Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Loman viimeinen päivä

Ja tietenkin ainut hellepäivä. No oltu sitten auringossa senkin edestä. Heräsin jo 5.30, enkä saanut heti unta. Makoilin huoneessa ja sain vielä pari tuntia nukuttua, en ole ihminen joka pärjää 6 tunnin yöunilla ✌️

Lähdin sitten kävelemään. Katsoin kartasta vähän reittiä. Tällä kertaa saman moottoritien ylitys oli helpompaa, kun oli suojatie. Kävelin ensin Newborn monumentille.

Ja kyllä, sama paita kuin eilen – pahoittelen, mutta ainut semipuhdas vaate rinkassa niin sillä on mentävä.

Tätä monumenttia vastapäätä on isoista nauloista tehty naisen kasvot. Tämä muistomerkki on omistettu sodassa kuolleille ja raiskatuille naisille.

Hienosti näytti erilaiselta riippuen mistä kulmasta katsoi.

Jäi siinä olevaan pieneen puistoon täyttämään sudokua (ajanviettoa soolona matkustaessa). Jatkoin sitten lähellä olevaan keskustaan, jossa kävelykatu. Yllätyin Pristinasta todella. Positiivisesti. Siisti, kauniita rakennuksia, paljon suihkulähteitä (kuvat alla). Toki on niitä ränsistyneitäkin katuja ja taloja, mutta yleisilme kuitenkin miellyttävä. Ostin jäätelökojulta jäätelöpallon ja istuin kävelykadun penkillä hetken (jopa ehjiä ja siistejä).

Täytin taas vähän sudokuja ja sitten nälkä alkoi ilmoitella itsestään, niinpä suuntasin lounaalle. Ihan keskusaukion luota löytyi siisti ravintola/kahvio. Ruokalista oli pari sivua, kakkulista paksu kirja 👍

Ruoka oli hyvää, mutta palvelu vähän ontui. Yritin pyytää aterimia, mutta ei tuntunut tarjoilijaa kiinnostavan niin kävin itse etsimässä. Tästä syystä tippiä ei herunut, 5.8€ maksoi koko lounas. Jälkiruoka oli kuvattu niin hyvin kakkukirjassa, että pitihän se tilata:

Että pitäähän se omasta turvallisuudesta pitää huolta 😌

Täällä huomasin saman ilmiön, kun Prizrenissä. Kerjäävät vanhukset ja lapset tulevat ravintolaan. Kaduilla näkee paljon äitejä pienen lapsen kanssa, pyörätuolissa istuvia, vanhuksia polvillaan. Mutta se, että tullaan käsi ojossa, kun toinen syö eikä meinata lähteä pois, se on häiritsevää eikä tarjoilijat puutu tähän. Minä en anna rahaa kerjääville, siihen on monia syitä. Ruokaa voin antaa, jos on mukana. Mutta ravintolassa haluan istua rauhassa enkä edes käännä katsetta. Tylyä, mutta näin toimin.

Ruokailun jälkeen kävin yhdessä vaatekaupassa ja ostin ihanan neuleen (se miten se rinkkaan mahtuu selviää kunhan pääsen pakkaamaan). Sitten kävelin Kosovon lipun kautta takaisin majapaikkaan.

Oli merkattu googleen niin ajattelin, että on varmaan todella iso. No ei ollut.

Sää lähes pilvetön ja +29 näytti kaupan mittari. Olen pari tuntia istunut hotellin terassilla, nyt olisi operaatio rinkan pakkaus, sitten syömään ja nukkua muutama tunti. Hostellin omistaja tilasi taksin 23.30, toivottavasti tulee paikalle. Varasuunnitelmana on läheinen neljän hotelli, että sinne kävellä, jos ei kyytiä näy. En uskalla kadulta ottaa taksia, mielellään aina joku paikallinen, joka tilaa luotettavan kyydin. Tosin söin suklaapommin niin kidnapatuksi tuleminen on nyt epätodennäköistä ✌️

Iltapäivä tutkien Pristiinan lähiöitä

Saavuin tosiaan jo ennen puolta päivää hostelliin ja nukuin makoisat 2 tunnin päiväunet 😴 sitten alkoi aurinko paistaa niin päätin lähteä kävelylle. Huomisen käytän keskustan tutkimiseen niin nyt otin suunnaksi Albi Mall.

Pessimisti laittoi hupparin päälle, mutta jo ensi askeleilla huomasi että kuuma tulee niin heitin sen pois ja ai että oli lämmin ☀️ Googlen avulla löysin ostoskeskuksen, mutta Googlen mukaan olisi ollut alikulkutunneli, mutta eipä ollut. Niin sitä juostiin kuusi kaistaisen motarin yli, puolivälissä oli kaiteet, joiden yli joutui menemään. No hengissä selvittiin.

Iso ostoskeskus, paljon etenkin luksusliikkeitä, mutta myös vähemmän kalliita löytyi.

En ollut syönyt kuin aamupalan niin välipalaksi jäätelö terassilla auringosta nauttien. Hintaa huima 1€.

No eikun kaninloikkaa yli motarin ja lähdin etsimään googlessa hyvät arvostelut saanutta ravintolaa. Sijainti ei toiminut ja Google varmaan arponut kartat, välillä kävelet kadulla jota ei ole ja välillä pitäisi olla katu mitä ei oikeasti ole. Lisäksi gps ei toiminut niin en löytänyt kyseistä ravintolaa.

Ravintola Bellevue lähellä majapaikkaa

Kävelin sitten ravintola Bellevuen ohi. Tarjoilijoilla kauluspaidat ja esiliinat eikä näyttänyt kovin halvalta paikalta. Päätin kuitenkin kääntyä takaisin ja kysyä menua. No lopputuloksena kolmen ruokalajin illallinen viinin kanssa 13€ sisältäen tipin (sain palvelua englanniksi niin voi jo vähän maksaa siitä). Oli oikein maukas illallinen, voi olla että huomenna takaisin tuonne.

Nyt majapaikassa Suomen peliä ja huomenna viimeinen päivä, illalla nukkua vähän ja puolen yön aikaan kentälle.

Lepopäiväksi ihan mukavasti askeleita. Rakot nro 6 ja 7 hoidettu.

Takaisin lähtöpisteeseen

Niin se on reissu siinä vaiheessa, että on aika palata Pristiinaan. Taas heräsin kuuden jälkeen vaikka Suomen pelin vuoksi valvoin pidempään. Olin omassa huoneessa katsoen ohjelmia ja pakaten tavaroita. Ei enää montaa puhdasta vaatetta ole. Pakkasin siten, että periaatteessa riittää koko ajalle eikä tarvitse etsiä pesulaa ja sillä on menty, välillä kyllä hikoillut useammat kävelyt samoilla kuteilla.

Luovutin huoneen puoli kymmenen, olin netistä katsonut, että 10.20 lähtee bussi. No oli myös klo 10 vuoro niin siihen hyppäsin. Bussimatka Pejestä Pristiinaan 4€. Alkuun oli pienempää huonokuntoisia tietä, mutta nopeasti tuli ”moottoritien” tapainen, jossa rajoitus 100km/h ja tie oli hyväkuntoinen.

Bussi oli nopea (noin 1h 15min) etten edes tajunnut, että ollaan perillä ennen kuin apukuski tuli hihkaisemaan (Googlen sijainti ei toiminut taaskaan). Netissä oli matkojen kestot 2-2.5h, tämä oli ilmeisesti pikavuoro, kun ei pysähtynyt missään matkalla.

Nyt majapaikassa, sama Bus station hostel kuin ekana yönä. Hassua miten paljon lyhyempi matka on, kun kävelee oikeaa reittiä eikä kierrä ympyrää kaatosateessa 🙈

Tänään ei ihmeitä suunnitelma, mutta aikaa tässä on niin saatan kuitenkin lähteä kiertämään jonnekin – jalatkin tuntuvat olevan vielä kiinni niin ehkä joitain askeleita kärsii ottaa.. 🤔

Kulkukoirista ja -kissoista ja siitä kuinka sydän eilen särkyi

Olen matkustanut nyt 29 maassa ja nähnyt satoja kadulla eläviä eläimiä. Mutta eilen ensimmäistä kertaa tuntui niin pahalta, että kyyneleet lähtivät valumaan poskia pitkin.

Mutta ennen sitä muutamia kuvia Kosovosta ja eläimistä, jokainen heistä ansaitsee parempaa.

Täällä koirat ovat selvästi huonoimmassa kunnossa ja nukkuvat enemmän kuin esim Makedoniassa. Koirat ovat myös isompia ja useilla paksu turkki.

Mutta tämä tapaus aiheutti eilen semmoisen vihan, että olisin voinut oikeasti hajoittaa jotain.

Pienen pieni pentu istui autotien reunassa, turkki oli täynnä takkuja ja kirppuja vilisi joka puolella. Hän katsoi minua pentumaisesti anellen apua. Hän oli niin surullinen, ilman äitiä tai rakkautta. Toivon, että hän pääsee pian pois tästä maailmasta tai mieluummin, että joku ottaisi hänet huollettavaksi.

Tänään törmäsin myös toiseen pentuun, joka pelkäsi, mutta oli kuitenkin utelias. Hän näytti voivan paremmin, toivottavasti hänellä olisi edes joku. Mutta silti harhaili lähellä risteystä.

Tänään se vohvelipaikan mies kertoi, että täällä on eläimille keskus, johon jotkut paikalliset vievät katukoiria. Heidät rokotetaan ja merkitään (korvissa on joillain ollut muovinen lappu). Mutta sitten heidät siirretään takaisin kadulle. Epäreilu maailma. Ja helvetin idiootti ihmiskunta.

“A dog is the only thing on earth that loves you more than he loves himself.” Josh Billings