Browsing Tag

outdoor

Hot chocolate by the bonfire

Long time no see!

Viime sunnuntaina heräsin pitkästä aikaa ihanaan, aurinkoiseen keliin. Ekana ajatuksena oli tietysti, että äkkiä ulos nauttimaan tästä harvinaislaatuisesta valoilmiöstä! Kuin tilauksesta melkein heti mun ystävä Jonna pyysikin mua lähtemään Lempäälään ulkoilemaan. Saavuttiin Kirskaanniemen laavulle juuri ennen auringonlaskua. Järvi oli jäässä ja auringon viimeiset säteet värjäsivät taivaan oranssin sävyillä. Käveltiin jäätä pitkin raikkaassa pakkassäässä. Lopulta suunnattiin nuotiopaikalle grillaamaan makkaraa ja juomaan kuumaa kaakaota. Toi kaakao oli Jonnan tekemää ja oikeesti ihan taivaallista, olisin juonut sitä vaikka kaks litraa haha!

/ / / Helloo guys!

Last Sunday I woke up to a beautiful, sunny winter weather. My first thought was of course to get out there as soon as possible, and not long after that my friend Jonna asked me to go to the forest with her. Perfect! We arrived there just in time before the sunset was painted the sky with all tones of orange and yellow. Lake was frozen and we were walking on top of it enjoying the fresh, crispy air. Finally we came back to the bonfire to grill some sausages and drink hot chocolate ala Jonna. That was seriously the best hot chocolate I’ve ever had! And everything does taste better outdoors right? 

The best hot chocolate ala Jonna.

In the end we got cold, so we had to move ourselves inside haha!

 

The ones who love surfing this much

Australian itärannikkoa kolutessa, couchsurffattiin useissa eri kaupungeissa. Päädyttiin myös pieneen merenrantakylään, Port Macquarieen. Siellä asuttiin aivan ihanan isän ja pojan, Aaronin ja Chrisin luona muutamat yöt. Aaron oli surffari, ja lupasi viedä meidät ekaa kertaa surffaamaan. Lainattiin silloin Aaronin vanhoja lautoja, jotka oli meille ihan vääränlaisia ja ihan liian pieniä haha! Sitä kertaa ei voi kyllä hyvällä tahdollakaan kutsua surffaukseksi. Mutta siitä alkoi mun orastava rakkaus sitä maailmaa kohtaan.

Sittemmin opin surffaamaan itsenäisesti, kehityin, ostin ekan oman laudan, opin lukemaan aaltoja ja noudattamaan surffietikettiä, otin välillä takapakkia kehityksessä ja pyörin aalloissa kuin pesukoneessa konsanaan, ostin lisää surffilautoja, myin niitä pois itku kurkussa, melkein hukuin ja traumatisoiduin, pääsin eroon traumasta, koin kohtaamisia mm. delfiinien ja haiden kanssa (ensimmäisenä mainitun kohtaaminen oli huomattavasti miellyttävämpi), surffasin auringonnousut ja -laskut, enkä osannut päättää kummasta pidän enemmän, keräsin naarmuja koralleista Indonesiassa ja surffasin paikallisten kanssa Filippiineillä ja nyt eilen pääsin vihdoin kokemaan suomisurffin ekaa kertaa. Lähdin nimittäin katsomaan Suomi Surffin SM 2017 -kisoja!

/ / / First time I tried surfing was in Port Macquarie, a little surf village in Australia. We were couchsurfing in different cities on our way up on the East Coast. In Port Macquarie we stayed with Chris and Aaron, a cool father and son duo. Aaron was a surfer and promised to take us to our very first surf. We borrowed his old boards, which were definitely not suitable ones for beginners and definitely way too small haha! But that day was my first step to this addictive world of surfing.

Later on I learned to surf independently, evolved, bought my very first own board and many more after that, I learned to read the waves, I sold my boards and my heart broke every time haha, I almost drowned surfing and got a trauma, I got past the trauma, I had some encounters with marine life such as dolphins and sharks (the first one mentioned was a slightly more pleasant encounter), I surfed the sunrises and sunsets, and couldn’t decide which one was my favourite, I was collecting some reef cuts in Indonesia and surfed with locals in Philippines, and now yesterday I got to experience Nordic surfing as I went to watch the Finnish Championships of Surfing 2017!

Aikaisin aamulla hyppäsin parin tamperelaisen surffarin kyytiin ja huristeltiin kohti SM-kisoja. Tienvarsilla oli lunta ja matkalla satoi vettä kokoajan. Silloin Australiassa kun surffauksen löysin, en olisi kyllä koskaan voinut uskoa että Suomessakin voi surffata. Saati sitten sitä, että täältä löytyy pieni, mutta näinkin aktiivinen porukka hulluja surffareita. Sellaisia, jotka ovat addiktoituneet tähän lajiin niin ettei mikään voi heitä estää surffaamasta. Ei edes se sellainen kylmä ja myrskyinen keli, jolloin ne täysjärkisemmät istuvat sisätiloissa lämpöisessä, teekupin kanssa vilttiin käpertyneenä. Ei kai tätä muu selitä kuin suomalainen hulluus ja rakkaus lajiin.

Tunnelma oli paikan päällä ihan huikea, sekä surffareilla että yleisöllä oli fiilikset korkealla! Tässä muutamia otoksia paikan päältä.

/ / / Early on the morning I jumped to the car of two other Finnish surfers and we were heading to this competion. There was snow on the side of the roads and it was raining on the way there. That time I took my first waves in Australia, I could have never believed you can surf here in Finland. I also could have not believed that there is this kind of small, but such an active group of crazy surfers. The ones who love surfing so much, that there is literally nothing stopping them. Crazy Finns they say. Love for the sport I say.

I loved watching the competion, it was such a cool atmosphere. Everybody was smiling and having fun despite the stormy weather, cold breeze and continuos rain. Here is some photos from the spot!

Beautiful Koli National Park

Oltiin alkusyksystä telttailemassa ja viimeisenä kohteena oli Kolin kansallispuisto. Oltiin kuultu paljon hyvää tästä kauniista kansallispuistosta ja odotettiin niitä maisemia varmaan eniten. Suunniteltiin alustavasti kiertävämme noin seitsemän kilometrin pituisen Mäkrän polun. Sää vain ei ollut meidän puolella. Sinä päivänä kun oli tarkoitus suunnata kohti Kolia, heräsimme sumuiseen aamuun. Lähdettiin ajamaan ja toivottiin sumun hälvenevän päiväksi. Se kuitenkin vain sankkeni sankkenemistaan. Päätettiin siis tehdä pysähdys toiseen kansallispuistoon matkalla ja jättää vaellus viimeiselle päivälle. Sumu ei valitettavasti hälvennyt yhtään edes seuraavaan päivään mennessä, joten päätimme jättää Mäkrän polun tekemättä.

/ / / We were camping earlier this autumn, and our final spot was beautiful Koli National Park. We had heard a lot of good about it, and we were very excited to hike there. We were planning to do this 7km long hike, but unfortunately the weather wasn’t on our side. On the morning we woke up to very foggy weather, but decided still to drive there. We could barely even see in front of us, but we were hoping that it would clear up later on. It didn’t. It was still very foggy next day and we decided not to do the long hike. 

On our way to Koli National Park…

Niin ja tuosta meidän viimeisestä yöstä muuten. Saavuttiin Kolille suhteellisen myöhään tiistai-iltana ja matkalla sinne käytiin läpi pieni hirvikärpäsepisodi haha! Niitä oli päättänyt nimittäin takertua mun hiuksiin peräti kaksi kappaletta. Pysähdyttiin huoltoasemalle ja sanoin mun kaverille Hannille, että hei nyt kyllä möyhii mun päässä jotain. Hanni onnistui pyydystämään salamatkustajan pois mun hiuksista ja jatkettiin matkaa. Valtatietä ajaessa totesin Hannille: ”Ihan niinkuin tuntisin sen vieläkin mun päässä.” Hanni: ”Joo, sä varmaan kuvittelet sen. Haamu-hirvikärpänen”. Mutta sitten se paskiainen aloitti kunnon tanssit mun päässä ja mä aloin kiljua ihan täysiä haha! Pysähdyttiin tien viereen ja Hanni pyydysti sen pois. Mua ällötti lopulta niin paljon ja Hannikin halusi suihkuun, että tehtiin yhteispäätös saunan etsimisestä heti Kolille päästyä. Löydettiin googlettelemalla Sokos Hotel Break Koli, jonne pääsi saunomaan huokeaan kolmen euron hintaan!

Saunomisen jälkeen olikin jo ehtinyt tulla pimeää, mutta onneksi oltiin jo matkalta katsottu valmiiksi telttapaikka. Suunnattiin siis sinne. Jo parkkipaikan löytäminen pimeässä ja sankassa sumussa oli suhteellisen haasteellista. Kerättiin auton takakontista kamat kainaloon ja lähdettiin kävelemään kohti telttapaikkaa. Kartan mukaan paikka oli 800 metrin päässä, mutta sumu oli oikeasti niin sankka ettei edes eteemme nähty. Harhailtiin hetki telttapaikka löytämättä ja päätettiin suunnata takaisin parkkipaikalle. Lopulta pistettiin meidän leiri pystyyn siihen niin, suoraan auton viereen vaan haha! Aamulla päätettiin etsiä se saakelin leiripaikka ja pistää nuotio pystyyn, sen verran kosteaan keliin herättiin. Oli muuten ihme, että saatiin edes nuotio pystyyn siinä kelissä ja semikosteista puista!

/ / / We had a nice relaxed morning by the bonfire and then we packed up everything and decided to have another coffee at the Koli harbour. The cafe there was already closed since the summer season was over, but we accidentally pumped into one of the owners. We had a chat and he recommended few places for us to see. One of them was viewpoint at Ukko-Koli, very easy access and beautiful views. This time we only saw few tree tops and a lot of mist though haha! It was still very beautiful. 

Our camp spot in Koli, which we never found the night before…

Alamaja ja Kolin satama.

Aamupalan jälkeen mietittiin mihis nyt. Päätettiin eka suunnata Kolin satamaan ja sielä sijaitsevaan kahvila-ravintolaan Alamajaan kahville. Satama-alue oli kaunis sumuisessakin kelissä. Alamaja oli valitettavasti ehtinyt mennä tältä kesäkaudelta kiinni. Sielä toimii Koli Activ -niminen yritys, jonka omistajaan sattumalta törmättiin pihalla. Juteltiin tovi ja hän suositteli meille muutamia eri paikkoja mihin mennä, tai mihin kannattaisi sumuisella kelillä mennä. Ihan huipputyyppi ja miten paljon kivaa toimintaa Kolilla onkaan!

Ensin ajettiin takaisin Sokos Hotel Breakin parkkipaikalle, sieltä lähtee nimittäin monet Kolin vaellusreiteistä. Me mentiin tällä kertaa vain Ukko-Kolin näköalapaikalle. Tältä paikalta avautuu näkymät saarien ja järvien yli, tällä kertaa näkyi vain muutamia kuusenhuippuja sielä täälä. Kaunista sielä silti oli. Sieltä suunnattiin miehen suosittelemalla Räsävaaran näköalatornille. Kuulemma paikallisten suosikki, mistä on vielä paremmat näkymät kuin Ukko-Kolin näköalapaikalta. Tie tornille oli vähän heikommassa kunnossa, mutta pikku-Honda selvitti sen ilman ongelmia. Tornille oli parkkipaikalta lyhyt kävelymatka, ja samalle reitille osuu Eero Järnefeltin maalauspaikka. Se on merkitty pienellä kyltillä, joten sitä ei voi missata! Näkoalatorni oli upea, mutta maisemat olivat sieltäkin, noh, kuusenhuippuja silmänkantamattomiin! Viimeisenä kohteena ennen kotimatkan aloittamista oli Kaiskunniemi. Tehtiin sielä pieni pysähdys ja käytiin rannalla kävelemässä. Tuollaisiin maisemiin haluaisin kesämökin!

/ / / After that we were heading towards Räsävaara lookout tower, which he also recommended to us. Local’s favourite and the best views. It was definitely worth going, even though the views from the high up were still the same moody ones with tree tops. Forest was amazing, so green! We did one last stop at Kaiskunniemi, which was a narrow point. We parked the car and walked on the beach for a while. This is the kind of place I would want to have my summer place at!

Tampereelta Kolille on kokonaisuudessaan viiden tunnin ajomatka, joka me sinne mennessä taitettiin osissa välillä yöpyen jossain. Takaisin tultiin päivässä ja voin kertoa, se oli pitkä ajomatka se haha! Varsinkin siinä sumukelissä. Jouduttiin ajamaan todella reilusti alle nopeusrajoitusten, näkyvyys oli maksimissaan muutamia kymmeniä metrejä ja hirvivaarakylttejä vilahteli ohi tasaiseen tahtiin. Lopulta matka Tampereelle taisi kestää pysähdyksineen melkein kahdeksan tuntia! No perille päästiin kuitenkin.

/ / / It’s around five fours drive from Tampere to Koli. On the way there we stopped two times to spend the night, so it went quick. On the way back we didn’t stop, and I can tell you, that was a loooong drive. Especially in that fog and with continuos moose-warnings on the side of the road. I think in total it took almost 8 hours for us to drive back home. Well we finally made it after all haha!

Gratitude Note

Hyvää sunnuntaita!

Vitsit mikä ihana viikonloppu takana. Tärkeitä ihmisiä, spontaaneja tapahtumia ja mielenkiintoisia keskusteluja. En ole hetkeen kirjoitellut mitään syvällisempää tänne blogiin, mutta todellisuudessa oon käynyt viimeaikoina läpi jos jonkinlaista tunneskaalaa. Oon monesti avannut tän blogin, aloittanut kirjoittamaan jotain. Ja lopulta pyyhkinyt sen pois. Henkilökohtaisia asioita ja ajatuksia, joihin varmaan monet voisivat samaistua. Ulkomailla asuessa tuli jaettua henkilökohtaista sisältöä paljon helpommin. Suomeen muuttaessa aloin miettimään tarkemmin kuka mun kirjoituksia lukee ja mitä tänne jaan. Hyvä ja huono juttu kai haha!

Tän viikonlopun aikana on syntynyt hyvää keskustelua mm. etuoikeuksista, kulttuurieroista, suomalaisuudesta, kiitollisuudesta ja ystävyyssuhteista. En kuitenkaan ajatellut mitään romaania alkaa tänne nyt tänään väsäämään haha! Tänään mun teki mieli vain kirjoittaa tänne blogiin pieni kiitollisuuskommentti. Oon kiitollinen mun perheestä. Siitä, että kasvoin turvallisessa ja rakastavassa kodissa. Oon kiitollinen mun serkuista, joiden kanssa jaan niin monet unohtumattomat lapsuuden kokemukset. Oon kiitollinen siitä, että mulla on mahdollisuus tehdä mitä vain tässä maailmassa haluan. Mahdollisuus mennä minne vain ja saavuttaa mitä vain. Oon kiitollinen ystävistä, lähellä tai kaukana. Kuitenkin aina korkeintaan puhelinsoiton päässä.

/ / / Hope you’re having an awesome Sunday!

I’ve had such a nice weekend with friend and family, spontaneous happenings and some very interesting conversations. I haven’t been writing any deeper thoughts here for a long time, but lately I’ve been going through a huge range of feelings. Many times I opened my blog page, started writing and after a while wiped it all blank. Those personal things and thoughts, but still something that a lot of people could probably relate to. When I lived abroad, it was somehow easier to write personal thoughts. After moving back to Finland, I started being more aware who reads my blog. I guess it’s a good and bad thing haha!

There has been many good talks this weekend. Topics such as privileges, cultural differences, gratitude and friendships. Don’t worry people, I’m keeping it short and I only wanted to write one thing today haha! Just a little gratitude note. Here it goes. I’m grateful for the family I have and that I grew up in a safe and loving home. I’m grateful for my cousins, that I share so many amazing childhood memories with. I’m grateful for being born with possibilities to do everything I wish to do. To be able achieve what ever I wish to and to be able to go where ever I want to. I’m grateful for my friends, the ones near and the ones far. Still only one phone call away.