Me karattiin kiertämään maailmaa neljä päivää ennen joulua. Kuukaudeksi. Olen nyt Kolumbiassa, mutta haluan kertoa Islannista, josta koko kiertoreissumme alkoi. Kiertelimme Islannissa lännestä etelään kolmen päivän ajan, ja tuo lyhyt visiitti tarjosi matkan paljon kauemmas kuin muutaman tunnin lentomatkan päähän.
Seikkailulla maassa vai Marsissa?
Islanti oli seikkailua jossakin runouden ja galaksien tähtipölyn välimaastossa. Jokaisella Islannissa astutulla askeleella tuntui olevan merkitys, ja joka ikinen kohdattu auringonsäde kosketti jostakin sieltä syvältä, josta moni meistä on nykyään aivan liian vieraantunut. Islanti oli kuin taitavasti improvisoitu modernin taiteen näyttely, jossa Äiti Maa toimii seremoniamestarina ilman käsikirjoitusta tai lunttilappua.
Islanti oli jotakin niin käsittämättömän herkkää.
Meidän reilun kolmen päivän aikana olisi pitänyt olla kirjaimellisesti vuoden pimeimmät päivät, mutta aurinko paistoi matalalla horistontissa kuin kullankeltainen keltuainen pastellisinisen Arabia-lautasen päällä odottaen syöjäänsä. Aurinko porotti niin lämpimästi, että Víkin mustahiekkaisella rannalla riisuin toppatakin, ja kohtasin meren kasvokkain, vailla lämpökerrastoa. Aurinko tuntui niin lämpimältä, keskellä talvea. Siinä lämmössä seistessäni, merestä nousevien kivimuodostelmien ja höyryn äärellä, en voinut kuin miettiä, että jokin jossakin taisi tietää, että me olemme tulossa Islantiin, koska halusi järjestää näin upean esityksen.
Islanti on eksistentialistinen matka maailmankaikkeuteen – ja itseen
Eikä Islanti tarjonnut pelkästään aistien hyväilyä ja tarunomaista kauneustarinaa – Islanti oli myös huumorintajuinen. Vain Islannissa voi tuntea sellaista onnea jonkun muun kuin oman pierun hajussa, kun seisot rikkituoksujen ympäröimänä geysirien ja kuumien lähteiden äärellä. Jatkuvasti Islanti tarjoaa rivien väliin piilotettuja vitsejä, ironiaa ja oivalluksia. Jopa Islannin visuaalisuus on toissijaista verrattuna siihen psykedeeliseen kokemukseen, mitä se tarjoaa mielelle.
Aamuisin kuura puristi pronssin värisiä heinikkoja otteessaan, vain sulaakseen päiväauringossa ja jäätyäkseen muutaman tunnin kuluttua uudelleen. Saatoin unohtua tuijottamaan kuumien lähteiden mudasta poksahtelevia kuplia kymmeniksi minuuteiksi, syventyä niiden äärelle niin keskittyneesti, että niiden luulisi kertovan minulle tarinaa. Ja niin ne kertoivatkin.
Yhtäkkiä havahduin miettimästä sellaisia asioita tai sanoja, joita en ehkä koskaan aikaisemmin tietoisesti ollut ajatellut. Kuten kuuraa – sitä, kuinka älyttömän kaunis asia se on origamimaisine jäähilekulmineen. Tai kuplat – miten hauska niiden symmetrinen muoto on, ja miten paljon ne heijastavat maailmaa kymmenissä eri väreissä, kunnes poksahtavat ja syntyvät uudelleen. Aivan kuten kuurakin jäätyy ja sulaa, niin myös kuplatkin uusiutuvat, mutta eivät koskaan enää tismalleen sellaisiksi, millaisena sinä juuri nyt ne näät. Ihan niin kuin Islantikin.
Islanti oli satua, jota ei koskaan kerrota toista kertaa samanlailla, koska jokainen sekunti on ainutlaatuinen. Enää en yhtään ihmettele sanontaa, jonka mukaan kaikki islantilaiset ovat runoilijoita. Islannissa minä löysin uudelleen itsestäni asioita, joita en ollut muistanut huomioida pitkään aikaan. Voin ainoastaan kuvitella, kuinka hyviä runoja siitä syntyisi, jos joka päivä eläisin Islannissa.
Kun aurinko oli paistanut täysin odottamattomasti kolme päivää, oli viimeisenä aamuna maan ylle laskeutunut sankka sumu. Se oli sellainen sumu, jota en ole ehkä koskaan aikaisemmin nähnyt – niin paksu, mystinen sumu, että selkäpiissä kutittaa, mutta silti haluat tutkia sitä lisää.
Seisoin Keflavikin niemimaalla merenrannalla täydessä hiljaisuudessa ja tunsin, kuinka sumu lähes puristi minua. Siinä sumun peittäessä kaiken näkyvyyden ympäriltäni, en nähnyt ollenkaan, että minne olen astumassa. Ehkä kompastun ja jääkylmä meri nielaisee minut, ehkä askeleeni eksyy sata-asteiseen kuumaan lähteeseen, tai ehkä en löydä sumun seasta enää takaisin autolle. Mutta on vain luotettava, että maailma pitää minusta huolta.
Ei mikään huono viisaus elämästä Islannin matkan päätteeksi.
Minkälaisia kokemuksia teillä on Islannista?
Lähde seuraamaan meidän matkaa Instagramissa (@fridaingridd) sekä Facebookissa (@fridaingridd) ja Blogit.fi– sivustolla! 🙂
