Epämökkeilijästä mökkielämän sietäjäksi?

Kuten olen jo aiemmin maininnut, en ole mökkeilijä. En ainakaan sellainen mökkeilijä, millaiseksi mökkityypit yleensä tunnutaan miellettävän. En tykkää askeettisuudesta, en liiemmin tavaroiden ja tilan puutteesta, epäkäytännöllisyydestä, hiekanmuruista lattialla. En ihastele tunkkaista sadeilmaa, en nauti koleasta mökkisäästä enkä osaa koskaan pukeutua sinne oikein. En ole mikään varsinainen vesipeto, eikä minua normaalisti saa uimaan Suomen jääkylmiin vesiin kertaakaan kesässä – ei, vaikka kävisin saunassa, mikä ei muuten sekään kuulu suosikkeihini. En tykkää perunoiden pesusta muovisangossa, en ulkohuussissa istumisesta. En myöskään paarmoista, ampiaisista, hämähäkeistä enkä taatusti hyttysistä. Nukkaisella patjalla nukkuminen aiheuttaa jo pelkästään ajatuksena minulle ihottumaa, ja saunominen ja peseytyminen järvivedessä jättää atooppiselle iholleni oikeasti hilseilevän kutinan. En vain tykkää mökkeilystä, en sitten yhtään.

Niin, siis yleensä. Yleensä olen kaikkea tuota yllä olevaa. Tällä mökkireissulla en kuitenkaan ollut.

Tällä kertaa ilma oli kuin (hikinen) morsian – punainen elohopeaviiva komeili 29 asteen kohdalla kun hurautettiin mökin pihaan viime viikon puolessavälissä. Tuuli lepatti hiuksissa ihanan lämpimänä, ihan niin kuin Etelä-Euroopan elokuussa. Järvi suorastaan kutsui jopa kaltaistani epämökkeilijää polskimaan – saunan kautta, tietysti!

Koko paripäiväisen aikana ahtaat tilat eivät alkaneet ketuttaa, ja päätettiinkin nukkua rannan pienessä saunatuvassa. Hiukan siellä pyöri ensimmäisenä iltana hyttysiä, mutta niihinkin tepsi Raid ja kunnon tuuletus. Brutus-koiramme nukkui aivan meidän (nukkaisten) patjojemme vieressä, tassut täynnä hiekkaa ja roskaa sekä haisten ylikuuman järviveden ja märän koiran sekoitukselta. Mökissä oli tunkkaista, kunnes tuuletettiin niin paljon, että yöllä tuli hirmuisen kylmä. Sekään ei haitannut, sillä isojen ikkunoiden läpi auenneet aamumaisemat olivat vertaansa vailla, ja niitä ihastellessa mielessä käväisi jopa puoliksi leikillään ajatus omasta minimökistä jossakin korvessa.

En saanut yhtäkään paarman puremaa – hyttyset toki fanittivat meikäläisen feromoneja aivan kuten ennenkin, mutta niistäkään puremista ei tullut allergisia paukamoita kuten yleensä. Päätettiin tehdä patikointiretki Helvetinjärven kansallispuistoon, joka sekin lymyili aivan parinkymmenen minuutin automatkan päässä mökistämme. Uskomatonta, että sellainen paikka on mennyt minulta aivan täysin ohi ennen tuota päiväretkeämme (Helvetinjärven kansallispuistosta lisää täältä)!

Grillattiin, saunottiin, uitiin, patikoitiin ja tehtiin kaikkea kivaa. Epämökkeilijä minussa oli hämillään. Yleensä olen saapumishetkestä lähtien todella valmis palaamaan kaupungin sivistykseen. Tällä kertaa kuitenkin haaveilin mökkiloman pidennyksestä.

Kunnes epämökkeilijä minussa aktivoitui. 

Lähtöaamuna hyttysenpuremia tuli pelkästään nilkkojen alueelle kuusi (6) lyhyen ulkona suoritetun hammaspesun aikana. Matkakasseja pakatessa kaikki tavarat tuntuivat olevan hukassa, ja Brutuksen sisääntuomat hiekanmurut ja muut roskat nipistelivät jalanpohjissa. Aurinko painui pilveen ja järveen pulahtaminen ei käynyt enää mielessäkään. Ulkohuussista loppui paperi ja aiemmin levittämäni sävyttävä vartalovoide alkoi ilmeisesti järvessä lillumisen vuoksi kutisten kuoriutumaan iholastuina pitkin käsivarsia.

Siellä se oli, se todellinen minä. EpämökkeilijäKiroamassa perkelettä hyttysten feastatessa ihoparallani, nilkat täynnä puremia, hiukset likaisena ja haaveilemassa kunnon suihkusta. Pakattiin auto ja kaasutettiin viimeistä päivää mökkitien hiekat pöllyten kohti urbaania todellisuutta. Ja voi jukra, miltä oikea suihku mökkirupeaman jälkeen tuntuikaan – suihkuttelin itseäni kuin autiosaarelta kahden vuoden jälkeen pelastettu, apinoiden kanssa ateriansa jakanut eräjorma.

Mökillä oli mukavaa, mutta näemmä tuo kaksi yötä on sisäisen epämökkeilijäni absoluuttinen maksimiraja mökkireissun pituuden suhteen. Ja varmaan sanomattakin selvää, että ne omat minimökkihaaveet sujahti hyvinkin vikkelään sinne epärealististen unelmien koppaan. Tuskin minusta koskaan tulee kunnon mökkimuijaa, mutta sisäinen epämökkeilijäni on ilmeisesti ainakin osittain kesytettävissä, ja se on jo edistystä!

Minkälainen mökkeilijä sä olet? Löytyykö ketään muita epämökkeilijöitä? 😀

Psst! Luitko jo aiemman postaukseni Helvetinjärven luonnonpuistosta? Lue postaus täältä! 


Muista seurata minua InstagramissaFacebookissa ja Blogit.fi– sivustolla, jotta saat uusimmat postaukset reaaliajassa luettavaksesi! ?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Anni | Rajatapaukset tiistai, heinäkuu 24, 2018 at 18:36

    :’D
    Mäkään en ole mikään mökkielämän suurin ystävä, mutta tykkään kyllä saunomisesta ja uimisesta. En ole tainnut mökkeillä varmaan kymmeneen vuoteen, joten eipä omaa mökkeilysuhdetta ole juuri tullut pohdittuakaan. Nyt on kuitenkin ensi viikonloppuna mökkireissu tulossa ja siellähän ei sitten ole sähköjä taikka juokseva vettä :/ Wish me luck!

    • Reply Frida Ingrid tiistai, heinäkuu 24, 2018 at 20:39

      Voi apua, mä en edes pystyis lähteen vedettömälle ja sähköttömälle mökille! 😀 Ei oo mun juttu sitten yhtään! Ihanaa reissua kuitenkin sinne ja oikealla asenteella kaiketi mistä vain selviää 😉 😀

  • Reply LK keskiviikko, heinäkuu 25, 2018 at 14:18

    Suosittelen vuokraamaan luksusmökin!

    Meidän perheellä on aina ollut tapana kerran kesässä vuokrata 2-3 viikoksi luksushuvila järven ääreltä ja viettää siellä mukavaa mökkielämää mukavuuksilla. Tärkeintä on tietysti puusauna hyvällä rannalla. Yöt voi nukkua hyvin ilmastoinnin huristaessa ja sadesään yllättäessäkin mökissä viihtyy vaikka koko päivän lautapelejä pelaten ja kirjoja lukien. Hinnat ovat parin tunnin ajomatkan päässä pk-seudulta n. 1000-2000e/vko kesäsesonkina.

    Näin viihtyy myös prinsessanluontoiset, jotka haluavat kuitenkin nauttia kesästä perinteiseen suomalaiseen tapaan!

    • Reply Frida Ingrid keskiviikko, heinäkuu 25, 2018 at 22:30

      Kiitos vinkistä. 🙂

      Kuulostaa kyllä todellakin minun makuiselta mökkielämältä – ilmastoinnit ja kaikki – mutta hinta taas huitelee omaan makuuni aivan valovuosien päässä siitä, mitä olisin mökkiin valmis sijoittamaan viikolta. 😀 Ongelma on myös se, että viikoksi en mökille lähtisi – en tavalliselle enkä luksusmökille.

      Tykkään aina ajatuksesta mennä mökille, mutta realiteetit tulevat kuitenkin vastaan joka kerta: hyttysiä, paarmoja, liian kuuma tai liian kylmä, ei kunnon suihkua jne. Ja ihan suihkusta ja muusta mukavuuksista en tuhansia alkaisi viikolta maksamaan, enhän ole yhtään mökkeilijätyyppiä. Jollakin todella isolla porukalla luksusmökin vuokraaminen voisi olla mahdollista, mutta silloinkin vain esimerkiksi viikonlopun ajaksi kohdallani. 🙂

      Onneksi perheemme mökki on ihan ok, todella kivalla sijainnilla järven rannalla (ja sillä puusaunalla 🙂 ) ja rauhallisella paikalla Keski-Suomessa. Sinne kelpaa mennä siksi muutamaksi päiväksi kärvistelemään kun mökkeilyä kestän. 😀

      Mutta tosiaan pidennetyksi viikonlopuksi tuollainen luksusmökki ei todellakaan olisi huono idea, jos isomman porukan saisi kerättyä kasaan! 🙂 Ihania mökkeilyjä sinne!

  • Reply Elsa/Hakunamalife maanantai, heinäkuu 30, 2018 at 00:36

    Mä olin ennen todellinen epämökkeilijä. Pelkkä ajatus mökille menosta sai mut ahdistumaan. Hyttyset, erossa olo parhaista kavereista sekä mukamas rajalliset tekemismahdollisuudet sai mut jäämään kotiin aina kun niin vain vanhemmat sen hyväksyivät. Viime vuosina olen löytänyt sen mökkeilijän itsestäni. Mikään ei ole ollut parempaa kun kaiken kiireen ja velvollisuuksien pakeneminen mökille poikaystävän tai kavereiden kanssa. Oma, ennen niin tylsältä vaikuttanut sähkötön vanha majakka joka meillä on mökkinä, on tällä hetkellä kaunein ja mukavin paikka jonka tiedän. Kai sitä on tulossa vanhaksi?

    • Reply Frida Ingrid maanantai, heinäkuu 30, 2018 at 10:52

      Oi, kuulostaapa huikeelta toi teidän majakka! <3 Varmaan tosi tunnelmallinen. 🙂

      Mulla ei vain iske yhtään toi mökkeily, liikaa kaikkia ärsykkeitä ja sellasta yleistä lähmäsyyttä, että saisin inspiraatiota. 😀 Mutta siis siltikin pyrin tekeen aina ton yhden mökkireissun kesään, ihan vain koska on mahdollisuus siihen. Ja taitaa tää vuosien siedätyshoito alkaa tepsiä, kun nyt suunnitellaan syksyksi jo toista visiittiä mökille, koska halutaan ruskan aikaan patikoimaan johonkin Keski-Suomeen taas. 😀

  • Reply Elisa-Maria tiistai, heinäkuu 31, 2018 at 18:18

    Epämökkeilijä – no nyt tuli käsite, joka pitää ottaa käyttöön! Joskus minunkin persoonani yksi puoli, epämökkeilevä sellainen, aktivoituu. Jos mökki on yhtään erähenkinen, saattaa pakokauhu iskeä. Olen kuitenkin siedättänyt itseäni hyvin eräelämään ja kyllä, jopa mökkeilyyn, muun muassa Ugandassa asuessani. Epämökkeilijä minussa nostaa rumaa päätään enää aniharvoin, ehkä koska mökkeilenkin niin harvalla tahdilla…;) Kaupungissa on kivaa!

    • Reply Frida Ingrid tiistai, heinäkuu 31, 2018 at 18:52

      Haha, ota käyttöön vain 😉 Ohhoh, no sähän olet sit melko kaukana enää oikeasta epämökkeilijästä. Mietityttää, että mahtaako mulle koskaan tulla vastaavaa edes mökkisiedätyshoidolla. Ja juu, kaupungissa todellakin on ihanaa! 🙂

  • Reply Periaatteen Nainen lauantai, elokuu 4, 2018 at 14:10

    Samaistun 😀 . Vaikka se on vähän noloa: mä mielelläni näkisin itseni innokkaana eräpirkkona mutta todellisuudessa olen laiska ja mukavuudenhaluinen enkä perusta puskapissaamisesta ja itikanpuremista. Välillä vähän vaikeaa, sillä kesäisin somessa KAIKKI mökkeilee ja fiilistelee askeesia… Terv.Nimim.Ikuinen kaupunkilomailija

    • Reply Frida Ingrid lauantai, elokuu 4, 2018 at 21:23

      Haha, mulla ehkä vähän sama. 😀 Mä tiedostan tän kyllä tosi selkeesti itsestäni, enkä tiedä tuleeko musta kunnollista eräjormailijaa koskaan. Kuitenkin aina silloin tällöin on tehtävä jotain oman tyypillisyyden ulkopuolelta – olkoon se sit kerran vuodessa mökkeilyä parin pvän verran. 😉

      Ja kaupungit on todellakin parhautta – varsinkin suur-sellaiset! <3

    Vastaa käyttäjälle Elsa/Hakunamalife Cancel Reply