Browsing Tag

hiking

Hiking at the Bavarian Alps

Tää oli todellakin mun Saksan reissun ehdoton kokokohta. Nimittäin vaellus Bavarian alpeilla ja uiminen kauniilla alppijärvellä Walchenseellä. Marie oli jo sanonut mulle aiemmin, että voidaan käydä Münchenin lähellä sijaitsevilla vuorilla, en kuitenkaan odottanut mitään tälläistä. Lumihuippuisia vuoria, kirkkaanturkooseja järviä ja tiheää havupuumetsää. Oon aina halunnut vaeltamaan tälläisiin maisemiin, mutten osannut odottaa niitä löytyvän näin läheltä isoa kaupunkia. Vain tunnin ajomatkan päässä Münchenista!

/ / / This was definitely the highlight of my travels in Germany. Hiking at the Bavarian alps and swimming at alpine lake Walchensee. Marie had told me before I arrived to Munich that we can visit some mountains nearby the city. I was not expecting anything like this! Snow-capped mountains, turquoise lakes and dense pine tree forests. I’ve always wanted to go for a hike in a place like this, I really didn’t expect to find that so near a big city. Only one hour drive from Munich!

Find Florian!

Matkaan ylös meni reilu pari tuntia, ja ylhäältä löytyy vielä kaksi erikorkuista nyppylää. Kiivettiin ne molemmat. Matka ylös oli osittain myös melko rankkaa nousua, varsinkin melkein 30 asteen helteessä. Vettä kului ihan kiitettävästi, kiitos Florianille vesirepun kantamisesta haha! Kaiken kaikkiaan siis koko vaellukseen kului varmaan noin miljoona hikipisaraa ja reilu kolme tuntia. Ylhäältä löytyi myös pieni vuoristaravintola, josta voi käydä hakemassa after hike -oluet. Se oli meilläkin suunnitelmissa, mutta ravintola oli kuitenkin ääriään myöten täynnä ja oltiin jo melko nälkäisiä. Päätettiin siis suunnata takaisin alas järvelle uimaan ja syömään meidän piknik-korin antimet.

/ / / Our hike to the top took around two hours and then there was another two higher points. We climbed them both. I would say it took approximately 1 million sweat drops and three hours to finish all those. Some parts of the hike were quite steep and hard, plus we had almost 30 celsius and bright sun. We drank tons of water on our way up, big thanks to Florian for carrying all the water haha! You can also find a little mountain restaurant from the top to get your after hike -beers. That was our plan too, but the restaurant was full and we were already quite hungry. So instead of the beer, we just went back down to swim at the lake and have a picnic. 

We made it to the top!

This kind of big cross marks the highest point!

Kora the Explora!

Alas takaisin kävely tuntui kaikista nihkeältä idealta, joten päädyttiin gondolaan. Tää oli mun eka kerta, joten olin oikeasti innoissani siitä haha! Gondolasta näki vielä viimeisen kerran maisemat. Lasku alas oli melko jyrkkä ja mulla meni suomalaisena, korkeuseroihin tottumattomalla, korvatkin lukkoon!

Ihan älyttömän ihana päivä, ja todellakin voin raksia yhden jutun mun the bucket listiltä. Nyt vaan aloin haaveilla siitä, että saisin jonkun pienen vuoristomökin viikonlopuksi tollaisista maisemista ja kaikki mun parhaat kaverit sinne messiin. Se vois olla vaikka joku talven laskettelureissukin…

/ / / Nobody wanted to walk back down, so we decided to take a gondola. This was my first time riding a gondola, so it was an experience for me too haha! You could see all the views once more during a short and steep ride. As a Finnish person, not use to highs, my ears were locked the whole time. 

What an amazing day this was and definitely can tick one thing off my bucket list. Now I just started dreaming of going back to the mountains like this for a whole weekend (or why not a week), rent a little mountain cottage and go there with all my best friends. It could be even a winter trip….

Marie <3

Exploring Tropical North Queensland – Mount Sorrow

Moi kaikki!

Palataan vielä meidän seikkailuihin trooppisessa Pohjois-Queenslandissa, Australiassa. Mulla on vielä pari postausta jäljellä, toivottavasti näistä löytyy sinnepäin suuntaaville vinkkejä! Edelliset postaukset löydät näiden linkkien takaa: Great Barrier Reef, Hartleyn krokotiilifarmi, Mossman GorgeMareeba & Barron Falls ja parit sekalaiset postaukset täälä sekä täälä.

/ / / Hi everyone!

Let’s go back to our adventures in Tropical North Queensland, Australia. I still have few posts left, hopefully there is some good tips for anyone heading that way! Last TNQ -post you can find from here: Great Barrier Reef, Hartley’s Crocodile Farm, Mossman Gorge, Mareeba & Barron Falls and two random posts here and here.

DSC02088DSC02101DSC02188-2DSC02106DSC02226DSC02104Me vietettiin yhteensä pari päivää Cape Tribulationissa. Yhtenä aamuna haluttiin lähteä kunnon vaellukselle, ja valittiin meidän kohteeksi Mount Sorrow. Kyseessä on 680 metrin korkeuteen kohoava vuori, ja vaellus ylös on luokiteltu hyvin haastavaksi. Reittiä suositellaan vain hyväkuntoisille ja kokeneille vaeltajille. Aikaa menopaluuseen kannattaa varata 6 tuntia, meillä taisi mennä about 4,5 tuntia. Me jouduttiin allekirjoittamaan meidän hostellilla lappunen meidän nimien ja lähtöajan kera. Takaisin tullessa meidän piti käydä allekirjoittamassa uudelleen, että ollaan yhtenä palana saavuttu meidän retkeltä. Ihmisiä on kuulemma oikeasti eksynyt usein tällä reitillä. Mun mielestä reitti oli kuitenkin suhteellisen hyvin seurattavissa, varsinkin hyvällä ja aurinkoisella kelillä.

/ / / We spent two days in Cape Tribulation. One morning we decided to go for a challenging hike. After looking through the possibilities, we chose to climb to Mount Sorrow. This mountain is 680 meters high, and it is very steep and difficult hike. It’s only recommend for experienced and fit bushwalkers. You should allow 6 hours for return, and have plenty of water with you. For us it took roughly 4,5 hours. We had to sign a paper at our stay with names and leaving time, and of course when we got back to confirm we have returned safe and sound. This is for the safety, since there has been people gone missing at this trail. I personally think the trail was fairly easy to follow, at least on very good weather. It was definitely challenging, and I was exhausted after finishing the climb. 

DSC02213DSC02214DSC02113DSC02131DSC02126DSC02109Päästiin ylös näköalapaikalle, mikä oli itseasiassa ehkä pienimuotoinen pettymys. Reilu parin tunnin todella rankan vaelluksen jälkeen kun odottaa jotain maailman mullistavaa näköalaa. Näköalapaikka oli pieni, metallinen häkki ja isojen puiden ympäröimä. Onneksi tavattiin sielä ranskalainen miekkonen, joka ohjeisti meitä hyppäämään kaiteen yli ja jatkamaan matkaa vielä vähän pidemmälle. Ja sieltä me löydettiin aivan upeat maisemat. Ei edes sanoiksi pysty pukea.

Tää vaellus oli kyllä ehdottomasti kokemisen arvoinen! Suosittelen kaikille, jotka haluaa vähän haasteellisempaa settiä.

/ / / When we got up to the lookout, it was actually bit of a disappointment. It was like a little gage with lot of big trees around, hard to see the view. Luckily we met a French guy up there, who told us to jump over the little fence and keep walking for tiny bit more. After 10 more minutes of walking, we had a beautiful view. Definitely worth of the hike.

I would recommend this to anyone who is up for little challenge, great experience!

DSC02169

DSC02178DSC02184DSC02173DSC02158DSC02147DSC02232Can you see the muscles we gained??

Fear is not your enemy.

…It is a compass pointing you to the areas you need to grow.

Ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa vähän tälläistä pohdiskelevampaa ajatuksenjuoksua. En muista oonko kertonut, että pitkään pelkäsin korkeita paikkoja. Ja siis ihan tavallisiakin korkeita paikkoja. Vihasin olla parvekkeilla. Muistan yhden vuokrakämpänkin jopa hylänneen sen takia, että parveke oli alaosasta avoin ja en pystynyt olla siellä haha! Jos mun piti olla jossain korkeassa paikassa, en todellakaan mennyt lähelle kaidetta/reunaa, jalat tärisi ja kädet hikosi. Festareilla katsoin kun kaverit hyppi benjihyppyjä, ja mua huimas jo ajatuskin. Mun kaverit vitsaili, että ne ostaa mulle joksikin lahjaksi skydiven. Siinä olis varmaan menny välit poikki haha! En muista milloin mun korkeanpaikankammo edes alkoi, sillä pienempänä olin rasavillimpi lapsi, joka kiipeili puissa ja katoilla, hyppi korkeilta kallioilta veteen.

/ / / I felt like writing my thoughts down after a long time. I don’t remember if I ever told about my fear of heights. I mean, I was afraid of even the most common high places. I hated balconies. I remember rejecting one rental apartment, just because it had open balcony and I couldn’t be there haha! If I had to be at some high place, I didn’t went close to the edge, my legs were shaking and my palms were sweating. At music festivals, I watched my friends jumping bungee jumps and I was feeling dizzy just watching. Some of my friends were joking that they would buy a skydive for me as a gift, that would have probably been the end of that friendship back then haha. I don’t really remember when my fear of heights started, because I didn’t had it as a kid. I was more of a tomboy, climbing the trees and roofs, jumping of the high cliffs to water. 

”Thinking will not overcome fear, but action will.” -W. Clement Stone

DSC02014DSC01970DSC02002Vähän reilu vuosi sitten vietettiin viikko Bangkokissa ennen tänne Australiaan lentoa. Sielä oltiin meidän tuttujen bileissä, ja asunto sijaitsi Bangkokin tyyliin todella korkealla, ehkä noin 30. kerroksessa. No ihmiset alkoi valua parvekkeelle hengailemaan, ja mun sydän oikeasti pysähtyi kun näin sen parvekkeen. Avoin parveke noin korkealla, ja sielä ne kaikki muut vaan hengaili ilman huolen häivää! Mua ei olisi todellakaan saanut sinne menemään muiden sekaan. Loppuillasta suostuin vihdoin mennä kaverin tukemana istumaan parvekkeelle, todella lähelle seinää, kun parveke oli jo tyhjä muista ihmisistä. Siellä parvekkeella istuessa, katsellen upeita maisemia, mietin, että en halua enää pelätä korkeita paikkoja! Tein henkilökohtaisen lupauksen. Australiassa aion päästä eroon mun peloista, niistä suurimpana juurikin korkeat paikat.

/ / / Little over one year ago, we spent one week in Bangkok before arriving to Australia. There we were at our friends party, and their apartment was very Bangkok style, maybe on the 30th floor. At the party, people started moving to the balcony and when I saw that balcony, my heart stopped. That was an open balcony, in 30th floor! There was no way, I would have ever gone to this balcony. But in the end, when there was only few people left, I agreed to go there for a while with one guy supporting me, I was jus sitting down and very close to the wall haha. When I was sitting there and watching the most amazing sunrise, I decided that I don’t want to be afraid anymore. I made a personal promise. In Australia, I want to get rid of my fears, starting from that biggest one. Fear of heights.

”To escape the fear, you must go through it, not around.” -Richard Norton

DSC01956DSC01981

DSC01995Aloin kiipeillä vuorille. Kokeilin kalliokiipeilyä. Pikkuhiljaa korkeisiin paikkoihin alkoi tottua. Kävin uimassa vesiputouksilla ja hypin kallioilta veteen. Pikkuhiljaa korkeammalta ja korkeammalta. Muistan, kun mun yks kaveri vei mut yhdelle vesiputoukselle, mistä piti hypätä noin 3 metrin matka veteen. Halusin kuvata sen GoProlla. Seitsemän minuuttia kesti, että hyppäsin haha! Seitsemän kokonaista minuuttia keräsin itseäni, mun sydän hakkasi ja kaks kertaa meinasin luovuttaa. Mun kaveri sanoi joka kerta, hyppäät nyt vaan, et sä siihen kuole. Kun vihdoin pääsin veteen, uitiin vähän kauemmas ja kiipeiltiin isoilla kivillä. Aloin itkeä kaksi kertaa, kun mun piti kiivetä joku parin metrin matka. Käytiin hiljattain tolla samalla putouksella, ja hyppäsin samasta kohdasta veteen. Monta kertaa. Koska halusin hypätä. Koska nykyään se on mun mielestä hauskaa.

/ / / I started with baby steps. Started climbing to the mountains, easy tracks. Tried some rock climbing. Went to the waterfalls, and jumped off the cliffs. Started from lower ones and gradually going higher and higher. I started to get use to the heights. I remember one time my friend took me to this waterfall. I had to jump off the cliff, it was maybe 3 meters to the water. I wanted to film it with GoPro. When we watched the video, it took seven minutes for me to jump. SEVEN minutes in total I was trying to collect myself, my heart was pumping and I wanted to give up. He said every time, just jump. Finally I did, and we swam little further away to climb on the rocks a bit. I started crying two times climbing the rocks. Just recently we went to these same falls again, and I jumped from the same spot. Many times. Because I wanted to jump. Because nowadays I don’t think it’s scary, I think it’s fun.

”Your largest fear carries your greatest grow.”

DSC01966DSC02012DSC01952Me kiivettiin eilen Mount Tibrogarganille, jota suositellaan vain kokeneemmille kiipeilijöille. Reitti ylös on todella jyrkkää, ja parissa kohtaa tarvii oikeasti jo vähän kiipeilytekniikkaa. Mä oon kerran aiemmin jo kiivennyt ylös, ja nyt mentiin sinne Hennun kanssa yhdessä. Alku meni hyvin, mutta yhdessä kohtaa Hennu sai pienen henkisen melt-downin ja halusi pitää tauon. Hennu meni alas ja mä kiipesin ylös yksin. Siinä ylös kiivetessä mietin, vuosi sitten mua ei olisi todellakaan saanut kiipeämään tonne. Varsinkaan yksin. Ylhäällä istuin kielekkeellä ja katselin maisemia. En pelännyt yhtään, olin vaan onnellinen siitä, että mulla on terve kroppa ja mulla on mahdollisuus tehdä jotain tällästä. Ja lopulta kuulin huudon: ”Fiiiiaa”. Hennukin kiipesi ylös, jonkun mukavan kiipeilijämiekkosen saattelemana!

/ / / Yesterday we were climbing to Mount Tibrogargan, which is recommended for more experienced climbers. It’s really steep climb and in few parts you have to actually climb a bit. I’ve done it once before, and this time we went there with Hennu. Beginning went good, but then Hennu had a little emotional melt-down and wanted to go down to have a break. She went down and I went up. When I was climbing up, I was just thinking, one year ago there would have been no chance for me climbing up that mountain. Especially alone. When I got up, I was just sitting there, watching the most beautiful views. I wasn’t even one drop scared, I was just happy that I have a healthy body and I’m able to do something like that. Finally I heard a shout: ”Fiiiaa”. Hennu got up too with help of some nice climber guy!

”The only thing we have to fear is fear itself.” -Franklin D. Roosevelt

DSC01988DSC01978DSC01962Nyt voin vihdoin sanoa, että oon voittanut mun suurimman pelon. En mä varmaan koskaan tuu rakastamaan mitään korkeuksissa killumista, mutta ainakaan en pelkää. Mulla olisi saattanut jäädä monta mahtavaa juttua kokematta, jos en olisi päättänyt päästä eroon mun pelosta. En olisi esimerkiksi varmasti koskaan kiivennyt tonne Mount Tibrogarganille. Jos sulla on joku pelko tai kammo, ja koet sen rajoittavan sun elämään jollain tavalla, säkin voit päästä yli siitä! Se vaatii henkisesti paljon, mutta on sen arvoista. Älä lopeta ekaan epäonnistumiseen. Yritä uudelleen ja uudelleen, pieni askel kerrallaan. Tänä vuonna aion hypätä muuten skydiven!

/ / / Now I can definitely say, that I have won my biggest fear. I don’t think I will ever love being at high places, but at least I’m not afraid. I would have probably missed few amazing experiences, if I wouldn’t have decided to get rid of that fear. I don’t think I would have ever climbed up to that Mount Tibrogargan for example. If you have a fear, and you feel it’s restraining your life, you can overcome that fear too. It is emotionally rough path, but it’s worth it. Don’t stop if you fail at first, you need to keep pushing yourself to your limits. Try again and again, baby steps. Eventually you will be rewarded, when you have that moment of realisation: you’re not afraid anymore. This year I will do that skydive!

”Ultimately we know deeply that the other side of every fear is freedom.” -Marilyn Ferguson

DSC02021DSC01992DSC01986