Durres – huonoin paikka missä olen koskaan käynyt

Joo, eilen saavuin Durresiin. Voi kunpa en olisi. Siis tämä paikka on hirvein missä olen käynyt, voittaa jopa Hurghadan siinä kategoriassa.

Päivitys on lyhyt, lasken vain tunteja, että pääsen pois täältä. Tosin se tuntuu olevan todella vaikeaa. Kävelin aamulla bussiasemalle, respan neiti sanoi että sieltä löytyy paljon matkatoimistoja – no löytyi kyllä, mutta yksikään (kävin noin 20:ssä) ei mene Kosovoon. Suurimmassa osassa ei puhuttu edes auttavasti englantia – hei oikeesti, työskentelevät matkatoimistossa.

No kävin katsomassa amfiteatterin kaatosateesta huolimatta. Kivikasa, jonne olisi maksanut 200lek (noin 1.6€) päästä sisään – no näin aitojen läpi tarpeeksi, ei kiitos.

Niin kutsuttu turistinähtävyys

Kävelin sitten eri reittiä takaisin. Vettä tuli tosiaan kuin sankosta kaataen, hyvin huomasi rakentamisen ongelmat. Vettä kertyi joka paikkaan.

Kävelykatu amfiteatterin lähellä

Kävelykatu hotellin lähellä

Portaikko rautatien yli, portailla lainehti vesi ja koiran paskaa

Kävelykatu tai roskis

Ainut nätti alue 2.5 tunnin kävelyn aikana

Sääliksi käy ne turistit jotka tulevat viikon lomalle tänne. Joka paikka roskainen, ihmiset töykeitä, autot eivät sitäkään vähää väistä kuin Makedoniassa vaikka olet jo keskellä suojatietä niin joudut pysähtyy jotta auto voi ajaa, englantia ei ole puhunut kuin yksi respan täti (toinen ei).

Kävelin sitten vielä eilen näkemien liikkeiden luona kysymään bussilippua. Ulkona kyltti Arditi tours ja luki Prizren. Kyseessä oli kahvio, jossa kukaan ei puhunut englantia. Antoivat lipun, jossa firman numero ja näyttivät kelloa ja sormilla kahta. Ei tietoa hinnasta.

No hotellin respa soitti numeroon, sovittiin ensin klo 14 lähtö, kuulemma pysähtyvät hotellin kohdalle. Parin tunnin mietinnän jälkeen pyysin kuitenkin että vaihdetaan varaus klo 6. En voi odottaa, että pääsen pois täältä ja hotellin aamupala (toisessa hotellissa) oli niin onneton, että ei haittaa että missaan sen.

Joten aamulla vaille kuusi odottamaan bussia, nyt en ole maksanut mitään ennakkoon, eli jos ei tule niin on aikaa etsiä uusi vaihtoehto eikä mene raha hukkaan. Pitäisi maksaa 10€. Rahaa on vielä jäljellä 950lek eli noin 8€, joten ne pitäisi johonkin tuhlata tai vaihtaa vähän lisää ja maksaa lekeillä bussi 1200lek.

Onneksi on siisti hotelli (tosin illalla vaihdoin huoneen, kun meni hermo toimimattomaan wifiin), nyt toimii vähän paremmin. Hyvällä omallatunnolla löhötä hotellissa ja laskea minuutteja, että pääsee täältä pois. Ei tule ikävä Durresia enkä voi suositella edes pahimmalle vihamiehelle.

Eiliset askeleet

Tämän päivän talsiminen

Eli Albaniassa noin 26000 askelta eikä yhtään hienoa kokemusta ✌️

Toivottavasti Kosovo olisi parempi tai tulee pitkä viikko.

Yhteensä askeleita nyt jätetty reilu 190 000, kun laskee mukaan päivän, kun matkustin Vantaalle ja siellä kävelin 😌 että ei ihme, jos neljä rakkoa tullut (toki kengät voisivat olla paremmat).

Previous Post Next Post

1 Comment

  • Reply Taina lauantai, elokuu 3, 2019 at 14:53

    Luin kauhusta kankeana postauksesi Durresista, jonne olin lähdössä heinäkuun puolivälissä. (Pelko osoittautui turhaksi.)
    Minulla pahin paikka oli Azerbaidzanin pääkaupunki Baku lokakuussa pari vuotta sitten. Sää vaihtui sinne mennessämme aivan kauheaksi kaatosateeksi ja joka paikka tulvi. Ihmiset olivat epäkohteliaita juntteja.
    Nyt tulin siis Durresista Albaniasta, josta sinä kirjoitat huonoja kokemuksia. Minulla oli etupäässä hienoja: ihana sää, noin 30 astetta koko 9 päivän ajan, ihmiset aivan ihania, ystävällisiä ja erittäin avuliaita. Tällaisia luonnollisia, auttavaisia ihmisiä tapasin myös huhtikuussa Vietnamissa. Ihan eri kastia kuin pakkohymyilevät thaimaalaiset tai muut.
    Durresissa ei ole paljon nähtävää, mutta menin tällä kertaa hakemaan merta, aurinkoa, uimista, lepoa ja nukkumista. Ja sitä myös sain. Yleensä olen lomilla todella aktiivinen ja koko ajan menossa katsomaan jotakin mielenkiintoista, retkille tai uusia kokemuksia hakemaan. Nyt olin niin poikki, että halusin etupäässä vain olla ja levätä. Silti koin paljon (kävin toki parilla retkelläkin) ja tapasin paljon kivoja ihmisiä, joilta opin ja kuulin paljon Albaniasta jne. Kaikki eivät todellakaan puhu englantia, mutta heitäkin on ja minä kyllä törmäsin heihin.
    Liikenteen koin myös erittäin rauhallisena, autot väistivät ja pysähtyivät suojateillä. Tämäkin kokemus riippuu varmasti siitä, mihin vertaa. Minulla oli tuoreessa muistissa Vietnamin erittäin kaoottinen liikenne. Siellä autot eivät ikinä pysähtyneet suojateille edes. Jotenkin piti vain keplotella itsensä aina kadun toiselle puolelle ja yrittää pysyä hengissä…
    Näin ne voivat kokemukset samasta paikasta olla täysin vastakkaiset! Albania oli mulla 65. maa, jossa olen käynyt – toki monissa maissa useamman kerran, mutta vielä on tolkuttomasti nähtävää maailmalla. Toki myös monia maita, jonne en edes halua.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.