Loman viimeinen päivä

Ja tietenkin ainut hellepäivä. No oltu sitten auringossa senkin edestä. Heräsin jo 5.30, enkä saanut heti unta. Makoilin huoneessa ja sain vielä pari tuntia nukuttua, en ole ihminen joka pärjää 6 tunnin yöunilla ✌️

Lähdin sitten kävelemään. Katsoin kartasta vähän reittiä. Tällä kertaa saman moottoritien ylitys oli helpompaa, kun oli suojatie. Kävelin ensin Newborn monumentille.

Ja kyllä, sama paita kuin eilen – pahoittelen, mutta ainut semipuhdas vaate rinkassa niin sillä on mentävä.

Tätä monumenttia vastapäätä on isoista nauloista tehty naisen kasvot. Tämä muistomerkki on omistettu sodassa kuolleille ja raiskatuille naisille.

Hienosti näytti erilaiselta riippuen mistä kulmasta katsoi.

Jäi siinä olevaan pieneen puistoon täyttämään sudokua (ajanviettoa soolona matkustaessa). Jatkoin sitten lähellä olevaan keskustaan, jossa kävelykatu. Yllätyin Pristinasta todella. Positiivisesti. Siisti, kauniita rakennuksia, paljon suihkulähteitä (kuvat alla). Toki on niitä ränsistyneitäkin katuja ja taloja, mutta yleisilme kuitenkin miellyttävä. Ostin jäätelökojulta jäätelöpallon ja istuin kävelykadun penkillä hetken (jopa ehjiä ja siistejä).

Täytin taas vähän sudokuja ja sitten nälkä alkoi ilmoitella itsestään, niinpä suuntasin lounaalle. Ihan keskusaukion luota löytyi siisti ravintola/kahvio. Ruokalista oli pari sivua, kakkulista paksu kirja 👍

Ruoka oli hyvää, mutta palvelu vähän ontui. Yritin pyytää aterimia, mutta ei tuntunut tarjoilijaa kiinnostavan niin kävin itse etsimässä. Tästä syystä tippiä ei herunut, 5.8€ maksoi koko lounas. Jälkiruoka oli kuvattu niin hyvin kakkukirjassa, että pitihän se tilata:

Että pitäähän se omasta turvallisuudesta pitää huolta 😌

Täällä huomasin saman ilmiön, kun Prizrenissä. Kerjäävät vanhukset ja lapset tulevat ravintolaan. Kaduilla näkee paljon äitejä pienen lapsen kanssa, pyörätuolissa istuvia, vanhuksia polvillaan. Mutta se, että tullaan käsi ojossa, kun toinen syö eikä meinata lähteä pois, se on häiritsevää eikä tarjoilijat puutu tähän. Minä en anna rahaa kerjääville, siihen on monia syitä. Ruokaa voin antaa, jos on mukana. Mutta ravintolassa haluan istua rauhassa enkä edes käännä katsetta. Tylyä, mutta näin toimin.

Ruokailun jälkeen kävin yhdessä vaatekaupassa ja ostin ihanan neuleen (se miten se rinkkaan mahtuu selviää kunhan pääsen pakkaamaan). Sitten kävelin Kosovon lipun kautta takaisin majapaikkaan.

Oli merkattu googleen niin ajattelin, että on varmaan todella iso. No ei ollut.

Sää lähes pilvetön ja +29 näytti kaupan mittari. Olen pari tuntia istunut hotellin terassilla, nyt olisi operaatio rinkan pakkaus, sitten syömään ja nukkua muutama tunti. Hostellin omistaja tilasi taksin 23.30, toivottavasti tulee paikalle. Varasuunnitelmana on läheinen neljän hotelli, että sinne kävellä, jos ei kyytiä näy. En uskalla kadulta ottaa taksia, mielellään aina joku paikallinen, joka tilaa luotettavan kyydin. Tosin söin suklaapommin niin kidnapatuksi tuleminen on nyt epätodennäköistä ✌️

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.