Suomen suurin matkablogiyhteisö
Maakuntamatkat Yleinen

Road trip viiteen kansallispuistoon kahdestaan vauvan kanssa

torstai, syyskuu 17, 2020

”Et kyllä varmasti lähde!”

”Mitä sä oikeastaan haluat edes saavuttaa tällä reissulla?”

Muun muassa tällaisia reaktioita sain, kun kerroin ideastani lähteä viikoksi kiertämään Suomen kansallispuistoja kahdestaan 10-kuukautisen vauvani kanssa. Idea siihen oli syntynyt, kun sunnitelmamme muuttaa kolmeksi kuukaudeksi Espanjaan kariutui kesällä. Mietin, miten voisin hyödyntää tätä äitiysloman tuomaa vapautta ja tehdä sitä mitä rakastan: matkustaa ja seikkailla. Mieheni ei tällä hetkellä pysty irrottautumaan töistä viikonloppumatkoja lukuunottamatta, mutta voisimmeko vauvan kanssa lähteä reissuun ilman häntä?

Ajatusriihen ja huolellisen suunnittelun tuloksena syntyi viikon road trip, joka vei minut ja poikani kahdestaan viiteen eri kansallispuistoon: Päijänteelle, Leivonmäelle, Pyhä-Häkkiin, Helvetinjärvelle ja Isojärvelle. Tai ainakin melkein viiteen – mutta palataan siihen myöhemmin.

Nyt tuo kauan odottamani reissu on takapäin, ja on aika tiivistää, millainen matka meillä oikein oli. Tulen kirjoittamaan jokaisesta kansallispuistosta vielä erikseen ja mahdollisesti vielä tarkemmin vauvan näkökulmasta, mutta tässä siis pähkinänkuoressa koko road trip.

1. päivä: Päijänteen kansallispuisto, yö Asikkalassa

Matkamme ensimmäinen kansallispuisto oli Päijänne, jossa suuntasimme kauneudestaan tunnetulle Pulkkilanharjulle. Siellä kävelimme reilun neljän kilometrin pituisen Pulkkilanharjun luontopolun.

Jätimme auton Karisalmen sillan parkkipaikalle, vaihdoin vaipan auton takakontissa ja sujautin pikkumiehen kantoreppuun. Ja matka alkakoon!

Heti alkumatkasta saimme seurauksemme sateen. Olin tietysti tuijotellut säätiedotuksia pitkin viikkoa ja osasin odottaa, että jossain vaiheessa meidän olisi taivallettava sontsan alla. En olisi silti arvannut, että niin käy välittömästi reissumme alussa.

Toinen ikävä asia, joka ilmoitti olemassaolostaan välittömästi, olivat hyttyset. Miten ihmeessä ne olivat vieläkin hengissä ja edelleen erittäin verenhimoisina?

Pulkkilanharjun luontopolku nousee ensin harjun päälle ja laskeutuu sitten Päijänteen rantaan. Sieltä matka jatkuu hyvin mäntyvoittoisessa metsässä kohti pientä suoaluetta ja Viinasaarta.

Juuri nämä kohdat, jossa polku kiemurteli lähes identtisten mäntyjen armeijan ympäröimänä, juuri nämä olivat suosikkejani Pulkkilanharjun luontopolulla.

Taukoa vietimme Viinasaaren kyltin kohdalla vesisateessa, hyttysten syödessä. Olen ollut rentouttavammillakin evästauoilla, se on sanottava. Syödessäni Reissumiestä koitin pistää leivän poskeen ennen kuin hyttyset olisivat imeneet minut kuiviin. Samaan aikaan poika söi multaa ja havuja. Sai hän sitten vielä smoothieta ennen kuin jatkoimme, älkää huoliko.

Sade taukosi vasta aivan retkemme loppumetreillä. Mäntyjen takaa kajastava auringonvalo toi hyvän fiiliksen. Jos selvisimme tästä patikasta, tulemme selviämään seuraavistakin.

Pulkkilanharjulta meillä oli vain vartin ajomatka yöpaikkaamme Asikkalaan. Majoituimme omakotitalon erillisessä saunamökissä, josta löytyi keittiö, makuualkovi ja vessa. Itse sauna sijaitsi samassa rakennuksessa viereisen oven takana. Ikkunan ulkopuolella odotti maalaismaisema, jonka hiljaisuutta rikkoivat Jyväskyläntiellä 24 ajavat autot.

Vauvan unille laittaminen osoittautui heti ensimmäisenä iltana yllättävän haastavaksi. Kotona sänkyynsä tyytyväisenä jäävä bebe nosti hirveän mekkalan, kun laitoin hänet matkasänkyyn. En muista kuinka monta kertaa jouduin laulamaan Sinisen unen ennen kuin retkikaveri tyyntyi.

Kömmittyäni muutama tunti myöhemmin sänkyyn en meinannut saada millään unta. Reissuilta tuttu adrenaliini virtasi suonissa ja sai pään pyörälle.

Asikkalan saunamökki Airbnb:ssä

2. päivä: Leivonmäen kansallispuisto, yö Jyväskylässä

Seuraavana aamuna havahduin vauvan huhuiluihin jo 6.30. Teki mieli vain kääntää kylkeä, mutta on yllättävän vaikea esittää nukkuvaa, kun vauva on näköyhteyden päässä. Pienikin liikahdus saa vauvelissa aikaan riemunkiljahduksia.

Vauvan kanssa matkailu on monesta syystä erilaista kuin aikuisten kesken, ja yksi erottava tekijä ovat päiväunet. Poika nukkuu vielä kahdet päiväunet ja aika monessa paikassa tällä reissulla ensimmäiset unet otettiin majapaikassa. Se taas rauhoittaa aamuja mukavasti, mikä on mielestäni kiva aspekti lapsen kanssa reissatessa.

Niinpä karautimme matkaan vasta puolen päivän jälkeen. Ajoimme Pulkkilanharjun kautta Joutsaan Rutalahdelle, josta lähtee Leivonmäen kansallispuiston Koskikaran kierros. Juuri tämä osuus ja varsinkin Pulkkilantie 314 oli road tripin kaunein ajoreitti. Huikaisevan kauniiden järvimaisemien jälkeen edessä oli kumpuilevaa maaseutua.

Koskikaran kierros lähtee Rutalahdesta Koskikaran entiseltä koululta. Ympyräreitti on 2,8 kilometriä pitkä, mutta kävelyineen autolle ja takaisin yhteismittaa tulee 3,5 kilometriä.

Heti reitin alussa retkeilijää tervehtivät komeasti kuohuvat kosket.

Olin hyvin vaikuttunut Rutajoen vuolaana virtaavasta vedestä, mutta hieman kummastelin alun huonokuntoisia pitkospuita. Niistä oltiin toki varoiteltu jo Luontoon.fi-sivullakin.

Koskien jälkeen kierros sulkeltaa hiljaiseen kuusimetsään, jonka jälkeen se seurailee kiemurtelevaa Rutajokea. Ihastuin paikan hiljaisuuteen ikihyviksi. Kokonaisuutena Koskikaran kierros oli kenties suosikkini koko reissulta.

Vähemmän mukavaa olivat täälläkin odottavat hyttysarmeijat sekä ällöttävät hirvikärpäset. Välillä tunsin eläväni jossain sketsissä, kun poika tukisteli niskavillojani samaan aikaan, kun hyttyset imivät reidet kutiseville pahkuroille ja hirvikärpäset toikkaroivat hiuksissa ja korvissa. Suomen luonto – on se ihana.

Leivonmäellä säästyimme sentään sateelta, vaikka säätiedotukset lupailivat juuri sinne varmasti sadetta.

Rutalahdelta ajelimme koko reissun suurimpaan metropoliin Jyväskylään. Siellä majoituimme kahdeksi yöksi vanhaan puiseen omakotitaloon Mäki-Matin viehättävällä alueella Harjun kupeessa.

Jyväskylässä vietimme reissun kolmantena päivänä ansaitun retkivapaan, jonka aikana kävimme moikkaamassa kaupungissa asuvia ystäviä. Alaselkä ja niskahartiaseutu tarvitsivatkin jo vähän lomaa.

Road tripeissä parasta on tietysti eteneminen ja uusiin paikkoihin tutustuminen, mutta vapaapäivät pitävät reissutasapainon yllä. Se on äärimmäisen tärkeä elementti varsinkin matkustaessa vauvan kanssa – sille kun rutiinit ovat kultaa ja liian kiihkeä elämänmeno rasite.

Jyväskylän omakotitalomajoitus Airbnb:ssä

4. päivä: Pyhä-Häkin kansallispuisto, yö Äänekoskella

Saarijärvellä sijaitsevasta Pyhä-Häkin kansallipuistosta minulla oli pienimmät odotukset. Olin kuullut, että se olisi lähinnä yksitoikkoista metsää, mutta todellisuudessa siitä tuli suosikkini Koskikaran kierroksen kanssa.

Reittisuunnitelmana oli kävellä 3,2 kilometrin Mastomäen polku. Huomasin Pyhä-Häkin metsän taianomaisuuden jo autossa ajaessani kansallispuiston alueelle. Tien molemmin puolin nouseva metsä ei näyttänyt miltä tahansa suomalaiselta metsältä vaan kaikessa synkkyydessään suoraan kuin jostain fantasiaelokuvasta.

Ikivanhassa metsässä seisoo komeita keloja siellä sun täällä, ja maahan kellahtaneet puut ovat saaneet uuden vaatekerraston sammalpeitteestä. Pyhä-Häkissä ajattelin uudestaan ja uudestaan, että tältä näyttää, kun luonto saa rehottaa ja olla miten tahtoo.

Ja tietenkin Pyhä-Häkin puuvanhuksilla on naavaparta – sitäkin arvostan tällaisena naavaenthusiastina!

Evästaukoa vietimme täällä yhden kaatuneen kelon päällä. Mahtavaa oli, että tarjolla oli myös mustikoita.

Kävelimme lopulta kaksi kilometriä ylimääräistä, kun kävimme kurkkimassa erään mäntyvanhuksen (voidaan puhua vanhuksesta, kun puu on vuodelta 1518) ja kääntymässä Kotajärvellä.

Vielä ennen parkkipaikalle paluuta Pyhä-Häkki ehti yllättää monipuolisuudellaan, kun päädyimme metsäpolulta kävelemään pitkospuita pitkin suolle. En tosiaan tiedä, missä puistossa he ovat käyneet, jotka väittävät Pyhä-Häkkiä tylsäksi.

Pyhä-Häkistä ajoimme puolisen tuntia Äänekoskelle, jossa meitä odotti majapaikkana mukava mökki. Erityisen ihanan mökistä teki sen ranta.

Illalla saatuani pojan nukkumaan taas yhden, tällä kertaa onneksi lyhyemmän huutokonsertin saattelemana, hipsin laiturille ja kastauduin tummansinisessä vedessä. Pohdiskelin, että siinähän minä olin ikään kuin laittamassa takaisin talviturkkia, jonka juhannuksena riisuin Parikkalassa.

Seuraavana aamuna ranta oli säkenöivän kaunis ja Kiimasjärvi aivan tyyni. Katsoessani laiturilta avautuvaa maisemaa tunsin suurta onnea siitä, että olimme lähteneet tälle matkalle.

Äänekosken mökkimajoitus Airbnb:ssä

5. päivä: Helvetinjärven kansallispuisto, yö Juupajoella

Ihailtuani järvimaisemaa Äänekoskella oli taas pakata kimpsut ja kampsut ja karauttaa matkaan kohti Pirkanmaata. Vuorossa oli parituntinen, koko reissun pisin ajomatka Helvetinjärven kansallispuistoon.

Tie kulki Ähtärin ja Virtain kautta, ja oli maisemiltaan mitä yksitoikkoisin ja tylsin. Onneksi poika sentään nukkui koko matkan. Tällä reissulla automatkat eivät olleetkaan mikään ongelma, vaikka niitä olin jännittänyt eniten pojan kannalta. Todellisuudessa hän nukkui 80 prosenttisesti kaikki automatkat, kun taas majapakoissa nukkumaanlaittaminen oli välillä erityisen haastavaa, kuten jo aiemmin kerroinkin.

Helvetinjärven kansallispuiston Helvetistä itään -kierroksen lähtöpaikkaa Kankimäkeä ei ollut ihan helppo löytää niiltä pikkuruisilta teiltä, missä ajoimme, mutta lopulta olimme oikeassa paikassa. Edessä oli neljän kilometrin rengasreitti, jonka puolivälissä on kuuluisa Helvetinkolu.

Reitti alkoi helppokulkuisella metsätaipaleella ja mitä kauneimmassa säässä! Ensimmäistä kertaa reissulla minä olin t-paitasillaan ja poika haalarin sijaan huppariin ja hellehattuun sonnustautuneena.

Parin kilsan vaellus metsässä alkoi totta puhuen käydä hieman yksitoikkoiseksi – metsä ei todellakaan ole Helvetinjärvellä yhtä vaikuttava kuin Pyhä-Häkissä.

Onneksi hyvin pian olimme Ison Helvetinjärven rannalla. Sinne päästäkseen on laskeuduttava pitkät puurappuset alas. Tässä oli ehdottomasti reissun kaunein taukopaikka.

Meidän oli kuitenkin syötävä eväät taas kerran kiirellä: nyt riesana eivät olleet hyttyset vaan taivaanrantaan kertyvät uhkaavat pilvet.

Ehdimme käydä vielä kurkkimassa 40 metriä korkean Helvetinkolun alhaalta katsottuna. Sitten oli aika nousta pitkät puurappuset takaisin ylös. Siellä odotti koko matkan upein maisema.

Uhkaavat pilvet tekivät Isolle Helvetinjärvelle avautuvan maiseman vieläkin upeammaksi. Täällä ylhäällä kallioilla olisi ollut tietysti se kaikista hienoin eväspaikka, mutta se ei olisi tullut mitenkään kysymykseen konttailevan vauvan kanssa.

Helvetinkolulta matka jatkui jälleen metsään hyväkuntoista polkua pitkin. Yllätykseksi tähänkin reittiin kuului suo-osuus, jonka aikana tumma taivas vihdoin tirskahti suurista pisaroista.

Loppukilometrit kuuntelimme sateen ropinaa varjon alla.

Helvetinjärveltä ajoimme 40 minuuttia reissumme viimeiseen Airbnb-majoitukseen Juupajoelle. Sieltä löytyikin koko reissun ihanin majoitus vanhasta kyläkoulusta Amorinrannasta.

Yli satavuotiaan rakennuksen tunnelma oli ainutlaatuinen kakluuneineen ja lautalattioineen. Meillä oli käytössä valtavan rakennuksen länsisiivessä oma makuukamari keittiöineen, wc ja suihku sekä toinen oleskeluhuone, jonne minä painuin pojan nukkuessa. Ilmeisesti myös hän viihtyi erityisesti Amorinrannassa, koska täällä hän ei kertaakaan protestoinut unille laittoa.

Amorinranta Airbnb:ssä

6. päivä: Juupajoen rotko, yö Juupajoella

Hetkinen! Mitä tapahtui viidennelle ja viimeiselle kansallispuistolle eli Isojärvelle? Me kyllä ajoimme Juupajoelta Kuhmoisiin asti vain kävelläksemme Majavapolkua parisataa metriä, jonka jälkeen meidän oli palattava autolle. Säätiedotukset lupasivat sadetta, eikä pieni tihku olisi haitannut, mutta Isojärvellä satoi aivan kaatamalla.

Oli nieltävä karvas pettymys ja lähdettävä heti takaisin – vauvan kanssa ei tulisi mieleenkään jäädä autoon kököttämään ja odottamaan sateen mahdollista loppumista. Nuolin harmistuksen haavoja ajamalla Orivedelle, vanhaan kotikaupunkiini neljän vuoden takaa. Siellä tutun keskustanraitin ja tuttujen peltojen läheisyydessä minut valtasi nostalgian ja haikeuden aalto. Oriveden luovan kirjoittamisen kurssista oli neljä vuotta, mutta toisaalta pelkkä silmänräpäys. En ollut enää se huoletonta opiskelijaelämää viettävä 26-vuotias, vaan nyt auton takapenkillä nukkui poikani.

Palasimme Juupajoelle, jossa Isojärven kansallispuistosta poiketen ei satanut. Päätin siksi lähteä vielä kerran luontoretkelle, vaikka olkapäät ja hartiat olisivat kenties kaivanneet jo lomalle. Vain parin minuutin päässä Amorinrannasta sijaitsee nimittäin Juupajoen rotko.

Juupajoen rotko on kunnan ylläpitämä luonnonsuojelualue, jossa on kaksi luontopolkua. Keltainen helppo reitti on vain reilu 400 metriä ja se kulkee lyhyen matkan rotkossa, minkä jälkeen se vie Juupajoen kenkämuseolle. Punainen  reitti on 950 metrin pituinen ja sitä kuvaillaan erittäin haastavaksi. Sen varrella onkin jonkin verran korkeuseroja, ja välillä kapea polku kulkee suhteellisen lähellä reunaa.

Puhe erittäin haastavasta reitistä on mielestäni liioittelua, mutta säntäilevien lasten kanssa olisin kyllä varovainen.

Lapsille luonnonsuojelualue tarjoaa hauskoja täkyjä, koska siellä täällä on mainioita, sammaleesta ja muista metsän aineksista tehtyjä satuhahmoja. Niitä ovat tehneet paikalliset vapaaehtoiset. Löytyypä reitiltä myös useampia puisiin tauluihin ikuistettuja Risto Rasan luontorunoja.

Viimeisen illan kruunasi löylyhetki Amorinrannan pienessä, tunnelmallisessa puusaunassa. Pojan nukahdettua sain istua rauhassa vanhanajan löylyissä ja pestä kaikki kansallispuistojen tomut ihosta. Täälläkään en voinut vastustaa pientä uintiretkeä, vaan kastauduin kahteen otteeseen tyynessä vedessä, tumman tähtitaivaan alla.

***

Viimeisenä päivänä meillä ei ollut enää luontoretkeä tiedossa, vaan ajoimme huilaamaan kälyni perheen luokse Kangasalle ennen kotiinpaluuta.

Vaikka road trip oli ollut ihana elämys, oli myös ihanaa tulla kotiin rauhoittumaan. Kantoreppua en tahdo ihan hetkeen nähdä, mutta silti polte uusiin kansallispuistoihin on kova.

Erityisen onnellinen olen tietysti siitä, että päätin ja uskalsin lähteä tälle reissulle kahdestaan vauvan kanssa. Kamojen roudaaminen autosta majapaikkaan ja takaisin oli välillä rasittavaa, eikä tietenkään aina ollut herkkua kantaa sekä vauvaa että eväsreppua.

En minä tällä matkalla halunnut mitään saavuttaa, viitaten alussa mainitsemiini ihmetyksiin ja vastalauseisiin. Minä halusin vain yksinkertaisesti matkustaa, en mitään sen kummempaa.

Mikäli tämä reissu jäi kutkuttamaan, kannattaa pysyä kuulolla. Juttuja tältä reissulta on tulossa lisää nyt syksyllä. Vielä ehdit vaikka omalle syksyiselle kansallispuistoreissulle!

Oletko sinä matkustanut lapsen kanssa kahdestaan?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Hanneli / toisiinmaisemiin torstai, syyskuu 17, 2020 at 21:16

    Terkkuja Oulangan kansallispuistosta! Ihanaa, että lähditte ❤️. Voin vain kuvitella kuinka paljon teillä on ollut kamaa, kun tuntuu että yksin reissatessakin auto pursuilee ääriään myöden.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, syyskuu 21, 2020 at 09:34

      Kiitos terkuista, sun reissua on kans ollut niin ihana seurata! <3 Ja joo haha, se kaman määrä on ollut kyllä aika älytön. Onneksi autossa on hyvin tilaa. Mutta voin vain kuvitella, millaista se on sitten jos on joskus enemmänkin lapsia ja reissaa koko perhe. 😀

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, syyskuu 19, 2020 at 11:54

    Todella hienoa, että lähdit vauvan kanssa kahdestaan reissuun! Pyhä-Häkin kansallispuisto on myös minun mieleen. Kilpikaarnaiset vanhat männyt ovat todella vaikuttavan näköisiä. Ajatella, että ne selviävät tulipaloistakin. En kokenut kansallispuistoa yksitoikkoisena. Odotan mielenkiinnolla tulevia postauksia niin kansallispuistoista kuin myös retkeilystä vauvan kanssa.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, syyskuu 21, 2020 at 09:35

      Kiitos Marika! 🙂 Kiva, että säkin olet tykästynyt Pyhä-Häkkiin, se on tosiaan vaikuttava paikka. En tiennytkään, että ne männyt selviävät tulipaloistakin.

  • Reply Mari /Kodinvaihtaja sunnuntai, syyskuu 20, 2020 at 14:32

    Mä olen niin odottanut kuulevani tästä reissusta. Ja pitkä nenä kaikille epäilijöille:-)))). Pyhä-häkissä tarkoitus piipahtaa parin päivän päästä. Kiva kuulla, että se oli mukava

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, syyskuu 21, 2020 at 09:36

      Hehe, kiitos paljon Mari! 🙂 Pidä hauskaa Pyhä-Häkissä, nyt on vielä niin upeat kelitkin! Toivottavasti pidät siitä yhtä paljon kuin mäkin.

  • Reply Outi sunnuntai, syyskuu 20, 2020 at 20:56

    Ihana kun lähditte! Ihan paras fiilis kun tajuaa, että oikeastaan mikä vaan on mahdollista myös lapsen kanssa, kunhan vaan uskaltaa tehdä ja lähteä. Vaikka vaatiikin hiukan enemmän säätöä, järjestelyä ja venymistä, niin usein se on sen arvoista.

    Mulla oli ihan samat fiilikset, kun viime syksynä lähdin lapsen kanssa kaksin autolla Itä-Viroon muutamaksi päiväksi. Kaikki meni tosi hyvin ja vaivattomasti, vaikka alkuun jännitinkin sitä, miten kaikki käytännön järjestelyt tulee onnistumaan.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, syyskuu 21, 2020 at 09:37

      Joo sanos muuta! On todellakin voimaannuttavaa kun huomaa, ettei tarvitse luopua rakastamistaan asioista lapsen tultua. Mä muistankin sen, että olit siellä Virossa kahdestaan lapsen kanssa. Kyllä mäkin varmasti uskaltaudun jossain vaiheessa pojan kanssa Suomen rajojen ulkopuolellekin. 😉

  • Reply Beea maanantai, syyskuu 21, 2020 at 21:03

    Mahtavaa että lähditte! Niin tiedän tollaset kommentit. Arg! Itte saan melko usein kuulla vastaavia kommentteja kun reissaan yksin. Ja joskus niitä kuullu kun lähdössä lapsen kanssa kahdestaa reissuun.

    Onhan siinä aina tekemistä enemmän kun lähdet yksin lapsen kanssa ja on vaan yksi käsipari. Mutta kaikesta selviää hyvällä suunnittelulla ja hermoilla😅

    Ite oon kahdestaan taaperon kanssa käyny montenegrossa, kosovossa ja macedoniassa. Ja päiväreissuja kotonta esim toiseen tunturiin tulee tehtyä välillä. Nii ja tultiinhan me just vähä aika sit kolmen viikon sukulaiskierrokselta. Päivän ajokilsoja lapsen kanssa yksin päälle 700😅🙈

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, syyskuu 25, 2020 at 11:07

      Kiitos kommentista Beea! Mikähän siinä onkin, että yksin tai lapsen kanssa ilman toista aikuista reissaaminen herättää niin paljon vastustusta joissain? Varmaan kyseessä on loppupeleissä huoli, mutta omaa reissuani kohtaan se tuntui oudolta, koska asumme sentään Suomessa. Jos ei täällä voi tehdä tällaista reissua niin missä sitten?

      Ihana kuulla, että säkin olet muiden kommenteista välittämättä lähtenyt reissuun ja vielä paljon pidemmälle kuin minä. Aikamoisia ajokilsoja teille tullut! Mut ihan totta, hyvällä suunnittelulla ja hermoilla todellakin selviää pitkälle! 😀

  • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, syyskuu 23, 2020 at 18:33

    Rohkea sinä <3 Täytyy tehdä kuten sydän sanoo eikä kannata välittää epäilevistä kommenteista. Hienoa, että lähdit matkaan pikkumiehen kanssa! Minulle nämä kansallispuistot olivat tuttuja vain nimeltä, joten kiva nähdä minkälaisia polkuja siellä tuli vastaan. Päijänteen kansallispuisto kiinnosti eniten, koska ollaan veneilty paljon Päijänteellä mutta luontopoluilla ei olla käyty.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, syyskuu 25, 2020 at 11:11

      Kiitos Merja! <3 Kyllä kai se rohkeaakin oli, vaikka itse en pelännyt tätä reissua ollenkaan. 🙂 Nämä kansallispuistot olivat kyllä kivoja. Pulkkilanharjun luontopolku oli kiva paikka, mutta rehellisesti sanottuna se saattoi jäädä jumbosijalle näistä neljästä, mihin pääsimme käymään. Silti suosittelen rantautumaan sinne kerran. Päijänteellä on kyllä huikaisevan kaunista!

  • Reply Paratiisireportteri torstai, syyskuu 24, 2020 at 02:15

    Hieno seikkailu! Upeasti kuvailit Pyhä-Häkin lumoa. Ikivanhoine puuvanhuksineen se on tosiaan hyvinkin omanlaisensa kansallispuisto. En osaisi millään ajatella sitä tylsänä, tosin ehkä mahtaville eränkävijöille se on kovin pieni. Itse kyllä pidän pienuudestakin – siellä on helppo poiketa matkan varrella. Suomessa kyllä riittää kansallispuistoja. Ajatella, että viikossakin ehdit kiertää niitä viisi – ja vielä taaperon kanssa.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, syyskuu 25, 2020 at 11:22

      Kiitos Antti! Pyhä-Häkki on tosiaan lumoava, kiva kuulla, että en ole ainoa, joka on sitä mieltä. Ja ihan totta, pienuudessakin on puolensa. Vauvan kanssa mennessä ei vielä voi haaveilla juuri 5 km pidemmistä kävelyistä kuitenkaan, joten kompaktius on hieno asia. Suomessa tosiaan on kovasti kansallispuistoja, yhteensä kai 40 tällä hetkellä. Kovasti suunnittelen jo innoissani seuraavaa monen kansallispuiston reissua… 😀

  • Reply Terhi torstai, syyskuu 24, 2020 at 23:39

    Hieno matkahan teille tuli, sadesäällehän ei mahda mitään. On totta, että vauvat pitävät rutiineista, nukuttaminen vieraassa paikassa voi olla yllättävän vaikeaa, mutta poikahan alkoi jo tottua. Toivottavasti selkä ja hartiat pysyivät kunnossa.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, syyskuu 25, 2020 at 11:23

      Joo hieno siitä tosiaan tuli, sateesta huolimatta! Mukavasti meillä meni nukkumaanmenovaikeuksista huolimatta. 🙂 Kyllä hän vähän varmaan tottuikin! Selkä ja hartiat voivat miten kuten – ovat ikuisesti ja aina vaivaisia minulla.

  • Reply Sanna I Seven Seas lauantai, syyskuu 26, 2020 at 14:37

    Hienosti vedetty! Ihan paras tuo toteamus, etät halusit vaan reissata! Se on täydellinen syy lähteä <3

  • Reply Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning lauantai, syyskuu 26, 2020 at 17:05

    Onpa ihania kuvia, rakastan näitä Keski-Suomen metsiä! Ja kiva kuulla, että reissu meni hyvin sateesta ja hyttysistä huolimatta. Vauvakin näytti viihtyvän hyvin luonnonhelmassa 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, syyskuu 28, 2020 at 09:19

      Kiitos Cilla Maria! 🙂 Keski-Suomen metsät ovat kyllä hienoja. Ja kyllä, vauva onneksi viihtyi oikein hyvin. Eipä taida olla viimeinen luontoreissu, jolle poika pääsee.

  • Reply Martta / Martan matkassa lauantai, syyskuu 26, 2020 at 21:24

    Iso hatunnosto sinulle Sonja! Kun, näin tuon kartan heti alkuun ,niin olin todella iloinen! Tuossa on minulle valmis reitti suunnitelma Keski-Suomeen! Viime vuonna tuli tutkittua Itä-Suomi , tänä kesänä Länsi-Suomi ja seuraavana on ollut mielessä Keski-Suomi. Mahtavaa! Ennen kaikkea se, että oon alkanut keräillä noita kansallispuistoja ja tässä tulis heti 5 uutta.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, syyskuu 28, 2020 at 09:18

      Kiitos Martta! Mahtavaa, jos tämä reitti innostaa suakin! Tää on tosiaan kiva Keski-Suomen reitti, itseäni kutkuttaa tietysti seuraavaksi juurikin itä ja länsi, ja tietysti pohjoinen! Kiva, että säkin olet nyt alkanut keräillä kansallispuistoja. 🙂 Se on hauska harrastus!

    Leave a Reply