Grossglockner Hochalpenstrasse | heinäkuu 2019
Alppimaisemat olivat yksi isoimmista syistä sille, että päätimme tänä kesänä suunnata juuri Itävallan ja Slovenian seuduille. Kun kerroin suunnitelmistamme mennä muun muassa Zell am Seehen, sain sekä Unelmatripin Jenniltä että Toisiin maisemiin -blogin Hannelilta vahvan suosituksen ajaa Grossglocknerin alppitietä pitkin.
En ollut koskaan kuullutkaan tiestä. Nopean googlailun sekä Jennin ja Hannelin valtavan suitsutuksen myötä kiinnostus heräsi välittömästi. He yhdessä monen muun kanssa kehuivat tien olevan kauneimpia, jolla olivat koskaan ajaneet.
Grossglockner Hochalpenstrasse on nimetty Itävallan korkeimman vuoren Grossglocknerin (3 798 m) mukaan. Lähellä nousee muun muassa sellaisia mörssäreitä kuin Sonnenwelleck (3 261 m), Fuscherkarkopf (3 331 m) ja Grosses Wiesbachhorn (3 564 m). Ne sijaitsevat Hohe Tauernin kansallispuiston alueella Itävallan eteläosassa. Alppitie on oiva päiväretkikohde, jos tukikohtana on esimerkisi Zell am See tai Kaprun. Salzburgista matkaa on autolla parisen tuntia.
Ostin meille lipun etukäteen nettikaupasta. Yhden päivän lippu maksaa 36,5 euroa per auto, mutta se ei todellakaan ole paha hinta niistä maisemista, jotka tiellä odottavat. Lipun voi ostaa myös etelän tai pohjoisen sisäänkäynniltä.
Me lähestyimme Grossglockneria etelästä käsin, koska olimme tulossa Slovenian puolelta Bohinj-järveltä. Vaikka navigaattori kertoi meillä olevan vielä matkaa, maisemat tarjosivat pitkän ajan upeita etiäisiä siitä, mikä meitä odottaisi edessä.
Etelän sisäänkäynti sijaitsee Heiligenblut-nimisen alppikylän vieressä. Komealla paikalla kököttävää pikkukylää on sanottu Itävallan kauneimmaksi. Me pysähdyimme Heiligenblutiin hetkeksi ihailemaan maisemia. Pilvisenä päivänä vuorten huiput eivät olleet terävimmillään, eikä kylä siksikään ehkä näyttäytynyt muita kohtaamiamme alppikyliä huikeampana.
Jätimme siis Heiligenblutin nopeasti taakse ja karautimme yhä ylemmäs. Saatoimme muutaman kerran laulaa ”Jos sun lysti on niin aja vuoristoon”. Mutta eihän tällaisissa maisemissa muutakaan voinut!
Mitä korkeammalle ajoimme, sen alemmas lämpotila tippui. Meillä oli kyllä pitkät housut ja takit mukana, mutta auton ulkopuolella odottava kylmyys yllätti silti.
Aluksi asteita oli noin kymmenen, mutta tuuli oli sitäkin purevampi. Kylmyydestä huolimatta pysähdyimme tämän tästä, koska emme voineet mitenkään ohittaa kaikkea näkemäämme. Onneksi Grossglocknerin alppitie on tehty maisemista nautiskeluun: tämän tästä tien molemmin puolin odottaa levennyksiä, joihin voi parkkeerata. Edessämme avautuvat maisemat saivat meidät aivan sanattomiksi.
Ajettuamme kotvan etelästä päin haarautui alppitie kahteen eri suuntaan. Länteen jatkuva tie päätyisi lopulta lähimmäksi Grossglockneria ja Itävallan pisintä jäätikköä Pasterzea, pohjoisessa odottaisi pitkä serpentiinitie aina toiselle sisäänkäynnille ja Zell am Seehen asti.
Me lähdimme tietysti ensin kuningasvuoren ja jäätikön suuntaan lämpömittarin laskeutuessa yhä hyytävämpiin lukemiin. Auton tuulilasiin iskeytyi pieniä, jäisiä vesipisaroita. Tuntui uskomattomalta, että olimme tällä samaisella reissulla grillanneet itseämme yli 30 asteen helteissä ja nyt auton ulkopuolella oli lähes pakkasta.
Vaikka ajoimme aivan reitin läntisimpään pisteeseen Kaiser-Franz-Josefs-Höhen näköalapaikalle, emme nähneet Grossglocknerin huippua sumun seasta. Lumihuippuiset vuoristot näyttivät silti upean mahtipontisilta näin läheltä.
Itävallan pisin jäätikkö Pasterze ei näyttänyt olevan ihan huippukunnossa. Osa voi selittyä vuodenajalla, mutta toisaalta Pasterzen tiedetään myös sulavan valtavaa vauhtia.
Hytistyämme hetken jäätikön äärellä käänsimme nokan kohti pohjoista ja Zell am Seetä. Vaikka suhasimme hetken samaa tietä pitkin, se ei tuntunut tippaakaan kyllästyttävältä. Miten näistä maisemista voisi saada tarpeekseen?
Valitettavasti pian sen jälkeen, kun olimme Zell am Seehen johtavalla tieosuudella, sumu nielaisi meidät kokonaan. Näkyvyys oli täysi nolla ja sadetta vihmoi jälleen tuulilasiin. Olisimme kovasti kaivanneet kaakaota ja kermavaahtoa, mutta mitkään huipun hiihtokeskuksien kahviloista eivät olleet auki.
Jouduimme siis köröttämään reilusti yli 20 kilometriä serpentiinitietä alas pohjoiselle sisäänkäynnille näkemättä ollenkaan meitä ympäröiviä maisemia. Kaakaot ja apfelstrudelit nautimme lopulta ihanan lämpimässä Ferleitenin eläinpuiston ravintolassa.
Arvatkaa vain, täytyykö meidän ottaa revanssi Grossglocknerin kanssa?
***
Tsekkaa myös Unelmatrippi-, Toisiin maisemiin – ja Lähtöportti-blogin postaukset Grossglocknerilta. Varsinkin Unelmatripin Jennillä ja Lähtöportin Mikalla on ollut aivan huippusää omalla reissullaan.
Oletko ajanut Grossglocknerin alppitietä pitkin?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
20 Comments
Grossglocker on todella hieno ja vaikuttava. Seuraaavaksi sitten matkareitille Italian Alppien suunnasta Jaufenpass ja Stelvio. Olen varma, että nautit niistä aivan yhtä paljon. Stelvio on näistä kolmesta minusta kaikkein upein.
Kiitos vinkeistä! Vielä on paljon kartoittamattomia teitä ajettavana Euroopassa! 🙂
Oih, miten ihanat kuvat. Tämä on ja pysyy kyllä toivelistalla paikoista, joissa vaan pitää käydä. Tai paremminkin teistä, jotka pitää päästä ajamaan!
Kiitos, siellä oli helppo ottaa ihania kuvia. 😀 Joo hyvä, että Grossglockner on sun listalla, täysin itseoikeutetusti! 🙂
Upeita maisemia! Vuoret saa mun sydämen kyllä läpättämään joka kerta.
Innokkaana roadtrippailijana tämäkin reitti on kyllä ehdottomasti päästävä jossain kohtaa itse kokemaan, kiitos vain matkakuumeen nostatuksesta 🙂
Sama homma täällä, vuoret on parasta! <3 Ja ole hyvä, on kiva saada muidenkin innokkaiden road trippailijoiden matkakuumetta nostettua! 🙂
Aina kun luen juttuja Itävallasta, en voi kuin olla pudistelematta päätäni, miksen silloin siellä asuessani (2012) halunnut nähdä elämää juuri sen oman oman alppilaaksoni ja Innsbruckin lisäksi. Olisi ollut niin paljon kaikkea mieletöntä nähtävää ihan vieressä! Onneksi ensi viikolla toinen työmatka Wieniin, jolloin on ehkä mahdollista käydä piipahtamassa Bratislavassa. Kokeilitteko Germknödeliä? 😉
Joskus kun löytää sen omalta tuntuvan paikkansa ei osaa kaivata hirveästi muualla, niin mullekin kävi Utrechtissa asuessani. Ei tullut juurikan käytyä kaupungin ulkopuolella, kun koko elämä pyöri siellä. 🙂 Germknödeliä ei kyllä tullut tällä kertaa testattua, piti oikein googlettaa, mikä se oikein oli. 😀 Hauskaa Wienin- ja Bratislavan-reissua sulle! Oon niin kade, kun muut pääsee matkustaa työreissuja, mulla ei ole koskaan ollut sellaista duunia.
Asumme poikaystäväni kanssa ensi vuoden Keski-Euroopassa, joten luvassa on matkoja myös Sveitsiin ja Itävaltaan. Vähän sillä silmällä katselenkin nyt blogeja. Mahtavia maisemia teillä ollut! Ja kyllä, täytyy kommentoida, että ikävä kyllä Alppien jäätiköt sulavat kovaa vauhtia ilmastonmuutoksen takia.
Huomasinkin, että teillä on upeita seikkailuja tiedossa ensi vuonna! Keski-Eurooppa on kyllä niin kiva sijainti asua, kun kaikki on niin lähellä. Toivottavasti tie vie ihan tänne Grossglockenerillekin. Juu, ei se Pasterzen tilanne ihan pelkältä kesätelalta vaikuttanut. :/
Grossglockner jäi meiltä huonon sään takia kokematta ja Zell Am See oli kanssa niin rankkasateinen, että mitään alppiunelmaa emme tällä kertaa kokeneet 😅 Ajeltiin Grossglocknerin sijaan Hallstattiin, mikä olikin ihana (mutta hyvin turistinen..) kokemus. Ihania kuvia ja maisemia!
Ah teillä oli siis vähän sama kuin meillä, tosin onneksi Grossglocknerista nähtiin edes osa. 😀 Hyvä, että Hallstatt oli sitten positiivinen kokemus. Olisi kyllä hienoa nähdä se jonain päivänä.
Kiva oli lukea postauksesi tuolta😊 nimittäin ajeltiin tuo kans reilu vuosi sitten, mutta oma postaus jäänyt tekemättä! Kauniita kuvia mahtipontisista maisemista. Hyvä että teillä oli hyvä vaatetus, itse hytisin kesämekossa x)
Hauskaa, että tekin ootte ajelleet täällä. 🙂 Vaatetusta olis kyllä voinut olla enemmän juuri siitä syystä, kun lämpötilat laski jopa sinne nollan tuntumaan. Sitä ei ihan osattu odottaa. 😀
Tuo on kyllä unelma! 🙂 Jostain kumman syystä, luulimme toissa talvena pääsevämme ajelemaan tuota tietä pitkin. 😀 Näin jälkeen päin ajatus helmikuisesta alppitiestä tuntuukin huvittavalta, mutta jostain syystä me kuitenkin ajattelimme sen olevan mahdollista. 😀 Jäi siis oikein hyvä syy palata joskus takaisin tuonne. 🙂
Voisin kyllä itsekin kuvitella astuvani samaan ansaan, ajattelisin varmaan, että kyllähän siellä aurataan! 😀 Mutta onneksi kesälläkin on varsin arktinen tunnelma eli talvisiin fiiliksiin pääsee silloinkin.
Tuo reitti täytyy pistää muistiin, vau! Harmi vaan, että sumun takia ette nähneet maisemia koko osuudelta. Ensi kesänä varmaan tehdään taas roadtrip jossain päin Eurooppaa, joten Itävalta ja Slovenia olisi todella vahva vaihtoehto. En saa Alpeista ikinä tarpeekseni!
Alpit ovat niin huikeita ja ne tarjoavat niin erilaisia juttuja eri maissa, ihan parasta! Road trip Itävallassa ja Sloveniassa on oikein hyvä vaihtoehto, varatkaa vain enemmän aikaa kuin me – kahdeksan päivää oli aivan liian vähän näille seuduille. 🙂
Heinäkuussa 2014 tuli mm. kurvailtua tuolla ja todellakin ihan mahtavassa säässä. Ei ollut sumua, mutta kylmähän ylhäällä aina on. On se komea tie!
Kiva, että teillä oli onnekkaat säät. Itsellä on todellakin olo, että uusiksi täytyy ottaa, jotta saa vielä enemmän irti. Kylmyys ei tosiaan haittaa, mutta sumu onkin sitten eri juttu.