Odotukseni Venetsiaa kohtaan olivat todella korkealla, kun Euroopan roadtripillä kesäkuussa heitimme päiväreissun Gardajärveltä tuonne romantiikkaa tihkuvaan turistirysään. Olin kuullut ja lukenut paljon Venetsiasta, nähnyt upeita Instagram-kuvia ja oikeastaan rakentanut hyvin pitkälti jo ennakkoasenteeni kaupunkia kohtaan – olin varma, että turisteista ja kaupungin kliseistä huolimatta tulisin ihastumaan siihen palavasti.
Ja niin todellakin tapahtui! Venetsia oli kuin pala vaaleanpunaista satua, jossa itsekin halusi ruveta leikkimään roolileikkejä ja miettiä, millaista on joskus ollut kävellä niitä katuja ihan muina herttuattarina muhkean pastellivärisen laahuksen kanssa pitsistä päivänvarjoa pidellen. Tätä mielikuvaleikkiä yritin ihan oikeasti konkretisoida kadulla tallustellessamme, mutta herttuatar-hahmoni nimeltä mainitsematon tallipoika (Antti) ei halunnut kantaa kuvitteellista laahustani… Anyway, kokosin kaikista Venetsiassa kokemistani kliseistä pienimuotoisen Venetsia-bingon. Kuinka monta kohtaa saat merkatuksi omalta Venetsia-reissultasi? Tsekkaa 19 Venetsia-kliseetä alta!
Venetsia-bingo: Venetsian 19 kliseetä
Lierihattuinen Instagram-kuvattava. Venetsia tuntuu olevan varsinainen somettajien ja Instagrammaajien pyhiinvaelluskohde, ja jokaisella nätillä, kuuluisalla tai muuten vain valokuvauksellisella kulmalla seisoo amatööri-photoshootissa liehuhelmainen tyttö – päässään tuulessa lepattava, Instagramin ehkä kliseisin reissukuva-asuste: iso lierihattu.
Kröhöm, itsehän en koskaan kyseisestä hattutemppua käytä matkakuvissani, kuten allekirjoittaneen Instagramista ja tästä postauksesta varmaan huomaattekin…
Laulava gondolikuski. Astellessasi kaksi metriä Venetsian pääsaaren puolelle, näät luultavasti ensimmäisen gondolikuskisi ja hän todennäköisesti laulaa.
Viemärinhaju. Venetsiassa rakennukset ovat vanhoja, jonka myötä viemäriputket myös helposti tukkeutuvia, ja välillä sieraimiin kulkeutuukin kahvin ja pizzan tuoksujen sijaan ihan rehellinen kakka-ödööri.
Amerikkalainen turisti. Amerikkalaisella on kova kiusaus aloittaa Euroopan valloittaminen suosikkikaupunkikohteista, ja Venetsiassa valehtelematta tuntui kolmasosan turisteista olevan Pohjois-Amerikasta. Ei sillä, että asiassa olisi mitään outoa, mutta vastaavaa jenkkienglannin määrää en ole kuullut monessakaan muussa Euroopan kaupunkikohteessa!
Jaksamattomuus kuvata enää kaikkea hienoa. Venetsia on niin loistelias, niin täynnä värejä ja tekstuureja, historiaa ja yksityiskohtia, että auttamatta jatkuva kuvaaminen alkaa väsyttämään jo muutaman tunnin jälkeen. Lopulta tyydyt vain katselemaan maisemia ja tuoksuttelemaan tunnelmia (se viemärinhaju) jatkuvan kuvaamisen sijaan.
Hihkunta, kun löydät aution kanaalisillan. Venetsia on niin täynnä turisteja, että päänähtävyydet ovat ainakin päiväsaikaan turismolihan peitossa. Kuitenkin jopa Venetsian pääsaarelta löytää helposti tyhjyyttään huutavia kanaalisiltoja, kun suuntaa esimerkiksi Cannaregion puolelle.
Tien tai sillan tukkiva turistisumppu. Tämä kohta saattaa täyttyä bingossa jo melkeinpä ennen Venetsian vanhaa kaupunkia. Minusta tuntui, että seisoin paikallaan junnaavassa turistisumpussa ehkä noin puolet Venetsiassa viettämästäni ajasta. Venetsiassa sokkeloiset kadut ja kapeat kaarisillat ruuhkautuvat todella herkästi.
Gelatopallo. Suosittelen korkkaamaan tämän kohdan bingolistalta ihan itsesi toimesta – italialainen gelato on parasta, ja Venetsiassa gelatonimuttelumiljöökään ei ole too shabby.
Selfiekeppi / jalusta / muu vastaava kuvausviritelmä. Hyvin monen näköistä kuvauskalustoa todellakin Venetsian kaduilla riittää, ja kuvaussessiot eivät tunnu olevan ihmisillä mitään yhden-kahden räpsyn luokkaa (okei, ollaan nyt rehellisiä: minulla ne eivät ole koskaan yhden tai kahden räpsyn luokkaa) – varaudu siis päätyväsi tuhansien muiden turistien matka-albumeihin!
Kallis ja keskinkertainen ravintolaruoka. Ennalta minua tästä varoiteltiin, enkä valitettavasti päässyt todistamaan väitettä vääräksi. Söimme rauhallisella sivukujalla, melko kaukana ydinkeskustasta, mutta ruoka oli kallista ja kovin vaatimatonta. Tämäkin on asia, mihin kannattaa ennalta varautua, ellei jaksa metsästää jotakin oikeasti hyvää ravintolaa pitkin kaupunkia – Venetsiasta siis varmasti löytyy myös niitä huikeitakin ruokapaikkoja, mutta turistimassojen vuoksi vielä varmemmin niitä kehnoja.
Puluinvaasio San Marcosin aukiolla. San Marcosin aukio kuhisee puluille ruokaa nakkelevia turisteja ja se on ympäröity ravintoloilla, joten pulua ei käy syyttäminen siitä, miksi hän ja toverinsa tykkäävät aukiolla pyöriä. Ei lintukammoiselle.
Kuvanottoa pyytävä turisti. Kuinkahan monta kuvaa me otettiin muille turisteille yhden päivän aikana? Toooodella monta. Loppua kohden se alkoi jopa aiheuttaa pientä ohimosuonen tykyttelyä.
Kuvanottoa tarjoava turisti. Niin hellyyttävää ja hyvätapaista kuin se onkin, että toinen turisti tarjoutuu oma-aloitteisesti ottamaan sinusta kuvan, joudun nykyään kohteliaasti kieltäytymään kunniasta, sillä ne kuvat eivät vain koskaan onnistu.
Vesitaksin tai -bussin bongaaminen. Venetsian saarilla (julkinen) liikenne rakentuu vesibussien ja -taksien varaan, jonka vuoksi tämä kohta täyttyy jokaisen Venetsiassa vierailevan kohdalla 100 % varmasti.
Venetsian lippu. Et yksinkertaisesti voi tehdä päiväkävelyä Venetsiassa näkemättä Venetsian tasavallan lippua liehumassa.
Ylihintainen kahvi. Ei tarvitse mennä San Marcosin aukiolle juomaan niitä turistien kauhutarinoiden 30 euron terassikahveja päästäkseen rahoistaan eroon, sillä kahvi tuntuu olevan vähintään kultahipuin saostettua kaikkialla Venetsiassa hinnoista päätellen.
Ryhmäpaitoihin somistautunut koululaisryhmä. Jos Prahassa kadut on valloitettu ryyppäävien polttariporukoiden toimesta, Venetsiassa vastaava joukko on koululaisryhmät. Näimme yhden päivän aikana ainakin viisi turisti-koululaisluokkaa mätsäävät reissupaidat päällään.
Venetsialaismaski-myymälä. Löytyy sensuellia, vakavaa, kissamaista, omituista, pelottavaa, perinteistä, dimangeilla tai ilman – venetsialaismaskeja aivan taatusti jokaiseen makuun!
Pitsisiä päivänvarjoja myyvä kioski. Arvatkaa vain, olisiko tuollainen päivänvarjo sopinut hiukan hyvin tuohon meikäläisen herttuatar-hahmoon! Herttuattaren nimeltä mainitsematon tallipoika (Antti) kuitenkin sanoi ostopäätöstä miettiessäni, etten kuulemma käyttäisi sitä oikeassa elämässä koskaan…
Vaikka Venetsia voi olla paikoitellen aika kliseinen, on se silti ihan mielettömän tunnelmallinen, valokuvauksellinen ja kaikin puolin ainutlaatuinen paikka maailmassa! Lisäisitkö klisee-listaan vielä jotakin? Kuinka monta kohtaa voit ruksittaa kokeneesi omalla Venetsia-reissullasi? 🙂
Lähde mun kanssa ikimatkalle seuraamalla mua Instagramissa (nimimerkillä @fridaingridd) sekä Facebookissa (Frida Ingrid) ja Blogit.fi– sivustolla! Näin saat uudet postaukset reaaliaikaisesti luettavaksesi! ?
