Grand Canyon North Rim | syyskuu 2017
Bright Angel Pointin näköalapaikalla se todella iskee. En saa sanaa suusta, koska mikään sana ei voisi kylliksi kuvata sitä, mitä juuri nyt näen. Tunnen adrenaliinin virtaavan kehossani valtavalla vauhdilla. Mikään muu nähtävyys ei ole saanut sydäntäni pamppailemaan näin.
Teistä muutama on varmaan kuullut joskus puhuttavan Grand Canyonista. Niin mekin olimme, joten kun lähdimme kolmeksi viikoksi Jenkkeihin häämatkalle, ajattelimme, että olisi varmaan paikallaan käydä katsastamassa the kanjoni. Oliko se nyt oikeastaan niin vaikuttava kuin kerrotaan.
Ylivoimaisesti suurin osa turisteista käy Grand Canyonin eteläpuolella South Rimillä. Se onkin kätevin paikka esimerkiksi Las Vegasista käsin, mutta koska me halusimme käydä tutkimassa myös Utahin kansallispuistoja, meille järkevin vaihtoehto oli North Rim. Onneksemme syyskuussa North Rimin on vielä auki: pohjoisen kausi on toukokuun puolivälistä lokakuun puoliväliin, kun etelässä South Rim on auki ympäri vuoden. North Rimillä käy muuten kaikista Grand Canyonin turisteista vain 10 prosenttia – sitä kutsutaan jopa The other sideksi!
Me lähdimme matkaan Utahin Kanabista, jossa olimme yöpyneet vierailtuamme edellisenä päivänä Zionin kansallispuistossa. Matkaan kului alle kaksi tuntia. Utahista Arizonan puolelle retkeilevää odottaa muuten mukava yllätys: kello on siellä tunnin vähemmän.
Ajomatkan aikana kiinnitimme huomiota maisemiin, jotka olivat epätavallisen tutunoloisia. Tuoreessa muistissa olivat vielä päivää aiemmin näkemämme karun punaiset vuoristot Zionissa, mutta nyt ympärillämme oli vihreää lehti- ja kuusimetsää. Olo oli suorastaan kotoinen – tunne, jota en olisi odottanut matkalla Grand Canyonille. Vielä 10 minuuttia ennen määränpäätä näytti tältä:
Siellä mitään kanjonia ole!
Mutta kun hetkeä myöhemmin kaarsimme parkkipaikalle, aloimme pikku hiljaa uskoa siihen, että olimme oikeassa paikassa. Puiden lomasta saattoi jo kurkkia, että siellä se Grand Canyon todella oli.
Upeimmat näkymät North Rimillä löytyvät Bright Angel Pointilta. Sinne päästäkseen ei tarvitse kuin parkkeerata auto – täällä on kyllä tilaa, koska kaikki muut ovat South Rimillä – ja kävellä viisi minuutti opaskylttien suuntaan. Tai no, meiltä matkaan meni varmaan puoli tuntia. Niissä maisemissa ei yksinkertaisesti voinut pikakävellä.
Kanjoni näytti ihastuttavan erilaiselta jokaiselta puolelta. Itäpuolen harjanteissa erotti vihreää kasvustoa.
Kun taas etelässä punaiset huiput näyttivät ainakin kaukaa katsottuna ihan kaljuilta. Kanjonin värimaailma liukui jännästi ihan siniseksi, siksi muistoissani Grand Canyonin päävärit ovatkin punainen ja sininen.
Matkalla Bright Angel Pointille on monia korkeita kivipaasia, joiden päälle kiipeämistä suosittelen. Korkeanpaikankammottomalle kukkulan kuninkaan leikkimiseen ei ole jännittävämpää paikkaa.
Tämän edesvastuuttoman neuvon jälkeen on tarkennettava, että suosittelen tätä huimapäisyyttä vain sellaisissa kohdissa, joista ei ole suora pudotus kanjoniin (sitäkin ikävä kyllä näki!) vaan leveä laskeutuma seuraavalle tasolle. Se on aivan uskomaton kokemus. Kun istuin alas ja katsoin äärettömyyteen jatkuvaa kanjonia, koin mielettömän adrenaliinibuustin. Sydän hakkasi onnesta ja jännityksestä. Sopersin Pyrylle, että Grand Canyon oli upeinta, mitä olin koskaan nähnyt.
Kakkoseksi jäivät Great Ocean Roadin 12 apostolia, Krabin sinisenä hehkuvat karstivuoret ja Yosemiten kansallispuiston valkeat jyrkänteet.
Bright Angel Pointin vieressä on Grand Canyon North Rim Lodge, josta löytyy ravintola ja terassi. Näkymät kanjoniin ovat sieltäkin niin mykistävät, että lodgella kannattaa ehdottomasti pyörähtää.
Näinkin aurinkoisena sunnuntaipäivänä saatoimme valita terassituoleista mieleisimmän. Sellaisesta minä pidän! Että on maailmankuulu luontokohde, enkä joutunut silti kyttäämään vapaata paikkaa korppikotkan lailla.
Päästyämme terassille, unohdimme hetkeksi patikka-aikeemme. Löysimme nimittäin vähän korvaavaa äksöniä.
Nestetankkauksen jälkeen palasimme kuitenkin ruotuun. Niin makoisaa kun mallas olikin, nyt täytimme juomapullomme Grand Canyonin omista lähteistä tislatulla raikkaalla vedellä. Siirsimme autoamme lähemmäs North Kaibab Trailia, josta lähdimme laskeutumaan alemmas kanjoniin. Täältä lähtevät siis nekin rohkelikot, jotka aikovat taivaltaa North Rimiltä South Rimille. Jotain kertoo Grand Canyonin valtavuudesta se, että kyseinen patikkareitti on noin 24 kilometrin pituinen, mutta autolla rimiltä toiselle on matkaa 345 kilometriä ja aikaa kuluu yli viisi tuntia tuntia.
Alas kanjoniin laskeutuessa on hyvä muistaa tämä yksinkertainen sääntö: kaikki ne metrit, jotka laskeutuu alas, täytyy jaksaa tulla vielä ylös. En minä muuten toistelisi itsestäänselvyyksiä, mutta on varsin petollista, että kevyt laskeutuminen tapahtuu ensin ja raskas nousu tulee vasta myöhemmin.
Me tyydyimme ensimmäiseen näköalapaikkaan Coconino Overlookiin, jonne oli helppo kilometrin matka suuntaansa.
Meillä oli myös toinen syy tyytyä lyhyeen retkeen. Tarkoituksenamme oli palata Bright Angel Pointille ihailemaan auringonlaskua, joka oli enää reilun tunnin päässä. Täysin toimettomana emme halunneet olla, joten lähdimme vielä katsomaan, miltä näytti Wildforss Traililla. Kokonaisuudessaan 15 kilometrin lenkki kulkee metsämaastossa, mutta sieltä on upeat näkymät kanjonin länsipuolelle.
Oli todella rauhoittavaa kävellä metsässä. Se tuntui kodikkaalta, mutta samalla kuitenkin vähän erilaiselta kuin Suomessa. Olimme polulla ihan kahdestaan. Tai ainakin melkein.
Lopulta oli tullut aika palata katsomaan auringonlaskua. Päivän helteestä ei olisi voinut mitenkään aavistaa, että illalla Grand Canyonilla oli K-Y-L-M-Ä! Takki sentään löytyi, mutta minisortseissa hytisevät broilerinkoivet saivat kyllä ikävöimään pitkiä housuja.
Siellä me sitten istuimme muiden sunset-junkieiden kanssa, korkealla kukkulalla, edessämme valtava kanjoni. Sen piti olla seesteinen hetki, mutta silloin tapahtui jotakin erikoista. Vaikka kuinka olin päivällä leikkinyt kukkulan kuningasta, nyt huomasin pikku hijaa sisimpääni kiipeävän kauhun. Kun katsoin kahden kilometrin korkuista pudotusta, minua alkoi pyörryttää. Vaikka istuin tukevasti jalat leveällä kivipaadella, olin aivan varma, että hetkenä minä hyvänsä putoaisin pää edellä alas. Pyry jutteli niitä näitä vieressä istuvan amerikkalaismiehen kanssa, minä värisin vieressä kauhusta.
Mitä oikein tapahtui? Sitä mietin myöhemmin samana iltana turvallisesti eräässä ravintolassa. Meillä oli aivan superhauska tarjoilija, joka kertoi tunteneensa itsekin samanlaista huimausta Grand Canyonilla. Aivan kuin jokin ääni sisällä huutaisi: Hyppää! Hyppää! Pystyin samaistumaan täysin tuohon ajatukseen.
Olkaa siis varovaisia Grand Canyonilla. Se on niin upea paikka, että se voi tehdä jopa vähän hulluksi.
Oletko käynyt Grand Canyonilla?
Psst! Kaikki häämatkaan liittyvät jutut löytyvät täältä.
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
33 Comments
On kyllä upean näköistä!! ? Mä en vielä ole tuolla käynyt, mutta kova hinku olisi keväällä lähteä samanlaista retkeä toteuttamaan, noi maisemat polttelee mielessä melkoisesti!
Eikö ookin! <3 Kannattaa ehdottomasti mennä, ja jos kevät on tarpeeksi pitkällä, North Rim on tosiaan auki. Turistimassojen vähyys oli ehdoton plussa! Lisäksi lähistöllä on muut upeudet kuten Zion ja Bryce Canyon. 🙂
Etkä Laura lähde! Mä en halua saada enää yhtään pahempaa matkakuumetta sun blogistasi 😀 😀
Kiva kuulla, että myös North Rim voisi olla hyvä vaihtoehto South Rimille. Utahin kansallispuistoista kun olisi tosiaan paljon helpompi vierailla pohjoispuolella.
Jotenkin voin muuten hyvin kuvitella tuon huimauksen…
Joo, ehdottomasti jos samaan reissuun aikoo yhdistää Utahin, menisin nimenomaan North Rimille. Ja kyllä se ihmispaljouden puuttuminen oli yksi syy, miksi koko kokemus oli niin huikaiseva!
Hienot maisemat ja kiva kuulla että suht helppo sinne päästä myös ?
Joo, nuo maisemat on kyllä aivan upeat! Ja kyllä sinne oli helppo mennä, South Rimille tietty siinä mielessä helpompi, että vuoden ympäri auki. Mutta jos kanjonimaisemat kiinnostaa vähemmillä lösseillä, kannattaa harkita North Rimiä. 🙂
Tiedätkö onko puolilla eroa? Ajattelin vaan että jos jo reissua suunnitellessa osaisi ottaa huomioon. Kai tuo huimaus pahenee väsyneenä. Itsellä ainakin. Mistä saitte selvää mihin kaikkiin paikkoihin pääsi? Oliko teillä joku info kartta?
No olen kuullut, että etelässä näkisi pidemmmälle, mutta ei etelää ole muuten hehkutettu selvästi paremmaksi. Ja kyllä tuolla North Rimillä näki ainakin riittävän pitkälle, se oli mielettömän upea! Ja sitten taas pohjoisen puolesta voisi puhua tosiaan tuo muiden turistien vähyys ja kuulemani mukaan tällaisia metsämaisemia ei ole South Rimillä. Voi tosiaan olla, että huimaus johtui väsymyksestä! Mä olin tutkiskellu etukäteen netissä North Rimiin liittyviä asioita (täällä:https://www.nps.gov/grca/planyourvisit/north-rim.htm) ja sitten paikan päällä saatiin ihan kartta käteen. Kysyttiin myös vinkkejä turisti-infosta. 🙂 Monien amerikkalaisten kansallispuistojen reittikartat on myös ladattavissa pdf:nä netistä.
Me vierailimme myös North Rim:in puolella ja olen vakaasti sitä mietlä, että se on parempi paikka. Sillä siitä ei kyllä maisema enää voi mitenkään parantua. Mies on käynyt katsomassa kanjonia myös South Rimin puolelta ja ei ollut kovin ihastunut. Aikalailla sanoja reittejä ollaan muutenkin ajeltu teidän kanssa.
Yritimme saada huonetta Grand Canyon North Rim Lodgesta, mutta se ja sen viereiset mökit olivat varattu pitkäksi aikaa eteenpäin. Jäi kyllä kaihesrtamaan se, että ei voitu yöpyä tuolla. Olisin niin halunnut nähdä kunnolla auringon laskun ja auringon nousun.
Kiva kuulla, että North Rim olisi sitten se vaikuttavapi puoli! En mäkään siellä ajatellut, että olisipa ne maisemat vieläkin hienommat. Oliko sun miehen mielestä siis nimenomaan maisemat huonommat South Rimillä? Voi vitsi, siellä yöpyminen olisi kyllä niin upea kokemus! Meilläkin jäi auringonnousu todistamatta, onkohan siellä silloinkin yhtä viileä kuin auringonlaskun aikaan… 😀
Joo, siis etelä puoli oli miehen kielestä huonompi ja lisäksi niin turistisoitunut, että ei hän ollut sieltä löytänyt mitään rauhallista paikkaa fiilistellä.
Okei no sitten kävi kyllä meillä tuuri, että tie vei pohjoiseen, koska muuten oltaisiin varmaan menty etelään kun kerta kaikki muutkin. Tosiaan se turistien vähyys oli yksi parhaimmista asioista North Rimillä. Kuulinkin, että South Rimillä olisi paljon kaikenaisia gift shoppeja ja muita turistiansoja, mutta North Rimillähän ei mitään sellaista onneksi ole.
Ihania kuvia! Nuo maisemat vain ovat niin upeita. Itselläni paikka vielä näkemättä, mutta kuuluu ehdottomasti niihin jotka haluan nähdä edes kerran elämässä.
Kiitos Marianne! 🙂 Grand Canyon kannattaa kyllä hilata jonnekin bucket listin kärkisijoille, se on vaikuttava kokemus! Mäkin tosiaan luulin, että sitä on hehkutttu liikaa ja pelkäsin pettymystä, mutta kattia kanssa!
Ihan mahtavalla tavalla olette saaneet nauttia Grand Canyonin ympäristöstä ja maisemista! Tosi hyvä, että tuotte esiin muitakin vaihtoehtoja tutustua tähän upeaan kohteeseen, se kun on ihan valtavan iso ja vaikuttava paikka. Me huristettiin kanjonin pohjalle maaliskuussa helikopterilla ja ajeltiin kohti auringonlaskua takaisin. Unohtumaton kokemus sekin!
Oooh! Tuo helikopterijuttu oli varmaaan ihan mieletön kokemus! Kuulostaa mahtavalta. Ja joo, on kiva että käytiin tuolla hiljaisemmalla puolella, koska siellä harvempi käy ja on kuitenkin todella varteenotettava vaihtoehto, jos Grand Canyon kiinnostaa. Ilmeisesti siis jopa selvästi parempi!
Oi, miten upeita maisemia! Meillä on suunnitelmissa roadtrip noilla suunnilla ensi syksynä, ja tilaisuus olisi käydä tarvittaessa vaikka molemmilla puolilla, sekä etelä- että pohjoisreunalla. Olin ehkä hieman taipunut eteläreunaan, mutta näitä kuvia katsellessa myös tuo toinen puoli näyttää todella hyvältä!
Mahtavaa, että meette tuonne päin road tripille! Huiketa juttuja tiedossa teille. 🙂 Kannattaa kyllä tosiaan harkita, josko menisittekin pohjoiseen! Luonnonrauha on kuitenkin siellä niin upea! Ja sitten jos Zion ja Bryce Canyon kiinnostaa, on pohjoinen ehdottomasti järkevämpi reitin kannalta.
Miten suloinen orava! 🙂 En ole koskaan käynyt Grand Canyonilla, mutta se on samalla listalla Yosemiten ja muutaman muun luontokohteen kanssa Jenkeissä. On kyllä todella vaikuttavan näköinen paikka!
Ne on molemmat Yosemiten kanssa aivan käsittämättömän upeita paikkoja. Jos Yosemite kiinnostaa, kannattaa lukaista mun jutut sieltä: https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2017/10/08/paivaretkeilijan-tarpit-yosemiten-upeaan-kansallispuistoon/ ja https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2017/10/10/haaveena-yosemite-nailla-vinkeilla-reissusi-rokkaa/ 🙂
Siis en kestä. Grand Canyon on upea. Enkä kyllä kestä teitäkään, ootte jotenkin niin täydellisen ja onnellisen näköisiä tuossa kuvassa. Ihana häämatka! <3
Heh, voi kiitos Veera! <3 Tuo oli kyllä perin onnellinen hetki! Vaikka mulla olikin aikamoisia sydämentykytyksiä ollut juuri sitä ennen…. 😀 Ja ihanaa jos kanjonin upeus välityty kuvista, mutta ootapas, kun joskus pääset paikan päälle!
Grand Canyon oli kyllä suuruudeltaan vaikuttava – otimme siihen tuntumaa myös helikopterilennolla.
Mutta tuon alueen puistoista itse ihastuin kyllä Bryce Canyonin punertavaan maisemaan!
Helikopterista käsin siitä saa varmasti taas ihan erilaisen kuvan, kun näkee kaikkiin ilmansuuntiin. Olisihan se aika huikea kokemus. Ja myöskin vaellus North Rimiltä South Rimille houkuttelisi myös, mutta me ei taideta vielä olla ihan niin tottuneita patikoitsijoita. Bryce Canyon oli kyllä kerrassaan huikaiseva!
Me käytiin South Rimillä. Oltiin ehkä siitä vähän huonoon aikaan reissussa (aivan toukokuun alussa) notta North Rim oli vielä kiinni, samaten iso osa Yosemiten teistä oli yhä lumen peitossa. Tungettiin sitten puolväkisin South Rim reissusuunnitelmiin ja jatkettiin sieltä sitten Pageen. En tiä pohjoispuolesta omakohtaisesti, mutta kyllä eteläpuolikin oli yks upeimpia paikkoja, joita oon matkoilla nähny!
Hienoa, että eteläpuolikin maistui. Onhan senkin oltava aivan uskomaton. 🙂 Joo toukokuun alku on vielä aika epävarmaa Yosemitessa. Toisaalta juuri niihin aikoihin se saattaisi olla rehevimmillään ja kentien Mirror Lakekin ihan täydessä loistossaan. Pagessa me ei sitten käyty, mutta ehdottomasti pitäisi joskus päästä sinne!
Me kävimme ihmettelemässä eteläpuolta ja olihan se vaikuttava, mutta tosiaan kaljumpi kuin pohjoinen kaverinsa. En häiriintynyt turistien määrästä, mutta ehkä pahin sesonki ei vielä ollut alkanut. Me todistimme niin auringonnousun kuin laskunkin ja voin sanoa, että aamuviideltä se vasta kylmä olikin, kun koko yön on ilma ehtinyt viiletä ennen kuin aurinko palaa taas sitä lämmittämään. Vähän harmittaa, ettemme ehtineet mitään kunnon vaellusta tekemään, lähinnä kiersimme eri näköalapaikkoja. Yosemitessa sentään saimme otettua vähän tuntumaa vaelluspolkuihin, mutta 10-kuisen vauvan kanssa ei voinut joka paikassa hötkyillä. Mutta olisi ehkä saanut vielä vähän erilaisen käsityksen paikasta, jos olisi lähtenyt kapuamaan alas kanjoniin. Samoin seuraavalla kerralla aion kyllä hypätä myös helikopterin kyytiin ihmettelemään tuota luonnon jättiläistä.
Oho, voin tosiaan kuvitella, että siellä oli kylmä aamusella. Näinhän se on, että monesti tuntuu, että paikasta saa otteen vasta, kun siellä pääsee tekemään kunnon vaelluksen. Mutta toisaalta jos on aikataulurajoitteita tai vaikka vauva, on varmasti ihan ok vaan kierrellä näköalapaikkoja. 🙂 Kyllä mun tekisi mieli nähdä myös South Rim vertailun vuoksi. Ja hyvä, ettei turistien paljous häirinnyt!
Grand Canyon on kyllä ehdottomasti yksi niistä paikoista, jossa pitäisi päästä käymään livenä. Kaikki aina sanoo, että kuvat ei tee oikeutta paikalle, vaan se on koettava itse. Ja uskon kyllä ihan täysin tähän. Luontokohteet on aina parempia livenä. Toivottavasti jonakin päivänä itsekin pääsen tuonne käymään.
Grand Canyon on melkein jo klisee, niin paljon sitä hehkutetaan, mutta kun se on kaiken sen arvoista! Toivottavasti pääset jonain päivänä matkaamaan sinne! 🙂
Eiköhän Vegasista lähin ja helpoin kohde oel Hover Dam:n kautta Sky Walkille?
Totta, Sky Walk on vieläkin lähempänä Las Vegasia kuin South Rim. Mutta valtaosa Grand Canyonin turisteista suuntaa kuitenkin South Rimille, joka on helpommmin saavutettavissa kuin North Rim.