Kun tiesin, että Kapkaupunki on minun paikkani

Jotkut ovat kysyneet minulta, että miksi se Kapkaupunki on sitten niin hieno. Että mistä sä voit tietää, että haluat joskus asua sielläNo, aihe on pitkä puitavaksi, mutta voin kertoa, mikä oli minulle käänteentekevä seikka. Se juttu, kun todella rupesin miettimään kaiken haaveilun jälkeen ensimmäistä kertaa, että täällä voisi oikeasti asua.

Katsokaas, minä olen sipsinaisia. Meillä kaikilla on ne omat herkut, joita heitellessä ostoskoriin kaupassa alkaa perhoset lennellä vatsanpohjassa kuin vastarakastuneella. Toiset syö juustoja, toiset pullaa, toiset huitaisee pussin irtokarkkeja ja loput sitten sitä, mikä sattuu niitä omia makuhermoja kutkuttelemaan. Minulla on aina ollut yksi herkku, jota ilman en haluaisi elää, ja se on sipsit. Tähän on tosin pakko kertoa sidenotena, että Hortonin jälkeen himot ovat jostakin syystä vähentyneet, ja pahoin pelkään, että sipsit saattavat jäädä enää vain muistoihini elämään tämän universumin herkullisimpana suuhunpantavana. Mutta, palataan siihen aikaan kun vielä sipsit antoivat minulle rakkautta.

Olen kokeillut varmaan kaikki. Sipsit siis. Ja harva asia on niin herkullista kuin Real Snacksin Suomessa tehdyt salt & vinegar- sipsit. Niitä nuolee himoissaan kuin vauhdilla sulavaa jäätelöpalloa kesähelteessä – mutta ne ovat niin hyviä, ettei niiden nuolemisessa ole enää hippuakaan häpeää ilmassa, toisin kuin sulavan jäätelön kanssa vähän vaatimattomasti arastellessa, että mites tätä tungetaan suuhun. Ehei, kuulkaas. Näiden sipsien kanssa kaikenlainen häpeä on tunteena muisto vain ja kaikki tuhma on sallittua. Ensin nuolet niistä kirpeät mausteet sipsin pinnasta, kunnes heität sipsin sen jälkeen kitaasi nautinnosta väristen samalla kaivaen lisää pussista. Tai ainakin näin meillä, mulla ja Antilla. Me ollaan muutenkin kaikkien kirpeiden herkkujen perään, etikkaiset jutut kiehtoo yleensäkin ja itse saatan syödä himoissani kokonaisen sitruunan kerrallaan ilman mitään lisukkeita.

Saatat miettiä, että miksi tällainen himokas tarina. No, Kapkaupungissa eräs päivä etsiessämme isosta supermarketista jotakin naposteltavaa rannalle otettavaksi, törmättiin ekaa kertaa kunnolla paikalliseen sipsihyllyyn. Ja okei, we were in heaven. Suolaa ja viinietikkaa aivan kaikkialla. Suolalla ja viinietikalla maustettuja popkorneja, keksejä, erikseen myytäviä jauheita ja tietysti – niitä sipsejä. Salt & vinegar- sipsejä niin pitkälle kuin silmä kantaa: kaikissa eri koissa ja muodoissa. Hypisteltiin niitä aivan täristen – innosta ja sipsihimosta. Ei tämä voi olla totta, mietittiin. Ei yleensä missään muualla kuin Suomessa törmää näihin sipseihin, ehkä joskus jossakin reissulla ollaan saatettu olla niin onnekkaita. Mutta että hyllyittäin suolaa ja viinietikkaa. Kirpeää viinietikkaa aivan kaikkialla!

Tässä vaiheessa oltiin jo, että okei, täällä asuminen muuttui justiinsa astetta konkreettisemmaksi unelmaksi – täällä rakastetaan viinietikkaa. Kuitenkin vielä suurempi yllätys odotutti meitä, eikä tätä seuraavaa olisi kukaan voinut pystyä ennustamaan.

Nimittäin sipsithän eivät todellisuudessa ole kuitenkaan mitään ilman niille paritettua dippiä. Ja suomalainen dippikulttuuri on aivan ainutlaatuista koko maailmassa – en ole törmännyt missään muualla sipsien minkäänlaiseen dippailuun, tietysti nachot ja salsat poislukien. Nachoilla ja jollakin guacamolella ei kuitenkaan ole mitään tekoa sipsien ja dipin jakaman pyhän liiton kanssa. Monessa kulttuurissa sipsien kastaminen dippijauheella maustettuun maitotuotteeseen aiheuttaisi yökkäilyä tai ainakin ihmettelyä. Suomalaiset kuitenkin tietävät sen, että sipsit ja dippi ovat ruokamaailman Bonnie & Clyde. Sipsit tarvitsevat dippiä.

Oltiin jo taivaissa sipsiaarteemme vuoksi. Olimmehan juuri todistaneet maailman ehkä suurinta viinietikalla maustettua sipsi- ja herkkukokoelmaa. Mutta emme todella tienneet mihin törmäisimme tehdessämme lähtöä tuolta hyllyltä: dippejä. Täällä on dippejä! Kiljuimme ja tanssimme kuin maanviljelijät ensisateessa kuivan kauden jälkeen. Olen ollut jossakin hellien tunteiden syleilyssä, koska en tajunnut ostaa maistiaiseksi yhtäkään dippiä. Pohdimme kuitenkin, että maitohyllyssä näkyi sen kaltaisia tuotteita, mihin dippiä voisi sekoittaa, jos täällä asuisi.

Erilaiset kulttuurit kiehtovat reissatessa, mutta asuminen täysin vieraassa kulttuurissa saattaisi olla meille liian iso pala kakkua. Dipit ovat varmaankin ajautuneet eurooppalaisen kolonialismin (tunkeutumisen…) vuoksi kauppojenhyllyille tuonne eteläiseen kaupunkien helmeen, mutta viinietikan megalomaanista suosiota emme edes me osanneet selittää. Mutta silloin tiesimme, että Kapkaupungissa olisi oikeanlaista tarttumapintaa – kulttuuri, missä kunnioitetaan viinietikkaa sen ansaitsemalla tavalla ja ymmärretään dippien päälle.

Se tunne, kun löytää kaltaisiaan lentämällä yhdestä maailman pohjoisimmasta maasta yhteen maailman eteläisimpään, lumen keskeltä Atlantin ja Intian valtameren risteykseen, minulle vielä vuosi sitten lähes tuntemattomaan kaupunkiin.

Sen tunteen löytäessään tietää, että täällä voisi oikeasti asua.

 

Jos sipsihuumori menee yli hilseen, saat todellisia maistiaisia allaolevista kuvista viime joulu- ja tammikuiselta reissultamme Kapkaupungista – niistä saatat löytää lisää syitä rakastua Kapkaupunkiin.

Mikä fiilis kuvista välittyy? Oletko itse joskus jäänyt haaveilemaan asumisesta jossakin reissukohteessasi?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply miradreamer maanantai, huhtikuu 2, 2018 at 20:48

    Tosi kivoja aurinkoisia kuvia ? taidan itse haaveilla tästä joka paikassa…mietin aina mitähän täällä olis asua..muutamassa maassa kyllä jo asunutkin mutta vieläkin muutama paikka mielessä? p.s. itsekkin sipsihiiri

    • Reply Frida Ingrid tiistai, huhtikuu 3, 2018 at 20:56

      Kiva, että tykkäsit kuvista! Kapkaupunki on kyllä niin kaunis, ettei siitä huonoja kuvia saakaan! 🙂

      Joo, mulla on kyllä toi sama, että melkein joka paikassa mietin jo, että minne sitä oman kotinsa siellä istuttais… 😀 Mutta mikään ei ole kyllä kolahtanut siten kuin Kapkaupunki! Itse olen asunut vain Espanjassa, ja siitä voin sanoa, että ei ehkä ollut kuitenkaan ihan oma juttu 😀

      Sipsit on parasta! 😀

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista tiistai, huhtikuu 3, 2018 at 06:42

    Haa. Tunnistan tuon tunteen. Mä oon ite inkiväärimaanikko. Voi niitä väristyksiä, mitä saankaan aasialaisten kauppojen hyllyjä kierrellessä 🙂

    • Reply Frida Ingrid tiistai, huhtikuu 3, 2018 at 20:57

      Mäkin tykkään kyllä inkivääristä myös! Kiva kuulla, että muillakin on ruokafiksaatioita 😀

  • Reply lotte tiistai, huhtikuu 3, 2018 at 13:02

    Nyt on ihan pakko kommentoida. 2001 ollessani vuoden Lontoossa ihastuin näihin salt&vinegar sipseihin. (Ne pikkupussit 25g tai jotain on mulle just sopivia.) Aika monta vuotta sai Suomessa turhaan etsiä tätä makua sipseistä. Mutta hyviä ne on!

    • Reply Frida Ingrid tiistai, huhtikuu 3, 2018 at 21:07

      Siellä on lontoolaiset olleet ihan etunenässä tämän herkullisen makuyhdistelmän kanssa 😀 Suomi tulee aina niin jäljessä! 😀

    Leave a Reply