Suomen suurin matkablogiyhteisö
Kymenlaakso Maakuntamatkat

Valkmusan suloinen kansallispuisto vie hiljaisiin suomaisemiin

tiistai, kesäkuu 23, 2020

Pyhtää | kesäkuu 2020

Meillä on tänä kesänä suunnitelmissa retkeillä monessa meille aiemmin tuntemattomassa kansallispuistossa. Päiväretken päässä Helsingistä löytyy ilahduttavan monia puistoja ja yksi niistä on Kymenlaaksossa Pyhtäällä sijaitseva Valkmusa.

Ennen tätä kansallispuistohuumaa en ollut edes kuullut Valkmusasta, enkä taida olla ainoa. Puolentoista tunnin päässä Helsingistä sijaitsevassa kansallispuistossa on varsin pienet kävijämäärät: vuonna 2019 sinne eksyi vain 18 000 retkeilijää, kun esimerkiksi Nuuksiossa samoili reilu 300 000.

Valkmusa on suokansallispuisto, jossa on sulan maan aikaan tarjolla vain kaksi merkittyä reittiä: Läntisen keitaan rengasreitti (2,3 km) ja Moronvuoren patikka, joka on suuntaansa 2 kilometriä. Etukäteen pohdin, kummalle reitille suuntaisimme. Olin jo alkanut kallistua läntisen reitin puoleen ja päätöksen sinetöi Matkalla missä milloinkin -blogin suositus Läntisen keitaan lenkistä.

Regasreitti lähtee Simonsaaren pysäköintipaikalta (Vastilantie 886, Pyhtää), jossa meitä odotti vain muutama auto kauniina kesäsunnuntaina. Vastaanotto oli siis hyvin erilainen kuin suositulla Liesjärvellä, jossa emme mahtuneet parkkipaikalle. Simonsaaren pysäköintipaikalla on muuten rengasreitin ainoa kuivakäymälä.

Lähdimme kiertämään pitkostettua rengasreittiä myötäpäivään. Lumouduimme välittömästi Valkmusan suon herkästä kauneudesta. Pitkospuut kiemurtelivat kutsuvasti tupasvillan täplittämässä maisemassa. Sorjat koivut ja kesältä tuoksuvat männyt törröttivät iloisesti polun molemmin puolin. Kenties hätkähdyttävintä oli kaikkialla vallitseva hiljaisuus – jonka tosin rikkoi muutamaan otteeseen ohi ajavat autot. Tämä ongelma hävisi kuitenkin hyvin pian.

Valkmusa on tunnettu runsaasta linnustosta ja perhosista, joita liihoitteli ympärillämme jo alkumatkasta lähtien. Tämä Läntisen keitaan lenkin alkuosa koivikkoineen olikin ehkä suosikkini koko reitistä. Siitä näytti pitävän myös poikamme.

Muutamaan otteeseen pitkospuut katkesivat pienelle metsäsaarekkeelle, josta matka jatkui taas suolle. Välillä edessä oli jopa kaislikkoa – Valkmusa on ihastuttavan monipuolinen.

Pitkospuut olivat muuten lähes koko reitillä erinomaisessa kunnossa. Siellä täällä oli levennyksiä ja pieniä penkkejä, joille saattoi levähtää.

Rengasreitin kiintopiste on Simonsaaren luontotorni, jota lähestyessä suo muuttui avonaisemmaksi. Auringolta ei voinut enää suojautua puiden katveessa vaan nyt ne puskivat suosta kitukasvuisen kokoisena. Suo muuttui alkutaipaletta vetisemmäksi ja siinä oli nähtävissä upeaa värikirjoa. Miten upealta paikka näyttäisi ruska-aikana.

Käveltyämme 1,5 km saavuimme Simonsaaren taukopaikalle. Suojattoman suoalueen jälkeen oli helpotus olla jälleen varjossa puiden katvessa. Saaresta löytyy retkipöytä ja -tuolit, mutta ei tulipaikkaa.

Simonsaaressa päästimme tapamme mukaan vauvan pois kantorepusta tutkimaan maaperää tarkemmin. Tällä kertaa lähempään tarkasteluun pääsivät männynneulaset ja -kaarna. Vauvan kanssa retkeily on kyllä ollut joka kerta ihanan helppoa!

Käväisin myös luontotornissa tähyilemässä Valkmusan suota pidemmälle. Se jatkui laajalle alueelle joka ilmansuuntaan ja leikki monessa eri värissä. Siellä täällä kimmelsi pieniä lampia.

Simonsaaressa kohtasimme muuten kolmannen ja viimeisen vastaantulijan koko patikan aikana. Ympärillä vallitseva hiljaisuus oli uskomattoman rauhoittavaa.

Taukopaikalta parkkipaikalle oli matkaa enää alle kilometri. Taitoimme sen auringon paisteessa avosuolla sekä osittain mäntyjen katveessa. Tältä puolelta puuttuivat heleän vihreät koivikot, jotka ihastuttivat meitä alkumatkassa.

Läntisen keitaan lenkin voi kiertää halutessaan hyvin nopeasti, mutta me etenimme verkkaiseen tahtiin. Valkmusan hiljaisuus tuntuu kuin vaativan sitä.

Oletko käynyt Valkmusan kansallispuistossa?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, kesäkuu 26, 2020 at 09:53

    Kiitos linkityksestä!

    Todella kivoja kuvia, välittyy tosi kivasti se, miten kaikki tykkäsitte Valkmusa-retkestä! 🙂 Ja kivalta näyttää itse suokin. Itse asiassa on hauskaa, miten erilaiselta suo näyttää eri vuodenaikoina. Kesällä juuri nuo tupasvillat on omasta mielestäni ihan parasta!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, kesäkuu 28, 2020 at 10:10

      Joo oli hauska lukea teidän retkestä ja nähdä, miten erilainen se oli talvisempana. Tupasvillat ovat tosi kauniita kyllä. Valkmusa oli hieno! 🙂

  • Reply elamanmakuisiamatkoja sunnuntai, kesäkuu 28, 2020 at 16:08

    Näyttääpä mukavalta ja rauhalliselta! Ja tupasvillat on hurmaavia 😊 Kiva lukea näistä lähikohteista, saa mukavasti vinkkejä lähimatkailuun.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, kesäkuu 28, 2020 at 20:18

      Joo ihastuttavan rauhallinen kansallispuisto. <3 Kiva jos menee lähivinkit käyttöön!

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, kesäkuu 28, 2020 at 19:26

    Ihmettelen, oliko sääksen pesässä liikettä. Ilmeisesti ei, kun kuva on luontotornista sinne päin, eikä ole mitään mainintaa sääksistä. Niiden lisäksi Valkmusassa näin tuulihaukan. Kun nyt on tämä uusittu moottoritie, niin sinne oli vaikeaa löytää, mutta löysin kumminkin.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, kesäkuu 28, 2020 at 20:19

      En ainakaan itse nähnyt! Meitä ennen luontotornissa oli kyllä joku kuvaamassa lintuja, mutta ei tullut puheeksi näkyikö mitään. Valkmusaan joo olisi aika vaikea löytää ilman navigaattoria.

  • Reply Mari/Kodinvaihtaja sunnuntai, kesäkuu 28, 2020 at 22:17

    Itse pidän suopuistoista etenkin syksyisin. Toisaalta Suomessa niin paljon suopuistoja, että en lähtisi täältä Pirkanmaalta ajelemaan 3h, että pääsisin 4 km reitille. Mutta toivottavasti pääkaupungin väki löytää!!!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, kesäkuu 29, 2020 at 14:27

      No joo en mäkään päiväretken takia ajaisi suuntaansa 3 h! Mutta jos joskus menet vaikka Kotkaan viikonlopuksi, silloin on helposti yhdistettävissä. Mutta oikeassa olet, suopuistoja löytyy muitakin. 🙂 Mäkin toivon, että Helsingin seuduilta moni jaksaisi Valkmusaan.

  • Reply Ne Tammelat keskiviikko, heinäkuu 1, 2020 at 10:25

    Tosi kauniit maisemat! Eikä ollenkaan paha matka lähteä Helsingistä tuonne seikkailemaan, laitetaan ehdottomasti korvan taakse tämä vinkki.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, heinäkuu 1, 2020 at 15:15

      Kiva juttu, jos tiedänkin tulee lähdettyä Valkmusaan! Todellakin ajomatkansa väärti. 🙂

  • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, heinäkuu 3, 2020 at 16:40

    Valkmusasta olen kuullut, mutta en tarkalleen tiennyt missä se sijaitsee. Keväällä tuli lähiseutujen luontopolkuja kierreltyä, mutta kun ilmat lämpenivät niin siirryimme enenevissä määrin mökille . Myös päiväreissut muihin kaupunkeihin tulivat ohjelmaan. Oliko tuolla paljon hyttysiä tai muita pörriäisiä?

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, heinäkuu 7, 2020 at 10:45

      Jonkin verran hyttyset kyllä söivät alkumatkasta, mutta ei mitenkään hurjasti! Muitakaan öttiäisiä ei näkynyt kovinkaan paljon. Joskus jo vaikka yöpyy Porvoossa tai Loviisassa voi tehdä pienen koukkauksen Valkmusaan. 🙂

  • Reply Ailajajuha lauantai, heinäkuu 4, 2020 at 12:02

    Kiva vinkki juuri nyt, kun kesää on jäljellä ja aikaa. Taidan ottaa vinkkisi vastaan ja miettiä noiden maisemien näkemistä ruskan aikaan. Kiitos!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, heinäkuu 7, 2020 at 10:46

      Kiva kuulla, että tie vie syksyllä Valkmusaan! Voin kuvitella, miten hieno se on ruskan aikaan. 🙂

  • Reply EVELIINA / REISSUKUUME perjantai, heinäkuu 31, 2020 at 22:52

    Suopuistot best! Valkmusa oli itselleni entuudestaan vieras, mutta postausta lukiessa mielenkiintoni kyllä heräsi 🙂 Täytyy yrittää mahduttaa reissu sinne vielä näihin viimeisiin lomapäiviin 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, elokuu 6, 2020 at 14:42

      Valkmusa on mullekin ollut vieras ennen tätä kevättä, kun aloin varta vasten etsimään lähellä olevia kansallispuistoja. Se on kyllä vierailun arvoinen paikka. 🙂

    Leave a Reply