New Yorkin katusoittaja sai minut itkemään

En ole koskaan ollut mikään Amerikka-fani, enkä liiemmin myöskään New Yorkista haaveilija. Jälkimmäinen tietysti vaihtui krooniseen NYC- kuumeeseen, kun vihdoin päädyin vähän kuin vahingossa ensivisiitilleni tuohon tuhansien unelmien suurkaupunkiin viime elokuussa.

Vuokrasimme paikallisen pankkiirimiehen asunnosta pienen, muutaman neliömetrin kokoisen Airbnb-huoneen Broadwayn Harlemin päästä. Vietimme kaupungissa vain neljä päivää, mutta tuo ikkunaton pikkukopperomme muuttui kodiksi jo lähes tuona aikana. Vuokraamamme huone kulki nimellä makuuhuone, mutta oikeasti se oli tuon pankkiirin entisöimä vaatehuonekomero. Ei sinne mahtunutkaan mitään muuta kuin minikokoinen parisänky ja pieni sivupöytä, eikä kopperon ovikaan mennyt kunnolla kiinni. Iltaisin nukahdimme tuon asunnonomistajan telkkarin kovaääniseen mölyyn ja seiniä tärisyttävään kuorsaukseen, sireenien vinkunan kaikuessa paperinohuiden rakenteiden läpi huoneeseemme.

Nyc oli ihan hirveän paljon sitä, mitä odotinkin. Monet asiat olivat tismalleen niitä, joita jo lapsesta lähtien oli altistunut näkemään telkkarista. Poliiseilla lukee selässä sinivalkoinen NYPD-teksti, auringonsäteet kimaltelevat pilvenpiirtäjien laseista niiden peittäessä koko horisontin ja talojen porttikongit tuovat mieleen milloin minkäkin tv-sarjan tai elokuvan. Minulla kuitenkin näitä asioita havaitessa mielen täytti oitis se sama haikea tunne kun Frendit esittivät viimeisen jaksonsa, ja Monican asunnon ovi sulkeutui viimeistä kertaa. Se tunne pyöri jatkuvasti ajatuksissani; vähän samanlainen kuin se fiilis painajaisessa, kun on lentokentällä, mutta ei ole pakannut passia mukaan. Sellainen olo, että minulla menee nyt jotakin ohi suun. Ja minusta tuntui siltä siksi, että tiesin, että muutaman päivän kuluttua minun tarvitsee lähteä täältä pois. 

New York on niin hektinen, äänekäs ja laulunsanojenkin mukaan kaupunki, joka ei koskaan nuku. Minun oli pakko miettiä jatkuvasti, että mikä on se vetovoima, mistä artistit päätyvät laulamaan, ja mikä imee tuohon kaupunkiin tuhansia ihmisiä jatkuvasti ympäri maailmaa – asumaan niihin pikkuvaatehuoneisiin ja paiskimaan hommia niska limassa. Ja lopulta kun sen oivaltaa, sen tajuaa tuoksuvan kaikkialla tuossa metropolien äidissä. Se on kiharahiuksisen naisen kantamassa kitarakotelossa ja metrossa istuvan kirjaa lukevan miehen pyöreissä silmälaseissa. Vesilammikkoon piirtyvässä pilvenpiirtäjän siluetissa, jokaisen kiireisen kadulla kävelevän ihmisen välähdyksessä.

Unelmat. 

New Yorkissa kaikki on oikeasti niin isoa, värikästä, hauskaa ja itsevarmaa. Ei siellä kaikki menesty, ei varmaan useakaan, mutta kenties taika piileekin juuri siinä. New York inspiroi: se inspiroi yrittämään, kokeilemaan ja haaveilemaan. Missä minunlaiseni urbaanien metropolien rakastaja, ikuinen haaveilija ja taivaanrannan maalari, inspiraation voimaan vannova ja unelmoinnista voimaantuva voisi tuntea itsensä enemmän itsekseen?

Koska Nycissä oikeasti tuntuu, että siellä voisi olla ja tulla miksi vain. Suuri osa lähelläkään Manhattania asuvat paikalliset punkkaavat pikkuruisissa vuokraamamme kaltaisissa vaatehuoneissa, tekevät kahta työtä ja elävät silti kädestä suuhun tuossa yhdessä maailman kalleimmassa kaupungissa. Mutta Nycissä asumisen perustana ei ole raha ja rikkaus, vaan menestys, yrittäminen, kokeilu, haaveeseen heittäytyminen – taivaalta leijailevan valkean höyhenen nappaaminen. Se on Nycin rikkauden valuutta, ja jos sinulla ei ole sitä, kaupunki ei anna sinulle mitään. New Yorkissa jokainen päivä on uusi yritys, uusi mahdollinen loistokas tähdenlento. Ja tuota Nycin valuuttaa, tai dollareita, tarvitsee olla vain sen verran, että selviytyy seuraavaan päivään. Kaupunki antaa loput.

Viimeisenä iltanamme New Yorkissa olimme viluissamme sateesta kastuttuamme odottamassa Time Squarella metroa kohti Airbnb-asuntoamme. Toisella puolella metroraidetta oli mies soittamassa saksofoniaan ja hän soitti niin kauniisti, että tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Aivan pieneksi hetkeksi tuo megametropolin suhina rauhottui kun silmän kyynelkanavia stimuloivat sävelet täyttivät onttona kaikuvan metrotunnelin pimeyden. Mies nautti silminnähden jokaisesta puhalluksestaan, minkä päästi saksofonin läpi. Hän eläytyi tekemiseensä niin, että tuntui kuin koko tunneli ihmisiä olisi hänen soittoaan kuunnellut – tai ehkä se olin kuitenkin vain minä. Kultaisena kimaltelevan saksofonin sävelmässä oli toivoa, unelmaa ja hitunen katkeransuloista melankoliaa – ihan sitä kaikkea, mitä minä sinä hetkenä tunsin ja mitä New York on.

Silloin mietin, että rakastan tätä paikkaa. Olen aina ollut herkkä liikuttumaan vaikuttavista hetkistä, mutta tuo miehen saksofoni oli jotakin sellaista, jota en tule koskaan unohtamaan. Karu metrotunnelin ympäristö, sateesta kastunut, nihkeä farkkutakki ja vilunväreissä tärisevä, kävelystä väsynyt kroppa – ja tuon saksofonin unelmiatirskuva lämpö ympäröi minut niin, että kylmyys vaihtui poskienhohkaksi ja odottaminen ajankulun hidastumisen toiveeksi. En voinut heittää miehelle soittopalkaksi dollareita, koska hän oli toisella puolella raidetta. Eikä se haitannut, sillä miehellä oli sitä kaupungin oikeaa rikkauden valuuttaa. En voinut kuin kunnioittaa – häntä, kaikkea, tuon kaupungin inspiraatiota, sen aivan uskomatonta voimaa.

Ja siinä samassa hetkessä metrovaunu suhahti kulman takaa eteeni ja ne lumoavat saksofonin soinnut katkesivat metron älyttömän korkeaan kolinaan kuin murskaten sen kauneuden, unelman, mitä olin juuri päässyt todistamaan. Hetken yritin suojata korviani ja kurkkia metron lasien läpi miehen soittoa, mutta metron meteli peitti kaiken alleen. Metrovaunu lähti liikkeelle ja mies saksofoneineen katosi tunnelin harmauteen ja minä taas – minä jatkoin haikeana matkaani kohti poislähtöä tästä unelmienkaupungista, kaikkien aikojen betoniparatiisista, jossa tuntui, että kaikki on mahdollista. Ja se oli oikeastaan juuri se, mikä teki koko kokemuksesta täydellisen: se katkeransuloisuus ja melankolia, se sama, joka pyöristi miehen saksofonin sävelmän sellaiseksi, ettei kovinkaan yritys pystynyt estämään silmäkulmiin tulvahtavia suolaisia nyyhkähdyksiä. Joudun lähtemään, enkä voi tietää, koska seuraavaksi palaan. Sen tunteen nimi oli New York.

Sillä New Yorkissa – siellä tulee aina uusi soittaja, joka täyttää metrotunnelin synkkyyden huumeen kaltaisella sävelmällään; joka pakottaa huokaisemaan hetken sitä aitoutta, sitä tunnetta, mitä elämä parhaimmillaan minulle edustaa. Ja se odottaa minua siellä heti, kun sinne seuraavan kerran saavun.

Oletko käynyt New Yorkissa? Tunnetko samoin kaupunkia kohtaan kuin minä? Kommentoi alle! 🙂

Ps. Voit katsoa pienen pätkän tuon lumoavan saksofonistin soitosta Instagramistani. Ja muista jäädä muutenkin seuraamaan! 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

24 Comments

  • Reply Jenny torstai, toukokuu 3, 2018 at 22:55

    Ei vitsit, kuulosti just siltä että New York ois kuin tehty mulle. Eläydyin tekstiin niin, että tuli itellekin vähän ikävä takaisin – hassuahan on se, etten oo ikinä ollut Nycissä 😀

    jennytokoi.com

    • Reply Frida Ingrid torstai, toukokuu 3, 2018 at 23:02

      Jeeee, niin olis! Mennää ens kerralla yhdessä sinne! 😀 Joo ja arvaa vain, mä oikeasti kuuntelin sitä Alicia Keysin Empire state of mindia ja välillä pillitin täällä ku muistelin tuota soittajaa! Kyllä NYC on NYC <3

      Kiitos kommentista!

  • Reply Sanna torstai, toukokuu 3, 2018 at 23:17

    Mä jopa tunsin New Yorkin tuoksun ,vaikka en ikinä ole siellä ollut….mutta ehkä joskus….Hieno kuvaus kaupungista jossa olen ollut vaikka fyysisesti en olekaan 🙂

    • Reply Frida Ingrid torstai, toukokuu 3, 2018 at 23:20

      Hehe, ihanaa! 🙂 Kiitos paljon! Onneks Nyciin pääsee aika edullisesti toisinaan lentään, ettei tartte jäädä mielikuvitustuoksujen varaan. 😀

      Kiitos kommentista! 🙂

  • Reply New York Bucket List torstai, toukokuu 3, 2018 at 23:56

    Wow! Juuri tämä on New Yorkia. ❤️

    • Reply Frida Ingrid perjantai, toukokuu 4, 2018 at 09:27

      Eikös vain! <3 Ja kiva jos siellä asunutkin on kanssani samaa mieltä 🙂 New York on kyllä niin lumoava!

      Kiitos kommentista! 🙂

  • Reply Piia perjantai, toukokuu 4, 2018 at 07:36

    Niin kauniisti kirjoitettu! ❤️ Tätä lukiessani leijuin ajatuksissani itsekin New Yorkissa. Se on totaalisesti vienyt mun sydämen ja on yksi suosikkikaupungeistani. Kiitos lukunautinnosta!

    • Reply Frida Ingrid perjantai, toukokuu 4, 2018 at 09:31

      Kiitos paljon Piia! 🙂 Ihanaa, jos tämän avulla pääsi ajatusmatkalle Nyciin! <3

      New York on yksi myös minun lempparikaupungeistani! On se niin hurmaava paikka.

      Kiitos kommentistasi! 🙂

  • Reply Lotta perjantai, toukokuu 4, 2018 at 09:13

    Voi että, en oo ikinä känyt Nycissä, ja onkin ollut vähän kiikun kaakun, että haluanko sinne ollenkaan. Välillä tuntuu, että lennot ja itse kaupunki ovat sen verran hintavia, että mielummin teen useamman halvemman matkan täällä Euroopassa, kun ei mullakaan ole mitään valtavaa hinkua tai haavetta päästä sinne…mutta toisaalta, kyllähän se nyt pitäisi edes kerran päästä kokemaan!
    Ja tän postauksen jälkeen kyllä taas kallistun jälkimmäiseen vaihtoehtoon… 🙂

    • Reply Frida Ingrid perjantai, toukokuu 4, 2018 at 09:35

      Siis jos ihan rehellisiä ollaan, niin minulla oli aikaisemmin samanlaisia ajatuksia ko. kaupungista. Mietin, että koska Tokio on niin ihana paikka ja japanilainen kulttuurikonteksti niin erilainen kuin amerikkalainen, että en jostakin syystä varmaan tykkäisi Nycista. Hullun puhetta, näin jälkeenpäin kun mietin! 😀 Nyc vei jalat ihan totaalisesti alta ja ainoastaan positiivisella tavalla.

      Toki, onhan Nyc kallis kaupunki, mutta olen tekemässä budjettipostausta myös sinne, joten kannattaa jäädä seurailemaan! 🙂 Itse vedin todella low budjetilla, joten sekin on siis mahdollista!

      Kiitos kommentistasi! 🙂

  • Reply Jerry / Pako Arjesta perjantai, toukokuu 4, 2018 at 09:24

    Todella upeasti kirjoitettu postaus! Vähän kuin olisi kirjaa lukenut :). New York on ollut tavoitteena ja ”go to” -listalla jo pidemmän aikaa, mutta vielä emme ole sinne päätyneet. Toivottavasti kuitenkin lähivuosina toteutamme tuonkin tavoitteen. Rakastan suurkaupunkeja, joten uskon, että New York on kuin minulle tehty, mutta senhän näkee vasta, kun sinne pääsee :). Mukavaa viikonloppua!

    • Reply Frida Ingrid perjantai, toukokuu 4, 2018 at 09:38

      Kiitos paljon Jerry! 🙂 Kannattaa ehdottomasti pitää NYC go to- listalla, en usko, että pettyisit kaupunkiin! Itsekin olen todellinen suurkaupunkifani, ja NYC sujahti heti ensikohtaamisesta lähtien lempparikaupunkieni listalle.

      Kiitos kommentistasi ja mukavaa viikonloppua myös sinne! 🙂

  • Reply Maria perjantai, toukokuu 4, 2018 at 12:33

    Mikä suloinen oodi New Yorkille tämä postaus olikaan. <3 Pian tulee kaksi vuotta omasta kohtaamisestani tuon valloittavan kaupungin kanssa. Jotain huumaavaa siinä kaupungissa on ja voi miten hienosti osasit sitä maagisuutta kuvailla. PS. Ja tuo ekan kuvan mekko! Hieno.

    • Reply Frida Ingrid perjantai, toukokuu 4, 2018 at 12:57

      Kiitos suuresti Marja! <3 NYC on kyllä niin ihana! Siellä on niin vangitseva tunnelma ja ahh, pitää kyllä pian päästä sinne uudelleen.

      Ja tattista! Mekko on muistaakseni Henkkamaukan alelaarista vuodelta kivi ja kirves 😀

      Kiitos kommentistasi! 🙂

  • Reply Marjatta maanantai, toukokuu 7, 2018 at 10:46

    Olen lukenut kaikki kirjoituksesi suurella mielenkiinnolla. Yllättäen juttu New Yorkista sai minut viimein kommentoimaan. Matkailukokemukseni ovat melko suppeita, vaikka kyllä niihin joitakin harvinaisempiakin matkakohteita mahtuu. Aina kuitenkin mielessäni on ollut, että New York on se paikka, mihin viimeisenä, kun kaikki mielenkiintoisempi on nähty. En siitä haaveilemaan jäänyt nytkään – ainakaan oikeasti – mutta mielikuva kyllä muuttui. Ihailen kykyäsi, miten havaitset ja osaat nostaa esiin ne pienet tunnelmat, tilanteet ja asiat, joista muodostuu se iso kokonaisuus. Ja osaat ne myös välittää lukijalle. Melkein kuin olisin ollut mukana aistimassa New Yorkin ”hiljaisuutta” sen hulinan keskellä.

    • Reply Frida Ingrid maanantai, toukokuu 7, 2018 at 19:16

      Kiva kuulla! 🙂 New York on kyllä ihana paikka, mutta toki kaikki eivät sen menosta ja melskeestä tykkää. Onneksi maailmaan mahtuu erilaisia matkakohteita, jotakin jokaiselle!

      Kiitos kommentistasi! 🙂

  • Reply Tiia/ReiseReise torstai, toukokuu 10, 2018 at 19:52

    Olen käynyt kerran Nykissä, suurikin jotain neljä viisi päivää. Olen itse mieltänyt Los Angelesin (jossa en ole koskaan käynyt) ihmisten unelmien kaupungiksi, mutta onhan New Yorkissa esim. Broadway! Jotenkin vaan Nykistä tulee mieleen enemmän sellainen kova business-kaupunki, vaikka onhan kaupungissa, omin silmin vielä nähty, muutakin kuin pilvenpiirtäjiä. En ehkä itse rakastunut kaupunkiin, mutta ristiriitaista kyllä haluan palata sinne joskus. 😀

    • Reply Frida Ingrid torstai, toukokuu 10, 2018 at 21:28

      Mielenkiintoista! 🙂 Minulle taas New York on ”the city of dreams”! Losissa en ole ollut, mutta siellä voisin kuvitella hyvin samanlaisten unelmien paljouden olevan ilmassa myös. 🙂

      Nyciin moni rakastuu, kaikki eivät – mutta jokin koukuttava voima siinä on, jos sinäkin sinne haluat uudelleen vaikka et ihastunut kaupunkiin! 🙂

      Kiitos kommentista!

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista torstai, toukokuu 10, 2018 at 23:50

    Ihana kirjoitus. Mä oon ite samanlainen, että herkistyn helposti tunnelmista ja kaikesta kauneudesta, on se sitten visuaalista tai korvin kuultavaa. Pienet itkut pitää aina välillä tirauttaa 🙂 Kiva idea muuten julkaista noi kuvat mustavalkoisina. Sopivat niin täydellisesti tämän postauksen tunnelmaan.

    • Reply Frida Ingrid perjantai, toukokuu 11, 2018 at 09:47

      Kiva kuulla, että löytyy herkisteleviä kohtalotovereita! 🙂 Useinkin reissuilla ja muutenkin elämässä tulee tippa linssiin liikutuksesta… 😀

      Kiitos! Nuo kuvat on itse asiassa otettu minijärkkärin yhdellä valmiilla mustavalkofiltterillä ja vain muokattu hieman jälkeenpäin. Tykkään kanssa! 🙂

      Kiitos kommentista!

  • Reply Sandra lauantai, toukokuu 12, 2018 at 09:12

    Voi, arvostan todella sielukasta tekstiä ja sinulla on kirjoittamisen lahja! Upea teksti, johon oli helppo eläytyä täysillä. Kiitos tästä!

    • Reply Frida Ingrid lauantai, toukokuu 12, 2018 at 09:28

      Kiitos suuresti, Sandra! 🙂 Tosi kiva kuulla, että tekstiä oli mukava lukea. 🙂

      Kiitos kommentista!

  • Reply Martta / Martan Matkassa lauantai, toukokuu 12, 2018 at 10:19

    Kauniisti kirjoitettu! Minuakaan New York ei kiinnostanut ja itselläni oli aika samanlaisia ajatuksia kuin sinulla New Yorkista. Otin reissun ihan TV:n- ja elokuvien kantilta, halusin nähdä juuri sitä New Yorkia! Kiersimme paljon juuri turistikohteita ja tutustuimme eri kaupunginosiin. Reissu oli kuitenkin kaikin puolin oikein onnistunut ja teimme vielä muutaman päivän mittaisen päiväretken Philadelphia, Washington, Niagara Falls ja Thousand Island, kireästä aikataulusta huolimatta muistelemme sitä lämmöllä. Haluan vielä uudemman kerran Isoon Omenaan!

    • Reply Frida Ingrid lauantai, toukokuu 12, 2018 at 12:09

      Kiitos paljon, Martta! 🙂 Kuulostaa ihanalta reissulta teidän kiertomatka! NYC on valloittava ja muu Pohjois-Amerikka myös kiinnostava.

      Kiitos kommentista! 🙂

    Vastaa käyttäjälle Martta / Martan Matkassa Cancel Reply