Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Näin suunnittelet ja toteutat road tripin kahdestaan vauvan kanssa

keskiviikko, tammikuu 13, 2021

Laihan matkavuoden 2020 yksi kohokohta oli ehdottomasti syyskuussa Keski-Suomen kansallispuistoihin suuntautuva road trip, jolle lähdin kahdestaan silloin 10-kuisen poikani kanssa.

Nyt lähes puoli vuotta reissun jälkeen on tullut vihdoin aika kerätä yhteen kaikki vinkki viitoseni siitä, miten tällaisen reissun voi kaikista vaivattomimmin toteuttaa. Kirjoitan sekä matkan suunnittelemisesta että käytännönasioista reissun päällä. Suunnitteluosuus on pitkä, koska vauvan kanssa matkustaminen vaatii paljon enemmän ennakkosuunnittelua kuin reissut aikuisten kesken.

Kaikille uteliaille sanon: menkää. Matkustakaa vauvan kanssa kahdestaan! Se on ikimuistoista.

Lue täältä koko reissukertomus pähkinänkuoressa.
Täältä löytyvät reissun kansallispuistokokemukset: Päijänne, Leivonmäki, Pyhä-Häkki ja Helvetinjärvi.

Suunnittelu

Tässä osuudessa kirjoitan road tripin suunnittelusta ja siitä, mitä otin huomioon, kun varasin majapaikkoja. Paljastan myös vauvan pakkauslistan ja kirjoitan tarkemmin muutamista tärkeimmistä tavaroista.

Reittisuunnitelma – muista kohtuulliset ajomatkat ja taukopäivät

Ensimmäinen – ja yksi hauskimmista – vaiheista on road tripin reitin suunnittelu. Minun reittisuunnitelmani lähti aluksi suuruudenhullusta ideasta ajaa pojan kanssa Lappiin saakka. Vahinko vain, että siinä tapauksessa reissuun olisi pitänyt varata jopa kolme viikkoa aikaa, jotta siinä olisi ollut järkeä. Ensimmäinen viikko olisi mennyt pohjoiseen ajaessa, toinen siellä ollessa ja kolmas alas tulemiseen. Mami tykkää, bebe tuskin.

10-kuisen vauvan kanssa reissatessa ei voi posottaa kymmenen tunnin päivämatkoja. Minä laskeskelin inhimillisiksi päivämatkoiksi korkeintaan kahden tunnin yhtämittaiset ajot, joiden päälle voisi tulla vielä yksi huomattavasti lyhyempi ajo.

Niinpä kun lähdin kahden tunnin raja-arvolla etsimään kiinnostavia kansallispuistoja, hyvin pian meille muotoutui kiva reitti Keski-Suomen viiteen kansallispuistoon Päijänteelle, Leivonmäelle, Pyhä-Häkkiin, Helvetinjärvelle ja Isojärvelle. Päivän ensimmäinen ajomatka oli aina pisin ja se vaihteli reilusta tunnista korkeintaan kahteen tuntiin. Toinen ajomatka kansallispuistosta majapaikkaan oli aina vain reilu vartista korkeintaan 45 minuuttiin.

Kohtuullisten ajomatkojen lisäksi reittisuunnitelmaan on hyvä varata reissun pituudesta riippuen yksi tai useampi leppoisampi päivä, jolloin ei tehdä mitään erikoista eikä vaihdeta majapaikkaa. Meidän viikon reissulle ajoitin taukopäivän Jyväskylään, ja matkan lopussa yövyimme kahtena yönä Juupajoella.

Majapaikat – nukutaanko samassa vai eri huoneessa?

Majapaikkojen hyvä sijainti suhteessa kansallispuistoihin tai muihin retkikohteisiin on ensiarvoisen tärkeää. Hyvän sijainnin lisäksi etsin Airbnb:stä asumuksia, joissa olisi lastensänky, syöttötuoli ja ideaalitilanteessa eri makuuhuoneet.

Poikamme on nukkunut puolivuotiaasta saakka omassa huoneessa, mikä on taannut koko perheelle unirauhan – halleluja! Niinpä tahdoin tietysti tarjota mahdollisimman samankaltaiset nukkumisolot reissun päälle meille molemmille. Paitsi erilliset makuuhuoneet, myös ylipäänsä useamman huoneen majapaikat olivat kiikarissani, koska sellaisissa paikoissa minun olisi helpompi jatkaa iltaa rauhassa pojan jo mentyä nukkumaan.

Meidän neljästä majapaikasta kahdessa nukuimme samassa huoneessa ja kahdessa meillä oli omat makuuhuoneet. Haastavin tilanne oli ensimmäisessä paikassa Asikkalassa, jossa yövyimme erään omakotitalon saunamökissä. Saunamökki oli yhtä ja samaa tilaa, eli kun poika meni kahdeksalta nukkumaan, piti minun sammuttaa lähes kaikki valot keittiön pikkuvaloja lukuunottamatta ja istuskella sohvalla aivan hipi hiljaa. Onneksi vauvan retkisänky oli sellaisen nurkan takana, josta ei ollut suoraa näköyhteyttä sohvalle.

Sama ongelma olisi myös siinä, jos poika olisi joutunut nukkumaan jossain paikassa parvella: edelleen olisi pitänyt olla alhaalla todella hissuksiin, ettei poika häiriinny.

Neljännessä majapaikassamme nukuimme jälleen samassa huoneessa, mutta siellä minulla oli käytössäni vielä toinenkin huone, jossa saatoin hengailla pojan mentyä nukkumaan.

Toivomukseni vauvansängystä ja syöttötuolista tietysti vähensivät huomattavasti potentiaalisten majapaikkojen tarjontaa, mutta ne olivat huomattava helpotus muuten vaativalle reissulle. Tietysti oman retkisängyn voi kuljettaa autossa, mutta siellä se vie aina tilaa ja se on joka kerta kasattava ja pakattava uudestaan ja uudestaan – yksin. Ei kiitos! Ja ilman syöttötuolia ruokailuista ei olisi tullut mitään, kun ei olisi toista aikuista pitämään vauvaa sylissä. Hätätapauksessa voisi tietysti syöttää rattaissa, mutta pidemmän päälle se olisi raivostuttavaa ja sotkuista.

Tietysti jos matkaseurana on vauva, joka ei vielä istu itse ja juo vain maitoa, ei syöttötuoli ole pakollinen. Ja mikäli nukkuu bebelinon kanssa perhepedissä, on majapaikan etsiminen vieläkin helpompaa.

Kilpavarustelu – mitä tavaroita mukaan reissuun?

Pakkaaminen tälle reissulle oli mielenkiintoista. Samaan aikaan halusin, että minulla on varmasti kaikkea mahdollista tarpeellista mukana, mutta kuitenkaan ei mitään ylimääräistä kannettavaa. Todellisuudessa mukaan lähti kolme isoa laukullista tavaraa, matkarattaat, pieni lelukaari, retkireppu, kylmälaukku ja kuivamuonakassi. Voin kertoa, että niiden raahaamisessa autosta majapaikkaan ja takaisin oli tekemistä. Mainitsinko jo, että olin yksin vauvan kanssa?

Kirjaan tähän alle nyt pakkauslistani vauvan tarvikkeille. Sen pituudesta ei kannata pyörtyä – vauvan kanssa tavaramäärä on yleensä jotain aivan uskomatonta.

Isot tavarat:

  • kantoreppu
  • matkarattaat + sadesuoja
  • lakana ja peitto

Vaatteet:

  • vaihtovaatteita x 5
  • pyjama x 2
  • sukat x 3
  • kengät x 2
  • ulkohaalari
  • pipo x 2 (toinen lämpimämpi pipo)
  • lapaset + klipsut
  • varatakki jos ulkohaalari kastuu
  • villahaalari
  • villasukat

Hygienia ja lääkkeet:

  • vaippoja
  • vaipanvaihtoalusta (muovifrotee)
  • vauvan pyyhe
  • wetwipes
  • d-vitamiini
  • sinkkivoide
  • panadol
  • kyypakkaus
  • punkkipihdit
  • hydrocortison
  • hammasharja
  • hammastahna
  • laastareita
  • desinfiointipyyhkeitä

Ruokailu:

  • pillimuki
  • imukorkki
  • tuttipullo
  • muovilusikat
  • ruokalappu
  • Puuro x 2/per päivä
  • Purkkiruoka x 2 /per päivä
  • Hedelmäsmoothie 1-2 / per päivä
  • korviketta noin 0,5 litraa / per päivä

Muut:

  • leluja
  • kirjoja
  • tutteja + tuttinauha
  • itkuhälytin + laturi

Kuulostaako hurjalta? Uskon, mutta me tarvitsimme näistä ihan kaikkia paitsi muutamia vaihtovaatteita ja lääkkeitä. Vauvan vaatteet eivät onneksi minikokonsa takia vie kovinkaan paljon tilaa. Tokihan on mahdollista pestä vaatteita matkan päällä, mutta mielestäni pienempi riesa oli ottaa enemmän vaihtovaatteita. Ruuista minulla ei ollut mukana aina kuin kolmen päivän sapuskat kerrallaan, koska kävimme tietysti kaupassa muutaman päivän välein.

Tärkeimmät tavarat – mitä ilman en ainakaan lähtisi?

Puhutaan vielä hetki tavaroista. Haluan nostaa vauvan pakkauslistasta ja omastani muutaman kaikista tärkeimmän tavaran, jota ilman reissusta ei olisi tullut yhtään mitään.

Kantoreppu

Kantoreppu tai -rinkka on ainoa tapa kunnon luontoretkeilyyn vauvan kanssa. Meillä oli käytössä Stokken MyCarrier-kantoreppu, jossa saa kantaa lasta kaikissa kolmessa asennossa: ensin vatsan puolella naama kantajaa vasten, sitten vatsan puolella naama menosuuntaan ja lopulta selkäpuolella. Reppu sopii 1-kuukautisesta noin kolmivuotiaalle lapselle.

Poikamme on viihtynyt kantorepussa aina siitä lähtien, kun sai olla naama menosuuntaan. Stokke My Carrierissa selkäpuolelle saa siirtää, kun vauva on vähintään 9 kuukautta vanha ja osaa istua. Stoken repussa vauvan lonkat pääsevät ergonomiseen sammakkoasentoon.

Repun muuntaminen mahan edessä kantavasta versiosta selkärepuksi oli helppoa. Sen sijaan vauvan sujauttaminen reppuun yksin ilman toisen aikuisen apua ei ollut lastenleikkiä. MyCarrierin selkärepussa on onneksi jämäkät tukiraudat, jotka tuovat pientä helpotusta vauvan asettelemiseen. Kantorepun pukemista on siis syytä harjoitella useampaan otteeseen ennen reissua!

Tärkeää harjoittelu on myös tietysti sen takia, että vauva tottuu istumaan selkäpuolella. Itselleni vastaava reissu ei olisi tullut kyseeseen, jos en olisi voinut kantaa vauvaa selässä. Niinpä tälle matkalle en olisi lähtenyt alle 9-kuukautisen lapsen kanssa. MyCarrierissa on mukavan tukeva lantiovyö ja olkaimet, mutta en siltikään selvinnyt täysin ilman alaselän jäykkyyttä ja hartiajumeja.

Stokken MyCarrier menetteli meidän lyhyillä 3-5 kilometrin päivämatkoilla. Yhtään vaativammalle reissulle olisi varmasti syytä hankkia järeämpi varuste ja sijoittaa kantorinkkaan. Esimerkiksi Deuterin rinkassa on teline, joka pitää rinkan pystyssä, jolloin vauvan voi vain sujauttaa sen sisälle. Sen lisäksi joissain Deuterin kantorinkoissa on integroitu reppu, jonne voi laittaa kaikkea muuta retkellä tarvittavaa. Miten kätevää!

Matkarattaat

Matkarattaat ovat elintärkeät aina silloin, kun ei liikuta autolla tai kantorepulla metsässä. Toki mukaan voi ottaa mitkä tahansa rattaat, eivät ne tarvitse matka-etuliitettä ollakseen järkevät, mutta yleensä matkarattaat menevät huomattavasti pienempään tilaan, minkä takia ne perustelevat olemassaoloaan tien päällä.

Minä hankin meille jo viime vuoden helmikuussa Babyzen Yoyo 2 -matkarattaat silmällä pitäen vuoden ulkomaanmatkoja. Yoyot ovat kuuluisat siitä, että lentoyhtiöt hyväksyvät ne käsimatkatavarahyllyille pienen kokonsa tähden. Ne lasketaan käsimatkatavaroiksi siinä missä laukut ja reputkin eli niistä voi joutua pulittamaan ekstraa jos on muutenkin kabiinitavaraa.

Korona puuttui peliin ja kaikki lentomatkat jäivät viime vuonna tekemättä. Yoyot ovat kuitenkin osoittautuneet kelpo matkakumppaneiksi juuri pienen kokonsa ja kevyen kuuden kilon painonsa vuoksi. Yoyoissa on kätevä kantohihna, jolla voi kuljettaa rattaita olkapäällä roikkuen. Me olemme jopa pari kertaa kantaneet niitä mukana metsäretkellä – tosin se ei ollut mitään kovin mukavaa puuhaa.

Babyzen Yoyo 2 -rattaissa päivitys ensimmäiseen versioon oli muistaakseni isompi tavarakori. Yoyojen tavarakori kestää 5 kilon edestä tavaraa ja rattaissa voi kuljettaa maksimissaan 22-kiloista roikaletta. Uuteen versioon ei enää valitettavasti kuulu sadesuoja, vaan se pitää hankkia erikseen. Meillä on käytössä Yoyojen omaa sadesuojaa halvempi Baby Wallabyn sadesuoja, joka sopii sekä Yoyoille että meidän perusrattaille Bugaboolle.

Pienen kokonsa lisäksi Yoyot on todella helppo laittaa kasaan ja koota. Jotkut ovat väittäneet, että kokoaminen hoituu yhdelläkin kädellä, mutta niin pitkälle en menisi suitsutuksissa. Kevyessä rakenteessa on oma sudenkuoppansa, koska rimpulat Yoyot eivät oman kokemukseni mukaan sovi ihan mille tahansa tielle.

Tuttinauha

Meidän tuttinarkkarillamme oli pakko olla mukana vakuuttava tuttiarsenaali. Nautin ihan sumeilematta siitä helppoudesta, jonka tutti arkeemme tuo: sillä talttuu lähes itku kuin itku.

Tällä reissulla yhtä olennainen oli myös tuttinauha. Se pitäisi tutin tallessa silloinkin, kun minä en pääsisi sitä nostamaan eli autossa ja kantorepussa.

Meillä oli käytössä ystävältä saatu Raskauskeijun tuttinauha, joka oli juuri sopivan pitkä, jotta vauvelin olisi helppo tarttua karanneeseen tuttiin. Esimerkiksi Ainu Mam -tuttinauhassa on omaan makuuni liian lyhyt nauha tähän tarkoitukseen. Raskauskeijun tuttinauhassa parempaa on myös kiinnitysmekanismi: jämäkkä klipsu pitää nauhan paikoillaan, vaikka vauva vähän vetäisikin sitä.

Retkireppu

Ei riitä, että metsäretkellä vauva kulkee selässä mukana, vaan jossain on kuljetettava eväitä ja muita retkitarpeita. Minä ratkaisin ongelman kantamalla edessä Ospreyn 13-litraista päiväreppua. Sinne mahtui mukavasti seuraavat asiat:

  • vesipullo minulle
  • pillipullollinen vettä pojalle
  • eväsleipä
  • pojalle evässmoothie ja imukorkki
  • roskapussi
  • talouspaperia
  • sateenvarjo
  • wetwipes
  • yksi varavaippa
  • harso vaipanvaihtoa varten
  • käsidesi
  • järjestelmäkamera

Ospreyn päiväreppu on osa Farpoint 55 -rinkkaani. Vaikka se ylläolevassa kuvassa roikkuu rumasti, sain sen kiinnitettyä tukevasti paikoilleen pienen tukivyön ansiosta. Normaalisti vyö asettuisi alavatsalle, mutta nyt se kiinnittyi alaselkään hyvässä sopusoinnussa kantorepun tukivyöhön nähden.

Ilman repun tukivyötä päivärepun kantaminen edessä olisi ollut paljon tukalampaa. On kyllä sanottava, että nämä viritykset kokeilleena uskon kantorinkan olevan ihastuttavan helppo ja kätevä. Toki siitä voi taasen joutua pulittamaan useita satoja euroja, ellei sitten vuokraa.

Ulkohaalari

Pojan haalari oli keskeisin yksittäisistä vaatteista, jotka meillä oli mukana. Koska olimme liikkeellä syyskuun alussa, sen piti olla samaan aikaan kevyt, mutta myös pientä sadetta kestävä ja tuulenpitävä. Yllättävän kylmyyden iskiessä sen alle pitäisi mahtua villahaalari, eikä se saisi olla liian paksu kantoreppuun.

Meillä reissuhaalarin virkaa täytti mainiosti Reiman välikausihaalari, joka on kirppislöytö. Vettä satoi kolmena päivänä, mutta en kertaakaan joutunut turvautumaan varatakkiin, eikä pojalle tuntunut tulevan kylmäkään.

Reissun päällä

Tässä vielä muutamia vinkkejä siihen, kun ollaan vihdoin tien päällä. Mitä tulee ottaa huomioon päivän kulkua suunniteltaessa? Entä kun mennään metsän keskelle?

Säilytä rytmi reissussakin – tee retket päiväunien puitteissa

Lomamoodissa nautiskeleva aikuinen voi mieluusti rikkoa arjen rutiineja, mutta vauvat kaipaavat säännöllisyyttä elämäänsä. Siksi matkallakin kannattaa yrittää sitkeästi pitää kiinni kodin uni- ja ateriarytmeistä, jos se suinkin on mahdollista.

Syyskuussa poika oli reilu 10-kuukautinen ja nukkui vielä kahdet päiväunet. Useimpina päivinä vauva nukkui ensimmäiset unensa majoituksessa, minkä jälkeen söimme molemmat lounaan. Vasta sitten lähdimme ajamaan kohti kansallispuistoja.

Kätevintä on tietysti ajoittaa päiväunet ajomatkoille, ja toiset unet poika nukkuikin aina paluumatkalla metsäretkeltä. Joinain päivinä, kun ensimmäinen ajomatka oli kovin pitkä, venytin ensimmäisten unien alkamisaikaa, jolloin hän nukkui kaikki unet autossa. Kiitos karkailemattoman tutin, hän nukkui todella makeita unia.

Majapaikkaan taas saavuimme aina päivälliseksi puoli viiden ja kuuden välillä. Sen jälkeen rauhoituimme illaksi aloillemme ja poika painui pehkuihin kahdeksalta.

Nykyään hän nukkuu enää yhdet unet, joka helpottaisi huomattavasti reissupäivän suunnittelua.

Metsässä – muista jaloittelu ja välipalat

Meidän päiväpatikkamme vaihtelivat kolmesta viiteen kilometriin, jolloin metsäretkiin kului aikaa parisen tuntia. Ilman evästaukoa retkestä selviäisi nopeammin, mutta nautiskelu kuuluu asiaan.

Evästauoilla vauva on kiva päästää jaloittelemaan kantorepusta ja tutustumaan maaperään. Istumistaito oli evästauoilla ehdoton plussa verrattuna alkukevääseen, jolloin poika möllötti maassa. Ainoastaan Leivonmäen kansallispuistossa pidin pojan kantorepussa koko retken ajan, koska meidän kimpussamme hääri hyttysiä ja hirvikärpäsiä – oli päästävä mahdollisimman nopeasti karkuun.

Huikea välipala metsässä ovat kaupan smoothiepussit, joihin voi liittää esimerkiksi Vaaperon-imukorkin, joka suojaa isommalta sotkulta. Ja tietysti kannattaa muistaa metsän omat antimet, kuten mustikat! Wetwipesit ovat korvaamaton apu evästauolta siistiytymisessä.

Vaipanvaihtopuuhiin emme onneksi joutuneet metsän siimeksessä, ja auton peräluukussakin vain muutaman kerran.

Mutta ihan rehellisesti – oliko reissu hirveän rankka?

Kaiken etukäteissuunnittelun jälkeen itse reissu meni mielestäni todella mukavasti. Se ei ollut niin suurta säätöä, etteikö matkasta olisi nauttinut ihan kuten muistakin reissuista.

Etukäteen jännitin, menisivätkö automatkat huutokonserttia kuunnellessa, mutta ilokseni poika nukkui lähes aina tyytyväisenä. Sen sijaan haasteeksi muodostuivat päivä- ja yöunille laittaminen vieraassa paikassa. Kotona hänet voi aina jättää yksin sänkyyn hyvänyön toivotusten saattelemana, mutta reissussa hän protestoi lähes joka kerta. Tämä oli matkan yllättävin haaste.

Tavaroiden purkaminen autosta ja sinne uudestaan roudaaminen kuuluivat inhokkeihini tällä reissulla, mutta eipä siihenkään lopulta niin kauan aikaa mene.

Toki metsäretkillä välillä hapotti, jos satoi ja itikat kiusasivat. Se tosin ärsyttäisi milloin vain. Ja se vauvan kantoreppuun laittaminen oli toisinaan aivan pyllystä, mutta ei siihen montaa minuuttia koskaan tuhraantunut. Ja kyllä – hartiat huusivat usein hoosiannaa, mutta mitä sitten?

Toisinaan tuntui, että oli jatkuvasti kiire, kun piti hoitaa omat ja vauvan ruokailut ja huolehtia nukkumaanmenoajoista. Huilimiseen ei kerta kaikkiaan jää niin paljon aikaa kuin jos mukana olisi toinenkin vanhempi tai vauva puuttuisi matkaseurueesta. Jos ja kun vauva kaipaa kirjan lukijaa tai leikittäjää, se olet aina sinä. Siksi on hyvä ottaa mukaan leluja, joiden parissa bebe viihtyy joskus itsekseenkin.

Ja mikä onni, jos majapaikasta löytyy lastenleluja, jotka ovat pikkutyypille ihan uusia! Niiden tutkimiseen menee tovi jos toinenkin.

Joillekin nämä pikkunurinat voivat kuulostaa sen verran rasittavilta, ettei reissuun tule lähdettyä. Nämä rasittavuudet ovat kuitenkin mitättömän pieniä murheita verrattuna siihen upeaan fiilikseen, joka mielen valtaa joka päivä.

Kun on  selvinnyt päivän jokaisesta kakkavaipasta, raahattavasta laukusta, ruokkinut onnistuneesti itsensä ja muksun, saanut vihdoin nukutettua itkuisen vaavin – jumankauta tehnyt tämän kaiken itse ja samaan aikaan saanut nauttia autotien huumaavasta kutsusta ja luonnonrauhasta.

Se tunne on kaiken vaivan arvoista.

***

Oletko matkustanut vauvan kanssa kahdestaan?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, tammikuu 13, 2021 at 20:03

    Heh, vaatiihan tuo varmasti suunnittelua ihan eri tavalla kuin puolison kanssa kahdestaan reissaaminen! 🙂 Kiva kuitenkin kuulla, että teidän reissu oli oikein onnistunut ja kiva myös lukea ylipäätään siitä, että varsinkin hyvällä suunnittelulla vauvankin kanssa pystyy tekemään upeita reissuja!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, tammikuu 14, 2021 at 13:25

      No kyllä vaatii, aikuisten kesken joskus riittää vain liput ja majoitus ja kaikki muu tulee itsestään. 😀 Mutta joo reissu onnistui yli odotusten ja oli rohkaisevaa huomata, että kahdestaankin vauvan kanssa tulee kelpo matka. 🙂

  • Reply lauralinnea sunnuntai, tammikuu 17, 2021 at 20:33

    Ihan mahtavaa, että teitte reissun kahdestaan! Tosi inspiroivaa lukea tällaista. Itse kun on ehkä juuri siitä murehtinut, miten matkailun ja oman ajan käy, jos perheenlisäystä jossain vaiheessa siunaantuu tulevina vuosina. Kiva nähdä, että teillä onnistuu ihan kahdestaankin. 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, tammikuu 18, 2021 at 13:40

      Kiva jos tämä vähän helpottaa niitä huolia, itsekin muistan joskus pohtineeni sitä. 🙂 Oli kyllä mielettömän kiva suunnitella tätä reissua ja huomata, että kaikki sujui hienosti kahdestaankin vauvan kanssa. Tähän verrattunahan on sitten ihan luksusta, kun reissaa koko perheen kesken. 😀

  • Reply Terhi maanantai, tammikuu 18, 2021 at 23:25

    Tätä lukiessa palasi kyllä hyvin mieleen mitä on pikkulasten kanssa matkustaminen, tavaraa kertyy mukaan mahtava määrä. Voi sitä tunnetta kun ei tarvinnut enää edes tuttia mukaan ottaa. Nuo Airbnb-asunnot ovat juuri siitä kivoja, että siellä voi olla lastensängyt, syöttötuolit ja lelut talon puolesta.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, tammikuu 19, 2021 at 12:45

      Haha sitä tosiaankin odotellessa, kun ei tarvitse muistaa tutteja tai tuttinauhaa. 😀 Joo se on kyllä tosi kätevää, että majapaikkoja voi etsiä senkin perusteella, missä on vauvantarvikkeita.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty keskiviikko, tammikuu 20, 2021 at 07:56

    Oi niitä aikoja 🙂 Pakko myöntää, että enää ei ole yhtään ikävä vauvan kanssa matkustamista, kun omat lapset on jo kaikki ihan toimivia yksilöitä. Mutta samaan hengenvetoon täytyy myöntää, etten olisi jättänyt yhtään reissua heidän kanssaan tekemättä. Toki matkailu ja retkeily on vaivalloisempaa, mutta niinhän on se kuuluisa arkikin. Samalla tavalla lasten kanssa matkalla olo korvaa sen pienen hankaluuden.

    Minun täytyy kyllä myöntää, että me ollaan oltu aina niitä matkaajia, jotka heittävät lapset nukkumaan siihen omaan sänkyyn tai sohvannurkkaan ja ruokailut on hoidettu milloin mitenkin. Mutta meillä ei koskaan ollutkaan kovin tarkkoja rutiineja, minkä vuoksi tämä onnistui. Tärkeintä on tunnistaa oman perheen tarpeet ja tehdä suunnitelmat niiden mukaan.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, tammikuu 20, 2021 at 11:34

      Voin kyllä kuvitella, että nyt kun teidän lapset voi kantaa ainakin osittain omia tavaroitaan ja muutenkin ovat niin paljon omatoimisempia niin tälläinen reissailu kuulostaa aikamoiselta säädöltä! 😀 Mutta tätä säätöä täytyy jokunen vuosi vielä jaksaa. En silti jättäisi reissuja tekemättä! Ja toi on ihan totta, jos ei ole muutenkaan ollut niitä kuuluisia rutiineja, ne voi jättää pois myös lomalla. Kaikki eivät niitä tarvitse eivätkä halua, mikä on täysin ok. 🙂 Omalla tavallaan sehän helpottaa reissaamista, kun aikatauluilla ei ole niin väliä. Itse tiedän, että vaikka rutiineista pojan kanssa tykätäänkin, ei me niitä jokaisella reissulla varmasti voida noudattaa, esim jos lennetään jonnekin outoon aikaan tai mitä ikinä.

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa torstai, tammikuu 21, 2021 at 22:21

    Olipa kiva lukea näistä kokemuksista! Reissasin ite esikoisen kanssa paljon kahdestaan just äitiyslomalla/hoitovapaalla, ne meni kans kivuttomasti. Muistan lentokentällä ku oli matkarattaat, kantoreppu, vesipullo, oma matkalaukku, hoitolaukku ja vauva ja oliko vielä jotain muutakin 😀 Kädet on kyllä ihan täynnä kun yksin liikkuu, onneks sulla oli auto mukana, et se toimi ikään kuin varastona, ettei tarvinnut ihan joka suuntaan kantaa ihan kaikkea mukana. Itellä oli tärkeää aina aikatauluttaa kaikki siirtymiset just noiden päikkäreiden aikaan, niin ne sujui kyllä sit hyvin. Mun vanhemmat lähtee nyt pohjoiseen ja olisin voinut lähteä 3 kk vauvan kanssa niiden seuraksi sinne, mutta en kyllä halunnut lähteä ajamaan 12 h ajomatkaa sinne vauvan kanssa, turhan pitkä vaikka nukkuukin paljon, olis pitänyt olla niin paljon taukoja. Pitääpä muuten tälle vauvalle hankkia tuo sama tuttinauha, se nimittäin puuttuu. On kyllä tosi paljon mitä pitää ottaa huomioon, ku vauvan kanssa reissaa, esim. Riikassa oltiin pari yötä hotellihuoneessa ilman mikroa ja jääkaappia. Siinä yritin kuumalla hanavedellä lämmittää ruokaa ja pitää ruokaa viileänä ikkunalaudalla. Seuraavalla kerralla osasin valita majapaikan hieman paremmin. Me ostettiin deuterin kantorinkka käytettynä, suosittelen, sille on kyllä paljon käyttöä ja just kätevää, et sinne saa vähän tavaraa pakattua mukaan. Tulipas mulla paljon asiaa, mut postaus oli mielenkiintoinen. Mut ennen kaikkea, niin hienoa et meette vauvan kanssa kahdestaan. Se on ihanaa ja ainutlaatuista aikaa! Näin talviaikaan ei olla vielä vauvan kanssa mihinkään liikuttu kahdestaan, mutta ehkä kesää kohti keksitään jotain 🙂 Ihania reissuja teille!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, tammikuu 26, 2021 at 18:49

      Kiva että sielläkin on tullut reissattua paljon vauvan kanssa! 🙂 Haha voin kyllä kuvitella tuon taiteilun jossain lentokentällä, mulla tosiaan autossa liikkui kätevästi kaikki tavarat mukana. 12 h ajomatka 3 kk vauvan kanssa on kyllä aika hc, liian pitkiä aikoja ei noin pienen pitäisikään istua kaukalossa, joten siitä tulisi aika pitkä reissu sitten, kun matkaa jaksottaisi. Juuri siksi ei mekään lähdetty pojan kanssa posottamaan pohjoiseen. Kiva kuulla hyviä kokemuksia Deuterin rinkasta, uskon että mekin hommataan se ehdottomasti! Kiitos kivasta kommentista ja ihania reissuja teillekin! 🙂

    Leave a Reply