Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Vuosi ilman ulkomaanmatkoja – millainen se oli ja mitä opin itsestäni?

perjantai, 10 heinäkuun, 2020

Tasan vuosi sitten 10. heinäkuuta lensimme Wienistä kotiin matkattuamme kahdeksan päivää upeissa vuoristo- ja kaupunkimaisemissa. En olisi voinut kuvitellakaan, että vuosi sen jälkeen en olisi poistunut Suomen rajojen ulkopuolelle kertaakaan.

Syy on tietysti ennen kaikkea koronan, mutta matkailuun olisi muutenkin tullut reilun puolen vuoden tauko syksyllä syntyneen vauvamme takia. En muista koska viimeksi minulla olisi ollut näin pitkä tauko ulkomaanmatkasta – vuonna 2011 kävin sentään kerran Virossa. Silloin en tosin edes poistunut laivasta maihin, mutta ei mennä siihen.

Vain Suomessa vietetty vuosi olisi aiemmin kuulostanut hukkaan heiteltyltä, mutta yllättäen nyt minusta ei olekaan tuntunut siltä. Kiitos uuden perheenjäsenemme, tämä ulkomaanmatkaton vuosi on ollut yksi onnellisimmista – kenties onnellisin.

Tässä postauksessa kertaan kuukausikohtaisesti, millainen oli tämä Suomen vuosi.

Heinäkuu 2019

Pian palattuamme Keski-Euroopasta takaisin kotiin otimme suunnan kohti Kainuuta ja Katinkultaa, kuten niin monena muunakin kesänä – juuri nytkin olemme täällä. Vuonna 2018 olimme paistuneet yli 30 asteen helteissä, kun viime vuonna meitä vastassa oli jopa 20 asteen pudotus lämpötiloissa.

Onneksi Katinkullassa riittää tekemistä myös ikävämmässä säässä, joten otimme 12 asteen lämpötilat vastaan ihan mielellämme. Nukuimme huomattavasti paremmin, mikä oli mukavaa raskauden kannalta – olinhan juuri siirtynyt viimeiselle kolmannekselleni.

Olimme muuttaneet kuukausi aiemmin Kalasatamasta Herttoniemeen, jossa tutustuin uuteen lähiympäristöön. Erityisesti nautin uintiretkistä Kivinokassa.

Elokuu 2019

Elokuun alussa vietimme toista hääpäiväämme. Ensimmäistä juhlimme Pudasjärvellä Iso-Syötteellä, nyt suuntasimme Länsi-Uudellemaalle Raaseporiin.

Vietimme ihanan elokuisen kesäpäivän, jonka aikana puhalsimme lasia Fiskarsissa, uimme pienessä metsälammessa, söimme raparperikakkua Tammisaaressa ja majoituimme yli satavuotiaassa maatalossa.

Lue koko hääpäivän matkakertomus täältä.

Heti seuraavana viikonloppuna jatkoin lähilomailua vieläkin lähempänä kotia, kun suuntasin bloggaajaystävien kanssa Tuusulanjärvelle Visit Tuusulanjärven kutsumana.

Koimme mahtavia elämyksiä aina Sarvikalliolle suuntautuneesta kickbike-retkestä runolliseen risteilyyn Tuusulanjärvellä. Majoituimme aivan ihanassa Pescator Villassa, jossa meille valmisti herkullista italialaisruokaa järvenpääläinen pitopalvelu Festa Zannoni. Yllätyin kovasti, miten monipuolisen loman näinkin tutussa paikassa saattoi viettää.

Lue täältä vinkkejä, millaisen loman Tuusulanjärvellä voi viettää.

Elokuun lopussa minut yllätettiin kotona babyshowereilla, jossa odotti tietysti hieno vaippakakku. Ohjelmanumerona minun piti tunnistaa erilaisia vauva-arkeen liittyviä esineitä – Nenä-Fridaa luulin joksikin tuubiksi, joka laitetaan vauvan peppuun. Olin oikeilla jäljillä, kyllähän sillä eritteitä imetään, mutta ei sentään kakkaa. Luojan kiitos.

Viikkoa myöhemmin oli aika taputella työhommat ja aloittaa äitiysloma. Juhlistimme samalla Venetsialaisia Suodenniemellä Pyryn siskon perheen kanssa. Sytytimme valtavan kokon pellolle ja uimme kaikki alasti kirkkaan tähtitaivaan alla. Ilta suorastaan oli maaginen, eikä vähiten siksi, että meillä oli Pyryn siskon kanssa molemmilla lokakuussa syntyvät vauvelit masussa.

Syyskuu 2019

Syyskuussa vietin äitiyslomani ensimmäisiä päiviä. Loma alkoi vähän huolestuttavissa merkeissä, kun jouduin toistamiseen ylimääräiseen ultraukseen mahani pienen koon takia. Vaikutti siltä, että vauva ei kasvanut, kuten sen piti.

Onneksi pelot osoittautuivat turhiksi lähemmässä tarkastelussa.

Syyskuussa aloin tavata muita Helsingin seudulla asuvia äitejä, joilla oli lokakuussa laskettu aika. Olimme perustaneet WhatsApp-ryhmän, joka on edelleen tänä päivänä aktiivinen. Vertaistuki on ollut kultaakin kalliimpaa.

Teimme kuun loppupuolella Pyryn kanssa kahden yön reissun Turkuun Caribian kylpylähotelliin. Olimme alkuun ajatelleet mennä Viroon, mutta koska laskettuun aikaan oli enää muutama viikko, loma kotimaassa tuntui turvallisemmalta. Mukaan pakattiin kuitenkin sairaalalaukku, joka onneksi jäi käyttämättä.

Syksyinen Turku oli tapansa mukaan ihastuttava. Erityisen lämmöllä muistelen illallistamme Mami-ravintolassa, jonka sienirisotto vei kielen mennessään.

Lokakuu 2019

Vuoden 2019 lokakuu on tähänastisen elämäni tärkein kuukausi. Viideltä aamulla torstaina 10. lokakuuta poikamme syntyi kahden päivän kipeiden supistusten jälkeen. Hän oli vaaleanpunainen, lähes kauttaaltaan pehmeän karvan peitossa ja välittömästi niin rakas.

Alkumatkamme tuntuu jo niin kaukaiselta, vaikka siitä on vain yhdeksän kuukautta aikaa. Se ei ollut helpointa aikaa. Imettäminen sattui hirvittävän paljon ja väsymys sai purskahtelemaan hysteerisiin itkuihin. Siitä kaikesta huolimatta olimme lumoutuneita pojastamme. Miten joku voi olla niin ihana!

Ennen vauvan syntymää olimme tehneet ison päätöksen jättää keväällä alkanut rakennusprojekti kesken – se tapahtui kaksi päivää ennen laskettua aikaa. Päivä ennen laskettua aikaa löysimme Pukinmäestä paritalon puolikkaan, johon ihastuimme. Lokakuun lopussa poikamme ollessa vain kolme viikkoa vanha oli jälleen aika pakata muuttolaatikot ja siirtää elämä Itä-Helsingistä Pohjois-Helsinkiin.

Lue lisää kuulumisia vauvan syntymän jälkeen.

Marraskuu 2019

Muutto uuteen kotiin vastasyntyneen vauvan kanssa otti totta puhuen koville, mutta saimme onneksi muuttoapua Pyryn vanhemmista.

Pikku hiljaa ongelmat imetyksessäkin alkoivat vähentyä. Oli myös mielenkiintoista seurata bebelinon kehitystä. Hieno hetki oli esimerkiksi se, kun poika ensimmäisen kerran huomasi naamansa edessä roikkuvan lelun.

Tutustuin vaunulenkeillä uuteen naapurustoomme – varsinkin Vantaanjoen varrelta löysin mukavia lenkkimaastoja. Jokivarsi on päässyt oikeuksiinsa kunnolla toki vasta tämän vuoden puolella keväällä ja kesällä.

Marraskuussa kävimme poikani kanssa Helsingin oopperassa järjestettävässä Vauvojen taidetuokiossa. Ilmainen tapahtuma on valtavan suosittu, meidät sinne oli ilmoittanut ystäväni. Puoleen tuntiin kuuluu laulua ja tanssia, kyseessä on siis eräänlainen muskari. Kuusiviikkoinen poikamme oli taidetuokion kuopus.

En tiedä järjestetäänkö taidetuokiota nyt syksyllä, mutta mikäli tapahtuma kiinnostaa, kannattaa tarkkailla ilmoittautumispäivää. Monet ryhmät täyttyvät kokonaan jo puoli tuntia ilmoittautumisen alettua.

Marraskuussa pidimme Pyryn kanssa ensimmäisen treffi-illan ja jätimme vauvan hoitoon mennäksemme syömään Gaijiniin. Tuntui huumavaalta ilmoittaa ravintolassa, että ei – minulla ei olisi mitään ruokarajoitteita. Ja yksi Herushinki, kiitos!

Olemme sittemmin pitäneet vähintään yhden treffi-illan joka kuukausi – toki koronan aikaan tämä tapa jäi tauolle.

Joulukuu 2019

Joulukuun alussa vietimme pienokaisemme nimenantojuhlia. Samalla ne olivat isot tuparit. Edellisenä yönä ei paljon nukuttanut, mutta juhlat olivat juuri sellaiset kuin olimme toivoneet. Terassillemme tuotiin juhlaa varten suuri kuusi, joten ilmassa alkoi olla joulunkin tuntua.

Jatkoin muiden äitien kanssa treffailua keskustan kahviloissa ja iloitsin niistä kirkkaista talvisista päivistä, joita välillä saimme. Lunta sen sijaan ei tullut nimeksikään, vettä senkin edestä. Enpä tiennyt vielä silloin, että tällä kertaa talvi ei käynnistyisi ollenkaan.

Parin kuukauden ikäisenä poika oli oppinut kunnolla hymyilemään, varsinkin kuullessaan Tuiki tuiki tähtösen. Jouluna sukuloimme sekä äitini että Pyryn vanhempien luona pikku tonttumme kanssa.

Tammikuu 2020

Vuosikymmen vaihtui meidän osalta niinkin tylsissä merkeissä kuin kotisohvalla – allekirjoittanut kärsi silloin flunssasta. Tammikuun alussa pääsimme kuitenkin juhlimaan serkkupojan ristiäisiä Kangasalle. Pyryn siskon perheen uusin jäsen syntyi vain kymmenen päivää oman poikamme jälkeen.

Vuoden alusta alkoi varsin aktiivinen arki, jossa tapasin viikoittain muita äitejä vauvoineen. Kävimme myös muskarissa ja vauvauinnissa, jossa poika sukelteli kuin vanha tekijä.

Kuun lopussa osallistuimme vielä toisiinkin ristiäisiin, tällä kertaa veljeni lapsen. On todella hauskaa, että pojallamme on kaksi poikaserkkua, jotka ovat syntyneet samoihin aikoihin.

Helmikuu 2020

Helmikuu jatkui samoissa merkeissä kuin tammikuu. Nautin aktiivisesta vauva-arjesta, jossa lounastimme keskustassa harvase päivä ja kävimme erilaisissa vauvatapahtumissa, kuten Finnkinon Vauvakinossa.

Helmikuussa täytettyään neljä kuukautta poikamme alkoi maistella vihanneksia ja hedelmiä rintamaidon ohella. Kiinteiden aloituksesta on avautunut täysin uusi maailma. Nautin kovasti siitä, että voin tarjota lapsellemme erilaisia makuelämyksiä ja nähdä, mistä hän pitää ja mistä ei.

Maaliskuu 2020

Maaliskuun alussa osallistuimme poikani kanssa toisen kerran oopperan Vauvojen taidetuokioon. Melkein viisikuukautisena uskon hänen saaneen enemmän irti kokemuksesta kuin marraskuussa kuusiviikkoisena. Tällä kertaa meillä oli seurana kälyni ja hänen lokakuinen vauvansa.

Taidetuokiosta jatkoimme kälyni ja bebelinojen kanssa Fisken på diskeniin synttärilounaalle – olin täyttämässä 30 vuotta. Kolmikymppisiäni juhlittiin lauantaina 7. maaliskuuta meillä kotona, ja vauva oli silloin ensimmäistä kertaa yökylässä mummolassa ilman meitä. Samalla hän nukkui ensimmäisen kerran yhdeksän tuntia putkeen heräämättä.

Kuva: Antti Salmi

Kotibileet ja niitä seurannut huuruinen karaokeilta Erottajalla tuntuvat nyt melkein unelta. Heti seuraavana torstaina 12. maaliskuuta heräsimme muuttuvaan maailmaan, jossa vastaavia synttärijuhlintoja ei olisi voinut pitää.

Alkuun seurasin koronauutisointia epäuskoisena ja naiivina. Uskoin, että voisimme ehkä päästä Nizzaan huhtikuussa ja toukokuussa Berliiniin ystävieni kanssa. Olihan niihin vielä aikaa.

Hyvin pian tilanteen vakavuus kuitenkin valkeni ja tajusin, että ulkomaanmatkat voitaisiin unohtaa vielä pidemmäksi aikaa.

Huhtikuu 2020

Huhtikuussa korona alkoi arkipäiväistyä. Aloin tottua siihen, että en enää käynyt lattemammailemassa keskustassa ja että elinpiiri supistui lähimaastossa kävelyyn ja kaupassa käymiseen. Luonnossa liikkumisesta tuli entistä enemmän henkireikä. Ilman ulkoilua en olisi kestänyt täysipäisenä kotona kököttämistä.

Kevään ensimmäisten merkkien tullessa aloimme retkeillä poikamme kanssa Uudellamaalla – muualle kun ei alkukuusta päässytkään. Kävimme metsäretkellä Vaakkoissa Vihdissä Nuuksion lähellä sekä piknikillä Porkkalanniemen saaristomaisemissa.

Pojan puolivuotisneuvolan jälkeen kurvasimme Kallahdenharjun luonnonsuojelualueelle, jossa teimme päivälenkin Kallahdenniemeen asti. Itä-Helsingin merimaisemat hakevat kyllä vertaistaan.

Lue täältä lisää vinkkejä Helsingin kivoimpiin ulkoilupaikkoihin.

Kuun lopussa Uudenmaan eristyksen päätyttyä uskaltauduimme ajamaan Sastamalaan mummolaan ensimmäistä kertaa sitten joulun. Halaukset jätettiin sillä kertaa väliin, mutta oli ihana kokoontua pienellä porukalla yhteen pitkästä aikaa.

Toukokuu 2020

Kevät saapui toden teolla toukokuussa. Mieli alkoi keventyä raskaan korona-ajan jälkeen ja huomasin pitkästä aikaa unelmoivani matkustamisesta. Tein innolla suunnitelmia kesälle, jonka viettäisimme kuitenkin vain Suomessa.

Toukokuussa sain juhlia ensimmäistä äitienpäivää äitinä. Olkoon miten kliseistä hyvänsä, mutta en tiedä mitään ihanampaa kuin oma lapsi. Olen nauttinut äitiydestä paljon enemmän kuin olin osannut arvata. Kevään peruuntuneet ulkomaanmatkat eivät tuntuneet juuri missään, koska elämässä on nyt niin paljon muuta arvokasta.

Huhtikuussa alkanut retkeilyinto vauvan kanssa jatkui toukokuussa, kun suuntasimme yhden viikonlopun aikana sekä Liesjärven että Sipoonkorven kansallispuistoon.

Poika on nauttinut näistä retkistä suunnattomasti, kun saa katsella maisemia kantorepussa naama menosuuntaan. On ollut ihana huomata, että vauvan kanssa voi helposti tehdä samoja asioita, joista nautti ennen lasta.

Lue lisää päiväretkistä Liesjärvellä ja Sipoonkorvessa.

Kesäkuu 2020

Lähes täydellisen ihanan sään kesäkuu oli kuin palkinto kevään koronapiinasta. Epidemia alkoi tuntua epätodelliselta unelta samaan aikaan, kun elämä Helsingissä alkoi palautua normaaliksi. Ihmiset pääsivät taas ravintoloihin ja terasseille kolmen kuukauden jälkeen. Aloimme jälleen kokoontua myös äitiporukassa.

Kävin vauvelin kanssa ihailemassa Haagan alppiruusupuistoa parhaimpaan kukintoaikaan ennen juhannusta. Viime vuonna olin myöhässä, joten nyt odotus palkittiin. En tiedä onko mitään kauniimpaa paikkaa Helsingissä kesäkuun alussa.

Kansallispuistoinnostuksemme jatkui, ja viikkoa ennen juhannusta ajelimme puolitoistatuntisen matkan Pyhtäälle, jossa teimme parin kilsan kävelyn Valkmusan kansallispuistossa. Rauhallinen suoalue tupasvilloineen teki meihin suuren vaikutuksen.

Keskikesän juhlaa vietimme sukulaisten kesken isolla vuokramökillä Etelä-Karjalassa Parikkalassa. Kolme päivää ja yötä uimme kirkkaassa järvessä, saunoimme puusaunassa, kylvimme ulkoporealtaassa, söimme hyvin ja nukuimme miten kuten. Juhannus on vuoden juhlista itselleni tärkein ja tänä vuonna se oli kuin oppikirjasta.

Kauheasti emme mökiltä poistuneet, mutta sentään käväisimme äitini kanssa Siikajärven lintutornilla. Lintubongauksen osalta oli ilmeisesti liian myöhäinen ajankohta. Parikkalan patsaspuistossa kävimme kotimatkalla. Se oli kiehtovan outo ja hieno paikka.

Nyt – heinäkuu 2020

Ympyrä sulkeutuu ja olemme taas Katinkullassa. Tämä on paikka, jonka olen aina halunnut näyttää lapsilleni, koska omat lapsuusmuistoni täältä ovat niin onnellisia. Toki vasta muutaman vuoden päästä poikamme tulee ymmärtämään enemmän paikan hienoudesta.

Ennen Katinkultaan tulemista vierailleet sukumökillämme Nauvossa ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen ja matkanneet sympaattisen Joroisilla sijaitsevan maatilamajoituksen kautta tänne Vuokattiin. Sää muuttui kuin veitsellä leikaten kesäkuun helteistä heinäkuun sateisiin ja koleisiin keleihin.

En tiedä vielä tähänkään päivään mennessä, milloin ulkomaanmatkaton kauteni päättyy. Tämä vuosi on mennyt kuin siivillä ja siihen on kuulunut lukemattomia ihania hetkiä ihan tavallisessa arjessa. Se on auttanut minua tajuamaan sen yllättävän asian, että en näköjään tarvitse ulkomaanmatkoja ollakseni onnellinen. Lapsen synnyttyä olen iloinnut asioista, jotka otin aiemmin itsestäänselvyyksinä: jopa puolen tunnin saunahetki kahdestaan miehen kanssa on voinut olla asia, jota olen odottanut koko viikon. Voi kuulostaa ankealta, mutta ei se oikeasti ole.

Totta kai haluan vielä matkustaa maailmalla vaikka kuinka paljon, mutta vuoden aikana olen huomannut ainakin omalla kohdallani, että elämän suola todella perustuu niihin pieniin arjen hetkiin. Lämmin auringonpaiste, naapurin syreenin tuoksu sieraimissa, grillissä sihisevä lohi ja vaunuissa hymyilevä oma lapsi. En ole muuta tarvinnut.

Kauanko on sinun pisin aikasi ilman ulkomaanmatkoja?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Marjaana lauantai, 11 heinäkuun, 2020 at 10:05

    Kivoja kuvia. Mulla tavoitteena oli tänä vuonna ne maat nro 49 ja 50. Maaliskuun alussa emme päässeetkään Qatariin, koska risteilijää ei päästetty maihin. Olimme siis viimeisillä hetkillä ulkomailla ennen tätä hässäkkää. Nyt heinäkuulta peruttiin lennot Islantiin. Olen edelleen numerossa 48. Lohtumatka on tarkoitus tehdä Riikaan elokuussa. Viimeksi olen viettänyt aikaa Suomessa kesällä 2008. Lapset ovat kulkeneet matkoilla mukana pienestä pitäen, nyt vanhempi on 17 v. Vielä sain varattua hänelle paikan joulukuulle, kun toivottavasti lähdemme risteilemään ABC saarille. Antoisia matkoja teille!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, 14 heinäkuun, 2020 at 15:41

      Kiitos! Hauskaa, että sulla lähentelee tuota viittäkymppiä maat, harmittaa varmasti, kun jäi saavuttamatta koronan takia. Mekin mietittiin lähtöä Islantiin kesällä, mutta ei sitten uskallettu varata lentoja, ja ihan hyvä näköjään. Lohtumatka Riikaan kuulostaa siispä oikein hyvältä, mä en vielä tiedä minne lohtumatkat suuntautuvat. Edelleen tuntuu jotenkin epävarmalta suunnitella ulkomaanmatkoja ainakaan minnekään pidemmälle. Antoisia matkoja teillekin! 🙂

  • Reply Laura Linnea maanantai, 13 heinäkuun, 2020 at 12:41

    Mulla pisin aika ilman reissuja (aktiivisen matkailun aloittamisen jälkeen) oli 2018 vuonna koko vuosi. Muutin 2017 syksyllä takaisin Suomeen asuttuani vuodessa kolmessa eri maassa, ja yritin todella asettua takaisin kotimaahan ja keskittyä uuteen parisuhteeseen ilman maailmalla ravaamista. Sen jälkeen oonkin käynyt itseasiassa vaan Uumajassa Ruotsissa pari kertaa. Nyt keväälle oli suunniteltu Latvian matka, joka tietenkin meni pieleen. Ensi helmikuulle on varattu lennot Krakovaan, toivottavasti se reissu toteutuu. Tosin kotimaakin on täynnä ihania kohteita, joista koitan nyt nauttia erityisen paljon tämän poikkeusajan!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, 14 heinäkuun, 2020 at 15:38

      Sullakin ollut pitkä aika ilman reissuja! Mutta kyllähän tähänkin tottuu, Suomessa on paljon nähtävää, minkä tiedostan näin vanhempana – aiemmin ei olisi kiinnostanut lainkaan mitkään kotimaan kohteet. Harmi, että sun Latvia-reissu meni pieleen, ehkä pääset sinne nyt syksyllä? Toivotaan, että helmikuussa onnistuu tuo Krakova, itsekin mielin kovasti tammikuussa ulkomaille ennen töihin paluuta.

  • Reply Aila ja Juha maanantai, 13 heinäkuun, 2020 at 14:54

    Onpa sinulla ollut merkittävä vuosi. Lapsen syntymä muuttaa koko elämän, sen jälkeen niin moni asia on toisin. Näin muistan omasta kokemuksestani. Ja Suomeen ”pysähtyminen” tekee kyllä meille matkoista tykkääville myös aika jännän näkökulman. Me päätimme tänä kesänä satsata ihan lähilähimatkailuun ja helsinkiläisinä tutustua ensin Vantaan pyöräilyreitteihin. Valtavasti löytyi uutta näinkin ja nautimme pyöräilystä. Meillä oli pitkä aika ilman ulkomaanmatkoja vauvavuosina. Neljä lastamme olivat ensimmäistä kertaa ulkomailla kanssamme, kun vanhin täytti 12 ja nuorin oli juuri täyttänyt kolme. Sen jälkeen teimme kymmenisen vuotta asuntovaunumatkoja Eurooppaan, kunnes lapset yksi toisensa jälkeen eivät enää lähteneet mukaan. Totesimme, että emme tarvitse vaunua enää. Nykyisin autoilemme. Kiva, että tekin olette löytäneet mukavaa tekemistä tänä poikkeusaikana. Hyviä matkoja!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, 14 heinäkuun, 2020 at 15:36

      Kyllä, merkittävä vuosi kerrassaan. Elämä on muuttunut perinpohjaisesti, mutta hassua kyllä, se ei tunnut niin dramaattiselta vaan ihanan luonnolliselta. 🙂 Ja ihan totta, pakon edessä Suomessa oleminen tekee kyllä omalla kierolla tavallaan hyvää! Kiva, että olette löytäneet Vantaalta mieluisia pyöräilyreittejä, mäkin olen nauttinut suunnattomasti ihan omien kotikulmien maisemista. Yhtäkkiä sitä osaa nähdä, mitä kaikkea hienoa löytyy ihan kotikulmilta.

  • Reply Maarit - niceMatkaaja tiistai, 14 heinäkuun, 2020 at 14:05

    Kyllähän Suomessakin kelpaa, etenkin kun on noin hyvä (ja suloinen) syy. Itse en muista koskaan koko vuotta yhteen soittoon kotimaassa olleeni, nytkin maa jo polttelee jalkojen alla, kun edellisestä oikeasta ulkomaan reissusta (pikapyrähdystä Tallinnaan ei lasketa) on aikaa kohta puoli vuotta. Mutta minkäs teet, kun korona ja koko kesän myös työt pitävät paikallaan. Toivon mukaan sitten syksyllä…

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, 14 heinäkuun, 2020 at 15:33

      Joo tämä suloinen syy on tosiaan se, miksi tämä vuosi on mennyt kuin siivillä eikä ole tuntunut niin järkyttävältä, miltä kuulostaa. Mutta kyllähän tässä pikku hiljaa alkaa tosiaan poltella paikat Suomen rajojen ulkopuolella. Toivottavasti päästään molemmat reissuun nyt syksyllä!

  • Reply Paratiisireportteri tiistai, 14 heinäkuun, 2020 at 19:28

    Olipa ihana lukea elämäänsä tyytyväisen ihmisen vuodesta! Liian helposti sitä unohtuu kaipailemaan kaikenlaista kaukaista, vaikka onni olisi ihan edessä poimittavaksi. Mieleen tuli myös oman pojan ensimmäinen vuosi, joka oli kyllä hyvin toisenlainen kuin teillä. Asuimme Bangkokissa ja seurasin pojan kanssa vaimon työmatkoilla. Poika söi ensimmäisen kerran lihaa Uzbekistanissa, oppi kävelemään Itä-Timorilla ja viikon reissulle Bruneihin meillä oli niin paljon matkatavaroita, että tullivirkailija kysyi: ”Oletteko muuttamassa tänne.” Ekan vuoden aikana pojalle tuli 13 maata täyteen. Sen jälkeen meno on kyllä vähän hiljentynyt.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, 15 heinäkuun, 2020 at 10:58

      Toi on niin totta, itsekin liian usein vain haaveilen niistä seuraavista reissuista, mutta nyt yllättäen olen ollut hyvin onnellinen vain Suomessa. 🙂 Ihanalta kuulostaa tuo teidän pojan ensimmäinen vuosi: 13 maata on huikea saavutus! Maakertoimet kohdillaan hänellä. Ja siis matkatavaroiden määrä lapsen kanssa matkustaessa on jotain ihan uskomatonta.

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, 17 heinäkuun, 2020 at 20:32

    Kuulostaa siltä, että sinulla on ollut ihana vuosi täynnä pieniä ja suurempia onnen hetkiä. ❤ Onneksi et antanut koronan lannistaa vaikka mammatreffit jäivät. Kansallispuistovierailuja mekin olemme tehneet, ja välillä tosiaan on tullut vastaan pieniä retkeilijöitä. Oletteko miettineet kantorinkan hankkimista?

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, 19 heinäkuun, 2020 at 11:47

      Ihana vuosi on kyllä ollut kaiken kaikkiaan. <3 Ei ole korona haitannut yhtään niin paljon kuin ilman lasta varmasti olisi. Kansallispuistot ovat kyllä olleet todella kivoja paikkoja nyt vierailla. Kantorinkka voisi kyllä olla hyvä ostos, tuo meidän kantoreppu menee myös selkäpuolelle niin ensin testailen sitä. Onneksi vauva on vielä alle 10 kg niin hyvin jaksaisi kantaa siellä 🙂

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, 18 heinäkuun, 2020 at 16:05

    Oli kiva lukea mitä kaikkea vuoteesi on sisältynyt. Paljon mielenkiintoisia kotimaankohteita ja tietysti se kaikkein tärkein eli oman lapsen syntymä. Minulla lapset ovat jo aikuisia, mutta muistan eläneeni ensimmäiset kuukaudet ”vauvakuplassa” enkä jaksanut edes uutisia katsoa, kun mikään muu ei kiinnostanut paitsi sylissä tuhiseva pieni nyytti. Meillä oli myös ensimmäisen lapsen täyttäessä puoli vuotta iso muutto toiselle paikkakunnalle. Emme tunteneet paikkakunnalta ketään ja kaikki piti aloittaa alusta. Melko pian hiekkalaatikolta ja mammakerhoista löytyi uusia ystäviä, jotka ovat tärkeitä vielä tänäkin päivänä 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, 19 heinäkuun, 2020 at 11:51

      Vauvakupla on kyllä täälläkin ollut hyvin todellinen, vaikka nyt aletaankin kyllä jo pikku hiljaa kipuamaan sieltä poiskin. Mammaryhmät ja hiekkalaatikot on kyllä huippupaikkoja löytää uusia ystäviä. Ja ihana kuulla, että silloin löytyneet ystävyyssuhteet on sulla vieläkin olemassa. 🙂

  • Reply Annukka | HappyAnnukka sunnuntai, 19 heinäkuun, 2020 at 18:31

    Monelle varmasti, joka on tottunut usein matkustelemaan, tämä aika on ollut outoa. Tässäkin on kuitenkin mahdollisuus uusille elämyksille, jotka muuten helposti tulisi ohitettua.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, 20 heinäkuun, 2020 at 10:04

      Jep, tietyllä tapaa tällainen ulkomaanmatkaton vuosi tekee hyvää, kun tajuaa, mitä kaikkea hienoa voi kokea ihan Suomessa.

    Leave a Reply