Hupsista, blogi on jäänyt yllättäen talviunille, ja nyt yritän muistaa, miten tänne oikein kirjoitetaan. Sormet ovat pakkasesta kohmeiset, pää lyö ihan tyhjää. Näin käy, kun lopettaa stressaamisen siitä, miten usein blogiaan oikein päivittää. Saattaa jättää rakkaan harrastuksen hetkeksi unholaan, ja kun haluaa taas jatkaa,…
Tasan kaksi vuotta – tai 730 päivää – sitten julkaisin ihkaensimmäisen blogipostauksen FIFTYFIFTY-matkablogiini. Olin päättänyt aloittaa blogin taas yhden ihanan ulkomaanmatkan päätteeksi, ja blogin punaiseksi langaksi ristin maltillisen tavoitteeni vierailla viidessäkymmenessä maassa ennen kuin olen viisikymmentä. Ensimmäinen blogivuosi oli opettelua: miten pitkiä kirjoituksia oikeastaan…
Ajattelin tässä Jenkki-juttujen lomassa tehdä ”pienen” tilinpäätöksen vuodesta 2017. Summaan niin matkat kuin muut vuoteen mahtuneet asiat. Vuosi 2017 oli varsinainen ääripäiden vuosi, jonka aikana tapahtui elämäni ihanimpia, mutta myös todella surullisia asioita. Tasaisuudesta tai tylsyydestä en valittanut Pyrylle kertaakaan tämän vuoden aikana. Ja…
Vielä kuukausi sitten en tiennyt, mitä tekisin syksyllä. Viime viikon perjantaina sain kuitenkin uutisia: aloitan uudessa työpaikassa ja ensimmäistä kertaa vakituisena työntekijänä. Tai korjaan, olin minä vakituisena työntekijänä Keravan McDonald’silla 17-vuotiaasta kaksikymppiseksi. Mutta nyt olen saanut ensimmäisen vakituisen toimittajan paikan. Kun on tottunut yli kuuden vuoden…
Paljon on tapahtunut puolessatoista viikossa. Olen ollut viimeisillä Oriveden opiston tunneilla, saanut stipendin yhdeksän kuukauden opiskeluista, muuttanut Orivedeltä takaisin Helsinkiin, veljeni on mennyt naimisiin, olen osallistunut elämäni ensimmäiselle bloggaajaretkelle ja käynyt yhdessä työhaastattelussa. Ylihuomenna palaan töihin samaan paikkaan, josta elokuussa lähdin pois. Pää on…
Kun vuosi vaihtui, olimme saigonilaisen hotellin kattoterassilla uima-allasbileissä. Kaksi minuuttia myöhemmin oksensin hotellin puutarhan kukkapenkkiin. Valitettavasti viime aikoina on tuntunut siltä, että kyseinen kohtaus on ollut symboli tälle alkuvuodelle. En siis ollut kreisibailannut liikaa, vaan sairastunut joko ruokamyrkytykseen tai oksennustautiin. Neljä päivää myöhemmin mieskin joutui käymään oman…
Artikkelikuva Yosemitesta: Wikipedia Commons, chensiyuan, 4.0 International, 3.0 Unported, 2.5 Generic, 2.0 Generic and 1.0 Generic license. Maaliskuu – luonto herää ja minun matkablogini vaipui tahattomaan horrokseen. Orivedellä on pyörähtänyt vihdoin käyntiin koko opistovuoden viimeinen opintojakso, joka keskittyy elokuvien ja näytelmien käsikirjoittamiseen. Runojakso päättyi osaltani…
Ajattelin pitkästä aikaa päivitellä Oriveden-kuulumiset, sillä viime kerrasta on vierähtänyt jo yli kaksi kuukautta. Silloin minulla oli juuri alkanut talviloma, jonka aikana lööbailin ihan täysin, mitä tulee romaanin kirjoittamiseen. Yhden yhtä sanaa en koneelle nakutellut, suurin syypää oli tietenkin kahden viikon lämpöloma Vietnamiin. Nyt…
Vuosi sitten olin juuri palannut minun ja poikaystäväni vuosittaiselta talvilomalta. Olimme viettäneet viikon auringossa, tällä kertaa Dubaissa. Vaikka Dubai ei lopulta ollutkaan ihan oma juttuni, olin silti jälleen kerran lapsenomaisen innostunut ja onnellinen siitä, että olin päässyt maailmalle. Olin saanut tutustua uuteen kultuuriin, nähnyt jotain,…
Eilen päättyi Oriveden opiston proosaan keskittyvä jakso ja samalla minulla alkoi kuukauden joululoma. Hurraa! Marraskuussa alkanut pieni uupumus väistyi onneksi tässä joulukuun puolella. Tajusin nimittäin, että Orivedelle lähteminen tuntui hetken aikaa epämiellyttävältä, koska se on niin monessa mielessä kasvun paikka. En saa jatkuvasti kehuja romaanikäsikirjoituksestani,…
En ole kirjoittanut Oriveden opiston kirjoittajalinjan toiselta opintojaksolta vielä mitään. Koska joululoma alkaa jo kahden viikon päästä, ajattelin nyt summata vähän, miten päätös Orivedelle lähtemisestä on muuttanut elämääni. Kirjoitan paljon enemmän kuin ennen Olen kirjoittanut enemmän tai vähemmän siitä lähtien, kun pääsin toimittajakouluun 2010.…
Näin tässä on taas päässyt käymään: blogi on jäänyt hunningolle. Tässäkin suhteessa Oriveden opistossa opiskeleminen muistuttaa Hollanin-vaihtoani. Silloinkin minulla oli vankka ajatus raportoida kokemastani, mutta olin niin innokas kokemaan, että asioista kirjoittaminen tuntui vaivalloiselta. Sehän oli pois siltä kokemiselta. Muutama viikko sitten kirjoitin eläväni kuplassa.…
