Suomen suurin matkablogiyhteisö
Maakuntamatkat Pirkanmaa

Torisevan rotkojärvet ja Haukanhieta – luontoretkiä Virroilla

perjantai, 16 heinäkuun, 2021

Virrat | kesäkuu 2021

Vietimme tämän vuoden juhannusta vuokramökillä Virroilla Pirkanmaalla. 6500 asukkaan Virrat sijaitsee Tampereelta reilu tunnin pohjoiseen – se on siis hyvin vankasti sisä-Suomen järviseutua. Kaupunkia kutsutaankin satojen järvien Virroiksi.

Meille Virrat oli uusi tuttavuus. Siksi iloitsinkin, kun huomasin, että mökiltä käsin voisi tehdä päiväretkiä moniin kiinnostaviin luontokohteisiin. Kaikista lähimpänä mökkiä sjaitsivat Virtain kuuluisimmat luonnonnähtävyydet Torisevan rotkojärvet. Niiden lisäksi käväisimme myös Helvetinjärven kansallispuiston kauniilla Haukanhiedan hiekkarannalla. Tarkalleen ottaen Haukanhieta sijaitsee Ruoveden puolella, eli aivan Virtain naapurissa.

Edellämainittujen kohteiden lisäksi harkinnassa oli myös Seitsemisen kansallispuisto, mutta ajatus vapaaehtoisesti hyttysten syötäväksi menemisestä suomaille ja metsän siimekseen alkoi tuntua varsin urpolta. Niitä hyttysiä kun parveili niin mökillä kuin Torisevan rotkojärvilläkin, kuten tulette pian huomaamaan.

Torisevan luontopolku – parhaat maisemat nähdään heti alussa

Aloitetaanpa jylhän kauniista Torisevan rotkojärvistä. Torisevan kolme rotkojärveä ovat Alainen, Keskinen ja Yläinen Toriseva. Ne sijaitsevat kantatie 66:n varrella viisi kilometriä Virtain keskustasta Ruoveden suuntaan. Parkkipaikka löytyy osoitteesta Torisevajärventie 513. Opasteet tien varrelta ovat hyvät.

Alainen Toriseva on rotkojärvistä suurin 1,2 kilometrin pituisena – syvin on taasen Keskinen Toriseva, joka on parhaimmillaan jopa 37 metriä syvä.

Rotkojärvien alueella on 6,5 kilometrin mittainen luontopolku, joka kulkee pitkin Alaisen Torisevan reunaa. Luontopolun lähtöpaikka on Torisevan perinteikäs kahvimaja, joka seisoo komealla paikalla kukkulan laella.

Sisällä kahvilassa aika on pysähtynyt. Torisevan kahvimajan perusti vuonna 1936 Virtain Lotta Svärd -järjestö. Toisen maailmansodan aikaan vuonna 1944 kahvilan säännöllinen toiminta lakkasi. Vuonna 1951 omistajaksi tuli Hilja Kallio, jonka jälkeläiset vastaavat kahvimajan pyörityksestä edelleen. Kahvila on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan nykypäivään saakka.

Vaikka ei olisi aikaa patikoida koko 6,5 kilsan reittiä, kahvimajalla kannattaa poiketa. Maisemat Alaiselle Torisevalle ovat upeat.

Me lähdimme matkaan hyttysmyrkyin aseistautuineina. Alkumatka seurailee noin kilometrin verran Alaisen Torisevan itäistä puolta. Alussa nähdään ehdottomasti koko reitin parhaat maisemat.

Kallioilla kävellessä on syytä olla varovainen, sillä mitään aitoja ylhäällä ei ole – kyseessä ei siis ole mikään säntäilevän taaperon kanssa tehtävä lenkki.

Alhaalla tummana kimmeltävä Alainen Toriseva kutkuttaa tämän tästä kurkistelemaan rotkon reunojen yli. Kallioilla kasvaa varsin kuvauksellisia männynkäppyröitä.

Alaisen Torisevan korkein kallio on järven eteläpäässä sijaitseva Inkerinkallio. Nimen taustalla on traaginen tarina aatelisneito Inkeri Kurjesta, joka rakastui talollisen poikaan. Nuorten kielletty rakkaus ei saanut jatkua, vaan Inkeri lähetettiin Virtain erämaahan ja mies sotimaan Ruotsin armeijaan. Onneton Inkeri kulki usein näillä jyrkänteillä rukoilemassa miehen hengissä pysymistä ja kotiinpaluuta.

Eräänä päivänä tieto rakkaan kuolemasta saavutti Inkerin. Hän syöksyi onnettomana äkkijyrkältä kalliolta alas Alaisen Torisevan mustaan syleilyyn.

Inkerinkallion jälkeen Alainen Toriseva jää taakse, ja reitti jatkaa syvemmälle pöpelikköön. Siellä meillä oli täysi työ hätistellä hyttysarmeijat pois kimpustamme. Muuten metsässä ei ollut mitään kovin kummoista nähtävää.

Pian saimme taukoa hyttysistä, kun reitti kulki reilun kilometrin verran Kolistontietä pitkin. Seurasimme epäuskoisina punaisia merkkejä – täälläkö meidän todella kuului kävellä? Maantieosuus tuntui tylsältä, vaikka hyttysten poissaolosta tuli ehdotonta plussaa.

Kolistontien jälkeen luontopolku sukelsi metsään pitkin suloisesti virtaavaa jokea. Painostavan kosteassa ilmassa olisi tehnyt mieli kävellä jokea pitkin yläjuoksuun. Täällä hyttysiä oli jo niin valtavasti, että aloimme viuhtoa niitä katkotuilla puunoksilla hemmettiin. Hyttyset imivät veremme lisäksi ison osan luontoretkeilyn nautinnosta.

Joki yhdistyy pohjoisessa Kangasjärveen, joka olikin viimeinen näkemisen arvoinen asia reitillä. Sen jälkeen keskityimme tarpomaan eteenpäin, oksat alati viuhuen. Hieman huvitti, että mukavan kesäisen metsäretken sijaan näytimme olevan jollain uskonnollisella katumusmarssilla, jolla ruoskimme itseämme kaikista synneistämme.

Suoraan sanottuna Alaisen Torisevan jälkeen koko loppu luontopolku oli pettymys. Kilometrejä reitillä on aivan liikaa nähtävyyksiin nähden. Rotkojärven jälkeen talsittiin lähinnä maanteitä ja tavallisen tylsää metsätaivalta. Se nyt olisi vielä mennyt reippailun kannalta, mutta hyttyset todellakin tekivät tylsistä metsäosuuksista osittain täyttä helvettiä.

Ei siis menetä mitään, jos päätyy kävelemään luontopolusta vain Alaisen Torisevan osuuden. Rotkojärven maisemat kyllä kestävät kulutusta.

Haukanhieta – lapsiystävällinen hiekkaranta Helvetinjärven kansallispuistossa

Viime syyskuisella road tripillä teimme poikani kanssa päiväpatikan Helvetinjärven kansallispuiston itäpuolelle kuuluisalle Helvetinkolulle. Kansallispuiston länsipuolen maamerkki on Haukanhiedan hiekkaranta.

Virroilta pääsee autolla kätevästi noin puolessa tunnissa Ruoveden puolelle kansallispuiston kumpaankin osaan. Halutessaan samalla reissulla voi nähdä sekä Haukanhiedan että Helvetinkolun: Haukanhiedalta lähtee Helvetinkolulle vievä reitti, joka on edestakaisin 11 kilometriä pitkä. Lue siitä lisää täältä.

Me lähdimme juhannuslauantaina porukalla iltauinnille Haukanhietaan. Pyryn vanhemmat käyvät Haukanhiedassa joka vuosi, ja he tiesivät kertoa, että rannalla saisimme olla rauhassa hyttysiltä. Halleluja!

Haukanhiedan parkkapaikka löytyy parinsadan metrin päässä rannalta, kun seuraa Haukkamaantiellä Haukanhiedan kylttejä. Parkkipaikalta kävellään hiekkatietä pitkin ja pienen metsäaukean läpi aavalle rannalle.

Rannalla oli tietysti jonkin verran telttailijoita ja muita uimareita, mutta ei suinkaan ryysikseksi asti. Kirkasvetinen hiekkaranta on ihan unelmapaikka taaperon ensimmäisille uintireissuille. Meidän poika on osoittautunut hillittömäksi vesipedoksi, joka haluaa läträtä vedessä silloinkin, kun iho on jo kananlihalla ja huulet sinertävät.

Aikuiset joutuvatkin sitten painumaan selvästi kauemmas rannasta ennen kuin kunnon uintivedot onnistuvat. Mutta Haukahietaan kannattaakin tulla viettämään nimenomaan laiskanpulskeaa rantapäivää luonnon helmassa. Ei täällä tarvitse kauhoa uusinta krooliennätystä vaan nautiskella ihan hissuksiin.

***

Oletko käynyt Torisevan rotkojärvillä tai Haukanhiedassa?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, 16 heinäkuun, 2021 at 14:12

    Torisevan rotkojärvi on itselleni vieras, vaikka Virroilla olen joskus nuorempana viettänyt aika paljonkin aikaa. Harmi, että noita tylsiä osuuksia oli niin paljon, itsekään en tieosuuksista välitä. Rotko näyttää upealta ja voisin veikata, että on hieno myös syksyn ruska-aikaan. Haukanhiedalla olen käynyt ja itse asiassa tuo reitti sieltä Helvetinkolulle on omasta mielestäni kyseisen kansallispuistoa parhaimmillaan: https://www.matkallamissamilloinkin.com/helvetinjarven-kansallispuisto-helvetista-itaan-ja-hieman-muuallekin/

    Nuo hyttyset ovat kyllä ärsyyttäviä ja niitä on tänä vuonna ollut aivan tolkuttomasti. Vie toden totta ilon retkeilystä.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, 19 heinäkuun, 2021 at 13:36

      Joo ruska-aikaan varmasti hieno. Ja nyt myöhemmin ihmettelen, että emme pysähtyneet katsomaan muita Torisevia, myös Yläisen ja Keskisen Torisevan lähettyvillä on parkkipaikka, joten ne kannattaa käydä tsekkaamassa samaan aikaan. Muistelinkin, että te olitte kävelleet juurikin sen reitin Helvetinkolulta Haukanhietaan. Ja sanopa muuta noista hyttysistä.

  • Reply Arja / Elämänmakuisia matkoja sunnuntai, 25 heinäkuun, 2021 at 22:06

    Hienot on nuo alkuosan maisemat.
    Mutta ne hyttyset! Miten niitä tuntuukin olevan niin paljon tänä kesänä? Kurjaa!
    Kiva kuitenkin lukea tästäkin kohteesta, kiitos!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, 30 heinäkuun, 2021 at 16:23

      Joo ne hyttyset olivat niin kammottavia! Mutta onneksi meidän tällä heinäkuisella reissulla ei olla kärsitty niistä juuri yhtään. 🙂

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, 25 heinäkuun, 2021 at 22:46

    Itsellä on ollut pitkään suunnitelmissa käydä Torisevan rotkojärvillä, sillä ohi olen siitä ajanut useasti. Jossain Facebookin matkailukeskustelussa se tulikin hetki sitten esiin, kun keskusteltiin Pirkanmaan hyvistä ulkoilupaikoista. Läheiset Helvetinjärvi ja Siikaneva vie suurimmat retkeilymassat, mutta kyllä Torisevan rotkojärvillä tasaisesti joku tuttu on retkeilemässä.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, 30 heinäkuun, 2021 at 16:22

      Siikaneva mulla onkin käymättä, mutta kenties joku kerta kun Pirkanmaalla taas ajellaan! Torisevan rotkojärville tosiaan peukku, varsinkin sille ekalle kilsalle. 😀

    Leave a Reply