Helmikuun kahdeksantena päivänä kuukautiset olivat jo yli viikon myöhässä. En kuitenkaan ollut millänsäkään, sillä lopetettuani pillerit Budapestin-matkalla yli kymmenen vuoden käytön jälkeen, ensimmäiset kuukautiset tulivat vasta pari kuukautta myöhemmin. Kroppa se vain etsii vielä omaa rytmiään, ajattelin.
Sitä paitsi, minulla ei ollut mitään oireita. Varmasti tietäisin, jos olisin raskaana.
No en tiennyt. Raskaustestin kontrolli-ikkunaan ilmestyi välittömästi vahva tumma viiva. Meille olisi tulossa vauva.
Tämä elämää mullistava uutinen sai aikaan varsinaisen ketjureaktion uusia elämänmuutoksia. Yhtäkkiä aloimme etsiä uutta kotia, vaikka yhden lapsen kanssa tietysti pärjäisi hyvin 76-neliön kaupunkikolmiossa. Asunnon sijaan ostimmekin tontin. Tontin! En ole ikinä unelmoinut asunnon rakentamisesta, mutta Pyrylle se on aina ollut suuri haave. Mikäs siinä, rakennetaan vain talo samaan aikaan, kun saadaan ensimmäinen lapsi. Syksyllä meillä on siis tiedossa parisuhteen todelliset herkkuajat!
Ja jotta voisimme rakentaa talon, meidän piti myydä rakas asuntomme Kalasatamassa. Joten enää en lenkkeile minulle niin tärkeissä merimaisemissa Mustikkamaan ympäri. Tällä hetkellä asumme vuokra-asunnossa Herttoniemessä, jossa on nyt yksi kaappi valmiina odottamassa lokakuussa syntyvää vauvaa. Vuokra-asunnon etsiminen Helsingistä oli muuten sellainen stressihelvetti, jota en toivo käyväni läpi enää koskaan.
Vauva! Tontti! Asunnon myynti! Vuokra-asunnon etsiminen! Muutto! Nämä kaikki asiat kytivät mielessäni kevättalvella, jolloin viimeksi raapustelin kuulumisia, mutta en kuitenkaan halunnut vielä silloin kertoa niistä julkisesti. Nyt maha on kuitenkin jonkin aikaa ollut sen näköinen, että mitkään viikonlopun fajitasfestit eivät menisi enää läpi.
Miten raskaus on sitten mennyt? Oikeastaan aivan ihanasti. En ole kärsinyt pahoinvoinnista ollenkaan ja kaikki on ollut vauvallakin aina todella hyvin. Alussa saatoin torkahdella sohvalle, kun katsoimme jotain tv-sarjaa. Töissä piti kantaa mukana pähkinäpussia, jotta en olisi simahtanut kesken palaverien. Muuttokin meni varsin mukavasti, vaikka sitä olin stressannut aika paljon etukäteen. Luulin, että minun pitäisi keskittyä sataprosenttisesti raskauteen enkä voisi sen aikana tehdä mitään niin stressaavaa kuin muutto. Nyt tuo koko ajatteluketju naurattaa.
Tiedän, että olen ollut harvinaisen onnekas, kun minulla on ollut näin helppo raskaus. Joskus aikoinaan kuvittelin, että raskaus tulisi varmasti olemaan yksi pitkä ja oksettava kiirastuli matkalla kohti vauva-arjen ensimmäisten kuukausien helvettiä. Mutta tämä onkin ollut aika ihanaa. Eniten on harmittanut, etten ole saanut syödä salmiakkia niin paljon kuin olisin halunnut. Ja senkin olen sitten korvannut suklaalla, korvapuusteilla, kekseillä, jäätelöllä…
Nyt olen siis raskauden viimeisellä kolmanneksella. Minulla on vielä viikko kesälomaa jäljellä, jonka jälkeen menen töihin enää viideksi viikoksi. Äitiysloma alkaa syyskuun alussa ja vauvan pitäisi syntyä lokakuun 7. päivänä. Suhtaudun asiaan sellaisella zenimäisyydellä, että en varmasti ole tajunnut vielä asian todellista laitaa. Yhtään tavaraakaan emme ole vielä hankkineet. En ymmärrä lastenvaunuista ja niiden lisäosista mitään.
Kiitos helpon raskauden, olemme voineet myös matkustaa normaalisti. Huhtikuussa reissasin äitini kanssa New Yorkissa, touko-kesäkuun vaihteessa olimme pidennetyn viikonlopun Hollannissa vaihtokaverini häissä ja vielä viikko sitten suhasimme pitkin Itävaltaa ja Sloveniaa. Jokaisella reissulla olen jaksanut kävellä helposti lähemmäs 20 kilometriä päivässä, mitä nyt alaselkää on vähän vihlonnut.
Erityisesti nyt tämän viimeisimmän reissun jälkeen tunsin haikeutta. Se oli meidän viimeinen reissumme ulkomaille ennen vauvan syntymää. Matkustaminen ei tule enää pitkään aikaan olemaan ihan samanlaista, ihan yhtä vaivatonta ja helppoa. Mutta tarvitseeko sen olla?
On itsestäänselvyys ettemme lopeta matkustamista, vaikka elämämme muuttuu perinpohjaisesti. Lapsen kanssa matkustaminen on eri tavalla maailmaa avartavaa, sanovat. Me unelmoimme nyt esimerkiksi keväisestä Japanin-matkasta. Sanoin joskus taannoin Pyrylle, että tahtoisin matkustaa Japaniin 30-vuotispäivieni kunniaksi, ja jos meillä sattuisi olemaan silloin lapsi, tulisi se mukaan. Minkähänlainen maa Japani on matkustaa lapsen kanssa? Mahtuuko luotijuniin myös beben ja rattaiden kanssa?
Toinen unelmani on se, että vuokraisimme Provencesta ranskalaisen maalaistalon vaikkapa kuukaudeksi. Sieltä käsin voisimme tehdä ihania road trippejä vaikkapa Pohjois-Espanjaan ja -Italiaan.
Ja edelleen hengissä on haaveeni siitä, että muuttaisimme joksikin aikaa ulkomaille tai viettäisimme muuten vain pidemmän, useiden kuukausien jakson jossain päin maailmaa. Pari vuotta sitten, kun sain vakituisen työpaikan, olin huolestunut siitä, tulisinko vielä toteuttamaan sen unelman. Sen aika ei ole ollut vielä, ja nyt kävi niin, että lapsi tulee ensin.
Yhtään matkaa ei ole siis varattu tulevaisuuteen, vielä. Nyt nautin kesäloman viimeisistä päivistä suurin piirtein Suomen kylmimmässä kolkassa Kainuussa, jossa lämpötilat tanssahtelevat noin kymmenen asteen tuntumassa. Eroa viime vuoden helteisiin on kaksikymmentä astetta. Ainakin nukumme paljon paremmin!
Onneksi kesäkuu oli suloisen lämmin ja esimerkiksi aina yhtä surkea juhannus olikin tänä vuonna säkenöivää järvivettä, saunomista, uimista, hyvää ruokaa ja alkoholitonta skumppaa.
Tulen kirjoittamaan jonkin verran juttuja raskauteen liittyen, mutta vaikka vauva kaappaa kohta elämäni aika täysivaltaisesti hetkeksi, ei se kaappaa blogia.
Vauva ei ole reissujen este, se on uusi reissukaveri!
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
30 Comments
Näinkin kuvan jo Instagrammissa ja nyt piti vielä tulla tänne toivottamaan hurjasti onnea! Paljon teillä on tosiaan tapahtunut muutoksia, mutta eiköhän kaikki mene nyt ja myöhemminkin omalla painollaan. 🙂
Ja Japani beben kanssa on varmasti oikein hyvä ja toimiva vaihtoehto. 😀
Kiitos kiitos! 🙂 Mäkin uskon, että kaikki menee ihan hyvin. Uusia jänniä asioita todella tapahtumassa. Ja mäkin uskon, että Japani on oikein hyvä maa matkustaa beben kanssa. 😉
Onnea teille ! Ihanaa kun saatte uuden reissukaverin. Ja reissulaverihan pääseekin heti kunnolla valloittamaan maailmaa kanssanne 😊
Onnea vielä kerran kaikkeen uuteen ja tulevaan !
Kiitos paljon! 🙂 Hän pääsee tosiaa kyllä joo alusta alkaen maailmalle katsomaan meininkiä. <3
Eihän se matkustaminen vauvaan tietenkään lopu, muuttaa vain vähän muotoaan. Paljon onnea uudesta maailmanmatkaajasta!
Kiitos Terhi! Ja ihan totta, se muuttaa muotoaan ainakin nyt seuraaviksi vuosiksi. 😉
Paljon onnea tulevasta perheenlisäyksestä! Tärkeimmät valmistelut on näemmä tehtynä, tavaraa ehtii ostaa ja sitä kuulemma myös ilmestyy nurkkiin ihan pyytämättäkin. Tsemppiä loppuraskauteen! 🙂
Kiitos paljon Maiju! 🙂 Heh joo, tärkein on valmisteltu jo, mutta kyllä tässä tietyt tavarat täytyy kasata ympärille ennen uuden tulokkaan syntymistä. Onneksi on iskenyt hirveä pesänrakennusvietti niin saadaan varmasti kaikenlaista aikaiseksi! 😀
Onnea uudesta reissukaverista ja ihania yhteisiä matkoja uuden kaverin kanssa! 🙂
Kiitos Virpi! 🙂
Paljon onnea teille! <3 Muistan, kun samoja asioita pohdittiin, että mitenhän matkustelun ja meidän kaikkien suunnitelmien käy. Ensimmäinen vuosi oltiinkin Suomen rajojen sisällä, kun matkustelu vauvan kanssa ei houkutellut jostain syystä. Toki samaan aikaan opiskelin Jyväskylässä asuen Turussa, että siinä oli vauvan kanssa reissaamista ihan tarpeeksi silloin.
Mutta ekan reissun jälkeen Vivianin ollessa 1v. on reissutahti kiihtynyt ja V onkin tosi helppoa reissuseuraa. Oon huomannut, että kaikki helpottuu koko ajan muksun kasvaessa, nykyään Vivianin ollessa jo 3v ei tarvitse murehtia korvikkeista, ruoista tai vaipoista yms. Ja tietty myös vähän vanhempi lapsi on kivempi jättää viikonloppureissun ajaksi mummolaan hoitoon, koska niitäkin hetkiä vaan tulee tarvitsemaan 😀 Pointti siis se, että vaikka aluksi vaikuttaisi, että vauvan kanssa matkustaminen tuntuu liian stressaavalta, niin kyllä se siitä vielä lähtee! Vauvavuoteen liittyy muutenkin niin paljon kaikkea uutta, ettei siihen välttämättä niin paljon reissaamista kaipaakaan. Toki kaikki erilaisia, mutta meillä meni näin 🙂
Kiitos Jenna tsempeistä! <3 Oonkin mielenkiinnolla nyt lukenut teidän reissuja, kun oma elämäntilanne liikahtaa samaan suuntaan. Tosi kiva kuulla sun kokemuksia, ja oon tosiaan huomannut, että paljon ootte reissanneet nyt perheenä. Se on tosi lohduttavaa ja kannustavaa! Itsestähän se on kiinni. 🙂
En yhtään ihmettele, että ensimmäisenä vauvavuonna pysyy Suomen rajojen sisällä, voihan se olla, että itselläkin olisi sellainen fiilis. Mutta katsotaan, päivä kerrallaan. 🙂
Onnea vielä tätäkin kautta <3 Paljon teille on ehtinyt tapahtua kevään aikana. Täytyy myöntää, ettei talon rakentaminen ja vauva kuulosta herkulliselta yhtälöltä, mutta kaikesta selviää. Me aikoinaan rakensimme nuorimmaisen ollessa alle vuoden ikäinen. Japanin reissukin onnistuu varmasti pienen kanssa. Hyviä vointeja sinulle ja toivottavasti nähdään vielä ennen pikkuisen syntymää 🙂
Kiitos Merja! <3 On kyllä tapahtunut, ei meinaa itsekään pysyä kaikissa uusissa käänteissä mukana. 😀 Talon rakennus ja vauva ei tosiaan ole herkkuyhtälö, mutta tekin näköjään selvinneet samasta haasteesta. 🙂 Japani olisi kyllä niin ihana! Toivottavasti jaksan kaiken vauva-arjen keskeltä vielä edistää sitä asiaa. Toivottavasti treffataan taas pian!
Onnea! Ainakin tuo talon vuokraaminen Ranskasta tai Italiasta tuntuu olevan useammankin ”lapsellisen” ystäväni matkustustapa lasten ollessa melko pieniä. Oma uima-allas ja oma lupa, mutta helppoja päiväretkikohteita lähellä.
Kiitos Pirkko! Juu se talo Ranskassa tuntuisi aika mukavan letkeältä tavalta matkustaa ja viettää vauvavuotta. Kenties ensi keväänä sitten. 🙂
Onneksi olkoon! 🙂 Minulla ei ole kokemusten lasten kanssa matkustamisesta, mutta Japanissa monilapsisessa perheessä asuneena voin todeta että Japani on lapsiystävällinen maa (jos ei lasketa työssäkäyviin äiteihin suhtautumista…) 🙂 Esteettömyysnäkökulmasta katsoen rattaiden (tai pyörätuolin) kanssa liikkuvien tulee hieman funtsia reittejään etukäteen. Japani on kuitenkin hieno maa vierailla, toimii varmasti pienenkin lapsen kanssa 🙂
Kiitos Maija! 🙂 Mielenkiintoista kuulla näkemyksiäsi Japanista, olen kuullut muualtakin, että on varsin lapsiystävällinen paikka. 🙂 Mutta senkin verran sain selville, että julkisissa voi tehdä rattaiden kanssa tiukkaa, ja tosiaan varmaan tuokin totta, että jotkit reittivalinnat voivat olla hankalia lapsen kanssa. Täytyy jatkaa selvittelyä!
Voi että, onnea kovasti! Hieno kuulla, että sulla on mennyt raskaus oikein mallikkaastit. Kaikkea hyvää loppuodotukseen ja vauva-arkeen!
Kiitos paljon! On kyllä ollut todella ihana ja helppo raskaus tähän mennessä, täytyy olla kiitollinen. 🙂
Ihanaa! Onnea paljon! Vauva ei todellakaan ole mikään este, vaikka matkustaminen varmasti kyllä muuttaa muotoaan. Ja niinhän sen pitääkin kun edessä on kokonaan uudenlainen elämänvaihe. Kaikesta jännityksestä, epävarmuudesta ja väsymyksestä, niin ihana elämänvaihe. Kaikkea hyvää!
Kiitos paljon, ollaan kyllä todella innoissamme! 🙂 Jep, muutos matkailussa tulee olemaan suuri, mutta siihen tulee varmasti uusia upeita mausteita mukaan. Uskon todella, että edessä on kaikesta huolimatta tosiaan ihana elämänvaihe. <3
Mukavia juttuja! Kyllä se vauvan ja perheen kanssa reissaaminen ehkä on sitä aidointa kun voi sattua ja tapahtua, tuo vähän lisämaustetta! Hyvin se menee! 👌
Kiitos tsempeistä Mirva! 🙂 On kyllä totta, että lapset tuovat oman lisämausteensa ja jännitystä matkaan. 😀
Paljon onnea perheenlisäyksestä (toiselta herttoniemeläiseltä 😉 ). Kokemuksesta voin kertoa, että kolmenkin kanssa voi kulkea ympäri maailmaa, joskin itsellä mukavuudenhalu vaikuttaa sen verran että mieluiten karkaan yksin pidemmille etapeille 😉 Mutta varmasti vauvastanne kasvaa hieno maailmankansalainen.
Kiitos! 🙂 Herttoniemessä on onneksi kivat vaunuttelumaastot, täällä on ihan hyvä viettää vauvan ensimmäinen vuosi ennen kuin päästää muuttamaan sitten uuteen kotiin. Ja positiviisten kokemusten kuuleminen on aina yhtä mieltä ylentävää! Kyllä, maailmankansalainen täältä varmasti tulossa. 😉
Hurjasti onnea! KIva kuulla, että kaikki on mennyt hyvin ja on ollut helppo raskaus. Ja mahtavaa, ettei lapsi ole jarruttanut muidenkaan haaveiden toteuttamista!
Kiitos Anna! On tosiaan ollut ihanan helppo raskaus. Ja ei tuo vauva tosiaan tule mikään este olemaan, vaikka matkustaminen jonkin verran muuttuukin väkisinkin. 🙂
Oiii isot onnittelut teille! <3 Voin samaistua tunteeseen Mustikkamaan suhteen, sillä se oli myös mun vakkari lenkkipolku kun asuttiin Kalliossa vielä. Onneksi Hertsikassa on paljon kivoja lenkkipolkuja ja Roihuvuoren se merenranta pätkä on tosi kaunista myös.
Kiitos kiitos! <3 Mustikkamaa on kyllä ihana, mutta täälläkin Hertsikassa on tosiaan superpaljon hyviä lenkkimaastoja, eli ei voi valittaa.