Päivä kanssani matkalla: Praha

Päätin toteuttaa blogimaailmasta tutun päivä kanssani– postauksen, jossa käyn kellontarkkaan reissupäiväni kulun läpi, ja päivän kaupungiksi valikoitui melko sattumanvaraisesti Tsekin Praha, joka oli parin yön stoppimme noin viikko sitten Euroopan roadtripillämme. Praha oli meille molemmille uusi kaupunki, ja minulla oli etukäteen sellainen kutina, ettei se tule säväyttämään minua. Lue alta, minkälaisia ajatuksia kaupunki lopulta minussa herätti ja mitä ehdimme siellä tuon päivän aikana näkemään ja kokemaan!

Päivä kanssani Prahassa

7.54 Airbnb-asunto.

Valkeiden verhojen takaa oli jo tovin porottanut tsekkiläinen kesäaurinko kun hieman ennen kahdeksaa raotin silmiäni ensimmäisen kerran. Airbnb-kämppämme oli melko vaatimaton, emmekä ihan kaikkea ymmärtäneet tsekkiläisen englannin kielen taidottoman mummelin kehonkielellisestä kommunikoinnista edeltävänä iltana asuntoon sisäänkirjautuessamme, mutta helposti aamiaisen teko alkoi Antin toimesta heti herättyämme. Minä sen sijaan aloitin hyvin pikaisen HIIT-kahvakuulatreenin (kyllä, raahasimme kuulat ja käsipainot mukanamme…) puoli yhdeksän tienoilla, ja suihkusta kipitin valmiiseen aamiaispöytään jo vartin yli yhdeksän.

10.47 Parkkihalli.

Asuntomme sijaitsi melko kaukana Prahan ytimestä, joten hurautimme ennalta katsomaamme kohtuuhintaiseen ja samalla maailman ahtaimpaan parkkihalliin keskellä keskustaa. Hirveällä mäihällä hallista vapautui paikka juuri nokkamme eteen – ilman tuota paikkaa halliin olisi voinut kyllä parkkeerata autonsa, mutta siinä tapauksessa olisi pitänyt jättää myös autonavaimet hallinhoitajalle, joka siirteli peräkkäin parkkeerattuja autoja aina sitä mukaan, kun joku halusi hallista autoineen ulos. Halli oli kaltaiselleni harvoin autoilevalle homssantuusalle varsinainen painajainen ahtaine koloineen ja miljoonine autoineen – olisin todennäköisesti päätynyt jollekin meemivideolle parkkeeraussohlauksineni, mikäli itse olisin ollut ratissa.

11.21 Na prikope.

Saavuimme Na prikope- ostoskadulle, joka lopulta oli aika tynkä. Paradoksaalisesti meillä oli tällä roadtripillä enemmän resursseja pakata (koska oma auto) kuin koskaan aikaisemmin, mutta silti minulla oli olo, että tarvitsen jonkun uuden koltun. Tehtiin reilun tunnin mittainen täsmäisku ostoksille ja jatkettiin matkaa vanhassa kaupungissa.

13.28 Clear head- ravintola.

Sain herkullisen salaatin ja virkistävän kotitekoisen minttulimonaadin eteeni. Elämä hymyili. Minähän olen ihmislajina sitä sorttia, joka saattaa seota julkisesti hyvinkin radikaalisti, mikäli minua ei ruokita säännöllisesti. Nälissäni hotkin ruokaa kuin kameli vettä kuivan kauden jälkeen, ja onnistuin vetäisemään jonkun salaattipuskan keuhkoihini ja pihisin ja yskin kuin spitaalinen loppupäivän ajan.

14.30 Jäätelömunkki.

Tätä meille suositeltiin maistettavaksi Prahassa, ja sitä olisimme maistaneet varmasti ilman suositustakin – niin paljon jäätelömunkkikojuja oli joka paikassa. Munkkipaikassa makuvaihtoehtoja miettiessämme eräs myyjä alkoi puhumaan meille suomea, ”Suomen ta-sa-val-ta”, nostaen lopputavua kysyvästi. Juu, juu, Suomi, Suomi. Hän on jo päivän toinen henkilö, joka sönkötti meille suomea. Itselläni minulle puhuttu suomi reissussa on karmea turn off, josta tulee vain ahdistunut turreolo.

Mentiin kadun puolelle syömään tuota herkkujäätelöä, ja ohitsemme käveli valehtelematta ainakin 5000 ihmistä muutamassa minuutissa, ja siihen päälle varmaan 20 kaljaöykkäävää polttariryhmää. Täällä on aivan liikaa turisteja, todettiin yhteen ääneen.

15.30 Malá Strana.

Saatiin raivattua tiemme läpi Kaarlensillan ihmismassan, joka itselleni edusti juurikin sellaista turistimerta, josta en liiemmin välitä. Toki, turistejahan tässä itsekin ollaan, mutta menetän mielenkiintoni hyvin vikkelään jos sillankaiteelle joutuu jonottamaan saadakseen kuvan, ja joka puolella puskee turrepirkkoa ja -seppoa kylkeen kyynärpäätaktiikalla. Kaiken lisäksi silta oli täynnä 90-lukumaisia karikatyyripiirtäjiä ja käärmemiehiä – ihan oikeasti? Plääh. Eikä silta edes ollut mitenkään niin erityinen!

Sen sijaan sillan toisella puolella sijaitseva Malá Strana – ah, kuinka kaunista siellä oli! Kaupunginosassa silmää miellytti rakennuksien kirkkaat värit, talojen punatiiliset harjakatot ja joka puolella siintävät kirkot ja kupolit. Mistään ei oikein kuitenkaan meinannut saada hyviä valokuvia, sillä turistia pukkasi joka ilmansuunnasta, ikkunasta ja ovesta. Jeesus, että täällä on paljon porukkaa, huokailtiin. Lämpölukemat lähestyivät kolmeakymmentä kun kapusimme ylämäkeen rinnettä kohti Saint Vituksen kappelia, kunnes pysähdyttiin jääkahvitauolle kukkulan kupeeseen: 4 euroa jääkahvista – todellakin ollaan turistialueella.

16.25 Prahan linna.

Meillä oli takana niin monta ajopäivää, että haluttiin ottaa tämä kokonainen päivä Prahassa rennosti, ja unohduttiin kahvilan terassille melkein tunniksi. Justiinsa parasta! Kavuttiin verkkaisesti viimeinen nousu kukkulalle ja paikallisen miehen liikuttavan kanteelensoiton kaikuessa korviimme avautui eteemme samalla koko Prahan kaupunkinäkymä kirkkoineen ja harjakattoineen kuin värikäs kesämaalaus. Vitsi, kyllä kannatti kiivetä tänne! Valitettavasti Saint Vituksen kappelin jonot olivat aivan järkyttävät, joten heitimme sen nähtävyyden heti kättelyssä ulos listalta jonon nähdessämme. Se ei silti yhtään haitannut, koska näkymät kukkulalta olivat niin kauniit, että sinne kannatti tulla ihan pelkästään sen takia. Pikku hiljaa, aivan rauhakseen laskeuduttiin linnalta alas keskustaan ja pyörittiin paikallisen keskustafestarin tunnelmissa, ja lopulta päädyttiin pääaukiolle vanhaan kaupunkiin drinkeille ihmisvilinää tuijottelemaan.

19.35 Pizza.

Nälkähirviö alkoi taas nostelemaan päätään, joten pikaisen googlettelun perässä asteltiin pizzaravintolaan illalliselle. Mussutettiin pizzat menemään, jonka jälkeen alkoi ramaisemaan sen verran, että päätettiin Praha-päivän tulevan päätökseensä hyvinkin pian.

20.30 Paluu parkkihallille.

Molemmilta loppui akut puhelimista sekä lisäakusta, ja parkkihallin etsiminen sokkeloisessa Prahassa oli melkoinen homma väsyneille reissaajille. Lopulta löydettiin halli, mutta siellä alkoikin uudenlainen rumba. Automme oli aivan taaimmaisena ehkä kahdeksan auton takana – siis siten, että ne kahdeksan autoa oltiin parkkeerattu sikin sokin ajoväylälle meidän auton eteen. ”It’s like a puzzle”, veisteli parkkihallin työntekijä autoja venkslatessaan ja viimein saatiin meidän auto käsiimme. Ladattiin samalla lisäakkua hallin toimistossa, jotta löydettäisiin vielä perille Airbnb-asunnollekin.

23.10 Prahanmakuinen uni.

Iltatoimien ja puhelimen selailun jälkeen kaaduttiin sänkyyn kuin kaksi sahattua tukkia yhtenä humauksena pitkän päivän jälkeen. Praha tuli uniin ja jäi mieleen pysyvästi, niin ihana paikka se oli. Jos kuitenkin jotakin tekisin toisin ensi kerralla, en lähtisi Prahaan kesäsesongin aikaan, enkä taatusti ainakaan viikonloppuna – turistimassat ja ennen kaikkea aivan joka nurkalla kaljaa kiskovat ja jalkapallolauluja rääkyvät polttariporukat palaneine nahkoineen ja muka-hauskoine polttariasuineen olivat minulle ehkä vähän liikaa. Eivät kuitenkaan niin paljoa liikaa, ettenkö lähtisi Prahaan vaikka heti uudelleen!

Mitä tykkäsit tämän tyylisestä postauksesta? Onko samanlaisia ajatuksia Prahasta? 🙂

Lue lisää Euroopan roadtrip-seikkailustamme: esimerkiksi huikeasta Sloveniasta tai kuvauksellisesta Itävallasta.


Pssst! Ota seurantaan @fridaingridd Instagramissa, jotta voit seurata reissuamme reaaliajassa – tällä hetkellä ollaan Italiassa! 🙂 Voit myös seurata minua Facebookissa!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Terhi sunnuntai, kesäkuu 10, 2018 at 23:01

    Ei taida tuo ruuhkaisuus helpottaa kaupunkia vaihtamalla, turisteja on vaan kerta kaikkiaan liikaa. Ruuhkaa tai ei niin Prahassa on ilo seikkailla.

    • Reply Frida Ingrid maanantai, kesäkuu 11, 2018 at 00:15

      Niin, no tästä taidan olla aika eri mieltä! 🙂 Nyt tässä jo parin viikon aikana on saanut tosi hyvin kuvaa Euroopan turistikohteista kun niitä on peräkanaa vieraillut ja nähnyt, ja niiden ruuhkaisuudessa todellakin on eroa minun mielestäni. Ihan jo pelkästään jos vertaa täällä Italiassa korkeampia Dolomiitteja ja Gardajärveä, on ero todella suuri. Muissa kohteissa myös sama juttu. Liittyy tietysti siihen suosittuvuusasteeseen, ja Praha ja muut vastaavat pitkän ajan ikisuosikit, jotka ovat halvan kaupungin maineessa Euroopassa, taitavat olla pahimpia sumppuja.

      Minua jäätävät laumat ja massat häiritsee siten, että tulee kauhea stressi ehtiä menemään jonnekin/liikkumaan/saamaan kuvia/mitä vain. Praha oli ihana ja mieluusti lähden sinne uudelleen, mutta kesäkuukausien sijaan mielummin alkukeväästä tai loppusyksystä. 🙂

      Kiitos kommentista! 🙂

  • Reply Mia maanantai, kesäkuu 11, 2018 at 01:09

    Prahassakin turistipitoisuus onneksi laimenee aika nopeasti, kun tähtää poispäin pahimmista paikoista. Kaarlen silta on kieltämättä aika lailla turreuden synkintä lunastusta. Ja hei ihan oikeasti, se astronominen kello on niin yliarvostettu.

    Itsehän laiskana otan raitiovaunun linnamäen päälle mentäessä ja tyydyn kipuamaan vain alamäkeen. Jos sinnekään. Raitiovaunureittikin on kaikkine mutkineen vallan hieno!

    • Reply Frida Ingrid maanantai, kesäkuu 11, 2018 at 11:04

      Moikka Mia! Ihan totta turiset! 🙂 Haha, hyvin sanottu, ”turreuden synkintä lunastusta”. 😀 Sitä se kyllä vähän oli! Ja me ei ees jaksettu käydä kattomassa tota kelloa, kun vaikutti jo kuvan perusteella jotenkin niiiin yliarvostetulta. 😀

      Joo, me ei hirveesti kateltu karttaa, eikä älytty et sinne piti kävellä ylämäkeen. Ens kerralla kyllä sillä ratikalla sitten. 😀 Mutta se on varma, että pitää heittää kyllä piakkoin uusintareissu Prahaan! 🙂

      Kiitos kommentista! 🙂

  • Reply Mari tiistai, kesäkuu 12, 2018 at 17:02

    Autolomailun iloja 🙂 Me ajelemme usein pidemmillä reissuilla omalla autollamme ja se on sellainen yli 50 vuotta vanha jenkkiauto. No, sillä on kivaa ajella, se on osa matkailua, mutta vaatii aina vähän enemmän suunnittelua noiden parkkihallien (not) tai siis parkkipaikkojen suhteen. No, se on osa sitä meidän reissaamistamme. Mutta hauska idea kertoa päivästä näin.

    • Reply Frida Ingrid tiistai, kesäkuu 12, 2018 at 21:19

      Kuulostaapa kivalta! 🙂 Voin kyllä uskoa, että on vaikeuksia löytää oikean kokoista parkkia, nimittäin jo meidän farmarimallin autolle tuntuu olevan erityisesti katupaikat täällä Etelä-Euroopassa liian pieniä. 🙂

      Kiva kun tykkäsit, ja kiitos kommentista! 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, kesäkuu 14, 2018 at 02:23

    Helmikuussa – siis ihan talvella – pistäydyimme viimeksi Prahassa ja ihmettelimme kaupungin turistimäärää. Edellisestä kerrasta oli n. 10 vuotta ja silloinkin olimme kaupungissa helmikuussa, mutta silloin siellä vielä mahtui olemaan, nyt ruuhkia tuntui olevan kaikkialla. Jotenkin toisaalta sääli tämä matkailun lisääntyminen vaikka eipähän sitä itsekin paljon matkailevana voi keltään muultakaan sitä kieltää. Mutta ehkä olisi hyvä, jos ihmiset eivät hakeutuisi, kaikki, niihin suosituimpiin kohteisiin. Osaltamme toteutamme sitä tänään viettämällä päivän Ulan Batorissa, Mongoliassa 🙂

    • Reply Frida Ingrid torstai, kesäkuu 14, 2018 at 10:20

      Okei, hullua ajatella, että Praha on tukossa talvellakin! Kyllä ymmärrän, mitä tarkoitat. Tuskin matkailutilanne tästä ainakaan keventyy ihan hetkeen, eli odotettavissa on, että jossakin kohtaa turisteja tulee olemaan aivan kaikkialla – siellä Ulan Batorissakin. 😉

      Hauskaa reissua sinne ja kiitos kommentista!

  • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, kesäkuu 15, 2018 at 22:04

    Mun on pitänyt jo pitkään tehdä legendaarinen ”Päivä kanssani” – postaus, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tämähän oli kiva idea toteuttaa se matkan päältä 🙂 Prahassa vietimme aikoinaan miehen kanssa 10-vuotishääpäivää. Oli hauska reissu ja perusnähtävyydet tuli katsottua. Turremäärät on näiden vuosien aikana kai nousseet, koska en muista että silloin niitä olisi ahdistavuuteen asti ollut.

    • Reply Frida Ingrid sunnuntai, kesäkuu 17, 2018 at 00:10

      No niin, ei muuta kuin rustailemaan! 🙂 Juu, oli helppo kirjoittaa reissun päältä, niin tuli oikeasti kirjattua kaikki päivän faktat ylös.

      Joo, kyllä kaikessa rehellisyydessä on pakko todeta, että turisteja oli aivan liikaa meidän visiitin aikana. Tosin siihen vaikutti varmasti se, että oli viikonloppu – ensi kerralla arkipäivänä Prahaan! 🙂

      Kiitos kommentista!

    Leave a Reply