Monthly Archives

kesäkuu 2018

Euroopan roadtripimme oli EEPPINEN!

Kotona ollaan.

Hullun kaunis, aistit räjäyttävä, ihana Eurooppa-seikkailumme on nyt päättynyt. Kuukauden jälkeen ollaan taas tutussa ja kotoisassa kotona. Täällä, missä ikkunasta avautuu joka aamu se sama, joskin tällä hetkellä äärimmäisen kaunis, maisema. Täällä ollaan – tuhansia kuvia, kokemuksia ja mahanpohjaa kihelmöittäviä muistoja rikkaampana. Selkä juntturassa ja lonkankoukistajat kipeänä. Miksikö? No minäpä kerron.

8442 kilometriä ja 19 maata

Roadtripattiin kuukausi Euroopassa omalla autolla, ja ajokilometrejä kertyi reilusti yli kahdeksan tuhannen – maitakin hurja 19! Italiassa oltiin reilu viikko, joissakin maissa muutamia öitä – muutamissa vain puolipäiväinen. Sydän joutui koetukselle muun muassa Slovenian, Dolomiittien ja Sveitsin kauneuden kohtaamisesta, ja se halkesi entisestään kaikista ihanista viineistä, ruuista ja ihmisten vieraanvaraisuudesta. Jokainen pysähtymämme stoppi oli omalla tavallaan merkityksellinen. Tämä papupata meni harvinaisen monta kertaa positiivisesta hämmennyksestä sanattomaksi, koska maailman kauneus.

Ja voi pojat ja tytöt, että me ajettiin. Ajokilsat jaettiin, kröhöm, ihan kelpo diilillä: minä ajoin kolme (3) kilometriä ja Antti vaivaiset 8439. Noilla autossa istutuilla määrillä tuli varsinaisen ajoasennon lisäksi kulutettua sivu-, ylä- ja alakankkua, istuttua jalat suorana, kippurassa, koko muija sikiöasennossa ja vaikka minkälaisissa akrobaattisissa venytyksissä.

Vaikka laskisi meidän ajaneen 100 kilometrin keskivauhtia, tekisi se silti hurjat 84,5 tuntia ajoaikaa kuukauteen. Ja voin kertoa, että ei todellakaan ajettu monissakaan maissa tuota vauhtia, vaan kolmenkympin kärrypolkua Puolan metiköissä, rotkon reunalla kielet visusti keskellä suuta Dolomiittien vuoristoreiteillä about samaa vauhtia ja monessa muussa paikassa tsägällä ehkä viittäkymppiä. Väisteltiin Sveitsissä vinjetin ostamattomuuden vuoksi moottoriteitä, ja Ruotsissa juututtiin reissun pahimpaaan ruuhkaan moottoritiekolarin sattuessa kovimpaan juhannusmökiltä palaamisen aikaan iltapäivästä. Mutta okei – Saksan autobahnalla painettiin kaasupoljinreppanaa siihen malliin kuin se olisi tehnyt meille jotakin pahaa. Ainakin Saksassa meillä välähti kamera, jonka lisäksi Belgiassa illallisesta tuli aika hintava, kun kaupungilta lähtöä tehdessä oli joku reipas lappuseppo jättänyt meille 80 euron iltamoikat tuulilasiin. Terveisiä Suomen Postille: nyt saat ihan luvalla hukata meille tulevat ulkomaiden kirjeet.

Kaiken kaikkiaan autossa tuli siis istuttua melkoisesti, mutta ei yhtään siten, että se olisi ollut hanurista. Ajaminen tällä reissulla oli pakkopullauden sijaan uskomattoman vapauttavaa, eikä pelkästään kiitos Schengen-maiden, vaan myös jatkuvasti vaihtuvien sarveiskalvot räjäyttävien maisemien.

On kuitenkin toinenkin syy, miksi selkä ja lonkankoukistajat ovat hitusen jumissa: reissu oli roadtrippikilometrien lisäksi aivan älyttömän aktiivinen. Vaellettiin luonnonpuistoissa, käveltiin kymmeniä kilometrejä kaupunkikohteissa, treenailtiin kahvakuulien kera aina aikataulun antaessa myöden ja muuten vain liikuttiin kuin viimeistä päivää. Kun ensin patikoit koko päivän Sveitsin Alpeilla heti tietysti eksyen traililta omalle pelkkää rinnenousua pystysuorassa mäessä- reitille, ja luonnollisesti ilman minkäänlaisia venyttelysessioita lässähdät seuraavana aamuna autonpenkkiin vain noustaksesi sieltä lounaalle Liechtensteiniin ja illansuussa lähipubin terassille Etelä-Saksassa, you get the drill.

Parhain roadtripimme tähän asti

Kuten olen aiemmin todennutkin, ollaan me tehty roadtripejä aikalailla ympäri maailmaa. Siltikin näin läheltä taisi löytyä tähän astisin upein roadtrip-reissumme, sillä Eurooppa oli kuin jokaisen tuntema perinteinen reissueväs, Lämmin kuppi (tämä todella pitää selventää – siis se lämmin kuppi, joka on kuumaan veteen kaadettava kuiva keittosekoitus – ei varsinais-suomalainen ilmaisu omaan nyrkkiin pieraisulle). Lämmintä kuppia juodaan reissulämmikkeenä seikkailuissa. Itse muistan pienenä, että lämmin kuppi oli perus reissueväs aina kun mentiin Puuhamaahan tai oltiin muuten vain marjassa mökkimetsän pusikoissa. Lämmin kuppi on tuttu ja turvallinen: siitä tietää, mitä odottaa, ja jos ei katso tuoteselosteen E-koodiriviä liian tarkkaan, se voi maistua itse asiassa ihan todella hyvältä.

Meidän Euroopan roadtripillä lämmin kuppi oli tuttu Eurooppa, jossa mikään kauhean järkyttävä tai erikoinen ei vie aivojen kapasiteettia nautinnolta. Euroopalta suunnilleen tietää, mitä odottaa. Kuten lämmintä kuppia hörppiessä, niin Eurooppakin vapauttaa tasaisesti mielihyvää kroppaan ja kaikki pelittää suhteellisen kivasti. Lämpimän kupin tuoteselosteen ohitus oli meidän reissulla monien kohteiden järkyttävien turistimassojen häiritsevyyden sivuuttamista, vaikkakin täysin autioita saitteja tuli myös kohdattua.

Ja ennen kaikkea ne lokaatiot, missä lämmintä kuppia nautitaan, olivat Eurotourillamme kohdallaan. Me hörpittiin melamiinimukeista (kuvitteellista) lämmintä kuppia aution ja kirkasvesisen Bohinj-järven rannalla kalojen suhahdellessa jalkojen juuressa, ja kukkakedon keskellä kiven päällä rinteessä, kun sumupilvet laskeutuivat vihreään alppilaaksoon hellän hiljaa kuin morsiamen kevytkankainen laahus. Kun seistiin tyhjällä kaarisillalla Venetsiassa vain lintujen ja gondolikuskin hyräilyn rikkoessa täydellisen hiljaisuuden illansuussa, ja kun ihanassa Italian illassa paikalliset osoittivat yltiöpäisellä lämmöllään, että ihmisyydessä todellakin on toivoa. Lämmin kuppi ei ole koskaan maistunut niin hyvältä kuin noissa ja sadoissa muissa tämän reissun hetkissä.

Reissu oli aivan eeppinen. Ja nyt – nyt on ihana olla hetki kotona. Kerätä ajatuksia ja kokemuksia koko kiertomatkasta ja synnyttää niistä tänne blogiin juurikin niitä eeppisiä tarinoita. Ja niitä on tulossa paljon!

Onko muita Euroopasta hullaantuneita? Mikä on sun paras roadtrip-reitti?

 

Lue lisää Euroopan roadtripistämme:

Instagramin kuuluisimmalla järvellä Italian Dolomiiteilla

Mitä ehtii Prahassa yhdessä kokonaisessa päivässä?

Kun sekosin Sloveniassa/-sta

Älyttömän upea kuvauslokaatio Itävallassa

 


Suosittelen seuraamaan minua Instagramissa ja Facebookissa, jotta saat uusimmat postaukset ja päivitykset reaaliaikaisesti eteesi! Voit seurata minua myös Blogit.fi– sivustolla! 🙂

Instagram-järvellä: Lago di Braies, Italia

Minusta on Euroopan roadtrippimme aikana kuoriutunut todellinen järvi-fanaatikko – tai saattoi järvi-innostus alkaa jo Guatemalastakin. Olemme tällä roadtripillä pysähdelleet muun muassa maagisen kauniille Bohinj-järvelle Sloveniassa, Plitvicen kansallispuistoon Kroatiassa ja tällä hetkellä nautimme Gardajärvestä täällä Pohjois-Italiassa. Reitille on näiden järvien lisäksi mahtunut yksi erityisen kuuluisa pikkujärvi, eli muutaman päivän takainen Instagram-järvenäkin tunnettu Lago di Braies Dolomiittien vuoristossa Italiassa. IG-järveksi nimitetty tyynivesinen lammikko tulee matkailutilejä seuratessa Instagramin feediin vähimmillään kerran viikossa, ja vaikka minua varoiteltiin ennakkoon, ettei järvi tulisi olemaan sellainen kuin kuvissa, oli minulla kovat odotukset järven lumoavuuden suhteen.

Oliko järvi todellisuudessa pettymys? Lue (ja katso) alta!

Lago di Braies

Tuo Dolomiittien ympäröimä, Pragser Wildsee- nimelläkin kulkeva pikkujärvi valikoitui Euroopan roadtrippimme pysähdyslistalle täysin visuaalisista syistä, sillä se vaikutti kaikissa näkemissäni valokuvissa satumaisen upealta. Järven osuttua vielä melko täydellisesti ajoreitillemme Kroatiasta Dolomiittien majoitukseen Italian puolelle, oli päätös järvelle pysähtymisestä sinetöity.

Kuten yllä mainitsin, oli minua varoitettu, että Lago di Braies tulisi olemaan pettymys. Lisäksi olin itse lukenut, että mikäli järvellä ei olisi paikalla jo aamun sarastaessa, olisi sen kauneus tipotiessään myöhemmin päivällä tuhansien turistien pörrätessä ympärillä ja vuoriston tuulenvireen aiheuttaessa pientä aallokkoa järvelle, jolloin horisontin vuoristo ei enää piirtyisi maalauksen lailla järven pintaan.

Dolomiitit on siitä jännää aluetta, että niin kartalla kuin kilometreissä etäisyydet ovat todella lyhyitä, mutta niiden ajamiseen menee serpentiiniteiden ja korkeuserojen vuoksi aivan älyttömän kauan aikaa. Alettiin epäilemään Lago di Braiesin kannattavutta siinä vaiheessa, kun oltiin ajeltu Dolomiittien läpi aivan liian hitaasti joka paikassa pysähdellen ja kello alkoi kääntymään jo varhaisen illan puoleen. Oltiin nälkäisiä, Kroatiasta startanneesta 6 tunnin ajomatkasta vähän jo turtuneita ja pohdittiin, josko pitäisi vain kaartaa isolle tielle ja jatkaa suoraa Kastelruthin majapaikkaan. Kaiken lisäksi ilma oli todella pilvinen, ellei jopa hieman sadetta povaava. Kaikista edellä mainituista huolimatta päätettiin, että ollaan niin lähellä, että samapa mennä Braiesille nopeasti piipahtamaan. Vaikka ei siellä varmasti ole yhtään kaunista enää tähän aikaan päivästä ja hukutaan turisteihin, maristiin yhteen ääneen.

Vihdoin saavuttiin järven parkkipaikalle, jossa rumankauniin ysäri-rinnehotellin takaa kirkasvesinen järvi jo pilkistelikin. Käveltiin lähemmäs järveä ja samalla kaivoin minijärkkäriä laukusta, kun tuo Dolomiitti-lätäkkö kokonaisuudessaan aukeni silmieni eteen. En voinut uskoa näkyä todeksi!

Sileänä laattana vuoristomaisemia heijasteleva järvenpinta hehkui vihreän ja turkoosin eri sävyjä, ja laiturimökin ruskeat stilttilankut toivat mahanpohjaan kutkuttavaa Twin Peaks -mystiikkaa. Laiturin porraslankut upposivat järven syleilyyn ja havupuiden siluetit piirtyivät peilikuvana rantavesiin. Kirkkaimmillaan vesi oli kuin läpikuultavaa smaragdia, mutta syvimmästä kohdasta pilvisen sään vuoksi noidan keittämää tummanvihreää myrkkyä. Fiilis oli kuin suoraan sadusta: jostakin äärimmäisen kauniista, mutta hitusen pelottavastakin sadusta – sellaisesta Hannu ja Kerttu- tyyppisestä.

Kaiken kukkuraksi paikalle oli löytänyt ehkä kymmenkunta muuta turistia, jotka kaikki katosivat joko metsän uumeniin patikoimaan, tai hyppäsivät mahonginpunertaviin puuveneisiin ja lähtivät soutelemaan järvelle. Saatiin olla lähes kahdestaan järveä ihastelemassa!

Alkuperäinen aikomuksemme oli patikoida järven ympäri, mutta valitettavasti nälkähirviö oli se kiintiöhirviö tässä meidän sadussa, jonka vuoksi meidän oli pakko lähteä jatkamaan matkaa kohti majapaikkaa. Ja koska Dolomiiteilla oltiin, ei satu loppunut todellakaan järveltä poistumiseen maisemien puolesta.

Joten oliko Lago di Braies vain Instagram-järvi – lavastettu ja oikein rajattu, huijattu kamerannapsaisu? Ei todellakaan! Lago di Braies lunasti jokaisen toiveeni kauneutensa suhteen, ja lisäksi yllätti positiivisesti kesäkuun toisen viikon turistikadollaan. Jos ajelet Pohjois-Italiassa tai Etelä-Itävallassa, suosittelen ehdottomasti piipahtamaan järvellä – et tule katumaan!

Mitä mieltä maisemista, oletko käynyt Lago di Braiesilla? Mitä ajatuksia Instagram-matkailu herättää?


Seuraa meikäläistä Instagramissa, jotta saat upean roadtrippimme maisemasaaliit ja tapahtumat reaaliaikaisesti sarveiskalvoillesi! 🙂 Uusista postauksista saat Instagramin lisäksi ilmoituksen Facebookissa minua seuratessa, jonka lisäksi voit seurata minua Blogit.fi- sivustolla!