Vantaa | toukokuu 2020
Edellisessä kirjoituksessani ihasteltiin Liesjärven kansallispuistoa Kanta-Hämeen Tammelassa. Innostuimme poikamme kanssa retkeilystä niin paljon, että päätimme heti seuraavana päivänä lähteä toiseen kansallispuistoon. Nyt vuorossa oli vain vartin automatkan päässä odottava Sipoonkorpi.
Olemme kerran aikaisemminkin käyneet Sipoonkorven kansallispuistossa, silloin kävelimme Byabäckenin luontopolun. Rehellisyyden nimissä se reitti ei ollut mielestäni kovin kummoinen, joten nyt suuntasimme eri puolelle kansallispuistoa Storträskin järvireittiä kohden.
Kauniin järven luo vievä reitti lähtee Tasakalliolta (Tasakalliontie 1, Vantaa), jossa on kaksi pysäköintipaikkaa. Reittiä lähinnä oleva parkkipaikka oli jo täynnä, mutta 300 metrin päässä sijaitsevalle lisäparkkikselle mahtui oikein hyvin.
Storträsk sijaitsee vain kilometrin päässä Tasakalliolta ja matka on mentävissä helposti vaikka lastenrattailla. Meillä oli ajatuksena kuitenkin myös kiertää järvi, joten rattaat jäivät kotiin ja iloinen retkeilijäpoika laitettiin taas kantoreppuun.
Storträskillä on kaksi tulentekopaikkaa, joista toinen löytyy heti esteettömän reitin lopusta järven pohjoispäästä. Siellä on myös järven ainoa kuivakäymälä, jonne mahtuu vaikka pyörätuolilla. Toinen tulipaikka sijaitsee järven vastakkaisella rannalla ja sinne päästäkseen on käveltävä hauska pitkospuureitti. Me lähdimme kiertämään Storträskiä vastapäivään.
Reitti kulkee todella lähellä järven reunaa upottavalla suomaalla, joten voisin kuvitella sen olevan aika haastava esimerkiksi vilkkaan taaperon kanssa. Varsinkin kun osa pitkospuista on juuri ja juuri maan pinnalla – vedenpitävät kengät ovat täällä tarpeen. Eniten tasapainoilua tarvittiin järven lounaisnurkassa.
Tällä vastarannan tulipaikalla oli muutamia seurueita, joista aika moni näytti kalastavan. Se ihmetytti, koska lähimaastossa oli paljon kylttejä, joissa kiellettiin kalastus, ja ainakin itse käsitin nimenomaan, että kielto olisi koskenut sitä aluetta, jolla olimme.
Kuten Liesjärvellä, päästimme pojan kantorepusta hetkeksi ”jaloittelemaan” samalla, kun itse söimme eväitä.
Taukopaikalla huomasin, että läheiselle Gumböle träskille oli merkitty reitti. Se yllätti, sillä sitä ei näkynyt Sipoonkorven pdf-kartassa. Koska järvelle oli Storträskiltä vain kilometri matkaa, päätimme jatkaa reippailua vielä lisää.
Matka Gumböle träskille vei pitkin juurakkoista ja epätasaista metsäpolkua, eli se ei sovellu myöskään lastenrattaille. Itse järvi oli selkeästi rauhallisempi kuin Storträsk – paikalla oli vain muutama seurue. Hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa. Oli rauhoittavaa vain seurata rauhallisen järven hentoa liplatusta.
Gumböle träsk on muuten selvästi suojaisampi järvi kuin Storträsk. Aivan sen rantaan ei pääse yhtä helposti, sillä puut ja korkeat heinänkorret kasvavat vesirajassa.
Täältä takaisin Tasakalliontien pysäköintipaikalle on matkaa hieman alle pari kilometriä. Parkkipaikalle pääsisi Gumböle träskiltä ilmeisesti jotain suorempaakin reittiä, mutta me päätimme palata takaisin merkittyä reittiä Storträskin kautta.
Retkikomppanian uusimmalle jäsenelle retki oli näemmä sen verran pitkästyttävä, että hän päätti ottaa kantorepussa nokkaunet.
Suosittelen lämpimästi Storträskin reittiä ja jatkamaan sieltä vielä Gumböle träskille. On aivan parasta, että vartin päässä kotoa odottaa rauhallisia metsäjärviä ja rehevää kuusimetsää.
Oletko retkeillyt Sipoonkorven maisemissa?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
10 Comments
Ollaan käyty retkeilemässä Sipoonkorvessa! Byabäckenin luontopolku ei tosiaan meidänkään mielestämme ollut kovinkaan säväyttävä, mutta Kalkinpolttajanpolju ja siellä Högberget ovat hienoja. Tuo polku on tosin selvästi haastavampi ja korkeuseroja on jonkin verran. Storträskin järvireittiä ei olla kuljettukaan, mutta se vaikuttaa kyllä kauniilta reitiltä.
Pitäisi alkaa tekemään omaankin blogiin entistä enemmän juttua näistä kansallispuistoista, sillä kamera kulkee kuitenkin aina mukana ja ollaan käyty jo suurimmassa osassa Suomen kansallispuistoista ja tykätään kulkea niissä erittäin paljon.
Tuota Högbergetiä meille suositeltiinkin ja se ajateltiin käydä katsomassa joku kerta. Sieltä Tasakallion pysäköintipaikaltahan pääsisi sinnekin helposti. Tosiaan suuri suositus Storträskille!
Ja ehdottomasti kannattaa tehdä juttuja, varsinkin nyt kun kotimaanmatkailu kukoistaa ulkomaanmatkailun sijaan lukijat etsivät paljon tietoa kansallispuistoista. Mä tahtoisin käydä jokaisessa Suomen kansallispuistossa, nyt vasta ihan kourallinen käytynä. 🙂 Hienoja kohteita meidänkin mielestä.
Tavoitteena olisi Sipoonkorvella käydä retkeilemässä, vielä en ole siellä käynyt. Toivottavasti sielläkin pääsisi käymään mahdollisimman pian, oli hiukan jo mietinnässä kesäksi. Ehkä siirtynee syksyyn, mutta toivottavasti pian. Upeita maisemia näyttää olevan ja se on hyvä, että opettaa muksut pienestä pitäen retkeilyyn.
Sipoonkorpi on kyllä näppärä retkikohde varsinkin jos aikoo yöpyä täällä Helsingin seudulla. Rauhallisia ja kauniita paikkoja, joten tänne vain. On kyllä tosiaan kiva, että jo näin pienen kanssa voi retkeillä. 🙂
Monta kansallispuistoa on Suomessa vielä käymättä. Voisinkin tuonne lähteä joku viikonloppu yhdistäen samalla Helsingissä ystävien näkemisen. Metkoja nimiä eri kohteille jätetty, varmaan luonnistuisi ruotsintaitajalta noiden lausuminen kunnialla. 😀
Joo itsekin havahduin, että Suomessa on kyllä hirveät määrät kansallispuistoja ja siinä menee oma aikansa, jos haluaa päästä käymään niissä kaikissa. Sipoonkorpi on kyllä tosi hyvin yhdistettävissä Helsingin reissuun. 🙂 Nimet on joo tietysti på svenska koska Sipoo on kaksikielinen. 😀
Molemmilla järvillä olen käynyt, mutta siitä on paljon aikaa. Silloin sinne ei oltu rakennettu mitään retkeilyinfrastruktuuria. Esimerkiksi Fiskträskillä olen laskenut tipuja ennen muinoin, kun ei ollut gpsissä karttaa. Menin sinne pimeässä metsässä GPS:in viivan johdattamana kaikkien rääseikköjen läpi ja alas kalliojyrkänteitä. Näin kurjen uimassa.
Fiskträskistä en ollutkaan kuullut, näytti olevan kartassa aika jonkin matka päässä näiltä järviltä. On ollut varmasti todella rauhallista siellä ennen kansallispuistoaikaa ja tätä kaikkea infraa. Ei ollut mitenkään päätä huimaavasti porukkaa edes meidän visiitillä, mikä vähän yllätti.
Ihanaa seurata taaperon innostusta matkan aikana kuvissa! Ensin naurattaa ja lopulta tulee uni <3
Näyttää kyllä hurjilta nuo parit kohdat taaperon kanssa.
Joo hänen kanssaan on kyllä niin hauskaa retkeillä nyt kun hän viihtyy kantorepussa niin mainiosti! <3