään, lumen keskeltä Atlantin ja Intian valtameren risteykseen, minulle vielä vuosi sitten lähes tuntemattomaan kaupunkiin.

Sen tunteen löytäessään tietää, että täällä voisi oikeasti asua.

 

Jos sipsihuumori menee yli hilseen, saat todellisia maistiaisia allaolevista kuvista viime joulu- ja tammikuiselta reissultamme Kapkaupungista – niistä saatat löytää lisää syitä rakastua Kapkaupunkiin.

Mikä fiilis kuvista välittyy? Oletko itse joskus jäänyt haaveilemaan asumisesta jossakin reissukohteessasi?