Ihanan tylsä Kroatian Krk

Moni varmasti tunnistaa fiiliksen, kun joskus tuntuu reissussa, että tarvitsisi lomaa lomasta. Kesäkuun alussa meillä oli Euroopan roadtrippimme alkutaipaleella ollut sen verran kova tahti, että toivoimme pientä hengähdystaukoa matkan kulkuun – oltiinhan me ajettu puoleentoista viikkoon Suomen Turusta Kroatiaan asti. Hengähdystaukoa ei kaivannut edes niinkään ajotahdin puolesta, vaan äärimmäisen upeiden kokemuksien: tuolloin tuntui, että oltiin nähty peräjälkeen niin upeita paikkoja, ettei niihin pystynyt mielessään palaamaan kuin vasta umpitylsyydessä.

Oltiin varta vasten tuota fiilistä palvelemaan valittu toiseksi Kroatian pysähdykseksi supertylsältä vaikuttava Krk:n saari Plitvicen järvien jälkeen. Ja voi juku – tylsyyteen Krk todellakin tarjosi mahtavat puitteet: ei mitään spesiaalia tekemistä tai nähtävää, ja ensimmäisen päivän jälkeen taivas repesi jättimäiseen Adrianmeren ukkosmyrskyyn ja keli jatkui todella pilvisenä, jonka vuoksi tylsyyteen oli pakko sitoutua entistä vahvemmin. Lue alta, kuinka tylsä Krk oli!

Ihan(an) tylsä Krk:n saari, Kroatia

Vaikka Krk onkin historiallisesti merkittävä paikka, ei se silti ole mikään Dubrovnik tai Split. Sitä ei myöskään saa sekoittaa Krkan luonnonpuistoon, vaikka Google haluaisikin sitä kirjainyhdistelmää googlettelijalle tarjota. Krk on suomalaisittain vaikeasti lausuttava, melkoisen vaatimaton saarikohde Zagrebista muutama tunti suorinta reittiä rannikolle. Saari on iso, mutta siellä ei ole pellon, puskien ja paikallisten supermarkettien lisäksi oikein mitään muuta kuin muutama kivikkoinen ranta, pari kyläpahasta ja Krk:n vanha kaupunki.

Me emme tehneet Krk:ssa mitään ihmeellistä. Katseltiin Airbnb-asuntomme parvekkeelta myrskyävää merta, tuhottiin markiisin alla varmaan yli puoli kiloa juustoja iltaisin ja pestiin koko reissun aikana kertyneet pyykkivuoret tuon muutaman saarella viettämämme päivän aikana. Oltiin siten kuin varmaan moni matkailija reissuissaan on: ei katsottu kelloa, ei suoritettu mitään ja maattiin ketarat ojossa ekstraleveässä parisängyssämme läppäri sylissä hyvän Netflix-sarjan äärellä keskellä päivää. Oikeasti, keskellä päivää. Edellä mainitun kaltainen tekemättömyys ei normaalisti tulisi meidän kohdalla kysymykseenkään, ellei kohde olisi niinkin tylsä kuin Krk.

Kyllä me sentään puolipäiväreissu tehtiin saaren pääkylään Krk:aan, jossa oli pieni Frankopanin linna ja vanhassa kaupungissa yllättävän paljon kivan oloisia ravintoloita ja putiikkeja. Keskiaikaisilla kaduilla tuoksui grillihiilet ja kiviuunit, ja jossakin maukui kissa, jonka paikallinen hampaaton muori kävi komennuksellaan hiljentämässä. Korviin kantautui vaimea Game of Thronesin tunnusmusiikki, kun pikkulapsi veivasi kapealla mukulakivikujalla miniatyyrisoittorasiaa. Ja tunnelma todellakin oli hetkittäin kuin suoraan GoT:ista, jonka innoittamana päädyttiin ostamaan jopa sisäänpääsyliput muuten melko vaatimattoman näköiseen linnaan. Oltiin ainoita asiakkaita, ja opiskelijahinta lyötiin molemmille ilman edes koko kortin vilautusta. Kassahenkilö juoksi meidät vielä myöhemmin kii – vain lainatakseen meille linnatorniin omaa sateenvarjoaan.

Krk:ssa ei ollut mitään varsinaista tekemistä, mutta päivä soljui omalla painollaan. Syötiin saaren parhaimmaksi valitussa ravintolassa aivan kahdestaan huippulounaat, pidettiin sadetta ikivanhoilla kivikaduilla sateenvarjon alla ja välillä pysähdyttiin rantaviivalle tuijottelemaan synkässäkin säässä turkoosina kimaltelevaa merta. Oranssinruskeat turistit makasivat epämukavan näköisissä asennoissa keskustan rantakaistaleiden kivilaitureilla odottaen epätoivoisesti auringonsäteitä keskellä tihkusadetta. Ilman noita aurinkoöljystä hohkaavia ihmispötköjä olisi välillä saattanut unohtaa olevansa turistipaikassa – niin uinuva tunnelma Krk:ssa oli.

Krk oli aivan älyttömän tylsä, ja juuri siksi niin täydellinen stoppi Euroopan halki kulkevalla roadtripillä. Siellä ei tarvinnut miettiä, että mitä oikein ehtii näkemään, tekemään ja kokemaan, ja mistä aktiviteetista joutuu huokaillen luopumaan ja siirtämään sen kun joskus tulen tänne takaisin– listalle. Ei pitänyt jonottaa, koska muita turisteja oli vain kourallinen. Ehti huomaamaan yksityiskohtia, joita ei häikäsevän upeassa ja toistaan loisteliaampaa nähtävyyttä sisällään pitävässä paikassa ehtisi ihastelemaan. Pastellin sävyiset ikkunakarmit, jotka olivat sieltä täältä patinoituneet, pyöreiden mukulakivien ikivanhat kulumat sandaalien alla ja lierihattuisen papparaisen lämpöä tursuava hymy – kaikki ne olisivat kiireessä ja mielenkiintoisemmassa paikassa menneet ohi.

Krk:n saarella todellakin oli taikaa – siellä oli ihanan tylsää.

Oletko käynyt Krk:ssa? Mikä on mielestäsi Kroatian mielenkiintoisin paikka?

Lue kaikki huikeasta Euroopan roadtripistämme täältä ja lisää Kroatiasta täältä.


Seuraa minua Instagramissa nimimerkillä @fridaingriddFacebookissa ja Blogit.fi– sivustolla, jotta saat uusimmat postaukset reaaliajassa luettavaksesi! ?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Elisa-Maria tiistai, heinäkuu 31, 2018 at 18:20

    Ihanan fressi lähestymistapa tylsyyteen – sen ei tarvitse olla negatiivinen asia! Joskus on kiva lähteä hiljaisiin kohteisiin, joissa ei tapahdu mitään, ja jotka on hetkessä koluttu. Sitten voi vaan olla. Se on ihan(an) virkistävää. 🙂

    • Reply Frida Ingrid tiistai, heinäkuu 31, 2018 at 18:54

      Hehe, kiitos! 🙂 Joo, näin juuri. Oli todellakin jopa vapauttavaa olla vain tekemättä mitään ihan ansaitusti. Pitää ottaa tavaksi erityisesti pidemmillä pitää hiukan lunkimpaa aikaa aina aika ajoin. 🙂

  • Reply Mimmu torstai, elokuu 2, 2018 at 11:58

    Mäkin aattelin eka et kirjoitat Krkasta- hämäävät paikannimillä prkl! 🙂
    Sillä jos olisit puhunut Krkasta niin ois mulle mennyt tuo tylsä läpi.
    Krka oli ihan ok mut ylihehkutettu ja täynnä.
    Anyway, ollaan mietitty noita Croatian saaria kanssa välillä mutta ei oo tulltu sopivaa kohdalle.
    Täytyy pitää mielessä et jos haluaa vaan olla ja hengaa niin otetaan kohteeksi Krk 🙂
    Pullo punaviiniä ja valikoima juustoja ja merimaisema (y)
    Kuvista ei välittynyt tylsyys, pikemminkin semmoinen rauhallisuus. Välillä on ihan ok vaan olla!
    Mihin jatkatte seuraavaksi?!
    Me lähetään ensi viikon perjantaina taas sinne suunnalle-kesäloma (y)

    • Reply Frida Ingrid torstai, elokuu 2, 2018 at 18:18

      Haha, joo oli pakko mainita kun olin ihan varma, että joku sit miettii mielessään kuitenkin sitä Krkan kansallispuistoa. 😀 Ei vitsi, noinhan joskus noiden hirveen hypetettyjen kohteiden kanssa käy, että sit niihin pettyy.

      Juu, tosiaan jos haluat vain relata niin kohteeksi Krk! 😀 Kyllähän siinä toki oli isompia paikkoja aika lähellä eli varmaan löytyisi tekemistäkin. Ja todellakin, välillä on ihan ok vain olla. Vielä kun muistaisin tuon useammin reissussa! 🙂

      No nyt ollaan Suomessa, mutta alkusyksystä suunta Espanjan ja Portugalin roadtripille, ja päälle vielä Lontooseen. Ne olis seuraavat todennäköiset koordinaatit! 🙂

      Hei ihanaa kesälomaa ja reissua! 🙂

  • Reply Sofia / Project Forever torstai, elokuu 2, 2018 at 14:38

    Osa omien reissujen parhaimmista muistoista on tullut juurikin sitä kautta, että kohde on ollut tylsä tai jo ennestään tuttu, jolloin aikaa on jäänyt enemmän kaikenlaisille muille havainnoille ja kokemuksille. Kaikista parhain fiilis on jäänyt sellaisista paikoista, joissa on päässyt hetkeksi sujahtamaan ns.paikalliseen elämänrytmiin. Siksi ehkä jo tuttuihin kohteisiin onkin kiva ja helppo palata. 🙂

    • Reply Frida Ingrid torstai, elokuu 2, 2018 at 18:22

      Joo, todellakin samaa mieltä! 🙂 Mun mielestä esim. Madrid ei oo lopulta mitenkään kauheen erikoinen, ei siellä oo älyttömästi nähtävää eikä oikein mitään sellaista, mitä ei voisi myös muualta löytää. Mutta se on mulle äärettömän rakas ja tunnelmallinen paikka, koska sinne liittyy paljon kivoja muistoja ja asuessani Espanjassa tuli Madridissa käytyä kymmeniä kertoja. Siellä juurikin sielu lepää, eikä ole mitään ressiä suorittaa kaikenlaisia nähtävyyksiä ynnä muita, kun kaikki pakollinen on aikoja sitten nähty. Ja kun on tuttu paikka, pääsee ihan eri tavalla myös siihen paikalliseen menoon mukaan. 🙂

      Mä en usko, että Krk:aan tulen koskaan palaamaan, mutta moneen muuhun tuttuun kohteeseen lähtisin vaikka heti! 🙂

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista perjantai, elokuu 3, 2018 at 22:01

    Täydellistä. Juuri tällaisia paikkoja matkaaja välillä kaipaa. Kuulun itse niihin, jotka kärsivät matkoilla toisinaan nähtävyysähkystä. Olisi vähän kuin pakko kiertää kaikki merkittävät nähtävyydet ja kokea matkaoppaiden suositukset. Sen sijaan tällaiset mestat tarjoavat sitä parasta lomaa. Elää hetkessä ja tunnelmassa, tekemättömyydessä ja menemättömyydessä. Miten toi sanahirviö muuten lausutaan?

    • Reply Frida Ingrid lauantai, elokuu 4, 2018 at 21:20

      Joo, todellakin! 🙂 Mulla vähän sama homma, että joskus tuppaa menemään suorittamisen puolelle – tosin tykkään kyllä aktiivisesta menosta ainakin yleensä. Juu, näinhän se on, että sitten kyllä relaa kun on pakko relata, ja Krk oli loistava juuri siihen puuhaan! 🙂

  • Reply Jenni sunnuntai, elokuu 5, 2018 at 09:30

    Ihan loistava juttu, aihe ja ihanat kuvat! Meilläkin on roadtrip edessä mutta siinä onkin sitten pari viikkoa kaikenlaista – ei tullut mieleenkään ottaa tällaista ”tylsää” kohdetta matkalle mutta olis voinut olla hyvä idea ☺️??

    • Reply Frida Ingrid sunnuntai, elokuu 5, 2018 at 09:35

      Oi, kiitos Jenni! 🙂 Joo, meillä on taipumusta (tai no, minulla :D) ylisuunnitteluun ja sitä kautta ”tehokkaaseen” matkakohteen tutkimiseen, jonka vuoksi kuukausi auton selässä ajaen 8500 kilometriä Euroopassa voi muuttua aika katastrofaaliseksi meidän tapauksessamme, ellei valmiksi suunnittele jotakin lepokohdetta reissun varrelle. 😀 Kaksi viikkoa varmasti menee oikein kevyesti, vaikka joka päivä olisikin paljon nähtävää ja tutkittavaa. Vitsit, ihanaa roadtripiä teille! 🙂

    Leave a Reply