Browsing Tag

Etelä-Afrikka

5 + 1 ikonista paikkaa maailmalta – MENE AINAKIN NÄIHIN!

1. Brooklyn bridge, New York, USA

Harva ensikertalainen NYC:in reissullaan jättää tätä lokaatiota väliin. Silta Manhattanin saaren ja Brooklynin välillä on tuttu sadoista telkkarisarjoista ja leffoista, enkä minä itse ainakaan pettynyt paikkaan siellä ollessani. Ruuhkainen kesäiltapäivä takasi sen, että silta tursusi turisteja ja rauhallista spottia oli vaikea löytää. Katsellessa Brooklynin suunnasta kohti Manhattanin kärkeä, valtasi kropan kummallinen haikeus, sillä näky oli vain yksinkertaisesti niin surrealistisen inspiroiva kymmenine pilvenpiirtäjineen.

Ihan kauheen pahoillani olen tuolle alemman kuvan etualan äijälle kuvavalinnasta.

Vinkki! Mene Brooklyn bridgelle niin varhain aamusta kuin suinkin jaksat. Tällöin sillan näkymät saa parhaimmassa tapauksessa omia aivan itselleen. Mikäli kuitenkin menet keskellä päivää, muista varoa paikallisia pyöräilijöitä – he ajavat todella kovaa ja ovat kurkkuaan myöden täynnä pyöräkaistalla hönöttäviä turisteja!

Lue täältä New Yorkin tunnelmia ja miksi katusoittaja sai minut siellä itkemään.

2. Shibuyan risteys, Tokio, Japani

Jos haluat kunnon maistiaisen Tokion ihmisvilinistä, lähde ylittämään kuuluisaa Shibuyan risteystä pahimpaan ruuhka-aikaan, kun yhden vihreän valon aikana 2500 ihmistä kävelee halki risteyksen. Tunne on huikea, sillä voimakkaampaa muurahaisoloa on vaikeampi tältä pallolta metsästää – risteyksen läpi kävellessä mieleen iskostuu voimakkaasti se fakta, kuinka pieni osa itse sitä on tätä planeettaa.

Vinkki! Kapua yläilmakuvia varten risteyksen reunalla olevaan Starbucksiin, tai vaihtoehtoisesti toisella puolella risteystä olevaan Shibuyan metroaseman toiseen kerrokseen. Näistä lokaatioista ihmismassan näkee korkeammalta. Muista myös, että japanilaiset vahvasti epäarvostavat kuvien ottamista ihmisistä ilman lupaa, jonka vuoksi pyri ottamaan valokuvat mahdollisimman yleisesti, eikä ketään yksityishenkilöä tarkkaan kuvaten.

Lue kaikki Japanista täältä, ja esimerkiksi avaruusmatkastani tokiolaisessa kapselihotellissa täältä.

3. Lion’s head, Kapkaupunki, Etelä-Afrikka

Kapkaupunki ei ole suomalaisille kovinkaan suosittu matkakohde, vaikka sen todellakin pitäisi olla aivan jokaisen ihmisen matkustuslistalla – valehtelematta Kapkaupunki on tämän maailman hienoin paikka. Kaupungin yksi suosituimpia nähtävyyksiä on Lion’s head- vuori, jonka päälle pääsee kipuamaan noin puolessatoista tunnissa kivikkoista patikointireittiä pitkin. Näkymät ovat huikeat Leijonanpään päältä, ja itse asiassa siellä ensikertaa me huokaistiin yhteen ääneen, että joskus me vielä asutaan täällä, Kapkaupungissa.

Vinkki! Suuntaa Lion’s headille aikaisin aamusta, niin vältät ruuhkan ainakin menosuuntaan. Varaa myös kunnon patikointikengät, vettä ja välipalaa mukaan, sillä Kapkaupungin auringon alla patikointireitillä tulee todellakin kuuma. Älä myöskään ruoki Lion’s headin päällä eläviä isokokoisen hamsterin näköisiä dassieita, sillä söpöstä ulkonäöstään huolimatta ne voivat purra ihmistä ilmeisen helpostikin!

Lue Kapkaupungin liepeillä tekemästämme viininmaistelureissusta täältä, täältä Kapkaupunki-unelmistani ja täältä siitä hetkestä, kun tajusin, että oikeasti voisin asua Kapkaupungissa.

4. Angkorin temppelit, Siem Reap, Kambodza

Siitä tulee keväällä jo neljä vuotta kun itse kiipeilin Angkorin temppeleillä ihan muina indianajoneseina. Yli tuhannen temppeliraunion seasta löysi helposti sellaisia kolkkia, joissa sai ihmetellä sitä kaikkea aivan omassa ylhäisyydessään ilman tuhansia ilmatilassa heiluvia selfiekeppejä. Varmasti nykyäänkin se on vielä mahdollista, mutta jo tuolloin turisteja oli päätemppeleillä järkyttävä määrä. Kaikesta huolimatta Angkoria ei voi jättää väliin, mikäli Kambodzassa matkustaa!

Vinkki! Varaudu tutkimaan temppeleitä kolmen koon muistilistan mukaan: kuski, kunnialliset vaatteet ja kunnolla vettä! Ilman tuktuk-kuskia lähettäisin temppelien tutkimusmatkalle ainoastaan ihmisen, kenestä haluaisin eroon pysyvästi – nimittäin Siem Reapissa on todella kuuma, ja hohto raunioista katoaa tolkuttoman ponnistelun vuoksi hyvin vikkelään ilman kunnon järjestelyjä (raunioilla saa kiivetä ihan riittämiin ilman pyöräilyäkin). Toinen juttu on kunnialliset vaatteet, joilla tarkoitan kahta asiaa: hyviä jalkineita, mutta myös oikeasti sitä kunniallisuutta – esimerkiksi Angkor Watin torniin ei pääse kiipeämään ilman polvien ja hartioiden peittämistä, mikä kannattaa asuvalinnassa ottaa huomioon. Vettä tuskin tarvitsee perustella!

Lue Kambodzasta lisää täältä.

5. Victoria Peak, Hongkong, Kiina

Honkkarissa päätimme viime tingassa lähteä Victoria Peakille, vaikka olimme jo ehtineet ajatella, että se jää sillä reissulla väliin. Onneksi menimme! Suukaupungin näkymä kohti satamaa tarjoaa todellakin tämän metropolin parhainta antia, ja suosittelen jokaista Honkkarin visiitillä piipahtamaan paikassa.

Vinkki! Jotkut menevät Peakille valoisaan aikaan, mutta itse suosittelen suuntaamaan sinne vasta pimeän tultua. Pilvenpiirtäjien siluetit ja utuinen satamanäkymä kimaltelevat illassa aivan eri tavoin kuin päiväsaikaan!

Katso Hongkong-tunnelmia lisää täältä.

+ Sokeritoppavuori, Rio de Janeiro, Brasilia

Aivan mieletön Rion Sokeritoppavuori, joka jäi mieleen silloin teini-ikäiselle matkaajalle. Vuosia Rion visiitistä on siis todellakin kulunut, mutta silti muistan sen huikean näkymän, mikä vuoren päältä kaupungin ylle avautui. Tuolloin 15 vuotta sitten otettuja kuvia en edes viitsinyt tähän liittää, sillä niiden julkaisemiseen ei riittäisi itsekunnioitus eikä resoluutio.

Siksi tämä vinkki on itselleni: matkusta Rio de Janeiroon mahdollisimman pian uudelleen!

Oliko tuttuja paikkoja? Mikä on sun ikonisin nähtävyys tai paikka maailmalla, minne mun pitäisi ehdottomasti mennä? 🙂


Lähde mun kanssa ikimatkalle seuraamalla mua Instagramissa nimimerkillä @fridaingridd sekä Facebookissa ja Blogit.fi– sivustolla! Näin saat uudet postaukset reaaliaikaisesti luettavaksesi! ?

Bucket List Moments: päivä viinitiloilla Etelä-Afrikassa

Postaus on osa Bucket List Moments– postaussarjaa, jossa esitellään mahtavimpia kokemuksia ja seikkailuja ympäri maailmaa. Oli kyseessä sitten aktiviteetti, paikka tai maku – jos se on tällä listalla, on se kokemisen arvoinen! Katso kaikki Bucket List Moments- sarjan postaukset täältä

Viininmaistelua Kapkaupungin liepeillä Etelä-Afrikassa

Oltiin vaihdettu majoitus Kapkaupungista Paarlin pikkukaupunkiin viinimaan alueelle viininmaistelut mielessä. Päädyttiin kuitenkin osittain järjestetylle viininmaistajaiskierrokselle, jonka vuoksi meidän piti ajaa autolla viininmaisteluaamuna Paarlista Stellenboschiin. Stellenboschiin saavuttiin perinteisesti myöhässä, jolloin minivan-kyytimme oli jo ehtinyt lähteä. Onneksi vajaan tunteroisen jälkeen auto kurvasi turistitoimiston eteen uudelleen ja päästiin aloittamaan viininmaistelukierros suut jo tietysti vähän napsuen.

Saavuttiin ensimmäisenä Lanzeracin viinitilalle, jossa suut pyöreänä ihmeteltiin puiden ympäröimää ajoväylää kohti päärakennusta. Ihan kuin olisi jossain elokuvassa! Terassille kavuttuamme oltiin tietysti suomalaisina järkyttyneitä, että maistelu ei olekaan yksityinen meille kahdelle, vaan tarkoitus on istua koko minivan-porukan kanssa maisteluhommat läpi. Oikeasti siinä ei siis ollut mitään ongelmaa, mutta koko muun porukan puhuessa äidinkielenään saksaa, tunsimme olomme alussa vähän outkasteiksi aina vaihtaessamme kielen englantiin.

Saatiin itse valita viinit, ja sommelier esitteli ne meille asiantuntevasti. Kyllähän siinä kelpasi istua: viinipuiden ympäröimänä päivänvarjon alla juoden laadukasta lähituotettua viiniä laseista, joihin oli kaiverrettu kyseisen viinitilan nimi.

Lanzeracin jälkeen hurautettiin Neil Ellisin viinialueelle, jossa maisemat olivat jälleen vertaansa vailla. Menin ihan hiljaiseksi siitä kauneudesta, mikä silmieni eteen avautui kun sommelier ohjasi meidät kohti terassia ja avasi isot tuplaovet takapihalle: toisella puolella viinipuskarivejä, jylhää vuoristoa ja siniseltä taivaalta paistava aurinko, ja toisella puolella horisontissa siintävä Pöytävuoren siluetti. Chills. Voin kertoa, etten ole usein hiljaa, mutta silloin olin.

En kylläkään kauaa. Viinilasi toisensa jälkeen kaatui ääntä kohti ja vain tanniinisimmat punaviinit heitin keskipäivän kuumuudessa sylkemissankoon (onko tuolle sangolle jokin vähemmän barbaarinen ilmaisu olemassa?). Ulkopuolisuuden tunne saksankielisten keskellä oli vaihtunut siihen, että vedin seurueellemme taidonnäytteenä yläasteen takaisia kahden vuoden saksan opiskelun oppimiskliimaksejani eli vuoron perään niitä kahta lausetta, jotka osaan: ”du bist min Vater” (= olet isäni) sekä ”Ich kann ein Motorrad fahren” (= osaan ajaa moottoripyörää). Vaikka viihdytinkin seuruettamme koko rahan edestä, päätimme skipata seuraavan viinitilan ja pyytää kuskia heittämään vain meidät kaksi suoraan sitä seuraavalle tilalle. Ehkä ihan hyvä päätös tuota saksankielistä esiintymistäni ajatellen.

Ja ratkaisu todella oli hyvä, sillä skippaamalla yhden tilan välistä, saimme enemmän aikaa nauttia Boschendalin viinitilasta, mikä on yksi vanhimmista viinitiloista koko Etelä-Afrikassa ja varmasti myös yksi upeimmista. Fiilis tilalla oli suorastaan surrealistinen: viktoriaanisia valkoisia katonharjoja, siroja koristeltuja metalliportteja, viinitarhaa ja ulkona lounastavien jaloissa pyöriviä ehkä maailman pyöreämmänmuotoisia kukkoja, ja tietysti – viiniä.

Tunnelma alkoi todellakin nousta, ja siinä päiväpierussa ollessa tuli mieleen ihan Ruisrock – Ruisrockin kohtaanhan sattuu aina se Suomen kesän lämpimin viikonloppu. Seitinohuen päiväkännin ja kuumana porottavan auringon lisäksi tunnelmassa oli paljon muutakin samaa: meininki oli hyvä ja vain toivoit, ettei aika kuluisi siinä hetkessä kauhean nopeasti.

Vaan kyllähän se kului, kun seura oli hyvää ja viini niin maukasta ja halpaa. Ettei pelkäksi tissutteluksi menisi, huitaistiin luomuburgerit ja kana-annokset naamaan, ja otettiin tarjoilijan suosittelemaa kuohuviiniä ruuan kanssa nautittavaksi. Tuo kupliva oli parasta kuohuviiniä, mitä olen koskaan kitaani kaatanut, ja jos jokin Etelä-Afrikan reissussa harmittaa, niin se, etten viinipäissäni muistanut kysyä kuoharin nimeä. Lopulta tavattiin loput minivaniporukastamme ja suunnattiin päivän viimeiselle tilalle, Zorgvlietiin.

Zorgvliet lupaili paljon jo mutkittelevalla tiellään kohti päärakennusta – peltoja, palmuja, puroja ja silmiin häikivät auringonsäteet vuoren takaa. Viinitilat sulkevat ovensa viideltä iltapäivällä, ja vaikka kello oli vasta neljä, oltiin melkein ainoita vierailijoita koko tilalla. Saatiin ulkoa puunvarjosta söpö piknikpöytä ja sommelier tuli jälleen esittelemään viinit ja täyttämään lasit. Siemailtiin ensimmäistä tai toista viiniä oman minivaniporukkamme kesken, kunnes yhtäkkiä selkäni takaa nurmikolla paineli poni menemään. Suloinen poni tallusteli täysin vapaana tuolla varmaan satojen hehtaarien viinitilan pihoilla. Kertauksena: siinä sitä nautittiin naurettavan halpaa ja käsittämättömän laadukasta viiniä etelä-afrikkalaisen viinitilan kukkapuskien keskellä ja ympärillä painelee villiponeja ihan muina poneina. Ok! 

Kaikki hauska kuitenkin loppuu aikanaan ja niin oli aika lähteä tilalta pois. Saavuttiin puolen tunnin minivan-kyydin jälkeen vuokra-autollemme, ja Anttihan oli jättänyt parit viimeiset maistelut kokonaan väliin, jotta pystyttiin heti jatkamaan matkaa auton turvin. Käytiin vielä ajomatkalle osuneessa alkoholikaupassa hakemassa pullo rehellistä kyykkyviiniä, joka siis Etelä-Afrikan standardeissa oli aivan huikean hyvää. Hörpittiin uima-altaan äärellä Paarlin Airbnb-asunnolla vielä parit lasilliset tuota kahden euron jumalaista rypälejuomaa, auringon porottaessa täysillä viinimaan paahteessa vielä illansuussakin. Asunnon omistajan pörröiset neljä rescue-koiraa pyörivät jaloissa ja palmunlehdet huojuivat tuulessa kohisten. En olisi keksinyt parempaa tapaa päättää mitä unohtumattomin päivä!

  • Mitä: Viininmaistelua maailman upeimmissa maisemissa
  • Missä: Etelä-Afrikassa, Kapkaupungin liepeillä viinimaassa. Suosituimmat alueet Stellenbosch, Franschhoek ja Paarl – kymmeniä eri viinitiloja valittavana.
  • €: 0-5 euroa / maistelu / 3-6 viiniä. Allekirjoittaneen kustannukset koko päivältä: kyydit ympäri viinimaata jaetussa minivanissa 20 €, sekä 18 eri viinin maistelut noin 14 €.
  • Protip: Järjestetty kierros on todella kätevä, mutta voit toki mennä viinitiloille myös vuokra-autolla tai Uberilla. Viinimaassa on aina 5-15 astetta Kapkaupunkia kuumempi, joten muista juoda myös vettä viinin lomassa!

 

Maistuisiko viini tällaisissa maisemissa? 🙂 Missä muualla suosittelisit tekemään viininmaistelua? Jätä kommenttia alle!