Eurooppa Huippureissut Yleinen

Itävallan ja Slovenian upea road trip kärsi sunnitteluvirheestä

lauantai, heinäkuu 13, 2019

Olemme kolme päivää sitten palanneet kotiin kahdeksan päivän road tripiltä, jonka aikana näimme Itävaltaa, Slovakiaa ja Sloveniaa. Mieli on kaksijakoinen. Reissulla näimme hienoja kaupunkeja ja hurmaannuimme upeista vuoristomaisemista. Samaan aikaan ajatuksia kalvaa selkeä itsesyytös: tämä reissu oli liian lyhyt näille kohteille.

Päivät 1-2: Hulppea Wien ei noussut suosikkikaupungiksi

Aikoinaan reilillä vuonna 2009 ihastuin palavasti Itävallan Salzburgiin. Wien sen sijaan ei ole koskaan noussut mielessäni sellaiseksi must-see-kohteeksi kuten vaikkapa Rooma tai Pietari.

Kuitenkin luettuani Sunnan vaihtarijuttuja One with the Alpenglow -blogista alkoi mielessäni itää ajatus Wieniin pääsemisestä. Mitä sitten vaikka kaupunki olisi kuin valtavan hulppea museo? Se voisi olla myös iloinen yllätys – ja samalla voisi myös korkata tunnin päässä olevan Bratislavan. Wieniin siis!

Saavuimme Wieniin aikaisin aamulla, joten meillä oli koko päivä aikaa vaellella sen valtavilla kaduilla. Pilvisestä säästä huolimatta lämpötila oli huumaavan lämmin.

Aloitimme kaupunkiin tutustumisen Wienin paraatikadulta Ringstrasselta 1. kaupunginosasta – eli juuri sieltä, mistä Sunna oli varoittanut pysymään poissa. Mutta en voinut vastustaa kiusausta: U-kirjaimen muotoisen alueen ympärille on pesiytynyt suuri osa Wienin tärkeimmistä nähtävyyksistä aina keisarisuku Habsburgien talvipalatsi Hofburgista Maria-Theresie-Platziin ja useisiin kuuluisiin puistoihin. Halusin aloittaa kaupungin haltuunoton ikäänkuin alusta ja kuoria sitä auki kuin sipulin kerroksia.

Siellä me sitten laahustimme ja ihmettelimme, miten uljasta ja valkeaa kaikki oli. Kaikki rakennukset olivat niin viimeisen päälle siistejä ja kauniita, että se tuntui jo melkein oudolta. Jo pelkästään Hofburgin palatsin alue oli niin valtavalta, että polvia alkoi heikottaa.

Mutta koska olen vähän kallellaan Euroopan keisarisukuihin, päädyimme tietysti poikkeamaan Hofburgissa sisällä. Ihailimme Habsburgien valtavan upeaa posliinikokoelmaa ja talvipalatsin pompöösejä huoneita lattialankkujen naristessa allamme kodikkaasti. Ainoastaan posliineja sai kuvata, mikä oli hieman harmi.

Hofburgista jaksoimme vielä viereiseen Burggardenin puistoon, jonka jälkeen luovutimme Ringstrassen valloituksen ja siirryimme sisemmäksi 1. kaupunginosassa. Oli saatava sacherkakkua. Paikaksi valikoitui Wienin vanhin perinteinen kahvila, vuonna 1824 perustettu Café Frauenhuber.

Sacherkakku ja Pyryn syömät pannukakut tekivät kyllä kauppansa, eikä palvelu ollut ihan niin koppavaa, mitä lukemani opaskirja lupasi. Tavallaan olisin toivonut sitä!

Seuraavan päivän vietin lähes yksinomaan Schönbrunnissa Pyryn golfatessa. Valtava pytinki on Habsburgien keisarisuvun kesäpalatsi ja Wienin kenties suosituin nähtävyys. Sinne pääsyn piti olla helpon metromatkan päässä, mutta liikenne olikin poikki omalta asemaltani, joten jouduin kiirehtimään korvaavaan bussiin, joka ei edes vienyt linnalle asti vaan jätti yhden metropysäkin päähän. Fiksua.

Schönbrunnissa vierailija pääsee näkemään jopa yli 40 huonetta, joista yhtäkään ei taaskaan saanut kuvata. Muistelin kaiholla Pietaria, jossa kameran sai antaa laulaa niin Eremitaasissa kuin Katariinan kesäpalatsissa.

Palatsin huoneiden jälkeen vaelsin puolestaan palatsin puutarhassa – sekin on nimittäin valtava. Yleensä käyn lomilla ylikierroksilla enkä tunne väsymystä tutustuessani uusiin paikkoihin. Nyt kuitenkin helle yhdistettynä Schönbrunnin vaikeisiin liikennejärjestelyihin ja sen massiiviseen kokoon kasvattivat yllättävän suurta tattia kupoliini.

Myöskään paluumatka ei sujunut kuin Strömsössä vaan jouduin tällä kertaa turvautumaan eri bussiin, joka vei taas ihan eri metrolinjalle. Vannoin, etten enää ikinä vaivaudu Schönbrunniin.

Mutta minnekäs päädyimmekään Pyryn kanssa syötyäni lounasta Nachsmarketilla (valitettavan huonossa ravintolassa)? No Schönbrunniin! Palatsin puutarhan suojissa sijaitsee nimittäin Schönbrunnin maauimala, joka kutsui meitä vilvoittelemaan kuumana päivänä.

Taaskin Schönbrunn teki kepposet, kun emme päässeet maauimalaan sisään kadulta, kuten Google Maps ehdotti. Talsimme siis ylimääräisen kilometrin ennen kuin pääsimme oikealle reitille puutarhan sisällä. Itse maauimala oli kuitenkin miellyttävä kokemus ja kuuman päivän pelastus.

Päivä kirotussa Schönbrunissa päättyi oikeasti huikeaan Mozart-konserttiin Musikvereinin kuuluisassa kultaisessa konserttisalissa. Vaikka konsertti on ilmiselvä turistihuvitus, me nautimme suunnattomasti Mozartin ja Straussin hittikimarasta.

Huolimatta siitä, että löysin aika paljon nuristavaa Wienistä, olisin kaivannut vielä kolmatta päivää. Homma tuntui jäävän jotenkin kesken, enkä ollut vielä ehtinyt tutustua siihen Wienin rennompaan ja tykättävämpään puoleen. Nyt olimme saaneet kaksi päivää Wieniä, jossa tee juodaan hauraankauniilta teekupposilta pikkurilli hienostuneesti pystyssä.

Päivä 3: Bratislava tuntui melkein turhalta päiväretkikohteelta

Olin siis suunnitellut niin, että yövymme Wienissä kolme yötä, mutta yhden päivän uhraamme tunnin junamatkan päässä olevalle Bratislavalle. Samalla saisin jälleen yhden uuden maan plakkariin, numeron 36.

Bratislavaa on kehuttu kauniista vanhastakaupungista, joka on reilun kilometrin päässä rautatieasemasta. Verrattuna Wieniin Bratislava tuntui mukavan pieneltä ja paikoin se toi mieleen Vilnan tai Tallinnan.

Oli jälleen kerran lähes tukahduttavan kuuma päivä (tiedän, ei saisi valittaa nyt kun Suomessa säät ovat niin hävyttömän huonot), joka sai meidät vaeltelemaan Bratislavan vanhankaupunin kujia hieman poissaolevina ja nuutuneita. Onneksi gelatopaikkoja oli melkein vieri vieressä!

Hieman keskustan ulkopuolelta löysimme oikeasti makean kirkon, Pyhän Elisabethin kirkon, joka tunnetaan myös Sinisenä kirkkona. Vahinko vain, ettei se ollut auki, olisi ollut mielenkiintoista kurkistaa tämän art nouveau -ilmestyksen sisuksiin.

Toinen paikka johon tykästyin oli Slovakian kansallisteatterin läheisyydessä oleva vehreä esplanadi Hviezdoslavovo námestie.

Kuumuudesta huolimatta jaksoimme myös nousta Bratislavan linnakukkulalle, jossa teimme kierroksen sisällä. Täällä ei oltu Wienin tapaan tiukkapipoisia kuvaamisen suhteen, mutta kuvattavaa oli rehellisyyden nimissä paljon vähemmän. Moni sinänsä kauniisti restauroidusta huoneista oli täysin tyhjiä. Yhdessä kerroksessa tosin oli huonekalunäyttely, jossa esiteltiin vanhoja huonekaluja eri vuosisadoilta. Osa huonekaluista oli varsin sieviä.

Linnan jälkeen olimme oikeastaan jo ihan valmiita palaamaan Wieniin, mutta valitettavasti juuri sinä tuntina junat olivat muuttuneet kerran tunnissa kulkevista kerran kahdessa tunnissa kulkeviin. Koska olimme jo raahautuneet rautatieasemalle, emme nähneet mieltä palata takaisin vanhaankaupunkiin – kävelyä oli tullut jo melkein 20 km.

Kauniista vanhastakaupungista huolimatta mietimme, saimmeko lopulta juuri mitään irti Bratislavasta. Totesimme, että päivän olisi voinut viettää mieluummin Wienissä. Vaikka kaupunki olikin hienoinen pettymys, se on osa matkustamisen viehätystä: koskaan et voi tietää, onko joku paikka mieleinen vai ei.

Silti mieleen hiipi harmittava ajatus. Oliko vika meissä vai miksi kumpikaan näistä kaupungeista ei saanut meitä läähättämään ihastuksesta kuten vaikkapa Rooma tai Los Angeles?

Päivä 4: Ljubljana hurmasi heti

Neljäntenä päivänä alkoi vihdoin matkan road trip -osuus, kun otimme Wienistä auton alle ja suhasimme neljän tunnin päähän Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan. Slovenia sai kunnian olla maa numero 37.

Minun ei tarvinnut talsia Ljubljanan katuja kuin alle tunnin, kun jo tunsin Roomasta tuttua kuplintaa. Sitä jotain, mikä puuttui Wienistä ja Bratislavasta, mutta oli täällä läsnä heti. Pidin. Todella, todella pidin Ljubljanasta.

Paitsi että Ljubjana oli hellä silmälle, se tuntui pienuudessaan ihanan sympaattiselta ja helposti lähestyttävältä. Kaupunkikohteissa on aina plussaa, kun paikkoihin pääsee helposti kävellen.

Ja vaikka Ljubljana on pieni, miten eloisa se olikaan! Kuljin ristiin rastiin Ljubljanica-joen molempia puolia ja ihmettelin, miten paljon ympärillä tuntui tapahtuvan. Kolmoissillalla katumuusikot soittivat energisiä trumpetti- ja rumpubiittejä, joiden tahtiin muutamat turistit tanssahtelivat.

Kivenheiton päässä sillalta Ljubljanan katedraalin pihalla seisoi valtavat määrät ruokarekkoja, joiden antimia hyväntuuliset ihmislaumat nauttivat kirkon portailla. Viereisellä kadulla saippuakuplamies viihdytti lapsia kuplateoksillaan.

Joen toisella puolella Slovensca Cestalla törrötti piano, jota ohikulkijat saivat soittaa. Ja sen vieressä kadulla esitettiin lastennäytelmää, jota oli leiritynyt katsomaan innostunut joukko vanhempia ja lapsia.

Keskustan humusta jatkoin vielä vähän matkan päähän Tivoli-puistoon, jossa nautin laskevan auringon suloisesta lämmöstä. Kun Tivolista bongasin vielä suuren puun, jonka alle oli tuotu yleinen kirjahylly ja lepotuoleja, olin aivan myyty. Voi Ljubljana, miten ihana oletkaan!

Päivä 5: Retki Bledille ja Vintgarin rotkolle

Ljubljanasta alle tunnin päässä sijaitsee kaksi todella kuuluisaa ja suositeltavaa päiväretkikohdetta. Toinen niistä on tietysti upea Bled-järvi, josta varmaan jokainen on nähnyt ihastusta herättäviä kuvia.

Me suuntasimme Bledille heti aamusta kello yhdeksän pintaan, jotta välttäisimme ruuhkat. Parkkipaikka löytyi tuolloin helposti, ja aurinko siritti jo silloin lämpöä ihanasti. Ilma ei siis ollut täysin kirkas vaan siinä oli havaittavissa samaa utua, jota todistimme aikoinaan Yosemitessakin.

Vuokrasimme veneen, jolla soutelimme järven keskellä olevalle saarelle. Saarella nököttävää kirkkoa kiinnostavampaa oli kuitenkin pulahtaa turkoosiin veteen, joten teimme sen vielä ennen kuin muutaman tunnin parkkiaikamme umpeutui.

Blediltä jatkoimme kymmenen minuutin automatkan päähän Vintgarin rotkolle. Kapeassa solassa kuljettava siltojen ja polkujen reitti on mielettömän kaunis. Helteisellä säällä Vintgarilla oli sitä paitsi ihanan viileää.

Ja miten monta kertaa vieressämme roiskiva vesi saikaan meidät hieraisemaan silmiämme. Vesi oli uskomattoman turkoosia ja kirkasta, vielä kirkkaampaa kuin Bledillä.

Vaikka Ljubljanallekin olisi mielellään uhrannut vaikka koko päivän, nämä retkikohteet olivat kyllä käymisen arvoisia. Varsinkin Vintgarin rotko teki vaikutuksen, vaikkei Bledin kauneutta käykään kiistäminen. Emme myöskään pitäneet Bledin turistimääriä mitenkään liiallisina, emme ainakaan näin aamutuimaan.

Päivä 6: Maastopyöräilyä rankkasateessa upealla Bohinj-järvellä

Kuudentena päivänä meillä oli ohjelmassa oikeastaan vain siirtyminen Ljubljanasta reilu tunnin päässä odottavalle Bohinj-järvelle. Triglavin kansallispuiston alueella sijaitseva Bohinj on monien mielestä Blediä paljon vaikuttavampi ja kauniimpi paikka. Vähemmät ihmispaljoudet ovat nekin plussaa.

Olimme saaneet tähän mennessä nauttia melkein liiankin tunkkaisista lämpötiloista, mutta tälle päivälle luvattiin ukkoskuuroja niin Ljubljanaan kuin Bohinjille. Niinpä kun Ljubljanassa oli vielä aamupäivällä aurinkoista, päätimme viettää siellä vielä hetken ennen kuin karautimme Bohinjille.

Matkalla Bohinjille satoi rankasti, mutta tullessamme paikalle taivas sinersi jälleen. Jo ensimmäinen vilkaisu peilikirkkaalle Bohinj-järvelle sai rakastumaan paikkaan. Vaikka pidimme Blediä kirkkaana ja upeana järvenä, ei se ollut mielestäni mitään verrattuna Bohinjin tyyneen kauneuteen ja rauhaan.

Olimme vakaasti päättäneet pitää lepopäivän, koska olimme kaikkina muina päivinä kävelleet noin 20 kilometriä joka päivä. Mutta Bohinjilla emme voineet vastustaa kiusausta ja maastopyöräillä järven ympäri. Sehän olisi vain 12 kilometriä!

Mukavasti alkanut pyörälenkki hankaloitui kuitenkin varsin pian, kun taivas repesi täysin. Istua kökötimme jonkin aikaa ison kuusen alla ja odottelimme, josko kuuro lakkaisi. Ei se lakannut. Oli pyöräiltävä eteenpäin maastossa joka oli paikoin todella haastava isoine kivineen ja juurakkoineen.

Vähempikin määrä ekstremeä olisi riittänyt ensimmäiselle maastopyöräkokemukselle, mutta ainakin kyseessä oli varsin ikimuistoinen kokemus.

Päivät 7-8: Grossglocknerin kautta pilviselle Zell am Seelle

Sateiden täyttämän illan jälkeen heräsimme aurinkoiseen aamuun Bohinjilla. Hipsimme välittömästi aamu-uinnille järvelle, josta emme olleet oikein saaneet nauttia kunnolla vielä.

Satumaisen kirkkaassa vedessä uidessa mieleen hiipi vain yksi ajatus: miksi, oi miksi meidän pitää lähteä jo nyt?

Juuri Bohinj-järveen liittyy koko reissun suurin suunnitteluvirhe. Oli emämunaus varata sinne vain yhden yön majoitus, varsinkin kun tulopäivämme oli sateinen. En olisi millään halunnut jättää näitä maisemia ja suunnata kohti Itävallan Zell am Seetä, jossa tiesimme odottavan pilvisen ja sateisen sään.

Toisaalta olin myös innoissani, sillä olisimme ajamassa Zell am Seehen Grossglocknerin alppitien kautta. Vinkin sain Toisiin maisemiin -blogin Hannelilta ja Unelmatripin Jenniltä, jotka kehuivat tietä yhdeksi hienoimmista, millä olivat koskaan ajaneet. Odotukset olivat siis huikean korkealla.

Jo pelkästään ajomatka Bohinjilta Grossglocknerille oli viimeisten kymmenien kilometrien kohdalla sellaista vuoristomaisemien tykitystä, että tiesimme kyllä Grossglocknerin olevan järisyttävän upea.

Mutta ei sitä voinut ennakoida, kuinka hiljaiseksi ne lumihuippuiset vuoret vetäisivät. Tuuli piiskasi armottomasti ja lämpötila tippui koko ajan lähemmäs nollaa, mutta aina oli noustava uudelleen ja uudelleen autosta, kun joka mutkan takaa paljastui toinen toistaan uskomattomampia maisemia.

Me tulimme siis Grossglocknerille etelän sisäänkäynniltä läheltä Heiligenblut-nimistä kylää. Pääsimme nauttimaan maisemista alppitien etelä- ja länsipuolella, josta löytyy esimerkiksi Kaiser-Franz-Josefs-Höhen näköalapaikka ja Itävallan pisin jäätikkö Pasterze.

Myös itse kuningas Grossglockner eli Itävallan korkein vuori (3 798 m) olisi ollut täällä nähtävissä, elleivät sumupilvet olisi nielaisseet sen kärkeä.

Lähtiessämme kohti alppitien itä- ja pohjoisosia, näkyvyydestä tuli täysi nolla. Satoi vettä ja sumu ympäröi meidät niin kauttaaltaan, että oli keskityttävä vain siihen, missä mutkitteleva tie kulkee. Meillä jäi siis lopulta yli puolet tästä huikeasta tiestä näkemättä, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että tulevaisuudessa on revanssin paikka.

Grossglocknerilta matkaseuralaiseksi tarttunut sumu ja sateisuus odotti meitä myös Zell am Seessä. Olin alun perin ihastunut paikkaan nähdessäni siitä upean kesäisiä kuvia, jotka nyt tuntuivat erittäin kaukaisilta.

Hienolla vuoristojen ympäröimällä paikalla sijaitseva Zell am See ei siispä näyttänyt meille parhaita puoliaan tällä vierailulla. Kävellessä järveä ympäri oli ilmiselvää, että ylempänä vuoristossa näkyvyys olisi aivan surkea. Mutta kun meillä oli vain yksi kokonainen päivä käytettävissä, päätimme ehdoin tahdoin nousta Schmittenhöhe-vuorelle.

Jonkin aikaa köysihissillä noustessa ylös saatoimme ihailla alemmas jäävää Zell am Seetä. Kuitenkin Schmittenhöhen huipulla lähes 2 kilometrissä sumu oli jälleen valtavaa.

Vasta lähtöpäivänämme aurinko näyttäytyi Zell am Seessä, ja saimme pienen maistiaisen siitä, miten ihastuttava alppikaupunki voisi olla.

***

Kun kirjoitin tätä postausta ja kävin läpi reissun aikana ottamiani kuvia, en voinut kuin ihastella, miten upeissa paikoissa olimmekaan käyneet. Ja silti huomasin herkästi kirjoittavani reissusta osittain hyvin negatiivissävytteisesti.

Totuus on vain se, että näin upeat kohteet olisivat ansainneet enemmän aikaa. Kahdeksan päivää kolmelle pääkaupungille ja neljälle upealle luontokohteelle on vain hävyttömän vähän. Viime vuonna tähän samaan aikaan hypimme seinille, kun olimme varanneet viikon loman Zakynthokselle eikä meillä ollut suunniteltuna melkein mitään ohjelmaa. Nyt ongelma oli aivan päinvastainen: liian usein oli sellainen olo, että onpas hieno paikka, mutta meidänhän täytyy olla jo seuraavassa.

On mieletöntä nähdä upeita paikkoja ja ikuistaa ne kameran linssille, mutta jos niistä ei saa nauttia ajan kanssa, mieleen voi päällimmäisenä jäädä harmituksen tunne.

Emme voi kuin ottaa jälleen kerran opiksi. Kuten viime vuonna tajusimme, ettei rantalöhöilyn ympärille perustuva loma ole enää mistään kotoisin, tällainen tempoilu paikasta toiseen ei ole sekään ideaali. Toteutin monia matkaunelmia Bohinj-järvestä Ljubljanaan ja kesäisiin alppeihin, mutta ne olisi pitänyt jakaa useampaan reissuun tai varata huomattavasti enemmän aikaa koko matkalle.

Oletteko te tehneet liian täysiä matkasuunnitelmia?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

38 Comments

  • Reply Hanneli /toisiinmaisemiin lauantai, heinäkuu 13, 2019 at 20:57

    Mä olen todennut, että mun kannattaa jättää roadtripillä kaikki isot kaupungit väliin ja mennä niihin mieluummin erikseen. Tulevalla Tatra-vuorten reissulla majotutaan jopa niin että paikkojen välillä on vain 40km. Mutta kun toinen on Puolassa maaseudulla ja toinen Slovakiassa pikkukaupungissa, ja halusin molempiin😁.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 10:21

      Hei onpa hyvä rajaus, toi auttaisi jo kummasti! 😀 Sitä vaan ajatteli, kun löysi suht edukkaat lennot Wieniin ja sitten siinähän on Bratislava lähellä ja olenhan halunnut nähdä Ljubljanan vaikka kuinka kauan jne… siitä ne ongelmat sitten alkaa! Mutta toi kuulostaa hyvältä, että yövytte 40 km säteellä, luulisi että siinä saa just riittävästi aikaa molempiin.

  • Reply Piyya sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 09:17

    Kuullostaa jopa liian tutulle. Niin ihana ja niin paljon kuin ehdinkin omalla kevään Aasia reissullaan nähdä ja kokea niin kaikki paikat olisivat ansainneet enemmän aikaa. Matkasta saattaa tosiaan tulla tempoilevaa kun haluaa mahduttaa niin paljon kuin mahdollista lyhyeen aikaan. Minusta kirjoituksessasi on tosiasioiden lisäksi positiivinen sävy 😉 Kuullostaa, että teillä oli kaikista pienistä nurinoista huolimatta todella hyvä matka.
    Nuo kaikki kohteet on vielä itsellä käymättä !

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 10:23

      Hyvä jos myös positiivinen sävy välittyi, koska olihan tämä upea reissu silti kaiken kaikkiaan. 🙂 Ja kiva kuulla, etten ole ainoa. Tässä on nyt oppimisen paikka, että miten näitä reissuja kannattaa suunnitella. Näistä meidän käymistä paikoista suosittelen erityisesti kaikkia Slovenian kohteita ja sitten Grossglocknerin alppitietä. Zell am See olisi varmasti sekin upea, jos sää olisi ollut suotuisampi.

    • Reply Inka / Ollaanko jo perillä? sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 19:41

      Etenkin lyhyillä reissuilla täytyy kyllä aina olla tarkkana, ettei ahnehdi liikaa kaikkea. Täytyy myös olla aikaa vaan nauttia tunnelmista. Mutta sepä onkin haastavaa kun on niin kova nälkä nähdä kaikkea upeista luontokohteista sympaattisiin kaupunkeihin… 🙂

      • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 10:47

        No näinpä. Nyt luulin suunnitelleeni oikein hyvän määrän kohteita, mutta kun myös ne päiväretkikohteet verottavat. Eli kun meillä on kaksi yötä Ljubljanassa ja yhden päivän käytämme Bledillä, jää sekin rauhoittuminen puolitiehen. :/

  • Reply Sateenmuru sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 13:47

    Juu, tämä on liiankin tuttua… yritän tosin parantaa tapojani liiallisten road trip -suunnitelmien suhteen! Mutta toisaalta, paljon kyllä ehditte tehdä, nähdä ja kokea (se maastopyöräily..!) matkan aikana. Wien tosiaan vaatii aikaa ”auetakseen”, Bratislavassa olen käynyt aikoinani Interrail-matkalla, enkä muista kuin hulppean ja halvan hotellihuoneen, ja Ljubljana on ehdottomasti kohdelistalla. Pistän muistiin myös tuon Bohinj-järven, vaikuttaa kivemmalta kuin se kuuluisampi.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 10:26

      Joo täytyy itsekin alkaa parantaa tapoja, Jenkki-reissulla tuntui, että onnistuttiin vähän paremmin, mutta silloin aikaakin oli enemmän. Ljubljanaa suosittelen ehdottomasti! Ja todellakin Bohinj-järvi kannattaa laittaa muistiin, se on mielestäni paljon kivempi kuin Bled. 🙂

  • Reply Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 14:26

    Huh, minuakin alkoi oikein hengästyttää ohjelmanne! Mutta nuo Bohinjin maisemat sai miettimään, onko varaamani pari yötä (3 päivää) ensi viikolla riittävästi…Mehän jätetään Ljubljanakin väliin – vaikka sitäkin mietin nyt uudestaan juttusi luettuani – koska mieli halajaa nyt enemmän luontoon ja kirkkaiden vesien äärelle. Kuumuus kaupungissa on tälle kesää riittävästi koettu! Kiitos myös soutuveneen vuokrausvinkistä.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 10:30

      Mun mielestä kolme päivää on aika passeli Bohinjille, jos aikoo tosiaan olla lähinnä siellä. Siinä ajassa ehtii pulahtaa kirkkaassa järvessä useaan otteeseen ja kiertää sen ympäri. Lisäksi lähiretkinä voi käydä vaikkapa Slpa Slavican vesiputouksilla (se on aika lyhyt reitti) ja sitten sieltä löytyy Vogelin näköalatorni. Ja lähistöllä on myös Stara Fuzinan kylä, joka on ilmeisesti oikein nätti, perinteikäs kylä. Periatteessa Bohinjilta voi tehdä ihan hyvin myös päiväretken Bledille jja Vintgarin rotkolle! Mutta vähintään tuon kaksi yltä kolme päivää Bohinj vaatii. 🙂

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 14:55

    Mä harrastin ennen tuota Kaikki yhdelle reissulle -haalimistaktiikkaa. Toki se joidenkin kohteiden kanssa toimi, ei kaikki kaupungitkaan tarjoa omannäköistä tekemistä moneksi päiväksi. Mutta kyllä se jatkuva kiitäminen alkoi myös harmittaa. Nykyään yritän varata viikon reissulle ihan maksimissaan kolme kohdetta, ellei kyseessä ole puhdas luontopainotteinen road trip, jolloin kohteita voi surutta vaihtaa useammin.

    Mä olen käynyt kahdesti Wienissä, eikä se ole iskenyt. Se on ihan kiva – pitkään vertasin sitä mitäänsanomattomuudessaan Pariisiin, mutta nyt lähtisin mieluummin kolmatta kertaa Pariisiin kuin Wieniin. Salzburgiin olen myös ihastunut, mutta se ei tosiaan ole kovin samanlainen kuin Wien. Bratislavassa olen myös käynyt päiväseltään. Tykkäsin kyllä kaupungista, mutta se oli päivässä nähty. Zell am Seen ohi olen joskus mennyt junalla ja pistänyt sen ”pakko joskus päästä” -kohteisiin. Nyt olen kuitenkin elokuussa menossa naapurivaltioon, Sveitsiin, mutta ehkä paluu Itävaltaankin on jossain välissä ajankohtaista 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 10:37

      Joo nimenomaan alkoi vaan harmittaa yhdessä vaiheessa matkaa, että koko ajan on kiire jonnekin toisaalle, eikä saa pysähtyä nauttimaan paikoista. Viikon reissulla kolmen kohteen katto on varmasti aika hyvä, nyt meillä paukkui rajat aika maksimaalisesti. Wien on munkin mielestä ihan kiva, mutta jollain tavalla se ei koskettanut. Salzburg on tosiaan aika erilainen kuin Wien, mutta mitä muistan siitä kymmenen vuoden takaa niin se oli suurinpiirtein mun lempipaikka meidän reilillä. Sveitsi on vielä käymättä itsellä kokonaan, sitten kun sinne pääsee, täytyy kyllä olla varuillaan, ettei käy niin kuin tällä reissulla… 😀

  • Reply Jenni / Unelmatrippi sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 17:54

    Mulla on ihan samanlaiset fiilikset Wienistä, Pariisista ja Bratislavasta kuin tuossa Nooralla. Wien oli mun makuun jotenkin liian pramea, vaikka kuulemma sieltä löytyy rosoisempaakin puolta. Voisin toki mennä sinne uudelleen, mutta mitään erityistä hinkua tähän ei ole.

    Meillä on aika usein reissuilla paljon kohteita eikä yleensä ole koettu sitä huonoksi, koska joka tapauksessa moneen paikkaan on myöhemmin halu takaisin, oli siellä viettänyt ekalla kerralla kuinka kauan tahansa. Mutta nopea tahti on kyllä joskus aiheuttanut harmitusta siinä mielessä, että jotain juttuja ei sitten olekaan voinut lyhyessä ajassa tehdä, kun sää ei ole sallinut. Toisaalta sää voi jatkua ankeana viikkotolkulla, joten ei näitäkään tilanteita välttämättä lisäaika olisi pelastanut. Teki niin tai näin, niin ainahan jotain voi mennä vähän vinoon. 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 10:44

      Wien oli kyllä ihan superpramea! Sitä ihmetteli itsekin, eikä se silti tehnyt mitään kovin suurta vaikutusta. Ehkä Wienissä on jokin rennompi ja kiehtovampi puoli, se vain ei nyt auennut meille oikein. Ja sama juttu, voisin mennä Wieniin uudestaan, mutta ei sinne mikään kovin suuri hinku kuitenkaan ole.

      Joo mä muistelinkin, että te ootte tykänneet sellaisesta nopeasta siirtymästä paikasta toiseen, ja periaatteessa mäkin, mutta nyt meni jotenkin yli omankin vaihtelunhalun. 😀 Se on ihan totta, että hyvin moneen paikkaan jää sellainen fiilis, että pakko päästä takaisin – mieluummin tietysti se kuin että tylsistyisi kohteissa, jotka eivät kiinnosta. Jos meillä olisi ollut Bratislavassa yksikin yö, olisin ollut sitä mieltä, että hirveää ajanhukkaa. Ja tuo sääjuttu, se on myös tietysti yksi juttu, jota ei voi valita. Meillä kun meni vähän plörinäksi loppumatkan kohteet sateiden ja sumun takia, kun taas jos olisi ollut aurinkoista, oltaisiin saatu niin paljon enemmän irti. Mutta sellaista se matkailu on, joskus tähdet on kohdillaan ja joskus ne on vähän sinne pääin. Niin tai näin, aina se on ihanaa. 🙂

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 20:27

    Pohdinkin tuossa, että paljonpa olette ehtineet 8 päivän aikana. Itse kun keräilen Euroopan maita, puuttuu minulta nuo maat mutta olen kaavaillut meneväni Wieniin erikseen ja kahdessa viikossa kiertää Sveitsiä, Dolomiittejä, Sloveniaa ja Itävalta Munchenin kautta takas. Omanaan Wienin ja Bratislavan reissu. En tiedä riittääkö kaksi viikkoa. Meillä kun juuri kokemus Portugalin matkasta, missä Lissabon, Porto Pinhaokin oli liikaa kahdeksassa päivässä.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 10:51

      Kaksi viikkoa Sveitsissä, Dolomiiteillä, Sloveniassa, Itävallassa ja Münchenissa kuulostaa sekin aika tiukalta, koska noissa kohteissa on hirveästi nähtävää. Eli rajauksen pitäisi ainakin olla aika tiukka jokaisessa paikassa. Ehkä kolme viikkoa noihin kohteisiin olisi parempi aikataulu. 🙂 Hyvähän se mun on tosiaan sanoa, mutta nyt kun on niin tuoreessa muistikuvassa tämä posottaminen pitkin Eurooppaa, että koitan kyllä itse himmailla. Ihan hyvä idea tosiaan jättää Wien ja Bratislava omaan reissuunsa. Lissabon on kyllä niin ihana kaupunki, että siellä tuntuu kyllä, että mikään aika ei riitä. <3

  • Reply Jenna / Citylights & Sunsets sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 23:39

    Mä en oo oikein ikinä ollut sellainen, että matkakohteesta pitäisi saada kaikki irti yhdellä vierailulla. Kai mä oon muutenkin luonteeltani vähän mukavuudenhaluisempi (laiskempi :D). Oltiin just Sveitsissä ja Italiassa roadtripillä ja varmasti tuhat upeaa paikkaa jäi näkemättä matkan varrella, mutta ei se mitään. No okei, New Yorkissa tuli mentyä vähän tuli perseen alla, kun oli vaan pakko saada nähdä kaikki ikonisimmat nähtävyydet alle viikossa!

    Itävallassa oon käynyt vaan pikkukylissä, sinne olisi kiva tehdä joskus viikonloppureissu 🙂 Samoin Ljubljanaan, josta oon kuullut pelkkää hyvää.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 10:57

      Se on kyllä ihan hyvä, jos malttaa olla posottamatta eteenpäin pää kolmanena, koska silloin aikakin hidastuu ja matka tuntuu pidemmältä. Meillä oli nyt sellainen pikakelaus, että vieläkin olen ihan pää pyörällä. 😀 Ja se on ihan totta, että aina jää jotain upeaa näkemättä, mutta pitäisi osata suhtautua siihen vain just noin, että ei se mitään. Ljubljanaa suosittelen oikein lämpimästi viikonloppureissuun! Ja just tuolla Salzburgin seudulla, jossa me oltiin Zell am Seessä, on paljon kivoja pikkukyliä, joihin ehkä menisin itse kuitenkin pidemmäksi aikaa kuin viikonlopuksi. 🙂

  • Reply Heidi / Maailman äärellä maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 17:10

    Olipa erityisen mielenkiintoista ja kiva lukea Slovenia-osuus ja kuulla, että tykästyit siihen niin paljon, sillä olen varannut syksyksi Sloveniaan lennot. Kaikki suunnitelmat on vielä tekemättä, mutta juttusi vahvisti sen, että haluan olla Ljublanassa yötä (uskon, että minäkin siihen tykästyisin, sillä rakastan Roomaa ja ihastuin Salzburgiin, mutta samoin kuin sinulla, Wien jätti minut täysin kylmäksi). Lisäksi kirjoitan muistiinpanoihini, että Bohinj-järvellä kannattaa olla ainakin kaksi yötä. Kiitos siis tästä <3.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, heinäkuu 16, 2019 at 10:04

      Ihanaa, että lähdet Sloveniaan syksyllä, siitä tulee varmasti ihan huikea reissu! <3 Yövy ihmeessä Ljubljanassa ainakin yksi yö, kaksi on vielä parempi niin ehtii nauttia rauhassa sen ihanasta tunnelmasta. Hauska kuulla, että meillä on mennyt ihan yksiin noiden kaupunkien kanssa, miten ne ovat kolahtaneet! Ja todellakin välhintään kaksi ytä Bohinjilla, et tule katumaan! Juttuja Sloveniasta tulossa vielä tässä seuraavien kuukausien aikana niin kannattaa pysyä kuulolla. 🙂

  • Reply Pirjo maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 19:07

    Ihana Slovenia!Olemme jo pitkään olleet Itävalta(Tirolin alue)faneja,nyt osa Sloveniaa on vienyt sydämet.Teimme kesäkuun alussa parin viikon automatkan akselilla Ljubljana-Tolmin-Kranjska Gora,myös Bled ja Bohinj-järvet,kuten myös Italianpuolen Fusine-järvet tulivat tutuiksi.Suosittelen lämpimästi kiertelemään ajan kanssa näissä maisemissa;vuoria(Juliaaniset Alpit)rotkoja(Tolmin,Vintgar)turkoosinvärisiä jokia(Soca,Sava)ja lukemattomia hienoja vesiputouksia..Bohinj on minunkin mielestä kauniimpi ja rauhallisempi kuin Bled.Ajoimme veneellä järven toiseen päähän ja kävelimme takaisin,hattua nostan jos sitä reittiä pyöräilitte,oli senverran välillä louhikkoistakin..meille sattui hellepäivä,joka puhkesi kesken kävelyn yhtäkkiseen raemyrskyyn,taivaalta tuli golfpallon kokoisia rakeita jonkin aikaa!Selvittiin,vaikkei suojaan päästykään,kokemus tämäkin. Itävallan reissuilla on ajettu Grossglockner läpi kolme kertaa vaihtelevissa sääoloissa ja aina se on mykistyttävä kokemus.Tirolin alueella on paljon upeita pikkukyliä ja majoituksia löytyy helposti ja suht edullisesti pensionaateista.Itse emme laskettele,käymme omatoimisilla vaelluksilla kesäaikaan.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, heinäkuu 16, 2019 at 10:08

      Niinpä, ihana Slovenia! <3 Eihän siihen maahan voi kuin tykästyä välittömästi, kun sinne menee. Tuo teidän kahden viikon reitti kuulostaa todella upealta, mäkin tahdon tehdä tulevaisuudessa pelkästään Sloveniaan keskittyvän road tripin, koska se maa on kuin aarrearkku, mitä tulee luontokohteisiin. Joo se Bohinjin ympäri maastopyöräily ei ollut kyllä mikään helppo kokemus, varsinkaan kun oli ensimmäinen kerta itselle ja niskassa hirveä rankkasade. Aika paljon joutui taluttamaan, koska jotkut kohdat olivat vain ihan mahdottomia. Tuokin on kiva tapa tutustua järveen, että kävelee sieltä toiselta puolelta takaisin.

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista keskiviikko, heinäkuu 17, 2019 at 22:32

    Hyvä muistutus siitä, ettei oikein mihinkään kannata mennä vain yhdeksi yöksi. Sitähän kerkeää vain tulla ja lähteä 🙂 Kokemukset Wienistä ovat mulla ihan saman suuntaiset. Jätti kylmäksi. En köytänyt suurien (tylsien?) rakennusten lisäksi oikein mitään, mihin tarttua. Jotensakaan kaupungista ei löytynyt luonnetta, enkä oikein edes tiedä miksi näin koin. Oli teillä näköjään reissussa vaihtuvien maisemien lisäksi myös vaihtuvat kelit 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, heinäkuu 18, 2019 at 09:50

      Jep, yhdeksi yöksi kannattaa mennä vain, jos se on puhdas yöpysäkki. Wien tuntuu jättäneen aika monen kylmäksi! Just tässä kun kirjoittelen toista postausta sieltä, huomaan vaan, että ollaan nähty valtavia ja hienoja rakennuksia, mutta kysymys kuuluukin, mitä muuta sieltä jäi kerrottavaa? Ja kyllä, vaihtelevat oli kyllä kelitkin. 😀 Vaihtelussa ei ole sinänsä vikaa, mutta meillä valitettavasti tosiaan pari kohdetta jäi sitten osittain kunnolla kokematta huonon sään vuoksi.

  • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, heinäkuu 18, 2019 at 12:42

    Mulla on taipumusta samanlaiseen kaiken ahmivaan suunnitteluun. Joskus se toimii, joskus ei. Olen nyt vähän yrittänyt kuitenkin löysätä kaasujalkaa, varsinkin jos on pidemmällä reissulla niin pakko vähän levähtääkin välillä että jaksaa ottaa vastaan uusia kokemuksia.
    Samaistun täysin teidän Slovenian kokemuksiin. Ihastuin ihan täysillä Ljubljanaan ja Bohinj-järvi oli aivan täydellinen rauhan tyyssija. Meilläkin oli siellä yksi vähän epäonninen pyöräretki! 😀

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, heinäkuu 18, 2019 at 18:04

      Hyvä kuulla, että sattuu paremmissakin piireissä. 😀 Sloveniassa on vaan sitä jotain lumoavaa, joka hurmaa! Hauskaa, että teilläkin oli Bohinjilla epäonninen pyöräretki, vaikea paikka! 😀

  • Reply Iida In Translation perjantai, heinäkuu 19, 2019 at 07:49

    Miten ihania kohteita! <3 Nostattaa kyllä tosi kovasti omaa Slovenian kuumettani… ehkä ensi kesänä!

    Tylsistymisen ja ahmisen kanssa tasapainottelu on kyllä tosi hankalaa! Yksin reissatessa olen huomannut, että hirvittävämpikin tahti toimii välillä, koska paikasta toiseen pääsee nopeammin ja kokeminen on jotenkin kokonaisvaltaisempaa, kun ei tarvitse tehdä yhtään kompromisseja. Mutta sooloreissuissa taas on se huono puoli, että yksin reissaamiseen/syvemmän sosiaalisuuden puutteeseen tulee jossain vaiheessa vähän hulluksi…

    • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 05:33

      Wau, onpa makeeta, että Bled järvelle pääsee soutamaan itse!! Tämän haluan kokea! 🙂
      Ymmärrän tuskasi reissuk suhteen ja itselle joskus käynyt samoin. Nykyään yritän suunnitella tarkoin ja niin että ”oikeisiin” kohteisiin jäisi eniten aikaa. Tämä ei kyllä vieläkään aina toimi.. 😀
      Tuo alppitie jäi meiltäkin näkemättä, kun olimme vuosi sitten helmikuussa noilla suunnilla.. Jotenkin typerinä ajattelimme sen voivan olla hyvällä säällä auki. 😀

      • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 10:52

        Joo Bledille vaan soutelemaan! 🙂 Täytyy itsekin opetella olemaan kriittisempi kohteiden suhteen ja miettiä tarkkaan, mille paikalle juuri tällä reissulla haluaa antaa aikaa. Hannelilla oli se hyvä vinkki, että road tripillä jää väliin kaikki pääkapungit. Se on ainakin jo hyvä rajaus!

        Grossglockner on kyllä oikukas paikka, sinne ei noin vain mennä ja vaikka sinne pääsisi, ei siellä välttämättä näe mitään. 😀

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 10:49

      Slovenia oli kyllä ihan omassa luokassaan, kaikki kohteet siellä tekivät vaikutuksen ja saivat haluamaan lisää. 🙂 Yksin reissatessa joo kovempi tahti varmaan toimisi paremmin, toisaalta sitten jos tapaakin muita matkailijoita ja joutuu heti sanomaan heipat, on sekin harmi. On ihan totta, että jossain vaiheessa sosiaalista kontaktia alkaa kaivata todella kipeästi!

  • Reply Outi / Maa Quzuu lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 11:16

    Wien ja Itävalta on käynyt nyt useampaan otteeseen mielessä Slovenian lisäksi mutta tästä päätellen niitä ei kannata ympätä samalle reissulle ellei aikaa ole tolkuttomasti. Tuo Slovenia on kyllä tällä hetkellä todella korkealla ämpärilistallani ja niin näyttää olevan monella muullakin. Harmi ettette saaneet nautiskella rauhassa sen ihanuudesta!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 16:34

      Molemmissa paikoissa riittää niin paljon ihmeteltävää, että ellei aikaa ole vaikka vähintään kaksi viikkoa, näihin kaikkiin kohteisiin ehtiminen on tiukilla. Slovenia tuntuu kyllä olleen jo pari vuotta se paikka, jonne kaikki menee ja nyt varsinkin. Eikä kellään ole ikinä mitään pahaa sanottavaa, upea paikka! <3

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 18:10

    Tuttua on! 🙂 Viime vuoden Jenkki-matkalla tuli tuo sama tunne, että liian paljon nähtävää liian lyhyessä ajassa. Kyllä siitä jotenkin selvittiin, mutta eniten jäi harmittamaan kaikki väliin jääneet luonnonpuistot. Lohduttelin itsenäni, että pääseehän tänne takaisin. Hieno reissu teillä on silti ollut, vaikka kiireen tuntu jäikin. Moni noista kohteista on omallakin toivelistalla, paitsi Wien. Olen käynyt siellä kahdesti, enkä ole saanut siitä kaupungista oikein otetta.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, heinäkuu 21, 2019 at 10:40

      Harmi, että teillekin tuli sama tunne Jenkeissä! Meillä se onnistuttiin jotenkin mitoittamaan varsin passelisti. Mutta tosiaan, pitää lohduttautua sillä, että takaisin pääsee ja kannattaa ehdottomasti mennä, jos kaivelemaan jää. 🙂 Wien tosiaan oli vähän tuollainen jännä kohde, ettei siinä ollut mitään vikaa tavallaan, mutta jotenkin se jäi vähän hälläväliä-osastolle. Ja tosi monella on sama fiilis!

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 19:48

    Wien on ihan kiva, mutta kyllä itse pidän Salzburgista tai Grazista enemmän.

    Grossglocknerin ja ylipäätänsä Itävallan sää on mitä on, eli siis todella nopeasti vaihtuvaa. Viimeksi kaksi kuukautta sitten olisin halunnut palata Italiasta Saksaan Itävallan kautta, mutta ei vaan kannattanut sieltä, koska sää vaihtui koko ajan. Tuo säätilan heiluvuus on syy, miksi en koskaan varaa majoituksia tuollapäin etukäteen, vaan heitän auton nokan lennosta siihen suuntaan missä paistaa aurinko.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, heinäkuu 21, 2019 at 10:43

      Tuo on ihan hyvä idea varmasti, ettei varaile majoituksia sieltä päin vaan menee auringon mukana. Tuo Grossglockner ja sitä ympäröivät alppiseudut ovat kyllä tosiaan ihan herran hallussa, että mikä sää sinne osuu. Itse olen vaan toistaiseksi tottunut siihen, että varaan majoitukset etukäteen. Tykkään siitä osuudesta, kun suunnittelee reittiä ja katsoo kivan majapaikan. Mutta aina se ei kyllä kannata!

  • Reply Asko Leppilampi lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 21:54

    Huh huh mitä meininkiä. Tuttuja paikkoja ja paljon, mutta vähän rauhallisemmalla tahdilla ja usealla reissulla koettuja. Tänä kesänä olen kokenut noista Wienin ja Bratislavan ollessani Tonavan risteilyllä. Rohkenen lihottaa nopeita kokemuksiasi omilla hyvin nopeilla visiiteilläni. https://appamatkustaa.fi/kristina-cruisesin-jokilaivaristeily-tonavalla/ Alppien ystävinä Zell Am See voi olla jälleen ensi kesänä vaelluskohteemme, joten kiitos.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, heinäkuu 21, 2019 at 10:44

      Kiva, että tekin olette päässeet nauttimaan näistä maisemista! Rauhallisempi tahti on todellakin suositeltava! Zell am See ansaitsee kyllä uusintavisiitin meiltäkin paremman sään aikaan. 🙂

    Leave a Reply