Browsing Tag

Automatkailu

ezevillagefrance

Me lähdetään omalla autolla kiertämään Eurooppa

ezevillagefrance

Eurooppa, me syödään, juodaan, nautitaan ja ajetaan sut! Me aiotaan ajaa kuukausi Euroopassa omalla autolla ja kerätä sakkoja ainakin sata. Tällä tahdilla, mitä niitä tipahtelee aiemmilta reissuilta postissa, uskon, että tavoite on ihan saavutettavissa. Me lähdetään Turusta autolla Helsinkiin ja laivalla meren yli Viroon, josta aloitetaan valloittamaan Eurooppa. Baltian maiden läpi pysähdellään siellä täällä ja viimeistään Varsovassa, josta vedellään jalka tallalla monen maan läpi Italiaan. Tehdään ja nähdään kunnolla Pohjois-Italia, ja yövytään ainakin yksi yö Antin italialaisen kaverin luona piskuisessa italialaisessa kaupungissa, jonka nimi on suomeksi kerma. Syödään pastaa ja lihotaan. Sveitsissä nautitaan luonnosta ja noustaan sieltä jälleen kartalla ylös ja vasemmalle, jolloin lopulta päädytään Amsterdamiin. Hurautellaan ja pysähdellään, kunnes ollaan Tukholmassa ja palataan laivalla Turkuun. Matka on siis oikestaan Turku – Turku, ja pari maata siinä välissä – tarkalleen ottaen 19 Suomen lisäksi, joista uusia maita minulle 14. Aika paukku siis, mutta paukutellaan nyt oikein urakalla!

ezefrance

Ollaan Antin kanssa viehdytty aika kovasti roadtripeihin. Lähivuosina on tullut heitettyä autorundia muun muassa Etelä-Afrikassa, Swasimaassa, Japanissa, Espanjassa, Ranskassa, Meksikossa ja Seychelleilla. Mielikuvissa roadtripit on niitä Instagramin lavastettuja kuvia, kun tukka hulmuten kurkkaat vuoristomaisemissa pääsi ulos auton avonaisesta ikkunasta auringolaskuun kädet vapaudentunteesta heiluen, ja elämä on ihan best. Todellisuudessa roadtripillä perse tulee kipeeksi, romantiikka on kaukana ajettuasi väärään suuntaan 300 kilometriä iltaa kohden ja vuokra-auto ei aina pelitä niin kuin pitäisi. Enkä tiedä, mitä mun päälle tapahtuisi jos tunkisin sen ulos liikkuvasta autosta ja vielä käsien kera – varmaan löisin sen johonkin metsäläisihmisen puskapostilaatikkoon ja katkaisisin niskani. Myös vessahätä on roadtripillä vakiokaveri, yleensä vielä paikoissa, missä on riskinä tulla jonkun viidakkosissin tappamaksi tai lähin vessa meni 100 kilsaa sitten ja seuraava on tasan yhtä kaukana. Ja vaikka Suomessa on täysin normaalia törmätä julkisiin kusemisiin ympäri vuoden ainakin viikonlopun pikkutunneilla, en lähtisi kokeilemaan avoimesti näkyvää kyykkypissaa vaikkapa Japanin kaltaisessa maassa – siinä voi vanhoillinen näkyä todistamaan joutunut japanilainen kieriskellä seuraavan yön järkytyshiessä unettomana sängyssään.

Mentonfrance

Ei kai Euroopan kiertämisessä omalla autolla ole mitään niin kovin villiä itsessään, eikä mitään niin eksoottista, mitä maailmassa ei oltaisi jo aiemmin tehty. Mutta pari ihan jäätävän kovaa bonaria siinä on.

Yksi niistä asioista on pakkaus. Mä aion pakata ainakin ihan kaiken mukaan: teltan, vaikka olen tunnettu telttailemattomuudestani, ja rullaluistimet, vaikken ole luistellut varmaan viiteen vuoteen missään muodossa – mutta viimeistään jossain Euroopan pikkukaupungin sileäasfalttisella bulevardilla, näinhän se menee. Ja sitten kaikki muu, mitä omistan. Omistan kyllä aika vähän mitään, mutta otan mukaan kaikkea jokaisesta kategoriasta. Donitsinmuotoinen Etelä-Afrikasta tuotu ilmapatja on tietysti pakollinen. Ehkä ostetaan teline auton taakse kiinnitettäväksi, minne lykätään pyörät. Niillä sitten poljetaan Prahan kapeilla kaduilla, ehkä jossain vuoristomaisemassa Sloveniassa ja vaikka Hampurin kesäiltaan. Tietysti pitää ottaa mukaan myös matkakaiutin, josta soittaa kaikkea sellaista musiikkia, mistä tulee mieleen vapaus, festarit ja auringostapalanut nurmikko. Ja joku trendikäs kylmälaukku, jonne kääritään ajopäivien eväät ja puistopiknikin miniskumpat – sellainen, mitä Antti saa kantaa. Vihdoinkin voi pakata sen jättilierisen kesähatun, joka päässä ei mahdu ovenkarmeista sisään, ja jota ei kuitenkaan koskaan käytä, ehkä juuri noiden ovenkarmien takia. Niin, ja retkituolit: mä oon kauan halunnut olla se ihminen, joka raahaa sitä omaa retkituoliaan mukanaan niin kuin olisi vuosi ysiviis. Aion istua ihan hemmetin pöyhkeänä, mutta levollisin mielin jossain Sveitsin leirintäalueella läpsyt jalassa haarat levällään siinä mun kokoontaitettavassa retkituolissani rähjäiset tuulipukukankaiset neonväri-ysärishortsit jalassa. Siinä on sitä jotakin. 

nicefrance

Oma auto mahdollistaa myös sen, että saa pysähtyä ihan minne vaan. Me aiotaan eksyä Liettuassa värikkäiden talojen sekaan, tutkia omaa anatomiaa Sedlecin luukirkosta inspiroituneina Kutná Horassa Tsekeissä, ja löytää aarteita Wienistä, Bratislavasta ja Zagrebista, joita yleensä haukutaan. Nuuhkia ilmaa Plitvicen puistossa Kroatiassa heti aamutuimaan, tukehtua turisteihin Venetsiassa ja uida Pohjois-Italian järvissä kuin vesipedot mallia aikuinen. Rysäytetään intohimolla minivaltio Liechtensteiniin, joka on monen matkailijan tylsin maakokemus ikinä, mutta koska kauneutta on rumuudessakin ja jopa tylsyys voi olla inspiroivaa. Ja mikäs sen parempaa kuin saksalainen riesling, joten Tasty Travelissimo-blogin postauksesta inspiroituneena päätettiin tehdä pieni koukkaus myös Etelä-Saksan hurmaaville viinialueille. Sen jälkeen pamautetaan Luxemburgiin, ja myöhemmin hukataan itsemme ruskeatiilisiin belgialaisiin pikkukyliin, katsotaan kanaaliin Amsterdamissa ja pysähdytään siellä vaikka kahvilaan ihan kahville vaan. Kööpenhaminassa aiotaan tunkea suuhun maailmanluokan ruokaa trendiravintoloissa, vaikka se maksaisi ihan liikaa. Loppupuolella reissua ylitetään Tanskan ja Ruotsin välinen pitkä silta tietysti kuvitteellisesti myrkynvihreällä autolla ja suorapuheisesti, koska ”Saga Norén, Länskrim Malmö”. Sitten ajetaan tosi kovaa Tukholman satamaan koko eteläisen Ruotsin läpi suu kii, ettei mun tarvitse esitellä sitä ruotsin kielen taitoani, joka oli syynä yliopiston virkamiesruotsin kurssin ensi vuoteen siirtymiseen.

Cotedazurfrance

Ja ihan mieletöntä, että jos nään Kroatiassa kaupassa riippukeinun, voin tuoda sen kotiin. Jos löydän Italiasta maton, minun ei tarvitse miettiä, että saisiko sitä puristettua niin pieneen tilaan, että sen saa rinkkaan kiinni. Voin tuoda vaikka kiviä metsästä jos haluan. Eikä tarvitse kuunnella bussissa telkkarin meteliä aasialaiseen tapaan, tai jäätyä ilmastointiin kun ei tullut pakattua tropiikkiin untuvatakkia mukaan.

Ja mä voin koittaa roikottaa sitä päätä ikkunasta jossain aavalla alueella, missä ei ole puita tai postilaatikkoja. Me voidaan koittaa tehdä tekaistusta totta, elää unelmaa. Ja vaikka todennäköisesti valitan leirintäalueella kaikki ne muutamat päivät ja yöt likaisuutta, hyttyset puree retkituolin läpi takapuoleen, vettä tulee koko loman enkä pääse istumaan mun ilmapatjadonitsiin kertaakaan ja riidellään ajon raskauden vuoksi (7000 km…) niin, että jompi kumpi joutuu takakonttiin matkustamaan, niin mitä sitten. Aina voi heivata sen retkituolin helvettiin, ajaa majatalon pihaan ja yöpyä siellä, nauttia sateesta Etelä-Euroopan kuumien helteiden helpotuksena ja jos sinne takakonttiin joutuu, niin ainakin on oma, tuttu takakontti.

Kaikki postauksen kuvat Ranskan rivieran roadtripiltamme viime syksyltä.

Mikä on sun paras vinkki Eurooppaan omalla autolla lähtevälle – onko se retkituoli vai joku muu? Jätä kaikki suositukset kommentteihin! Ja Eurotourille lähdetään toukokuun lopussa näillä näkymin, joten ilmoita, jos tarvitset kyytiä – jonnekin!