Kun vuosi vaihtui, olimme saigonilaisen hotellin kattoterassilla uima-allasbileissä. Kaksi minuuttia myöhemmin oksensin hotellin puutarhan kukkapenkkiin. Valitettavasti viime aikoina on tuntunut siltä, että kyseinen kohtaus on ollut symboli tälle alkuvuodelle. En siis ollut kreisibailannut liikaa, vaan sairastunut joko ruokamyrkytykseen tai oksennustautiin. Neljä päivää myöhemmin mieskin joutui käymään oman…
Eilen päättyi Oriveden opiston proosaan keskittyvä jakso ja samalla minulla alkoi kuukauden joululoma. Hurraa! Marraskuussa alkanut pieni uupumus väistyi onneksi tässä joulukuun puolella. Tajusin nimittäin, että Orivedelle lähteminen tuntui hetken aikaa epämiellyttävältä, koska se on niin monessa mielessä kasvun paikka. En saa jatkuvasti kehuja romaanikäsikirjoituksestani,…
En ole kirjoittanut Oriveden opiston kirjoittajalinjan toiselta opintojaksolta vielä mitään. Koska joululoma alkaa jo kahden viikon päästä, ajattelin nyt summata vähän, miten päätös Orivedelle lähtemisestä on muuttanut elämääni. Kirjoitan paljon enemmän kuin ennen Olen kirjoittanut enemmän tai vähemmän siitä lähtien, kun pääsin toimittajakouluun 2010.…
Näin tässä on taas päässyt käymään: blogi on jäänyt hunningolle. Tässäkin suhteessa Oriveden opistossa opiskeleminen muistuttaa Hollanin-vaihtoani. Silloinkin minulla oli vankka ajatus raportoida kokemastani, mutta olin niin innokas kokemaan, että asioista kirjoittaminen tuntui vaivalloiselta. Sehän oli pois siltä kokemiselta. Muutama viikko sitten kirjoitin eläväni kuplassa.…
Tasan neljä viikkoa sitten muutin Helsingistä Orivedelle opiskelemaan luovaa kirjoittamista. Ensitunnelmistani kirjoitin saman viikon perjantaina. Jo kuukaudessa uusi vapaa elämäntyyli on täysin kaapannut minut valtaansa. Oppituntien jälkeen voin päättää, menenkö lenkille, kirjoitanko romaania tai muuta tehtävää, luenko Knausgårdia, menenkö kaljalle lähikuppilaan, katsonko elokuvaa ystävien kanssa…
Runot ja esiintyminen. Siinä on yhdistelmä, joka on minulle varsin epämiellyttävän kuuloinen. Joten kun meidän kirjoittajalinjan piti tuottaa Oriveden taiteidenyöhön runoperformanssi, minun oli tietenkin ilmoittauduttava mukaan. Ensin ajattelin tietysti, että en todellakaan mene esiintymään mihinkään runoperformanssiin, koska en kirjoita runoja enkä pidä esiintymisestä. Vaikka…
Tätä kirjoittaessani istun junassa matkalla takaisin Helsinkiin. Takana on viisi päivää uutta elämää luovan kirjoittamisen maailmassa Oriveden pienessä maalaiskunnassa. Tuntuu tärkeältä päästä prosessoimaan kaikkea uutta, mitä elämään on tullut näinä päivinä. Ensinäkin Orivesi – se ei ole mikään Helsinki tai Tampere, ei edes Kerava.…
Olen ollut tässä viimeiset kymmenen päivää varsin ärhäköiden bakteerien ja virusten temmellyskenttänä. On ollut järjettömän kivulias nielutulehdus, kuumetta, nuha, korvatulehdus ja silmätulehdus. Olen maannut sohvalla ja katsonut How I Met Your Motheria enemmän kuin oikeasti kestäisin. Sisällä sairastelu ja mökkihöperöityminen on saanut minut ajattelemaan…
Löysin tänään kirjoituskilpailun, jonka deadline on viiden kuukauden päästä. Kilpailu on julkistettu jo muutama kuukausi sitten, mutta en panikoidu: olen kaksi vuotta sitten rykäissyt nuortenromaanin kasaan viidessä kuukaudessa. Sekin oli kilpailuun, jossa pääsin lopulta kärkikahinoihin. Mutta ei, kirjaa ei ole julkaistu minkään kustantamon alla –…
”Onneksi olkoon! Kuulin, että muutoksia on tiedossa!” työkaverini sanoi tänään toiselle. Kahvia hakemaan menossa ollut mies kiitteli kovasti ja jatkoi matkaansa. Minun piti heti saada tietää, mistä nyt onniteltiin – en ole nähkääs miehen Facebook-kaveri, joten en voinut stalkata sieltä… No, mies oli juuri mennyt…
