Luksustelttailua Tammisaaren suojaisassa saaristossa

Älgö | elokuu 2020

Luksustelttailua Tammisaaren saaristossa. Siinäpä yhdistelmä, jota en olisi osannut itse keksiä kolmannen hääpäivämme reseptiksi, ellen olisi etsinyt majoitusta Hangosta. Tupaten täyttä, kaikkialla. Kesäkaupungin hotellit ja Airbnb:t olivat elokuun toisen viikonlopun osalta jo kesäkuun alussa aivan varattuja, mutta samoilta suunnilta Tammisaaren saaristosta löysin majoituksen, joka lupasi ainutlaatuisen saarikokemuksen glampingin merkeissä. En ole perinteisen telttailun ystävä, mutta mielikuva pehmeästä sängystä saariston luonnossa sai minut välittömästi innostumaan.

Tie vei meidät siis toistamiseen Raaseporiin hääpäivänjuhlintaan, mutta tätä ei voinut kuitenkaan verrata viime vuoden juhlintoihin, sillä nyt pääsimme pois mantereelta Tammisaaren suojaisaan saaristoon.

Yöpymisen hintaan kuului myös venekuljetus mennen tullen Älgön saarelle, jossa majoitus sijatsee. Isäntämme haki meidät  Sommarön satamasta, jonne päästäkseen täytyi muuten matkustaa maailman pienimmällä ja söpöimmällä lossilla. Mikään ei saa saaristofiilistä niin hyvin aikaan kuin lauttajono ja kyyditys veden yli.

Verrattuna minulle niin tuttuun Nauvon lauttaan Skåldon lautta oli hyvin nopea – matkaa ei ole kyyditettävänä kuin 500 metriä. Se on kuitenkin juuri omiaan hidastamaan kiireistä kaupunkiarkea saariston letkeään menoon.

Emme ehtineet kauaa seistä Sommaröstrandissa, kun meidät jo haettiin punaisen venevajan luota. Jos aikaa on, kannattaa satamassa tutustua ainakin Lilla Skärgårdsbagerietiin, jonka artesaanileipomukset ovat kansallisella tasolla palkittuja.

Sommaröstrandista on viiden minuutin venematka Älgön saarelle. Tammisaaren saaristoon ei ole asiaa ihan kenellä vain, sillä sinne päästäkseen tarvitsee veneen, ja siellä sijaitsee lähinnä yksityismökkejä. Muun muassa juuri tämän takia isäntäpariskuntamme on halunnut alkaa majoittaa mökillään vieraita.

Saavuttuamme Älgöhön tapasimme emäntämme sekä isäntäparin alle 1-vuotiaan, suloisen tytön. Vaikka oman vauvan olimme jättäneet mummolle hoitoon, ei meillä silti ollut täysin vauvavapaa hääpäivä, mikä ei haitannut laisinkaan.

Älgö on suurimmaksi osaksi Tammisaaren saariston kansallispuiston aluetta, mutta saaren pohjoisosassa oleva glampingmajoituksemme ei sijaitse sen alueella. Kierrettyämme nopeasti pihapiirin päätimme lähteä tarpomaan etelään kohti kansallispuiston maita. Kiintopisteenämme oli saaren keskellä möllöttävä järvi Storträsket, jonka etelärannalla saisi uida. Kansallispuiston varsinainen luontopolku lähtee Rödjanin kalastajamökiltä aivan Älgön etelärannalta.

Valitettavasti pohjoisesta lähestyttäessä kulku järvelle oli armottoman hidasta, koska sinne ei vienyt yhtäkään hyväkulkuista polkua – oli kuljettava sieltä, mistä pääsi, ja joskus sieltäkin mistä ei todellakaan olisi päässyt. Suurin osa poluista oli eläinten polkuja, jotka eivät tietenkään vieneet määrätietoisesti kohti järveä vaan ihan minne sattuu.

Saavutettuamme Storträsketin pohjoispään istahdimme hetkeksi alas ihailemaan maisemaa ja syömään eväspullia. Huvitimme itseämme sillä, että tuijottelimme pientä saarta, joka sijaitsi järvessä, joka sijaitsi saaressa, joka sijaitsi meressä.

Vielä hetken jatkoimme tarpomista kinttupoluilla kohti etelää, niin kovasti olisi tehnyt mieli pulahtaa kauniina päivänä tähän hienoon järveen ja päästä kävelemään luontopolulla.

Tajusimme kuitenkin hyvin pian, ettei meidän kannattaisi jatkaa eräjormailua yhtään enempää. Menisi vielä tunteja ennen kuin olisimme takaisin majapaikassamme ellemme kääntyisi heti takaisin.

Harmitti, että luontoretki jäi lähinnä pöpelikössä tarpomiseksi – toistuvasti hämähäkin seittejä päin kävellessä ei aina osannut arvostaa, että oltiin taas ihan uudessa kansallispuistossa. Meillä oli kuitenkin hyvä syy jättää retki kesken ja suunnata takaisin mökille: siellä odottaisi herkullinen illallinen.

Oli muuten kullanarvoinen vinkki emännältämme tallentaa Google Mapsiin majoituksen sijainti, koska ilman sitä olisimme eksyneet paluumatkalla aivan vuorenvarmasti.

Palattuamme takaisin mökille isäntämme oli täydessä ruuanlaittotouhussa. Pizza paistui uunissa ja lohi sihisi nuotion loimussa. Ruokajuomaksi saimme hänen valmistamaansa inkiväärikombuchaa, jonka maku toi mieleen siman.

Miten hyvältä kaikki maistuikaan siinä elokuisessa illassa auringon vielä lämmittäessä ihoa.

Illallisen jälkeen pulahdimme paljun huumaavan lämpimään syleilyyn. Virkistävä merivesi toimi oivana vastapainona paljun rentouttavalle kuumuudelle. Rannassa oli kuulemma ollut sinilevää vielä samana aamuna, mutta nyt sitä ei  pystynyt erottamaan paljaalla silmällä. Isäntäpariskunnan mökkirakennuksesta löytyi suihku, jolla saimme pestyä mahdolliset levät pois.

Olin alkuun harmitellut, ettemme pääsisi saunaan, mutta palju toimi kyllä hyvänä saunan sijaisena. Rannassa on toki sauna, mutta se on naapureiden kanssa yhteinen, minkä takia Airbnb-vieraille ei voida taata saunavuoroa.

Keityttyämme paljusopassa hyvän tovin oli aika vaihtaa kuivat vaatteet päälle ja siirtyä läntiselle kalliolle odottamaan auringonlaskua. Miten usein sitä löytää itsensä tilanteesta, jossa ei ole juuri muuta tähdellistä tekemistä kuin tuijottaa horisonttiin ja odottaa laskevaa aurinkoa? Liian harvoin.

Auringonlaskun ollessa kauneimmillaan näimme emäntämme lähtevän sup-laudalla melomaan kohti viimeisiä valonsäteitä. Mukaan pääsi myös perheen koira.

Ajatella, että näinkin voi elää: saarella, jossa vauva oppii itse syömään mustikoita pensaasta ja jossa voi vaikka joka ilta suppailla auringonlaskuun. Ihailimme isäntäparimme elämäntapaa ja mietimme, että tahtoisimme itsekin muuttaa elämäämme hieman enemmän heidän tyylisekseen.

Sen lisäksi, että meillä oli alle kuukauden ikäerolla syntyneet lapset, meillä riitti puhuttavaa reissaamisesta. Perhe oli  viettänyt vauvan kanssa muutaman kuukauden talvella Etelä-Portugalissa ennen koronaa. He olivat road tripanneet sinne, ja emäntämme kirjoitti auliisti listan näkemisen arvoisista paikoista. Juuri niin meidänkin piti tehdä nyt tulevana talvena Espanjassa.

Entä miten yö teltassa oikein sujui? Painuimme pehkuihin jo heti kymmeneltä, mutta kesti aikansa ennen kuin sain unen päästä kiinni. Vika ei varmasti ollut puitteissa: viilentynyt kesäyö yhdistettynä pehmeään sänkyyn ja lämpimään untuvapeittoon oli ihana yhdistelmä.

Yöllä heräsin myös muutamaan otteeseen sepelkyyhkyn kujerrukseen, mutta aamulla nukuimme jopa yhteentoista asti. Voin kertoa, että oli ensimmäinen kerta sitten vauvan syntymän.

Syötyämme aamiaisen, meidät vietiin takaisiin Sommaröstrandiin. Poistuimme saarelta rentoutuneina ja inspiroituneina, kuten parhaimmillaan matkoilta palatessa käykin.

Älgön glamping-majoitus Airbnb:ssä
Yhden yön majoitus teltassa + venekuljetus mennen tullen: 107,34 e (8.8.2020, hinta Airbnb:ssä)
Paljun lämmitys: 50 euroa.
Loimulohi: 20 e/henkilö
Kiviuunipizza: 15 e/henkilö
Osoite: Sommarönranta 44, Raasepori (hakupaikka)

Oletko kokeillut glampingia?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.