Suomen suurin matkablogiyhteisö
Maakuntamatkat Pohjois-Karjala

Ensikertalaisen Joensuu – mietteitä ja vinkkejä

lauantai, 21 elokuun, 2021

Joensuu | heinäkuu 2021

Kun kurvaamme parkkiin Joensuun kaupungintalon taakse ja hetken päästä pääsemme torin laidalle, vastassamme on suorastaan omituisen hiljainen kaupunki.

On aurinkoinen kesälauantai, ja Joensuun keskusta on paljon rauhallisempi kuin mitä odottaisin Pohjois-Karjalan maakuntakeskukselta. Olemme ajaneet Imatralta lähes kolmituntisen matkan kaupunkiin, joka on asemapaikkamme parin päivän ajan Itä-Suomen road tripillämme.

Tahtoisimme kahville. Googlen perusteella oli vaikea löytää Joensuun keskustasta kahvilaa, joka olisi ollut auki klo 16 jälkeen.

Yhden paikallisen, ei-ketjukahvilan kyllä bongasin ja sinne lähdemmekin kävelemään valtavan torin läpi. Torialue Vapaudenpuistoineen on siisti ja näyttää omaan silmään isommalta kuin vaikkapa Turun kauppatori.

Torin laidalta löytyy Taitokortteli (Koskikatu 1), pieni viehättävien puutalojen kortteli, joka avautuisi seuraavan kerran vasta maanantaina. Olisin halunnut sitä fiilistelemään ja kahvittelemaan kehuttuun Kauppaneuvoksen kahvilaan, mutta minkäs teet.

Kahvilapelastajaksemme tulee Kahvila&Kakkukauppa Houkutus (Torikatu 24), joka on lauantaisin auki klo 17 asti. Kahvilan vitriineissä on kunnioitusta herättävä valikoima ihania suolaisia ja makeita leivonnaisia sekä kakkuja. Itseäni houkuttavat sekä mango-passionjuustokakku että voisilmäpulla, joten päätän ottaa molemmat. Ovat erittäin herkullisia.

Houkutus tuntuu olevan paikallisten suosiossa juhlamuonittajanakin – sen verran usein kahvilassa piipahtaa asiakkaita hakemassa laatikoittain herkkuja. Vaikka Houkutus ei ole Coffee Housen tai Espresso Housen kaltainen ketju, löytyy toinen Houkutus Kuopiosta.

Kahvittelun jälkeen meillä on otollinen aika tutustua enemmän Joensuun keskustaan. Etsiydymme ensin vähän matkan päässä olevalle Pyhän Nikolaoksen ortodoksikirkolle (Kirkkokatu 32). Kauniin koristeellinen puukirkko oli kiinnittänyt huomioni ajettuamme sen ohi.

Pyhän Nikolaoksen kirkon vastaparina Kirkkokadun toisessa päässä seisoo upea luterilainen Joensuun kirkko. On hauskaa, miten idän ja lännen kirkot katsovat ikään kuin toisiaan matkan päästä. Kiva idea onkin kävellä kirkolta toiselle Kirkkokatua pitkin.

Me jatkamme kuitenkin Joensuuta halkovan Pielisjoen rantaraitille. Vesistöt ovat torien tapaan kaupungeissa niitä paikkoja, joiden äärelle ihmiset aina hakeutuvat ja jossa on elämää. Joensuussa tuntuu siis olennaiselta fiilistellä Pielisjokea.

Pielisjoki on leveä ja tuntuu kovin suurelta ja viralliselta verrattuna omaan lähijokeeni Vantaanjokeen. Virallisuuden tunne tulee nostosilloista ja Joensuun kanavasta liikennevaloineen. Joen virtaus näyttää varsin reippaalta. Tarkastelemme sitä Ilosaaresta käsin.

Ilosaareen pääsee Siltakatua pitkin. Heti ensimmäinen ajatus tästä pienestä saaresta on, että eihän täällä mitään festareita voi järjestää! No ei niin – festarit ovat siirtyneet Ilosaaresta reilun parin kilsan päähän Laulurinteelle jo vuonna 1991. Ilosaari on kuitenkin nimensä veroinen ilon saareke, jossa on muun muassa ravintola, leikkipuisto, hiekkaranta ja avovesiuimaradat.

Tunnelma on kerrassa letkeän rento. Vähän matkan päässä seilaa saunalautta, josta porukka hyppii uimaan Pielisjokeen. Pientä elämää muuten niin hiljaiseen kaupunkiin! Ilosaaresta katsoen Joensuu näyttää todella uudelta kaupungilta, kun vastarannan siluetin muodostavat uudehkot kerrostalot. Ei Joensuu ehkä kedon kaunein kukkanen ole, mutta vaikuttaa kovin leppoisalta. Sellaiselta paikalta, jossa voisi viihtyä.

Kun jatkamme Pielisjokea pitkin etelämmäs, päädymme ravintolalaivojen keskittymään, joka on hieman kuin Aurajoen pikkuserkku. Ehkä vähän arkisempi ja pienempi, mutta kumminkin. Kesäravintola Tuulaakin takapihalla tehdään sound checkia – saksofonin pehmeät sävelet kielivät lähestyvästä jazzillasta.

Rannan tuntumasta Rantakadulta muuten löytyy Pielisjoen toisen puolen uudenkarheiden kerrostalojen vastapainoksi useampia viehättäviä, vanhoja puutaloja. Samaan puutalojen keskittymään kuuluu jo aiemmin mainitsemani Taitokortteli.

Kun jokea pitkin jatkaa vieläkin pidemmälle etelään, vastaan tulee Rento-niminen kahvila lepotuoleineen. Vähän edempänä kaupunkilaiset kuuraavat juuriharjoilla mattojaan. Kahvilan nimi sopii tänne kuin nenä päähän.

Kauniilta Ylisoutajansillalta käännymme Papinkadulle kohti Joensuun kirkkoa (Papinkatu 1 B). Komea, kolmetorninen kirkko on Josef Stenbäckin suunnittelema, ja se valmistui vuonna 1903. Se edustaa tyyliltään uusgotiikkaa, mutta siinä on myös jugendvaikutteita. Kirkko on mielestäni erityisen kaunis sisältä, yksi kauneimmista Suomessa. Kirkossa on paikalla opas aukioloaikoina.

Muita Stenbäckin kirkkoja ovat muun muassa Kemin kirkko ja Mikkelin tuomiokirkko. Yhtäkkiä tahtoisin käydä molemmissa.

Maanantaina kaupunki herää eloon

Meillä on vielä hetki aikaa tallustella Joensuussa maanantaiaamupäivänä ennen kuin matka jatkuisi Kolille. Silloin saan ilokseni huomata, että arki on tehnyt tehtävänsä ja puhaltanut elämää kaupunkiin.

Joensuun torin ovat vallanneet myyntikojut ja kahvikärryt. Lörtsyjä siellä, lettuja täällä. Kiinnostavalta kuulostaa Vesikioski, joka on lanseerannut pullavohvelin. Kuulosta todella herkulliselta, mutta tällä kertaa jää maistamatta. Aivan Vesikahvilan liepeillä sijaitsee myös Joensuun taidemuseo Onni, joka lienee yksi kaupungin kauneimmista rakennuksista.

Pääsemme myös käväisemään Taitokorttelissa, joka oli lauantaista saakka kiinni. Taitokortteliin kuuluu kahvila, useita käsityö-, sisustus- ja vaateputiikkeja ja söpö jäätelökioski. Taitokeskuksessa voisi osallistua käsityökurssille, ja paikalta löytyy myös Perheentalo, jossa on toimintaa lapsiperheille.

Aika vähän lopulta saamme irti Taitokorttelista, koska emme istahda kahvilaan tai käy myymälässä. Ihan viehättävän näköinen alue, mutta myös hyvin pieni. Käsityöharrastajana juttu voisi olla toinen. Alueella järjestetään ilmeisesti myös maksullisia opastuksia, jotka tuntuivat omaan korvaan todella tyyriiltä: puolen tunnin kierros maksaisi arkena 50 euroa ja lauantaisin 70 euroa.

Sen sijaan hyvin paljon irti saamme pojan kanssa Pohjois-Karjalan taidemuseo Hilman Mukulakadusta. Hilma on aivan Joensuun ytimessä torin laidalla (Koskikatu 5).

Mukulakatu on maksullinen leikkipaikka, jossa on mielinmäärin leluja, roolivaatteita ja vaikka mitä muuta. Hinta on hyvin nimellinen: yksi aikuinen ja yksi lapsi maksoivat yhteensä 6 euroa. Mukulakadulta löytyy paljon juttuja, joiden päälle voi kiivetä tai jonka sisällä leikkiä, kuten laiva ruoreineen, junanvaunuja, kauppa, talo ja ullakko.

Paikassa on vanhanajan charmia – onhan Mukulakatu perustettu jo 1990-luvulla. Mukulakatu on napakymppi taaperon kanssa – siellä riittää pojalla niin paljon ihmeteltävää, että minä pääsen todella helpolla. Ei haittaa sekään, että paikan työntekijät ovat valmiina leikkimään pojan kanssa useaan otteeseen.

Vielä ennen kuin jätämme Joensuun taaksemme käymme lounaalla Hilun paikassa (Torikatu 12). Kahvila sijaitsee yhdessä niistä keskustan söpöistä vanhoista puutaloista. Se on myös sisältä kodikas hirsilankkuineen. Buffetlounaan kalakeitto on oikein maistuvaa, vaikka taapero sille nyrpisteleekin nenää. Jännästi seisovan pöydän annoksia ei otettu itse vaan henkilökunta annostelee ne puolestamme. Viihtyisä paikka kaiken kaikkiaan.

***

Aikamme Joensuussa oli kovin rajallinen emmekä päässeet kovasti pintaa syvemmälle. Tykkäsimme Pyryn kanssa kuitenkin siitä, miltä kaupunki lyhyen vierailun perusteella vaikutti: rennon leppoisalta mestalta, jossa on varmaan ihan kiva asuakin.

Onko Joensuu sinulle tuttu paikka?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 21 elokuun, 2021 at 21:13

    Joensuu on jäänyt vähän vieraaksi itselleni. Itä-Suomen luontokohteissa käydessä monesti on tullut pysähdyttyä Joensuussa, mutta yövytty ei siellä olla. Jotenkin on tuntunut, että ne kaikkein kiinnostavimmat nähtävyydet kaupungista puuttuvat. Nuo kirkot ovat kyllä upeita ja niitä voisi seuraavaksi käydä ihailemassa. Olen viime aikoina muutenkin innostunut entisestään kirkoista.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, 25 elokuun, 2021 at 13:30

      Joensuussa tosiaan ei ole mitään kovin kuuluisia nähtävyyksiä, vaikka esim. just nuo kirkot ovatkin hienoja ja niissä kannattaa käydä. Varsinaisten nähtävyyksien puuttuessa toisaalta odotuksetkaan eivät ole kovin korkealla ja sitten voi vaan keskittyä siihen, miltä se ihan tavallinen kaupunki näyttää ilman paineita nähtävyyksien suorittamisesta. Se on ainakin rentoa ja Joensuussa viihdyimme kyllä. 🙂 Kirkot ovat mullekin mieluisia vierailukohteita.

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, 22 elokuun, 2021 at 16:08

    Olen asunut Joensuussa 1980-luvulla ja 1990-luvulla. Joensuu on perin kaksikasvoinen paikka. Joensuu on kesällä suorastaan ihana, mutta talvella kauhea. Olen nähnyt talvella kuinka Suvantosillalla tuuli paiskaa pyöräilijän ajoradalle. Tuskinpa ilmasto on muuttunut siitä miksikään. No, ehkä pahimmat pakkaset ovat mennyttä. Silloinkin oli talvia, että kadut olivat jääkenttää. Joensuu on erinomainen kaupunki fillaroida ja fillaristille. Kevyt liikenne on mennyt juuri nappiin. Oikeasti nekin ikävät asiat, mitkä 1990-luvulla näin on korjattu nyt. Sitten toisaalta en ole ajanut pyörällä kolaria missään muualla kuin Joensuussa. Kehotuskieltolain aikana sain käsiini kielletyn Tom of Finland -vihkosen Joensuussa. Kuulemma myös Seta-lehden sai kioskista. Kuopiossa sellaisesta ei ollut puhettakaan. Mutta toisaalta sitten Joensuussa oli natsiongelma. Yksi asia kuitenkin on kiistaton, Joensuussa on paljon opiskelijoita. Joensuussa on myös paljon ihmisiä, joilla ei mene hyvin.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, 25 elokuun, 2021 at 13:34

      Kiinnostavia juttuja, kiitos! Mielenkiintoista että Joensuussa on voinut olla vapaamielisempää kuin vaikkapa Kuopiossa. Opiskelijalle kaupunki on tosiaan varmasti hauska paikka. Voisin hyvin kuvitella viihtyväni Joensuussa juurikin kesällä, mutta itsekin pohdin, miten mahtaisi olla talven laita.

  • Reply Hannamari Männistö sunnuntai, 22 elokuun, 2021 at 16:29

    Joensuu on varsin tuttu paikka (miehen entinen kotikaupunki), mutta en ole käynyt mm. yhdessäkään näistä mainituista kahviloista – ehkä ensi kerralla sitten! 😀 Joensuun kirkkoa on tullut kyllä useamman kerran ihailtua keskustassa liikkuessa ja Houkutus on näin Kuopiolaisena hyvin tuttu paikka, yksi mun lempparikahviloista (oletan, että Joensuun Houkutus on hyvin samankaltainen). Tapahtumista Ilovaarirock muuten järjestetään Ilosaaressa. 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, 25 elokuun, 2021 at 13:46

      Kiva jos tässä oli uusia paikkoja, joita voitte sitten joskus testailla Joensuussa ollessanne. 🙂 Kiva kuulla, että myös Kuopion Houkutus oli kiva, mekin tykättiin tästä Joensuun omasta. Hyvä lisäys tuo Ilovaari, käyn muokkaamassa omaan tekstiin.

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, 22 elokuun, 2021 at 22:23

    Tulee fiilis lukiessa, että rentoilitte ja otitte iisisti. Olitte hetkessä. Tai sitten olet
    taitava kirjoittaja. Ehkä molemmat!! Joensuussa en ole koskaan käynyt.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, 25 elokuun, 2021 at 13:47

      Kyllä näin tehtiin. Kiitos kehuista. 🙂 Ehkä menet joskus tulevaisuudessa itsekin rentoilemaan Joensuuhun?

  • Reply Lissu maanantai, 23 elokuun, 2021 at 18:25

    Tapasin Joensuussa asuvan miehen loppu kesästä, joten täälä tulee vietettyä aikaa 😊 Kiitos vinkeistä😊Täytyypä ottaa perjantain vapaa päivälle ne talteen, polkupyörä alle ja tutustuun rauhassa kaupunkiin.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, 25 elokuun, 2021 at 13:48

      Kiva juttu, jos tästä on iloa! Vietähän oikein rento perjantai Joensuussa. 🙂

    • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas sunnuntai, 29 elokuun, 2021 at 15:44

      Joensuu on tuttu siten, että teimme pikavisiitin sinne keväällä Kuusamo reissulla. Meidän lemppariksi muodostui kauppahalli ja torin alue sekä Puijon torni. Ihastuin ja toki voisin tehdä vaikka viikonloppureissun sinne.

      • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, 5 syyskuun, 2021 at 15:45

        Hmm, Puijon torni on kylläkin Kuopiossa. 🙂 Kuopiossa ei ole tullut itse käytyä vielä, vaikka useasti olemme ajaneet sen läpi matkalla Kainuuseen.

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, 25 elokuun, 2021 at 12:23

    Heh, tämä osoittaa taas kerran oikeaksi sen, että kun käyt kaupungissa tapaamassa ystäviä tai sukulaisia, niin oikeastaan näet aika vähän kaupungista. Kahvilat korvautuvat ystävien kahvipöydällä ja nähtävyyksien sijaan tutustut heille rakkaisiin ulkoilualueisiin (Linnunlahden alue, muistaakseni). Jokiasemalla poikkesimme jollain kesäreissulla lounaalla – vaikutti kivalta ja suositulta!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, 25 elokuun, 2021 at 13:50

      Se on kyllä ihan totta! Itsellänikin on paljon paikkoja, joissa on tullut käytyä usein, mutta lopulta ei ole nähnyt juuri mitään. Jokiasemasta kuulin suosituksia myös, se olisi varmaan ollut kiva kesällä.

  • Reply Anne/ Matkahetket torstai, 26 elokuun, 2021 at 08:54

    Olit poiminut postaukseen tosi kiinnostavia paikkoja ja etenkin nuo kauniit puutalot aina ilahduttavat! Minulla on sukulaisia Joensuun seudulla ja olen siellä jonkun kerran käynyt, mutta itse kaupunkiin en ole tutustunut oikein ollenkaan.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, 27 elokuun, 2021 at 12:37

      Kiitos Anne! Joo itse olen aina sellainen, että pyrin bongailemaan niitä kauniita rakennuksia sieltäkin, missä yleisilme on jotain ihan toisenlaista. Ehkä päädyt joku kerta sukuloidessa myös pysähtymään Joensuuhun. 🙂

  • Reply Aila ja Juha lauantai, 28 elokuun, 2021 at 19:59

    Hei! Kiinnostava kirjoitus kuvineen. Parikymmentä vuotta sitten käyty Joensuussa, mutta kyllä se nyt täytyy ottaa listalle. Kotimaan matkailua kun on sattuneesta syystä harrastettu pari viime vuotta.
    Juha

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, 5 syyskuun, 2021 at 15:46

      Kiitos! Kiva jos tie vie joskus Joensuuhun uudemman kerran. 🙂

    Leave a Reply