Monthly Archives

maaliskuu 2019

No mitä sitten seuraavaksi suunnitelmissa..??

Minulla oli joskus ajatus, että 30 maata ennen kuin täytän 30. No viime kesänä täytin 30 ja oli vain 22 maata plakkarissa siihen mennessä. Sitten tuli Egypti, UAE ja Oman, eli nyt 25/30 käyty. Enkä enää mieti niinkään maiden lukumääriä vaan matkan laatua, esim 25 olen laskenut mukaan Marokon ja Tunisian, joista nähnyt vain vähän sataman seutua, mutta lasken kuitenkin.

No eihän se ole kevät eikä mikään ilman matkaa. Saman viikon aikana varasin lennot Dubaihin ja sitten toukokuulle Kosovoon. Tällä kertaa soolomatka jälleen rinkan kanssa.

Eli 3.5. on lähtö Helsinkiin, jossa yksi yö ja sitten Oslon kautta Pristinaan lento. Otin tarkoituksella välilaskullisen lennon Kosovoon vaikka oli kalliimpi, koska a) en ole nähnyt Osloa, nyt 8 tuntia aikaa tutustua ja b) lento on Kosovossa aikataulun mukaan 20:15, kun suora lento olisi ollut joskus kolmen aikaan yöllä. Ajatus yksin yöllä Kosovossa etsimässä hotellia ei houkuttanut.

En ole vielä oikeastaan suunnitellut matkaa sen enempään, lennot varasin tammikuussa ja ensimmäisen/viimeisen yön olen varannut Pristinasta, mutta muuten suunnitelmat auki. Vähän olen kaavaillut seuraavaa reittiä:

  • Pristinasta Makedonian puolelle, ehkä Skopje ja Orhid järven seutu?
  • Makedonian puolelta Albaniaan, ehkä Tirana ja joku merenrannalla oleva paikka?
  • Vähän katsoa sitten aikataulua, haluaisin piipahtaa Montenegron puolella ennen paluuta Kosovoon, mutta sen päätän paikan päällä, kun olen nähnyt miten viihdyn missäkin kohteessa.

Mielellään otan tuolta alueelta vinkkejä, reilu 4 viikkoa lähtöön aikaa.

Ja ettei elämä tylsistyisi niin syksylle olen suunnitellut pyhiinvaellusmatkan – lento Lissaboniin, jossa 2-3 päivää ja sitten Portosta aloittaa Santiago de compostele pyhiinvaellusmatka. En ole uskonnollinen, minulle se on matka itseeni ja omien rajojen löytämistä. Miten saa pään ja kropan toimimaan 12 vaelluspäivää putkeen?

Mutta tällaisia suunnitelmia tälle vuodelle, lisäksi näillä näkymin on aikaa 1-2 vk matkalle loka-marraskuun vaihteessa sekä 1-2 vk matkalle marras-joulukuun vaihteessa, mutta katsotaan millaisia lentodiilejä tulee eteen.

Omanin ihmetykset

Kirjoitin muutamia asioita ylös Omanista, jotka herätti ihmetystä, hämmästystä tai hymykuoppia.

  • Kaikki talot olivat muurien takana. Eli omakotitaloalue, jossa jokainen talo oli betonimuurin takana. Saattoi olla myös keskellä hiekkaa yksi talo, joka oli muurilla suojattu. Erikoista, mutta hyvin kauniita taloja nähtiin paljon. Taloissa oli todella kauniita yksityiskohtia, samoin pihaportteja oli hyvin erilaisia ja joissain jopa ikkunat olivat koristeltuja.
  • Joka paikassa oli vuohia. Jos pelkäät vuohia, älä matkusta Omaniin. Niitä on moottoriteillä, pihoissa, luksusasuinalueilla. Samoin kameleita ja aaseja oli paljon, mutta vuohi on selkeästi suosituin eläin Omanissa. Koiria ja kissoja nähtiin yksittäisiä, vuohia satoja. Tässä vuohi huoltoaseman pihassa:
  • Tiet ovat pääasiassa hyväkuntoisia, mutta 100km/h rajoitusalueella voi olla töyssy, josta ei ole varoitettu. Nopeusrajoitukset 80-120km/h isoilla teillä, liikennettä pääkaupungin ulkopuolella vähän. Nopeusrajoitukset taitaa tosin vain koskea turisteja, nimittäin aika monesti 130km/h vauhdilla paikalliset huristeli ohi valkoisella Toyotalla tai Lexuksella. Poliiseja nähtiin paljon ja ratsioita (tai ainakin auto tien sivussa), joten en lähtisi hurjastelemaan vaikka paikalliset niin tekeekin. Huomioitavaa, että aavikon lähellä saattaa yksi tai kaksi kaistaa olla täynnä aavikkohiekkaa. Liikennemerkit ovat tunnistettavissa, mutta esim kamelikylttejä en ole muualla nähnyt.
  • Uutisten taustalla soi Darude. Vähän oli hölmistynyt olo.
  • Tulva-alueita oli merkitty. Tiessä oli tolppia, missä oli merkki että jos veden pinta on tietyllä kohdalla niin älä aja. Hassua, kun ei näyttänyt siltä, että siellä koskaan olisi satanut – sen verran kuivaa joka puolella.
  • Oman koettiin hyvin turvallisena, ystävällisiä ihmisiä, mitään ahdistavaa tai pelottavaa ei tapahtunut. Pelottavinta on ne aasit, vuohet ja kamelit hyppimässä teillä.
  • Hintataso melko edullinen, hotellit 40-50€/yö/2hh, ravintolassa 15€ sai syödä ja juoda hyvin. Bensa noin 50snt/litra. Nähtävyydet olivat kaikki ilmaisia (Wadi Shab, Wadi Bani Khalid, Bimmah Sinkhole)
  • Lähes joka paikassa wc:t epäsiistit eikä ole wc-paperia, eli kanna omaa mukana ja nainen, opettele kyykkypissa, pönttöjä hyvin harvoissa julkisissa vessoissa.
  • Omanin bisness on selkeästi ”Sale of…” Oli Sale of food stuff, sale of fish, sale of drinking water, sale of computer stuff, sale of fruit jne. Eli kaikki pienet liikkeet olivat sale of something, hauskaa, mutta ei kovin kätevää, jos tarvitsee ostaa muutakin kuin kalaa tai tietokoneen osia.
  • Moskeijoita paljon, joka kylässä oma.
  • Jalkapallomaaleja oli joka puolella, ei kovin häävin kuntoisia ja emme koskaan nähneet kenenkään pelaavan, mutta silti niitä vaan oli joka puolella, nähtiin viiteen päivään kymmeniä maaleja/kenttiä. Outoa.
  • Omanilainen aikataulu on hyvin väljä. Se, että jonkun on ilmoitettu lähtevän klo xx ei tarkoita, että se lähtee. Kannattaa kasvattaa pitkät hermot ennen matkaa. Mutta palvelu on ystävällistä kuitenkin.
  • Busseissa (pitkänmatkan) oli usb pistokkeet, joilla voi ladata puhelimen.

Kaiken kaikkiaan aivan ihana kohde, jos tykkään luonnosta, vaeltamisesta, ystävällisistä ihmisistä, rauhallisesta kohteesta ja osaat ajaa vuokra-autolla. Julkisilla Omaniin ei kannata lähteä. Suosittelen lämpimästi ja saatan hyvinkin joskus palata uudestaan, paljon nähtävää on isossa maassa.

Tässä vielä kuva Bimmah sinkholesta, hienon näköinen paikka matkalla Muscatista Suriin, lähellä Wadi Shabia.

Uusia tuulia matkailuun 2019

No sitten päästääkin viimeisempään matkakohteeseen, Dubai ja Oman. Ja tällä kertaa ei tarvinnut yksin reissata vaan miesystäväni lähti mukaan (kaksi vuotta kuunnellut minun höpötystä matkoilta, nyt pystyi lähtemään mukaan).

Mietimme pitkään reissukohdetta ja pähkäimme Marokon, Israelin ja Omanin välillä. Lopulta päädyttiin lentämään Dubaihin ja siitä Omanin puolelle. Tämä matka oli vajaa kuukausi sitten eli tuoreessa muistissa vielä.

Fly Dubain lento Dubaihin meni hyvin, lentokoneruoka oli vähän outo ja pienet annokset, mutta palvelu pelasi. Mennessä yölento oli ok, vähän sai torkuttua. Aamulla oltiin sitten Dubaissa. Oltiin päätetty olla ensimmäinen ja viimeinen yö Dubaissa, muut 5 yötä Omanissa.

Ensimmäisenä Dubai päivänä löysimme hotellille Deiraan, etsimme bussiasemaa (googlessa väärää tietoa, ei sijainnut missä oli kerrottu vaan Abu Hail metroaseman yhteydessä on bussiasema, josta bussit lähtevät Omaniin. Kävimme Gold Soukissa, huh mikä paikka – nopeasti pois. Kierreltiin vähän metrolla ja käytiin katsomassa Emirates mall, jossa ruokailtiin. Sitten hotellille, tavarat valmiiksi ja aamulla aikaisin aamupalan jälkeen bussiasemalle.

Bussi Omaniin (Muscat) maksoi noin 25€ menopaluu per henkilö. Bussi oli siisti, ilmastoitu ja puolityhjä (matkapäivänä oli sunnuntai, eli paikallinen arkipäivä). Matka kesti noin 6.5 tuntia, rajalla piti nousta bussista, ottaa tavarat ulos. Naiset ja miehet menivät eri jonoihin, laukkuihin kurkattiin ja sitten vanha huumekoira kävi haistaa laukut + bussin, sitten vaan matkaan. Hypättiin lentokentällä pois ja siitä alkoi minun vessaihmettely. Kenttä oli viimeisen päälle uusi ja hieno, mutta toinen naisten vessoista oli vain reikiä lattiassa – toiselta puolelta kenttää löytyi sitten normaaleja pönttöjä.

Kentältä vuokra-auto alle ja lähdettiin Google Mapsin ja Here sovelluksen avulla suuntaamaan kohti Suria, jossa oli kolmen yön majoitus varattu. Reilu 200km hyväkuntoista tietä pitkin, kun saavuimme juuri pimeän laskeuduttua Suriin ja hotelli löytyi. Nopeasti tavarat huoneeseen ja etsimään ravintolaan, no hotellin alakerrassa (takapihalla) oli Zakin ravintola. Ravintola oli täynnä paikallisia, koko ajan lähti take away annoksia ovesta ja kunnon härdelli. Hyvä palvelu englanniksi ja ruoka oli taivaallisen hyvää, nams. Siitä oli hyvä siirtyä huoneeseen untenmaille. Joka ilta söimme siellä, mitä sitä hyvää vaihtamaan ja palvelu pelasi, hinta oli halpa ja annokset isoja.

Aamupäivällä käytiin kävelemässä ympäri Suria ja kiipesimme näköalapaikalle. Kirjoitan erillisen päivityksen Omanin ihmeellisyyksistä. Kävimme autolla ajelemassa vähän kauempana ja seuraavana päivänä Turtle Beach x2, ei nähty kilpikonnia, koska oltiin päivällä liikkeellä. Mutta Omanissa on hurjasti hiekkarantoja, mutta erittäin vähän ihmisiä siellä. Vuohia sen sijaan oli joka paikassa.

Surista käsin kävimme Wadi Shabissa ja Bimmah sinkholin luona, upeita luontokohteita. Molempia voin lämpimästi suositella eikä ole sisäänpääsymaksuja (paitsi Wadi shabissa 1rialin maksoi kuljetus mutajoen yli).. Ehdottomasti mukaan vettä, vedenkestävä kassi, hyvät kengät ja aikaa, kulkureitti on melko vaikeaa – etenkin jos haluaa päähän asti mennä, jossa luola ja pieni vesiputous.

Surista lähdimme vuoriston kautta ajamaan takaisin Muscatiin, upeita maisemia ja hieman piipahdettiin aavikon reunalla sekä Wadi Bani Khalidissa, joka on käymisen arvoinen paikka.

Muscatissa ajaminen olikin oma projekti, etenkin Ruwissa hotellin löytäminen, muutama ylimääräinen kieppi ajettiin. Ruwi ei ihmeitä tuntemuksia herättänyt, paljon ihmisiä ja autoja, vähän jalankulkijoille tilaa. Käytiin sitten Sultani Qaboosin moskeijassa. Mentiin heti aamulla eikä ollut paljon porukkaa. Naisena piti olla huivi, pitkähihainen paita ja pitkälahkeiset housut, miesystävä sai mennä t-paidassa ja pitkissä housuissa. Upea paikka, huikeaa mitä ihmiset voi rakentaa. Mutta hieman kuuma 25 asteen helteessä olla neule päällä ja huivi päässä, meinasi lämpöhalvaus tulla.

Käytiin vielä ajamassa ympäri rannikkoa ennen kuin palautettiin auto lentokentälle, sieltä sitten Ruwiin paikallisbussilla (olikohan 1€ per henkilö matka). Hotellilla alettiin sitten selvittää miten pääsemme Ruwista bussiasemalle, ei sielläkään lähtenyt Ruwin asemalta niinkuin Google sanoi vaan Al athiban asemalta, jonne oli Ruwista yli 20km. Hotellilla sanoivat, että ongelma on päästä perjantaina aamuyöllä bussille – perjantai on Omanissa pyhäpäivä, jolloin mikään ei liiku tai toimi. No herättiin 3.30 ja aikaisin laukkujen kanssa kävelemään taksiasemaa kohti, yksi taksi pysähtyi tien reunaan ja sovittiin hinnaksi 5 rialia, eli reilu 10€. Oltiin sitten bussiasemalla klo 5 ja bussi lähti 6.20.

Bussi takaisin Dubaihin lähti ajallaan, mutta oli perillä 2.5 tuntia myöhässä. Rajalla kesti kauan, etenkin kun yhden kiinalaisen naisen laukusta löytyi jauhepussi, jota hän selitti kiinalaiseksi lääkkeeksi. Sitä pähkäilivät, mutta lopulta sai pitää pussin ja sitten lähdettiin eteenpäin.

Dubaissa oltiin vasta kolmen aikaan niin meni vähän suunnitelmat pilalle. Käytiin hotellille viemässä laukut ja metrolla sitten Burj Khalifaa katsomaan sekä Dubai mall – jossa ruokailtiin ulkona. 70€ pizzat, juomat ja jälkiruoka – about Suomen hintatasoa, mutta sijainti Dubai mallin vieressä ja näkymä fountainille sekä Burj Khalifalle.

Matka oli oikein onnistunut. Dubai ei sytyttänyt, liian isoa, liian kallista (aktiviteetit), liian kaukana kaikki ja hidasta kulkeminen. Upea nähdä kerran, toiste en ehkä lähtisi ellen rikastu äkillisesti ja halua shoppailla.

Oman taas yllätti positiivisesti ja voisin ehdottomasti lähteä uudelleen. Lue seuraavaksi Oman ihmetyksiä.

Egypti 2018

Seuraava soolomatkani kohde oli Egypti. Hieman jännitti matkakohteen valinta, mutta halusin kuitenkin lähteä ja löytyi jälleen Tui:lta halvat lennot. Aikaa oli lokakuussa viikko, josta 4 yötä olin Hurghadassa ja 3 yötä El Gounassa.

Minulla oli jo selvänä, että Hurghada ei ole minulle mieluinen kohde, mutta 80€/4yötä iso huoneisto vei mennessään. Tiesin, että käyn joka päivä retkillä enkä täten Hurghadassa paljon aikaa vietä. Kävinkin 10 tunnin snorklaussafarin, 12 tunnin aavikkosafarin ja 21 tunnin Luxorin matkan läpi. Retket olivat onnistuneita, mutta Hurghadasta en tosiaan pitänyt – meluisa, likainen, kaikki tulee iholle, taksit tööttää ja roskia joka paikassa.

Tässä retkiltä kuvia Luxorista, banaanisaarelta ja aavikkoreissulta:

Pitkien reissupäivien jälkeen oli ihana, että pääse El Gounaan. Olin Bookingista varannut K16 hotelliin huoneen ja olivat vaihtaneet pienen yhden hengen huoneen, isoon kahden hengen huoneeseen merinäköalalla. Ja päätin paikan päällä ottaa All Inclusiven. Ihana kohde, todella siisti, rauhallinen ja selkeästi rikkaille turisteille/paikallisille rakennettu aidattu lomakeskus. Mutta vähän oli kyllä rentouttavaa neljän pitkän päivän jälkeen maata vain altaalla ja miettiä miten jaksaa taas syödä..

El Gounaan voisin mennä uudestaan, jos haluan vain rentoutua ja nauttia hyvästä hotellista sekä rauhallisesta lomakohteesta. Hurghadaan en enää edes menisi piipahtamaan.