Browsing Tag

Eurotour

Venetsia-bingo – 19 kliseetä Venetsiasta

Odotukseni Venetsiaa kohtaan olivat todella korkealla, kun Euroopan roadtripillä kesäkuussa heitimme päiväreissun Gardajärveltä tuonne romantiikkaa tihkuvaan turistirysään. Olin kuullut ja lukenut paljon Venetsiasta, nähnyt upeita Instagram-kuvia ja oikeastaan rakentanut hyvin pitkälti jo ennakkoasenteeni kaupunkia kohtaan – olin varma, että turisteista ja kaupungin kliseistä huolimatta tulisin ihastumaan siihen palavasti.

Ja niin todellakin tapahtui! Venetsia oli kuin pala vaaleanpunaista satua, jossa itsekin halusi ruveta leikkimään roolileikkejä ja miettiä, millaista on joskus ollut kävellä niitä katuja ihan muina herttuattarina muhkean pastellivärisen laahuksen kanssa pitsistä päivänvarjoa pidellen. Tätä mielikuvaleikkiä yritin ihan oikeasti konkretisoida kadulla tallustellessamme, mutta herttuatar-hahmoni nimeltä mainitsematon tallipoika (Antti) ei halunnut kantaa kuvitteellista laahustani… Anyway, kokosin kaikista Venetsiassa kokemistani kliseistä pienimuotoisen Venetsia-bingon. Kuinka monta kohtaa saat merkatuksi omalta Venetsia-reissultasi? Tsekkaa 19 Venetsia-kliseetä alta!

Venetsia-bingo: Venetsian 19 kliseetä

Lierihattuinen Instagram-kuvattava. Venetsia tuntuu olevan varsinainen somettajien ja Instagrammaajien pyhiinvaelluskohde, ja jokaisella nätillä, kuuluisalla tai muuten vain valokuvauksellisella kulmalla seisoo amatööri-photoshootissa liehuhelmainen tyttö – päässään tuulessa lepattava, Instagramin ehkä kliseisin reissukuva-asuste: iso lierihattu.

Kröhöm, itsehän en koskaan kyseisestä hattutemppua käytä matkakuvissani, kuten allekirjoittaneen Instagramista ja tästä postauksesta varmaan huomaattekin…

Laulava gondolikuski. Astellessasi kaksi metriä Venetsian pääsaaren puolelle, näät luultavasti ensimmäisen gondolikuskisi ja hän todennäköisesti laulaa.

Viemärinhaju. Venetsiassa rakennukset ovat vanhoja, jonka myötä viemäriputket myös helposti tukkeutuvia, ja välillä sieraimiin kulkeutuukin kahvin ja pizzan tuoksujen sijaan ihan rehellinen kakka-ödööri.

Amerikkalainen turisti. Amerikkalaisella on kova kiusaus aloittaa Euroopan valloittaminen suosikkikaupunkikohteista, ja Venetsiassa valehtelematta tuntui kolmasosan turisteista olevan Pohjois-Amerikasta. Ei sillä, että asiassa olisi mitään outoa, mutta vastaavaa jenkkienglannin määrää en ole kuullut monessakaan muussa Euroopan kaupunkikohteessa!

Jaksamattomuus kuvata enää kaikkea hienoa. Venetsia on niin loistelias, niin täynnä värejä ja tekstuureja, historiaa ja yksityiskohtia, että auttamatta jatkuva kuvaaminen alkaa väsyttämään jo muutaman tunnin jälkeen. Lopulta tyydyt vain katselemaan maisemia ja tuoksuttelemaan tunnelmia (se viemärinhaju) jatkuvan kuvaamisen sijaan.

Hihkunta, kun löydät aution kanaalisillan. Venetsia on niin täynnä turisteja, että päänähtävyydet ovat ainakin päiväsaikaan turismolihan peitossa. Kuitenkin jopa Venetsian pääsaarelta löytää helposti tyhjyyttään huutavia kanaalisiltoja, kun suuntaa esimerkiksi Cannaregion puolelle.

Tien tai sillan tukkiva turistisumppu. Tämä kohta saattaa täyttyä bingossa jo melkeinpä ennen Venetsian vanhaa kaupunkia. Minusta tuntui, että seisoin paikallaan junnaavassa turistisumpussa ehkä noin puolet Venetsiassa viettämästäni ajasta. Venetsiassa sokkeloiset kadut ja kapeat kaarisillat ruuhkautuvat todella herkästi.

Gelatopallo. Suosittelen korkkaamaan tämän kohdan bingolistalta ihan itsesi toimesta – italialainen gelato on parasta, ja Venetsiassa gelatonimuttelumiljöökään ei ole too shabby.

Selfiekeppi / jalusta / muu vastaava kuvausviritelmä. Hyvin monen näköistä kuvauskalustoa todellakin Venetsian kaduilla riittää, ja kuvaussessiot eivät tunnu olevan ihmisillä mitään yhden-kahden räpsyn luokkaa (okei, ollaan nyt rehellisiä: minulla ne eivät ole koskaan yhden tai kahden räpsyn luokkaa) – varaudu siis päätyväsi tuhansien muiden turistien matka-albumeihin!

Kallis ja keskinkertainen ravintolaruoka. Ennalta minua tästä varoiteltiin, enkä valitettavasti päässyt todistamaan väitettä vääräksi. Söimme rauhallisella sivukujalla, melko kaukana ydinkeskustasta, mutta ruoka oli kallista ja kovin vaatimatonta. Tämäkin on asia, mihin kannattaa ennalta varautua, ellei jaksa metsästää jotakin oikeasti hyvää ravintolaa pitkin kaupunkia – Venetsiasta siis varmasti löytyy myös niitä huikeitakin ruokapaikkoja, mutta turistimassojen vuoksi vielä varmemmin niitä kehnoja.

Puluinvaasio San Marcosin aukiolla. San Marcosin aukio kuhisee puluille ruokaa nakkelevia turisteja ja se on ympäröity ravintoloilla, joten pulua ei käy syyttäminen siitä, miksi hän ja toverinsa tykkäävät aukiolla pyöriä. Ei lintukammoiselle.

Kuvanottoa pyytävä turisti. Kuinkahan monta kuvaa me otettiin muille turisteille yhden päivän aikana? Toooodella monta. Loppua kohden se alkoi jopa aiheuttaa pientä ohimosuonen tykyttelyä.

Kuvanottoa tarjoava turisti. Niin hellyyttävää ja hyvätapaista kuin se onkin, että toinen turisti tarjoutuu oma-aloitteisesti ottamaan sinusta kuvan, joudun nykyään kohteliaasti kieltäytymään kunniasta, sillä ne kuvat eivät vain koskaan onnistu.

Vesitaksin tai -bussin bongaaminen. Venetsian saarilla (julkinen) liikenne rakentuu vesibussien ja -taksien varaan, jonka vuoksi tämä kohta täyttyy jokaisen Venetsiassa vierailevan kohdalla 100 % varmasti.

Venetsian lippu. Et yksinkertaisesti voi tehdä päiväkävelyä Venetsiassa näkemättä Venetsian tasavallan lippua liehumassa.

Ylihintainen kahvi. Ei tarvitse mennä San Marcosin aukiolle juomaan niitä turistien kauhutarinoiden 30 euron terassikahveja päästäkseen rahoistaan eroon, sillä kahvi tuntuu olevan vähintään kultahipuin saostettua kaikkialla Venetsiassa hinnoista päätellen.

Ryhmäpaitoihin somistautunut koululaisryhmä. Jos Prahassa kadut on valloitettu ryyppäävien polttariporukoiden toimesta, Venetsiassa vastaava joukko on koululaisryhmät. Näimme yhden päivän aikana ainakin viisi turisti-koululaisluokkaa mätsäävät reissupaidat päällään.

Venetsialaismaski-myymälä. Löytyy sensuellia, vakavaa, kissamaista, omituista, pelottavaa, perinteistä, dimangeilla tai ilman – venetsialaismaskeja aivan taatusti jokaiseen makuun!

Pitsisiä päivänvarjoja myyvä kioski. Arvatkaa vain, olisiko tuollainen päivänvarjo sopinut hiukan hyvin tuohon meikäläisen herttuatar-hahmoon! Herttuattaren nimeltä mainitsematon tallipoika (Antti) kuitenkin sanoi ostopäätöstä miettiessäni, etten kuulemma käyttäisi sitä oikeassa elämässä koskaan…

Vaikka Venetsia voi olla paikoitellen aika kliseinen, on se silti ihan mielettömän tunnelmallinen, valokuvauksellinen ja kaikin puolin ainutlaatuinen paikka maailmassa! Lisäisitkö klisee-listaan vielä jotakin? Kuinka monta kohtaa voit ruksittaa kokeneesi omalla Venetsia-reissullasi? 🙂


Lähde mun kanssa ikimatkalle seuraamalla mua Instagramissa (nimimerkillä @fridaingridd) sekä Facebookissa (Frida Ingrid) ja Blogit.fi– sivustolla! Näin saat uudet postaukset reaaliaikaisesti luettavaksesi! ?

Ihanan tylsä Kroatian Krk

Moni varmasti tunnistaa fiiliksen, kun joskus tuntuu reissussa, että tarvitsisi lomaa lomasta. Kesäkuun alussa meillä oli Euroopan roadtrippimme alkutaipaleella ollut sen verran kova tahti, että toivoimme pientä hengähdystaukoa matkan kulkuun – oltiinhan me ajettu puoleentoista viikkoon Suomen Turusta Kroatiaan asti. Hengähdystaukoa ei kaivannut edes niinkään ajotahdin puolesta, vaan äärimmäisen upeiden kokemuksien: tuolloin tuntui, että oltiin nähty peräjälkeen niin upeita paikkoja, ettei niihin pystynyt mielessään palaamaan kuin vasta umpitylsyydessä.

Oltiin varta vasten tuota fiilistä palvelemaan valittu toiseksi Kroatian pysähdykseksi supertylsältä vaikuttava Krk:n saari Plitvicen järvien jälkeen. Ja voi juku – tylsyyteen Krk todellakin tarjosi mahtavat puitteet: ei mitään spesiaalia tekemistä tai nähtävää, ja ensimmäisen päivän jälkeen taivas repesi jättimäiseen Adrianmeren ukkosmyrskyyn ja keli jatkui todella pilvisenä, jonka vuoksi tylsyyteen oli pakko sitoutua entistä vahvemmin. Lue alta, kuinka tylsä Krk oli!

Ihan(an) tylsä Krk:n saari, Kroatia

Vaikka Krk onkin historiallisesti merkittävä paikka, ei se silti ole mikään Dubrovnik tai Split. Sitä ei myöskään saa sekoittaa Krkan luonnonpuistoon, vaikka Google haluaisikin sitä kirjainyhdistelmää googlettelijalle tarjota. Krk on suomalaisittain vaikeasti lausuttava, melkoisen vaatimaton saarikohde Zagrebista muutama tunti suorinta reittiä rannikolle. Saari on iso, mutta siellä ei ole pellon, puskien ja paikallisten supermarkettien lisäksi oikein mitään muuta kuin muutama kivikkoinen ranta, pari kyläpahasta ja Krk:n vanha kaupunki.

Me emme tehneet Krk:ssa mitään ihmeellistä. Katseltiin Airbnb-asuntomme parvekkeelta myrskyävää merta, tuhottiin markiisin alla varmaan yli puoli kiloa juustoja iltaisin ja pestiin koko reissun aikana kertyneet pyykkivuoret tuon muutaman saarella viettämämme päivän aikana. Oltiin siten kuin varmaan moni matkailija reissuissaan on: ei katsottu kelloa, ei suoritettu mitään ja maattiin ketarat ojossa ekstraleveässä parisängyssämme läppäri sylissä hyvän Netflix-sarjan äärellä keskellä päivää. Oikeasti, keskellä päivää. Edellä mainitun kaltainen tekemättömyys ei normaalisti tulisi meidän kohdalla kysymykseenkään, ellei kohde olisi niinkin tylsä kuin Krk.

Kyllä me sentään puolipäiväreissu tehtiin saaren pääkylään Krk:aan, jossa oli pieni Frankopanin linna ja vanhassa kaupungissa yllättävän paljon kivan oloisia ravintoloita ja putiikkeja. Keskiaikaisilla kaduilla tuoksui grillihiilet ja kiviuunit, ja jossakin maukui kissa, jonka paikallinen hampaaton muori kävi komennuksellaan hiljentämässä. Korviin kantautui vaimea Game of Thronesin tunnusmusiikki, kun pikkulapsi veivasi kapealla mukulakivikujalla miniatyyrisoittorasiaa. Ja tunnelma todellakin oli hetkittäin kuin suoraan GoT:ista, jonka innoittamana päädyttiin ostamaan jopa sisäänpääsyliput muuten melko vaatimattoman näköiseen linnaan. Oltiin ainoita asiakkaita, ja opiskelijahinta lyötiin molemmille ilman edes koko kortin vilautusta. Kassahenkilö juoksi meidät vielä myöhemmin kii – vain lainatakseen meille linnatorniin omaa sateenvarjoaan.

Krk:ssa ei ollut mitään varsinaista tekemistä, mutta päivä soljui omalla painollaan. Syötiin saaren parhaimmaksi valitussa ravintolassa aivan kahdestaan huippulounaat, pidettiin sadetta ikivanhoilla kivikaduilla sateenvarjon alla ja välillä pysähdyttiin rantaviivalle tuijottelemaan synkässäkin säässä turkoosina kimaltelevaa merta. Oranssinruskeat turistit makasivat epämukavan näköisissä asennoissa keskustan rantakaistaleiden kivilaitureilla odottaen epätoivoisesti auringonsäteitä keskellä tihkusadetta. Ilman noita aurinkoöljystä hohkaavia ihmispötköjä olisi välillä saattanut unohtaa olevansa turistipaikassa – niin uinuva tunnelma Krk:ssa oli.

Krk oli aivan älyttömän tylsä, ja juuri siksi niin täydellinen stoppi Euroopan halki kulkevalla roadtripillä. Siellä ei tarvinnut miettiä, että mitä oikein ehtii näkemään, tekemään ja kokemaan, ja mistä aktiviteetista joutuu huokaillen luopumaan ja siirtämään sen kun joskus tulen tänne takaisin– listalle. Ei pitänyt jonottaa, koska muita turisteja oli vain kourallinen. Ehti huomaamaan yksityiskohtia, joita ei häikäsevän upeassa ja toistaan loisteliaampaa nähtävyyttä sisällään pitävässä paikassa ehtisi ihastelemaan. Pastellin sävyiset ikkunakarmit, jotka olivat sieltä täältä patinoituneet, pyöreiden mukulakivien ikivanhat kulumat sandaalien alla ja lierihattuisen papparaisen lämpöä tursuava hymy – kaikki ne olisivat kiireessä ja mielenkiintoisemmassa paikassa menneet ohi.

Krk:n saarella todellakin oli taikaa – siellä oli ihanan tylsää.

Oletko käynyt Krk:ssa? Mikä on mielestäsi Kroatian mielenkiintoisin paikka?

Lue kaikki huikeasta Euroopan roadtripistämme täältä ja lisää Kroatiasta täältä.


Seuraa minua Instagramissa nimimerkillä @fridaingriddFacebookissa ja Blogit.fi– sivustolla, jotta saat uusimmat postaukset reaaliajassa luettavaksesi! ?