Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Raskaana reissussa

maanantai, helmikuu 24, 2020

Kun raskaustesti näyttää positiviista, tietää se väistämättä muutoksia reissuelämään. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että reissaaminen pitäisi lopettaa – on vain muutamia asioita, joita pitää ottaa huomioon.

Oma testini näytti kahta viivaa viime vuoden helmikuussa, jolloin tiedossa oli vasta yksi buukattu reissu New Yorkiin. Matka ajoittui huhti-toukokuun vaihteeseen, jolloin olin juuri siirtynyt raskauden toiselle kolmannekselle.

Reissasin raskaana ollessani yhteensä viidessä maassa: Yhdysvaltojen lisäksi Hollannissa, Itävallassa, Slovakiassa ja Sloveniassa. Kerron nyt kokemuksiani näistä maista raskaana olevan näkökulmasta. Ne kaikki ovat turvallisia kohteita raskaana olevalle, toisin kuin vaikkapa maat, joissa tavataan malariaa tai denguekuumetta.

Kirjoitan myös yleisemmin raskaana matkustamisesta, joka on oman kokemukseni mukaan aivan yhtä mukavaa kuin ilman masuasukkia reissaaminen. (Minäkin inhoan tuota sanaa, mutta nyt mommybrainit kieltäytyivät keksimästä mitään muuta sanaa.)

Raskaana New Yorkissa

Kuten jo mainitsin, New Yorkin -matkan aikaan olin raskauden toisella kolmanneksella. Toinen kolmannes on yleensä kaikista otollisinta aikaa matkustaa hyvin yksinkertaisista syistä: maha ei ole vielä suuren suuri, energiaa on enemmän kuin viimeisellä kolmanneksella, ja jos on kärsinyt alkuraskauden pahoinvoinnista, se helpottaa yleensä tässä vaiheessa.

Oma raskauteni oli alusta loppuun ihanan helppo tapaus, että sikäli matkustaminen olisi voinut tulla kyseeseen myös ensimmäisellä tai kolmannella kolmanneksella. Kokemuksia niinä ajankohtina matkustamisesta on kirjoittanut Kati Lähinnä kauempana -blogissaan.

Lento Helsingistä New Yorkiin kestää noin kahdeksan tuntia, mutta toisella kolmanneksella pitkäkin lento on vielä turvallinen. Toki raskauden aikana on kohonnut riski veritulpan saamiseen, joten tiukat lentosukat ja säännöllinen jaloittelu ovat ensiarvoisen tärkeää. Viimeisen raskauskuukauden aikana eli viikosta 36 eteenpäin näin pitkiä lentoja on THL:n mukaan syytä välttää. Sen sijaan lyhyistä, maksimissaan parin tunnin lennoista ei ole haittaa viikolle 38 asti.

Kokemukseni mukaan ylivoimaisesti suurin ongelma raskaana reissatessa on sama kuin Suomessa: mitä suuhun voi panna ja mitä ei. Ulkomailla näissä asioissa täytyy olla tietysti vielä tarkempi kuin Suomessa. Alkoholin suhteen ei ole ongelmaa: sen kuin jättää pois!

Oliko New York helppo kohde raskaana olevan ruokavalion näkökulmasta? Onneksi oli! Nyrkkisääntöhän on, että liha, kala ja kana on syötävä täysin kypsennettynä, maitotuotteet vain pastöroituna ja pehmeitä juustoja kuten homejuustoja tulee välttää. Salaateissa ja vihanneksissa piilee periaatteessa toksoplasman riski, jos ne ovat huonosti pestyjä. Myöskään ulkomaisia marjoja ei suositella syötävän kuumentamattomina.

New York on tietysti ruuan suhteen ihana aarreaitta, jossa syötävää riittää yllin kyllin ruokarajoitteiden puitteissa. Me söimme äitini kanssa todella paljon italialaista, koska hotellimme sijaitsi Chinatownin ja Little Italyn kulmilla. Pastan päälle voi huoletta ottaa parmesania, siinä listeriabakteeri ei pääse kehittymään vaikkei juustoa olisikaan pastöroitu.

Jopa kuuluisat lihaleivät eli pastrami sandwichit ovat täysin ok raskaana ollessa. Lihan ulkonäkö voi hämätä, koska se on kauttaaltaan vaaleanpunaista. Mutta ei hätää – pastrami on moneen kertaan kypsennetty: ensin suolaliemessä, jonka jälkeen se vielä savustetaan ja höyrytetään. Paras paikka maistella näitä herkkuja on legendaarinen Katz’s Deli.

Tilaamansa lihan kypsyydestä voi helposti varmistua kysymällä – samaa ei voi aina sanoa maitotuotteiden pastöroinnista. ”Is it pasteurized?” onkin yksi raskaana olevan matkailijan yleisimmistä lauseista.

Ensimmäisen kerran väläytin luottolausetta hotellimme läheisessä aamiaispaikassa Two hands. Himoitsin hipsterikahvilan jogurttigranolaa sen verran, että halusin varmistua myös sen turvallisuudesta. Seurasi hyviä uutisia paksuna olevalle: New Yorkissa on laitonta myydä tai tarjota pastöroimattomia maitotuotteita muualla kuin farmilla suoraan kuluttajalle. Näin ollen uskalsin herkutella koko matkan jogurtilla, gelatoilla ja bagelpaikan tuorejuustollakin ilman pelkoa listeriasta.

Hyvä fyysinen olo on tietysti erittäin tärkeää matkalla, jotta reissusta voi nauttia. Osa New Yorkin -matkan onnistuneisuutta oli myös se, että saatoin mahassa kasvavasta ihmistaimesta huolimatta taivaltaa päivittäin melkein 20 kilometriä.

Ihan niin reipas Nykissä ei tarvitse olla – kiitos loistavan metroverkoston, jolla pääsee vaivattomasti lähes kaikkialle. Joten tästäkin näkökulmasta New York on mainio kohde raskaana matkustaessa.

Yhden ainoan kerran asioimme ravintolassa, jossa minun oli jätettävä oma ruokani syömättä. Olimme vietnamilaisessa ravintolassa, joten tietenkin halusin syödä pho-keittoa. Menun yksi sivu oli kokonaan omistettu tälle vietnamilaisherkulle ja vaihtoehtoja taisi olla jopa seitsemän.

Tilasin ensimmäisen keiton, jossa mainittiin brisket eli naudan rintapala. Varmistin tarjoilijalta, että brisket on well done. Makunystyräni alkoivat välittömästi kuplia odotuksesta.

Pian keitto tuotiinkin pöytään, mutta edessä oli yllätys. Brisketit olivat kyllä täysin kypsiä, mutta keitossa killui useita täysin raakoja kimpaleita naudan jännepaloja. Ilmeisesti olin tilannut jonkun erikoisversion pho-keitosta.

Siinä me sitten riitelimme tarjoilijan kanssa, olisiko hänen kannattanut mainita, että kyllä rintapala on täysin kypsää, mutta mukana on myös raakoja jännepaloja ja muita tunnistamattomia vaaleanpunaisia ruhonosia.

Raskaana Hollannissa

Hyvin yllättäen entinen kotimaani Hollanti osoittautui kaikista haastavimmaksi maaksi matkustaa raskaana ollessa. Vietimme Utrechtissa pidennettyä viikonloppua touko-kesäkuun vaihteessa, kun vaihtariajan kämppikseni meni naimisiin miehensä kanssa.

Majoituimme kahtena yönä viihtyisässä boutiquehotelli The Eyessa, jonka aamiaisella oli valittavana jogurttia granolalla ja marjoilla tai sitten paahtoleipää. Halusin mielummin jogurtin, joten ajattelin vielä varmistaa, että se on pastöroitua.

Tarjoilija ei osannut sanoa, joten meni kysymään keittiöstä. Sieltäkään kukaan ei osannut sanoa, joten hän tarjoutui ystävällisesti menemään kysymään kaupasta, josta he jogurtin hankkivat. Tässä vaiheessa totesin, että jos jogurtti on ostettu kaupasta, se mitä ilmeisimmin on pastöroitua.

Keskustelun innoittamana selailin jogurtti- ja maitopurkkien etikettejä Albert Heijnissa. Missään niistä en löytänyt mainintaa pastöroinnista, mutta se kertoo mielestäni enemmän siitä, että pastörointi on niin perusjuttu, ettei sitä välttämättä edes mainita.

Kaikille se ei tosin tuntunut olevan perusjuttu. Kun tilasin kahvilassa porkkanakakun ja kysyin kassatyöntekijältä, onko siinä käytetty tuorejuusto pastöroitua, kassa kysyi minulta, mitä se tarkoittaa. Voi morjens. Kun selitin hänelle, hän kohautti olkiaan ja totesi ”I don’t think so”. Otin juustokakun silti. Porukka on välillä on kyllä niin pihalla.

Suurimpiin ongelmiin jouduinkin sitten näissä ystäväni häissä. Olin etukäteen vastannut ruokarajoitteista yleisesti, että voisin syödä vain pastöroituja maitotuotteita, täysin kypsää lihaa ja kalaa ja että kasvisruoka tai vegaanivaihtoehto olisi mitä luultavimmin sopiva.

Hääateria ei ollut buffet vaan kolmen ruokalajin päivällinen, mikä on aina vähän kinkkisempi juttu, kun ei saa itse valita lautasensa sisältöä. Alkuruuaksi eteeni kiikutettiin annos, joka näytti olevan mozzarellaa ja tomaattia. Kun mainitsin tarjoilijalle, ettei mozzarella olisi minulle sopivaa, hän kertoi sen olevan burrataa eli mozarellan ja kerman sekoitusta – eli toisin sanoen ihan yhtä huono vaihtoehto minulle. Hän ehdotti, että jos juusto ei kelpaisi, söisin sitten toista alkuruokaa eli kylmäsavustettua lohta. Vaivaantuneisuuteni kasvoi taas lisää, kun yritin selittää, että lohikin olisi huono vaihtoehto, koska se ei ollut lämminsavustettua lohta.

Päädyin syömään burratan, koska oli valittava kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huono. Ainakin he vakuuttivat, että burrata olisi tehty pastöroidusta maidosta, joten päätin luottaa siihen.

Pääruuan saapuessa pöytään löysin edestäni naudanlihapihvin, joka oli tietysti jätetty mediumiksi. Pöydässämme istuvat mukavat hollantilaiset alkoivat selittää puolestani tarjoilijalle, että pihvini täytyisi paistaa kunnolla, olinhan raskaana. Tässä vaiheessa tarjoilija suhtautui asiaan hollantilaisella suoruudella ja tiuskaisi kovaan ääneen: ”YES, WE KNOW THERE’S A PREGNANT LADY HERE.”

Hollannissa ei selkeästi olla yhtä tarkkoja ruokarajoitusten kanssa kuin Suomessa – en tiedä ollaanko missään. Pöydässämme istuvat paikalliset kertoivatkin, että Hollannissa mikään virallinen taho ei kerro odottavalle äidille, miten hänen tulisi syödä raskauden aikana. Naisten on itse otettava selvää ruokarajoituksista.

Kenties olinkin suomalaisen hysteerinen ja turhan tarkka, koska listerian saaminen on yleisesti ottaen hyvin epätodennäköistä. Suomessa todetaan raskaudenaikaisia tapauksia vain muutama vuodessa.

Häiden jälkeisenä yönä minulle iski kuitenkin raju ripuli, jonka aikana kirosin syömäni burratan ja sen hemmetin porkkanakakun. Olin aivan varma, että olin voittanut listerialotossa, koska yksi sen oireista on ripuli. Imodium ei muuten ole sallittu raskauden aikana, vaan silloin voi käyttää esimerkiksi Precosaa.

Liskojen yön jälkeen palasin elävien kirjoihin. Kun soitin Suomessa neuvolaan, pitäisikö olla huolissaan, vastaus oli kielteinen. Totesivat vain, että kannattaa olla tarkka siitä, mitä suuhunsa pistää.

Yrityksestä ei ainakaan jäänyt kiinni.

Raskaana Itävallassa

Jos Hollannissa tunsin olevani vaivaksi, Itävallassa saimme ainoana kaikista tässä mainitsemistani kohteista myönteistä huomiota pallomahani takia.

Esimerkiksi Zu den 3 Hacken -ravintolassa pyytäessämme pöytää kahdelle, tarjoilija korjasi vitsikkäästi, että kolmellehan. Sama tarjoilija jututti meitä useaan otteeseen tulevaan jälkikasvuumme liittyen. Kun kerroimme, että saisimme pojan, hän innostui silminnähden.

Samanlaisia reaktioita sain muuten läpi raskauden. ”Poika tulee? Hyvä!” Luojan kiitos ei sentään tyttöä. Ja elettiin vuotta 2019.

Raskaan liharuuan Itävalta oli tällaiselle sekasyöjälle helppo kohde. Sen sijaan veljeni vaimolla oli Tšekissä paljon enemmän ongelmia – hän kun ei syö punaista lihaa. He kertoivat myös, että eräässä tšekkiläisessä baarissa he olivat yrittäneet tilata alkoholittoman oluen. Siihen heille oli vastattu, että baari myy olutta. Piste.

Itävallassa sentään alkoholiton olut oli yleensä hyvin saatavilla, ja kasvisruokapaikkojakin voisi kuvitella löytyvän enemmän kun Tšekissä.

Koska Itävalta oli kolmas maa, johon raskaana matkustin, aloin olla jo hieman kyllästynyt ainaisiin ”Is it pasteurized” -uteluihin. Jos mieleni teki apfelstrudelia, en välttämättä enää kysellyt, oliko kermavaahto pastöroitua. Aloin luottaa, että varmasti oli.

Wienissä söin aamupalalla jopa marjoja, vaikken ollut varma, mistä maasta ne olivat. Kerran vain, mutta silti. Aloin olla luottavainen.

Tämä reissu, johon Itävaltakin kuului, oli hieman yli viikon matka Itävaltaan, Slovakiaan ja Sloveniaan. Olin aivan toisen kolmanneksen viimeisellä viikolla. Niinpä hommasin ennen matkaa itselleni raskaustodistuksen, joka on pakollinen suurimalla osalla lentoyhtiöistä viikon 28 jälkeen. Kyseessä on lääkärin allekirjoittama todistus, jossa vakuutetaan, että raskaus on edennyt siihen asti normaalisti.

Itse sain todistuksen työterveyden kautta, neuvolassa näitä ei välttämättä kirjoitella vaikka pyydettäisiinkin. Yksityiseltä tietysti saa todistuksen.

Siitä huolimatta, että kuorma oli tämän reissun aikoihin paljon raskaampi kuin Hollannissa tai New Yorkissa, edelleen askelmittari näytti iltaisin 17 000-20 000. Kun reissukiima iskee, pois tieltä risut, männynkävyt ja raskausmahat!

Wienissä tunsin kyllä myös uupumusta, varsinkin kun tarvoin helteellä Schönbrunnin prameissa huoneissa ja sen loputtoman valtavassa puistossa. Kaupungin julkinen liikennekään ei ollut mielestäni yhtään niin kätevä kuin vaikkapa New Yorkin.

Itävallan osuuteen kuului myös upea Grossglockenerin alppitie, josta pystyin nauttimaan aivan täysin rinnoin ja mahoin. Hohe Tauernin kansallispuiston alueella kulkeva maisemareitti on tietysti täynnä hienoja patikointireittejä, mutta todella nautinnollista on myös vain ajaa sen läpi.

Toisin sanoen road trip -painotteiselle reissulle voi hyvinkin lähteä, vaikka ei jaksaisi kävellä kuin lyhyitä matkoja kerrallaan. Eurooppa on täynnä huikaisevan kauniita autoreittejä, joita Lähtöportin Mika on blogissaan listannut.

Raskaana Slovakiassa

Slovakian kokemukseni rajoittuvat päiväretkeen Bratislavassa. Mitään sen suurempia erikoispiirteitä raskauteen liittyen ei täällä ollut, mutta yhden asian tahdon nostaa esiin. Missään muualla ei olla loukkaannuttu kysymyksestäni pastöroimiseen liittyen.

Oli kuuma päivä ja joka puolella näkyi houkuttelevia gelaterioita. Kävelimme yhteen sisään, ja päätin varmistaa, oliko heidän jäätelönsä valmistettu pastöroidusta maidosta. Tiskin takana seissyt mies sanoi, että gelatot tulevat italiasta eivätkä ole heillä tehtyjä. Sitten takahuoneesta haettiin maitopurkki, josta hän osoitteli, että kyllä Slovakiassa myydään pastöroitua maitoa, mitä oikein kuvittelen?

Olin siis onnistunut lähinnä vaikuttamaan snobbailevalta ja ilmeisesti vähän rasistiselta skandinaavilta, joka ei usko, että itäeurooppalaisissa maissa osataan edes pastöroida maitoja. Tuntui todella typerältä, joten eihän siinä voinut muuta kuin ostaa jäätelön.

En ole löytänyt varmaa tietoa siitä, selviääkö listeriabakteeri pakastamisesta. Siitä huolimatta lakkasin juuri tuon kohtaamisen jälkeen kyselemästä pastöroinnin perään. Ostin Bratislavassa vielä kertaalleen ja myöhemmin Sloveniassa todella monta kertaa gelatoa, enkä ollut varma, oliko ne tehty pastöroidusta maidosta.

Jos tulisin uudestaan raskaaksi, en jättäisi silloinkaan gelatoja syömättä. Toisaalta nykyään lähes kaikkialla myydään myös vegaanisia gelatoja, jotka ovat taatusti turvallisia.

Raskaana Sloveniassa

Matkamme jatkuttua Sloveniaan, en enää kysellyt pastöroinnin perään, mutta saatoin varmistella lihan kypsyyttä sitä tilatessani. Ljubljanassa näkyi mielestämme muuten selkeästi enemmän kasvis- ja vegaaniruokaa tarjoavia ravintoloita kuin Wienissä tai Bratislavassa.

Sloveniasta haluan nostaa esiin luontoretkeilyn: teimme maassa kolmen päivän aikana sekä raskaana olevalle erittäin sopivia retkiä että yhden varsin sopimattoman.

Pallomahalle sopivia päiväretkikohteita olivat esimerkiksi Bled-järvi ja sen lähellä sijaitseva Vintgarin rotko.

Bledillä voi vuokrata pyörän, kävellä tai soudella turkoosia järveä pitkin – ikoniseen järveen voi siis tutustua hyvinkin leppoisaan tahtiin.

Heinäkuussa Bledillä oli toki varsin hikinen meininki, ja täydeltä taivaalta porottava aurinko tuntuu raskaana ollessa yleensä normaalia tukalammalta. Näin kova altistus auringolle raskausaikana ei ole kovin suositeltavaa, koska kemiallisia suoja-aineita sisältävistä aurinkorasvoista voi imeytyä ihon läpi aineita, joissa on estrogeenin kaltaista aktiivisuutta. Raskaana ollessa kannattaakin käyttää fysikaaliseen suojaan perustuvia aurinkorasvoja eli esimerkiksi lasten rasvoja.

Vintgarissa taasen pääsi ihanasti aurinkoa pakoon. Rotkon reitti kulkee varjoisassa solassa, jossa ilma on ihastuttavan raikasta. Rotkoon on tehty erittäin helppokulkuinen väylä, jota pitkin kävellä. Matkan varrella on pieniä korkeuseroja, jotka eivät kuitenkaan vaadi kuin peruskuntoa.

Sitten se vähän sopimattomampi luontoelämys! Vietimme yhden yön lumoavan kauniilla Bohinj-järvellä, jossa meitä alkoi houkuttaa järven kiertäminen maastopyörillä.

En ollut koskaan aiemmin ajanut maastopyörällä, mutta ajattelimme, ettei se olisi juuri kummempaa kuin muukaan pyörällä ajo.

Meillä olisi kaksi tuntia aikaa kiertää järvi ennen kuin pyörävuokramme päättyisi. Harmaana roikkuva taivas enteili uutta sadetta, mutta ajattelimme ehtivämme alta pois.

Järven pohjoisreuna sukeltaa puiden ympäröimälle polulle metsikköön. Valitettavasti siellä alkoivat vaikeudet: rankka sadekuuro putosi niskaamme. Samaan aikaan maasto kävi yhä haastavammaksi, kun kapea polku täyttyi korkeista puunjuurakoista, jotka olivat sateesta niljakkaat.

Maastopyörällä kuuluisi tietysti ajaa mahdollisimman kovaa esteistä, koska silloin niihin ei kompastuisi vaan matka jatkuisi pomppuisasti, mutta sujuvasti. Tässä vaiheessa kokemattomuuteni maastopyöräilijänä muodostui ongelmaksi – en nimittäin todellakaan uskaltanut ajaa limaisia puulonkeroita päin kaatumisen pelossa.

Silloin rankkasateen liottamana, kellon tikittäessä ja metsäpolun jatkuessa kilometritolkulla yhtä vaikeamaastoisena, silloin todella tajusin, ettei tälle retkelle olisi kannattanut lähteä raskaana ollessa. Kaatumisella voisi olla kohtalokkaat seuraukset.

Ei auttanut kuitenkaan jämähtää paikoilleen vaan meidän oli päästävä pois pinteestä. Etenimme puoliksi taluttaen ikuisuudelta tuntuvan ajan metsäpolulla, minkä jälkeen vihdoin pääsimme viilettämään asfaltoitua tietä pitkin takaisin pyörävuokraamoon juuri ajoissa.

Jälkeen päin oli helppo hymyillä, mutta ensi kerralla miettisin tarkemmin, onko havittelemani luontoelämys turvallinen raskaana ollessa.

***

Summa summarum: reissaaminen raskaana ollessa oli aivan yhtä kivaa kuin ennen raskautta. Olisin voinut matkustaa mielelläni vielä viimeisellä kolmanneksellakin, mutta liian lähellä laskettua aikaa en enää tahtonut lähteä edes Viroon laivalla, koska jo kuukausi ennen laskettua aikaa vauva voi periaatteessa syntyä milloin vain.

Tärkeimmät aspektit raskaana matkustaessa ovat mielestäni oma vointi ja kohteen turvallisuus. Jos oma vointi on hyvä eikä kohteessa jyllää vakavia tauteja, ei muuta kuin raskauspöksyt jalkaan maailmalle!

Oletko matkustanut raskaana ollessa? Onko matkassa ollut ongelmia vai sujuiko kaikki hienosti?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Christa sunnuntai, maaliskuu 1, 2020 at 14:48

    Minäkin olen reissannut jokaisen raskauden aikana. Haastavinta oli yksi työmatka, joka sattui alkuraskauteen, enkä halunnut raskaudesta vielä huudella. Viiniä oli tarjolla joka aterialla ja tosi monta ruokaa oli sellaista, joissa oli sopimattomia ruoka-aineita. Muuten reissut ovat menneet ihan kivasti raskaana. Yllättävin oli Aruballa rv 25, kun snorklaamisesta ei tullut mitään, kun maskin kautta hengittäminen ahdisti niin kovasti.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, maaliskuu 2, 2020 at 14:48

      Oo, voin kuvitella tuon, kun yrittää vielä salailla raskautta ja sitten pitäisi keksiä tekosyy, miksei viini ja hyvä ruoka yhtäkkiä maistu. Kiva, että kuitenkin sullakin on mennyt reissut raskaana hyvin! Jännä tosiaan tuo ahdistus maskin kautta hengittämisessä, onneksi se ei ole kuitenkaan vaarallista.

  • Reply Hanneli /toisiinmaisemiin sunnuntai, maaliskuu 1, 2020 at 20:31

    Onneksi raskaudestani on jo yli 15 vuotta, sillä en taatusti jaksaisi pohtia ruokavaliota yhtään. Silloin kiellettyä oli lähinnä graavilohi ja homejuusto, ja niitä oli helppo vältellä. Siitä ajasta matkoilta on jäänyt silti parhaiten mieleen Kanarialla hiekkarannalla mahalle kaivamani kuoppa. Oli niin ihanaa maata pitkästä aikaa vatsallaan😂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, maaliskuu 2, 2020 at 14:49

      Haha joo ennen oli paljon helpompaa, samaa sanoi äitini! 😀 Ja osaan kyllä niin kuvitella sut tuossa hiekkakuopassa. :DD

  • Reply Periaatteen Nainen lauantai, maaliskuu 7, 2020 at 22:50

    Olen ollut kolmesti raskaana, enkä reissannut Tallinnaa ja Tukholmaa kauemmaksi – tämä harvinainen ajanjakso ei liity niinkään raskauksiin kuin muuten kiireiseen elämään. Mutta Espanjassa ja Karibialla asuessa on kyllä oppinut sen, että suomalaiset suositukset/rajoitukset on ihan omaa luokkaansa tarkkuudessaan (ottamatta mitenkään kantaa kuinka järkevää tai tarkoituksenmukaista se on).

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, maaliskuu 10, 2020 at 11:47

      Joo voin kuvitella, että muualla asuminen antaa kyllä perspektiiviä suomalaisiin suosituksiin. Ja tietty sekin, kun juttelee omalle äidille, joka muistuttaa, että vielä 30 vuotta sitten oli ok syödä aika lailla mitä vaan, kunhan alkoholia vältteli. Toki moni nykysuosituksista on tärkeitä, mutta joissain tilanteissa pipoa voisi vähän löysentää.

    Leave a Reply